Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaalikääryleiden tekijöille kysymys
07.10.2015 |
En ole koskaan tehnyt kaalikääryleitä, en ole ikinä edes nähnyt niitä valmistettavan. Mulla olis nyt hyvin sieniä ja mietin, että mitäs jos kokeilis kaalikääryleitä (jos saan vanhempani lastenhoitoavuksi). Onko siinä ihan hirveä homma? Onnistuuko ekalla kertaa, vai tuleeko hirveitä rönttösiä?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.
Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..
Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.
Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.
Kakkonen
Voitko nyt hyvä ihminen kertoa, mistä päättelet, että minun 1-vuotiaallani on joku herkkyyskausi päällä ruuanlaitossa? Kerro ihan konkreettisesti, miten se näkyy hänen käytöksessään.
Mä kerroin jo, mitä se mun 1-vuotiaano siellä keittiössä tekee. Se ei syö kiltisti porkkanaa, kolistele itsekseen kattiloita eikä varsinkaan sekoita massaa.
Ap
Ap, I feel you! Mulla on samanlainen. Joskus muksua voi kokkailuhommat kiinnostaa 10 minuuttia, joskus minuutin. Ei tulis mieleenkään tehdä mitään aikaa ja vaivaa vaativia kokkaussessioita hänen kanssaan, kun siitä nyt vaan ei tule yhtään mitään. Kokeiltu on.
Oho, meitä on sitten ainakin kaksi 1-vuotiaan äitiä, joiden lapset eivät raasta rauhallisesti, kun äiti kokkaa :) Normaalisti en tunne olevani tämän asian kanssa vähemmistössä, ei kenenkään mun tutunkaan lapsi ole ruokaa tässä iässä laittanut, mutta AV:lla me olemme se poikkeus! Esikoinenkaan ei kokkaillut, vaikka jaksoi kyllä leikkiä tai touhailla muuta sen ajan.
Ap
Tämä on mun ainokainen. Se tässä varmaan onkin yksi ongelman aiheuttaja, kun lapsella ei ole muuta seuraa kuin äiti, joten äiti ei voi yhtäkkiä uppoutua kaalin höyryttelyyn pariksi tunniksi, koska lasta se ei välttämättä satu kiinnostamaan. Voi voi, kun talokin on sen verran iso, että näkyvyys ei riitä joka nurkkaan. Täytyy varmaan tehdä jälkeläisiä neljä lisää, että ne voi sitten leikkiä keskenään, niin mä saan kokkailla ja neuloo illat sohvalla rauhassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?
En tee ruokaa silloin, kun 1-vuotias on siinä paikalla. Meitä on kaksi vanhempaa, joten mies vahtii, kun mä laitan ruokaa. Vessassa voin tietenkin käydä, ei se niin kauaa vie. Suihkussa voin käydä lapsen kanssa, mutta toki mieluummin ilman lasta.
Mä olen varmasti ainoa AV-mamma, jolla on sellainen 1-vuotias, joka ei anna vanhemman tehdä mitään omaa juttua rauhassa ja joka ei rauhallisesti osallistu ruuanlaittoon. Tuli selväksi. Neuvolassa ovat sanoneet, että ihan normaali on, ja itsekin sellaisena olen pitänyt, mutta ilmeisesti pitää ottaa 1,5-vuotiasneuvolassa puheeksi, että varmaan hän on jotenkin viallinen, kun ei osallistu ruuanlaittoon.
Ap
on outoa ellei pysty mitään tekemään ellei mies vahdi lasta. Käykö mies töissä? Oletteko nälissään päivän?
kuolisitteko nälkään ilman toista aikuista?
tähän sinä tarvitset apua. Kaalikääryleet voit nyt unohtaa. Aloita perunoiden keittämisestä lapsille
Mies tekee töitä kotona, joten katsoo lapsia sen aikaa, kun teen äkkiä lounaan. Anna vaikka kaksi hyvää syytä, miksi m
un pitäisi keittää perunoita, joissa kestää ihan helkkarin kauan. Kun tehdään äkkiä lounas, tehdään wokkia tai pastaa. Anna huonot ruokaneuvosi jollekulle tarvitsevalle.
Ap
outoa on. Vaikka siksi, että ne perunat sopi samalla vauvalle ja 1,5 vuotiaalle. Itse keitin lapsille puuron. Valmistelin lounaan ennen ulkoilua ja tein päivällisen ennen miehen kotiintuloa. Mulla oli 1 v ja 2,5 v samaan aikaan.
on noloa, ellei saa edes ruokaa eteensä. Saati lapsille ilman apua. Eikö miehesi ihmettele miten muut pärjää?
No, mulla ei ole vauvaa, eikä kumpikaan lapsistani ole tykännyt perunasta vauvana. Isompana kyllä, mutta en kuitenkaan ala perunoita keittää silloin, kun ruoka pitää olla valmiina nopeasti.
Miksi mun pitää ajatella kauheasti sitä, miten muut tekevät hommat? Voit edelleen antaa kaksi hyvää syytä. Ei se auta mua mitenkään, jos joku supermamma on kokkaillut neljän ruokalajin illallisia samalla koliikki-vitosia hoidellen. Meidän elämä on tällaista, ja me hoidetaan hommat näin. Jos miehellä on kiireisempi päivä, ostan valmista ruokaa tai teen edellisenä päivänä isomman ruuan.
Pitääkö mun teeskennellä, että mies on töissä 8-16 kodin ulkopuolella siksi, että muillakin on niin? Auttaako se johonkin?
Ap
No se auttaisi sun omaa arkeasi ja sietokykyä. Entä jos miehesi loukkaantuu, hänelle sattuu jotain tms?
No en ole kyllä hullumpaa kuullut. Silloin, kun miehelläni on töissä kiireempää tai vaikka sairastaa, mä teen eineksiä tai ruuan puolivalmisteista. Jos mä oon tehnyt näin suunnilleen siitä asti, kun lapsi oli 11 kk ja alkoi kävellä, niin mä oon nyt varmaan pilannut oman elämäni ja kaikkien muiden siinä samalla sillä, että mies on lasten kanssa, kun mä laitan lounasta. Montakohan viestiä tässäkin ketjussa on? En jaksa laskea, mutta tuntuu olevan paha synti. Hyi mua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei katso lapsia sen aikaa, kun ehkä kenties meinaat tehdä kaalikääryleitä? Tai miksi et tee päikkäreiden aikaan? Hyvin olis n. 1h > aikaa. On joillakin vaikea elämä...
Miksi sinun pitää päättää, koska minä teen niitä kaalikääryleitä? Miksen saa kutsua vanhempiani meille olemaan lasten kanssa sillä aikaa kuin kokkaan? Mulla ei ole yhtään vaikea elämä, mutta toisia tuntuu kauheasti vaivaavan.
Mua ei vaivaa se, että tällä hetkellä lapsi on nyt semmoinen, että hän on vilkas ja kiipeileen. Se on vain vaihe. Vielä muutama kuukausi sitten sain tehtyä ruokaa. Miksi otatte toisten ihmisten asiat niin vakavasti ja suututte niistä?
Ap
Vedä v*ttu päähäs ja pakene vuorille. Oikein ämmien ämmä ja miehes on varmaankin tossu. En yhtä idioottia akkaa olekaan vähään aikaan "tavannut". BTW, et vastannut kysymyksiin, vaan välttelit niitä. Veikkaankin, että olet PROVO! Moro. :D
Tässä ei ketään pillastu tai muutakaan. Lähinnä reaktioita aloittajan ärsytysherkkyydestä. Ja kaikkien haukkumisesta. Saman asian toistamisesta.
Ja toinen ihmetyksen aihe on täydellinen avuttomuus. Outoa eikä tilanne ole helpottumassa. Kun avuttomuus on alkanut ei loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.
Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..
Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.
Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.
Kakkonen
Voitko nyt hyvä ihminen kertoa, mistä päättelet, että minun 1-vuotiaallani on joku herkkyyskausi päällä ruuanlaitossa? Kerro ihan konkreettisesti, miten se näkyy hänen käytöksessään.
Mä kerroin jo, mitä se mun 1-vuotiaano siellä keittiössä tekee. Se ei syö kiltisti porkkanaa, kolistele itsekseen kattiloita eikä varsinkaan sekoita massaa.
Ap
Ap, I feel you! Mulla on samanlainen. Joskus muksua voi kokkailuhommat kiinnostaa 10 minuuttia, joskus minuutin. Ei tulis mieleenkään tehdä mitään aikaa ja vaivaa vaativia kokkaussessioita hänen kanssaan, kun siitä nyt vaan ei tule yhtään mitään. Kokeiltu on.
Oho, meitä on sitten ainakin kaksi 1-vuotiaan äitiä, joiden lapset eivät raasta rauhallisesti, kun äiti kokkaa :) Normaalisti en tunne olevani tämän asian kanssa vähemmistössä, ei kenenkään mun tutunkaan lapsi ole ruokaa tässä iässä laittanut, mutta AV:lla me olemme se poikkeus! Esikoinenkaan ei kokkaillut, vaikka jaksoi kyllä leikkiä tai touhailla muuta sen ajan.
Ap
Tämä on mun ainokainen. Se tässä varmaan onkin yksi ongelman aiheuttaja, kun lapsella ei ole muuta seuraa kuin äiti, joten äiti ei voi yhtäkkiä uppoutua kaalin höyryttelyyn pariksi tunniksi, koska lasta se ei välttämättä satu kiinnostamaan. Voi voi, kun talokin on sen verran iso, että näkyvyys ei riitä joka nurkkaan. Täytyy varmaan tehdä jälkeläisiä neljä lisää, että ne voi sitten leikkiä keskenään, niin mä saan kokkailla ja neuloo illat sohvalla rauhassa ;)
Kannattaa tehdä ne neljä kerralla, koska mulla on nyt kaksi, eikä tämä nuorempi seuraa kiltisti muiden puuhastelua tai mun neulomista. Esikoinen oli kyllä semmoinen, että hänen kanssaan onnistui perusruuanlaitto. Että mun pitäisi nyt varmasti sen kokemuksen nojalla paheksua sua, kun et yhden lapsen kanssa saa sitä ja tätä tehtyä ja mäkä mäkä. En kuitenkaan, vaan sanon, että ota ilo irti esikoisen kanssa olemisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei katso lapsia sen aikaa, kun ehkä kenties meinaat tehdä kaalikääryleitä? Tai miksi et tee päikkäreiden aikaan? Hyvin olis n. 1h > aikaa. On joillakin vaikea elämä...
Miksi sinun pitää päättää, koska minä teen niitä kaalikääryleitä? Miksen saa kutsua vanhempiani meille olemaan lasten kanssa sillä aikaa kuin kokkaan? Mulla ei ole yhtään vaikea elämä, mutta toisia tuntuu kauheasti vaivaavan.
Mua ei vaivaa se, että tällä hetkellä lapsi on nyt semmoinen, että hän on vilkas ja kiipeileen. Se on vain vaihe. Vielä muutama kuukausi sitten sain tehtyä ruokaa. Miksi otatte toisten ihmisten asiat niin vakavasti ja suututte niistä?
Ap
Vedä v*ttu päähäs ja pakene vuorille. Oikein ämmien ämmä ja miehes on varmaankin tossu. En yhtä idioottia akkaa olekaan vähään aikaan "tavannut". BTW, et vastannut kysymyksiin, vaan välttelit niitä. Veikkaankin, että olet PROVO! Moro. :D
Voi pikkutta. Suutuit ihan. Jos meinaat toiselle ihmiselle äyskiä, niin voi olla, että se toinen ihminen ei silitäkään sun päätäs, vaan antaa takaisin. Jos se yllättää, niin hyvä, että edes nyt opit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on pakko se ruoka laittaa ja asiat hoitaa vaikka olisi parikin vilkasta 1 vuotiasta jaloissa. Kaikilla ei ole sitä toista vanhempaa mukana kotona.
Aina on rasittanu kun sen pikkulapsiajan takia heittäydytään täysin avuttomiksi ja ettei vaan voi tehdä asiaa x koska lapsi.
Mitä se muhun ja meidän tilanteeseen kuuluu, miten joku muu hoitaa asiat? En ymmärrä. Miksi meidän pitäisi elää sen mukaan, mitä naapurissa tapahtuu? Mitä asiaa mä en saa tehtyä? Laitan yleensä kaksi lämmintä ruokaa päivässä.
Ap
.. Jos saat lastenhoitajan
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ketään pillastu tai muutakaan. Lähinnä reaktioita aloittajan ärsytysherkkyydestä. Ja kaikkien haukkumisesta. Saman asian toistamisesta.
Ja toinen ihmetyksen aihe on täydellinen avuttomuus. Outoa eikä tilanne ole helpottumassa. Kun avuttomuus on alkanut ei loppua näy.
Mä en suostu siihen, että joku tulee lässyttämään miten mun pitäisi toimia, kun sanon, ettei joku onnistu. Se on vain ja ainoastaan loukkaavaa.
Sä puhut täydellisestä avuttomuudesta, koska sua suututtaa, et siksi, että siinä olisi jotain totuuspohjaa. Haluat loukata. Kyllä mä sen ymmärrän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on pakko se ruoka laittaa ja asiat hoitaa vaikka olisi parikin vilkasta 1 vuotiasta jaloissa. Kaikilla ei ole sitä toista vanhempaa mukana kotona.
Aina on rasittanu kun sen pikkulapsiajan takia heittäydytään täysin avuttomiksi ja ettei vaan voi tehdä asiaa x koska lapsi.
Mitä se muhun ja meidän tilanteeseen kuuluu, miten joku muu hoitaa asiat? En ymmärrä. Miksi meidän pitäisi elää sen mukaan, mitä naapurissa tapahtuu? Mitä asiaa mä en saa tehtyä? Laitan yleensä kaksi lämmintä ruokaa päivässä.
Ap
.. Jos saat lastenhoitajan
Kutsutko sinä miestäsi lastenhoitajaksi? Mä kutsun häntä miehekseni ja lasten isäksi. Tehdään me joskus niinkin päin, että mä otan lapset ja hän laittaa ruuan, mutta kun tykkään ruuanlaitosta, niin helpompi näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ketään pillastu tai muutakaan. Lähinnä reaktioita aloittajan ärsytysherkkyydestä. Ja kaikkien haukkumisesta. Saman asian toistamisesta.
Ja toinen ihmetyksen aihe on täydellinen avuttomuus. Outoa eikä tilanne ole helpottumassa. Kun avuttomuus on alkanut ei loppua näy.
Mä en suostu siihen, että joku tulee lässyttämään miten mun pitäisi toimia, kun sanon, ettei joku onnistu. Se on vain ja ainoastaan loukkaavaa.
Sä puhut täydellisestä avuttomuudesta, koska sua suututtaa, et siksi, että siinä olisi jotain totuuspohjaa. Haluat loukata. Kyllä mä sen ymmärrän.
Ap
Sen sijasta että loukkaannut, entä jos ihan kokeilisit niitä neuvoja? Oman ajatusmaailman avartaminen ei ole koskaan pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi olet tehnyt niitä lapsia, kun kaikki on niiiiiiiiiiiin vaikeaa?
Kaalikääryleiden teosta olisi ollut kiva keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ketään pillastu tai muutakaan. Lähinnä reaktioita aloittajan ärsytysherkkyydestä. Ja kaikkien haukkumisesta. Saman asian toistamisesta.
Ja toinen ihmetyksen aihe on täydellinen avuttomuus. Outoa eikä tilanne ole helpottumassa. Kun avuttomuus on alkanut ei loppua näy.
Mä en suostu siihen, että joku tulee lässyttämään miten mun pitäisi toimia, kun sanon, ettei joku onnistu. Se on vain ja ainoastaan loukkaavaa.
Sä puhut täydellisestä avuttomuudesta, koska sua suututtaa, et siksi, että siinä olisi jotain totuuspohjaa. Haluat loukata. Kyllä mä sen ymmärrän.
Ap
Sen sijasta että loukkaannut, entä jos ihan kokeilisit niitä neuvoja? Oman ajatusmaailman avartaminen ei ole koskaan pahasta.
Ai näitäkö neuvoja?
Ota lapsi mukaan puuhasteluun - en ota, koska siitä ei tule mitään. Mistäkö tiedän? Koska olen kokeillut. Mä oon tämän lapsen kanssa päivät pitkät, miten voi olla, että joku toinen tietää paremmin.
Laita lapsi leikkikehään - Öh joo, mä varmasti teetän puusepällä leikkikehän, jossa voin sitten itkettää lasta.
Keitä perunaa - Joo, silloin kun pitää tehdä ruokaa nopeasti, kannattaakin tehdä jotain sellaista, joka kypsyy hitaasti.
Miksi mun pitää noudattaa sellaisten ihmisten neuvoja, joilla on asiasta ongelma, kun mulla ei ole?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi olet tehnyt niitä lapsia, kun kaikki on niiiiiiiiiiiin vaikeaa?
Anteeksi, mikä mulla on vaikeaa? Mä oon ihan sinut sen kanssa, että nuorempi lapseni on tässä kasvuvaiheessaan todella kova menijä. Itsekin olin saman ikäisenä tuollainen (mun äitini pelastus oli naapuri, joka oli myös kotona lasten kanssa ja jonka kanssa he usein laittoivat yhdessä lounaan).
Mä en voi sille mitään, että palstamammojen mielestä mä en voi toimia tämän ajan niin, että mieheni on lasten kanssa, kun mä laitan ruokaa. Se on heille yksinkertaisesti liikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaalikääryleiden teosta olisi ollut kiva keskustella.
Olis, mutta kun mammojen piti päästä pätemään. Siellä ekalla sivulla oli kiva viesti, mutta en voinut vastata siihen, kun silloin vitutti. Enää ei, naurattaa vain. Siinä oli kivoja ja erikoisempiakin makukombinaatioita. Terkut vain sille ihanalle kirjoittajalle :)
Ap
ap. Lue omat viestisi. Mieti oletko toiminut viisaasti tai rakentavasti. Mistä luulet ihmisten ärsytyksen johtuvan. Se on vastaus sinun riidanhakuusi. Ei se, että joku täällä sinun asioistasi pahastuisi. Se on normaalia ärsyttämistä, koska sinua on niin helppo ärsyttää
Vierailija kirjoitti:
ap. Lue omat viestisi. Mieti oletko toiminut viisaasti tai rakentavasti. Mistä luulet ihmisten ärsytyksen johtuvan. Se on vastaus sinun riidanhakuusi. Ei se, että joku täällä sinun asioistasi pahastuisi. Se on normaalia ärsyttämistä, koska sinua on niin helppo ärsyttää
Mua ärsyttää se, että kun avauksessani haluan keskustella ruuanlaitosta, niin joku mamma tulee pätemään, että mun pitää ottaa lapset mukaan siihen. Kun sanon, ettei se onnistu nuoremman lapseni kanssa, hän kertoo, että olen ihan väärässä, koska kyllä se onnistuu, hän toki tietää asian paremmin kuin minä, koska hänellä on viisi lasta.
Mä en tykkää siitä, että tullaan päsmäröimaan. Neuvoa saa, jos neuvoa pyydetään, mutta mä en ole pyytänyt lastenhoitoneuvoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
ap. Lue omat viestisi. Mieti oletko toiminut viisaasti tai rakentavasti. Mistä luulet ihmisten ärsytyksen johtuvan. Se on vastaus sinun riidanhakuusi. Ei se, että joku täällä sinun asioistasi pahastuisi. Se on normaalia ärsyttämistä, koska sinua on niin helppo ärsyttää
Ja vielä: miksi on ok, että muut ärsyyntyvät, mutta minä en saa ärsyyntyä? (Vastaan: koska olen ketjun aloittaja, ja aloittaja on aina väärässä.)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuten jo sanoin, mä oon maannut suurimman osan sängyssä, koska olen sairaana. Olen tehnyt yhden ruuan tänään. Yleensä kaksi. Nukuttaessa lasta luen kirjaa tai palstailen, lapsi on omassa sängyssään ja minä vähän kauempana omassani. Miksi tämä painaa sinua?
Ap