Kaalikääryleiden tekijöille kysymys

Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.

Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..

Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.

Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.

Kakkonen

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin just, vain Porvoossa on noin avuttomia kiukkuliisoja.

 

 

Nyt kerrot perustelujen kanssa, mikä siinä on avutonta, että tuntee lapsensa. Vai onko vain kivaa purkaa omaa pahaa oloa toiseen ihmiseen? 

Ap

Sinähän tässä tunnut purkaantuvan muille!

Nyt kaikki vittuilijat: haastan teidän neuvomaan ihan askel askeleelta, miten se kaalikääryleiden tekeminen tapahtuu, kun keittiössä on 1-vuotias, joka joko kiipeilee, roikkuu jalassa, tai syöttötuolissa istuessaan joko haluaa siitä pois tai heittää jotain lattialle. 

Jos nyt normaalisti kaalikäärylesatsin valmistamiseen kuluu suunnilleen 1,5 tuntia, kuinka kauan arvioisitte siihen menevän silloin, kun kaikki aika kuluu 1-vuotian rauhoittelemiseen, syliin ottamiseen, mainitun lapsen poistamiseen sohvalta ja erilaisten esineiden poistamiseen hänen käsistään (ja lohduttelemiseen, kun tavaran menettäminen kiukuttaa). Huomatkaa, että keittiössä on kaverina myös 4-vuotias, joka kyllä tykkää ruuanlaitosta, mutta vaatii siinä ohjausta.

Vastauksesi ei käy: oletpas avuton, oletpas kiukkuinen, oletpas ikävä ihminen, olenpas minä paljon sinua parempi ihminen, vain Porvoossa tai huoh. Ne on nyt kuultu. Kaipaan ihan konkreettisen ohjeen, koska olen kuulemma avuton ja kädetön. Te vaikutatte viisaammilta, koska teillä tällaisia ongelmia ei ole, eikä missään nimessä voikaan olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.

Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..

Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.

Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.

Kakkonen

Voitko nyt hyvä ihminen kertoa, mistä päättelet, että minun 1-vuotiaallani on joku herkkyyskausi päällä ruuanlaitossa? Kerro ihan konkreettisesti, miten se näkyy hänen käytöksessään.

Mä kerroin jo, mitä se mun 1-vuotiaano siellä keittiössä tekee. Se ei syö kiltisti porkkanaa, kolistele itsekseen kattiloita eikä varsinkaan sekoita massaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Niin just, vain Porvoossa on noin avuttomia kiukkuliisoja.

Nyt kerrot perustelujen kanssa, mikä siinä on avutonta, että tuntee lapsensa. Vai onko vain kivaa purkaa omaa pahaa oloa toiseen ihmiseen? 

Ap

 

 

Sinähän tässä tunnut purkaantuvan muille!

Mitä sinä sitten vastaisit tuollaiseen kommenttiin? Mä avasin tämän ketjun keskustellakseni ruuanlaitosta, en siitä, että jonkun mamman mielestä 1-vuotiaan pitää osallistua ruuanlaittoon, muuten siitä tulee uusavuton.

Ap

Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?

Alkuperäiseen kysymykseesi: Ensimmäistä kertaa kaalikääryleitä tehdessäni yllätyin, kuinka aikaa vievää touhua se oli. Ei ollut sinänsä erityisen vaikeaa tehdä niitä, mutta  melko monivaiheista eikä niistä kääryleistä erityisen kauniita tullut.

Minulle lapset on osa päivää ja ne saa tehdä mun kanssa. Jos me ollaan olkkarissa niin tehdään jotain, saatan vaikka neuloa siinä pari tuntia vaikka on ollut lapsia olemassa 15 vuotta. Kummasti lapsia on kiinnostanut opella virkkaamisen opettelukin kun sitä äitikin tekee. Ihan sama se on keittiössä. Ja minä otan mukaan, ei sen ihmeempää.

En tiedä miten onnistun tässä. Ei minua ehkä häiritse se että lapsi rikkoo munia vartin kanssani kuin itse tekemällä siihen menee minuutti? Paha sanoa. Mutta itse otan lapsia mukaan keittiössä, enkä päde sillä vaan pidän sitä ihan perusjuttuna ja minusta jossain voi olla joku lapsi joka hyötyy tästä ketjusta jos äiti/isi/mummo lukee tämän ketjun ja päättää että lapsi saa tulla mukaan.

Ei noita kääryleitä nyt niin kummasti väkerretä. Keitetään lehdet irti ja tehdään massa, kääritään. Kyllä siinä kerkee lapsen kanssa seurustella.

Tee kaalilaatikkoa. Mielestäni helpompaa kuin kääryleiden tekeminen.

27 vielä jatkaa. Kääryleet voi loistavasti pakastaa, joten kun kerran touhuun ryhtyy, niin kannattaa tehdä niitä kerralla iso satsi ja pistää ylimääräiset pakkaseen.

Sori unohtu numero

Yhteishyvän ruokaliitteessä on joskus ollut kuvallinen ohje kääryleiden tekemisestä. Käytin itse sitä kun niitä tein. Saattaisi ehkä löytyä netistä.

Vierailija kirjoitti:

Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?

En tee ruokaa silloin, kun 1-vuotias on siinä paikalla. Meitä on kaksi vanhempaa, joten mies vahtii, kun mä laitan ruokaa. Vessassa voin tietenkin käydä, ei se niin kauaa vie. Suihkussa voin käydä lapsen kanssa, mutta toki mieluummin ilman lasta.

Mä olen varmasti ainoa AV-mamma, jolla on sellainen 1-vuotias, joka ei anna vanhemman tehdä mitään omaa juttua rauhassa ja joka ei rauhallisesti osallistu ruuanlaittoon. Tuli selväksi. Neuvolassa ovat sanoneet, että ihan normaali on, ja itsekin sellaisena olen pitänyt, mutta ilmeisesti pitää ottaa 1,5-vuotiasneuvolassa puheeksi, että varmaan hän on jotenkin viallinen, kun ei osallistu ruuanlaittoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kiesus mikä muikkis tämä ap. Toivottavasti et tuu vastaan pimeellä kujalla. 

 

 

No sinullekin tuli varmasti niin paljon parempi mieli siitä, että saat hetken tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi, että varmasti tuli tarpeeseen. Ole hyvä.

Ap

Ei tee minusta parempaa ihmistä että pelkään sinua kirjoituksiesi perusteella. Olet melko hyökkäävä ja vuorovaikutuksesi on vastenmielistä. Mahtaako yksivuotiaasi reagoida omaan käytökseesi, kannattaa miettiä sitäkin. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa.

Relaa ap, sulla suoni kohta katkeaa päästä. Lunki kokki tekee mehevät kääryleet, mutta tolla asenteella sun käsissä syntyy vaan kranaatteja.

No onhan se niiden väkertäminen ja kaalin lehtien repeäminen sellaista piiperrystä, mutta lopputulos sitten palkitsee eli ovat tosi maukkaita. 

Tän sun kirjoittelun perusteella suosittelen että jätät homman väliin. Sulta palaa siinä pinna alta aikayksikön ja tulee niitä hirveitä rönttösiä. Jos nyt hommaan kumminkin ryhdyt niin laita se nelivuotiaskin hoitoon ettei kärsi äidin raivareista :)

Kakkonen, en nyt näe näitä muita kommentteja (palsta tökkii), mutta jos olet todellakin pystynyt neulomaan silloin rauhassa (ilman, että puikko on ollut taaperosi silmässä tai omassa silmässäsi, tai että lankakerä on viety pois tai neulominen on keskeytynyt jokaisen silmukan jälkeen), kun 1-vuotiaasi ovat olleet samassa huoneessa, keskustelun voi lopettaa tähän.

Sinun kaikki viisi lastasi ovat olleet rauhallisia. Tiedän, että sellaisiakin on, ja sehän on vain mukavaa. Sinä et kuitenkaan tiedä, että aika iso lapsista ei ole 1-vuotiaana tuollaisia. Minun ei ole. Sinusta on hirveän kivaa esiintyä lapsilukusi varjolla kasvatuksen asiantuntijana. Tarkoitat hyvää, mutta saat oikeasti minulle vain pahan mielen. Sitkeästi jankkaat, että kyllä onnistuu ruuanlaitto lasten kanssa ja pilaat lapsesi tulevaisuuden, kun et ota heitä mukaan ruuanlaittoon (Otanpas! Siinä vaiheessa, kun siinä on jotain järkeä! Nyt ei ole, ja sitä sinä et voi tietää paremmin kuin minä.) Mulle tuli oikeasti paha mieli: aloin miettiä, että ihanko oikeasti mä olen nyt huono äiti, kun lapseni ei suostukaan käyttäytymään ruokaa laittaessa niin kuin sinun lapsesi. Että jos vain yrittäisin ja olisin pullantuoksuisempi ja ihanampi, lapsi toimisi niin kuin viestissäsi kuvailet. mutta kun ei onnistu. Olen sen verran monta kertaa kokeillut, että mitään ei tule. Mikropuuro ja voileipä onnistuu, sen isommat jutut eivät (paitsi eilen sain tehtyä jopa pastaruuan, kun lapsi söi ruokaa syöttötuolissa - tämä ei kuitenkaan toimi joka kerta, koska yleensä syömme samaa ruokaa ja samaan aikaan).

Tunne paljon vanhempia ihmisiä tästä naapurustosta, ja onneksi heiltä sentään tulee ymmärrystä. Kun ollaan puhuttu säilönnästä (esim. hillojen keittämisestä jne., normaalisti säilön jonkin verran), olen sanonut, että en ole saanut mitään säilöttyä tänä syksynä. Kaikki mummot ovat sanoneet, että hei, ethän sä voikaan ehtiä, kun sulla on tuo pikkuinen. Se helpottaa nyt, kun luen sun viestejäsi, joissa sä kerrot mulle, mihin mun pitäisi pystyä ja syyllistät mua siitä, että lapseni ei ole sellainen kuin sinun lapsesi - koska sitä se on, vaikket ehkä sitä tarkoitakaan niin.

Kun nyt sinäkin olet minua neuvonut, annan sinulle yhden neuvon: jos joku sanoo sinulle, että antamasi neuvo ei hänen kohdallaan toimi, lopeta sen tuputtaminen. Et voi olla asiantuntija hänen elämässään, olet asiantuntija vain omassasi.

Nyt menen laittamaan lisää sieniä kuivuriin. Voitte jäädä tänne haukkumaan minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin just, vain Porvoossa on noin avuttomia kiukkuliisoja.

 

 

Nyt kerrot perustelujen kanssa, mikä siinä on avutonta, että tuntee lapsensa. Vai onko vain kivaa purkaa omaa pahaa oloa toiseen ihmiseen? 

Ap

Minusta et ole avuton, kun haluat varmistaa, että salmalla kun laitat ruokaa, haluat pystyä katsomaan lapsen perään. Eihän hän välttämättä ole edes näköetäisyydellä, kun kokkaat. Avutonta sen sijaan on kysyä, millaisia sun kaalikääryleistä tulee, kun teet niitä ekaa kertaa. Mistä ihmeestä me voitaisiin se tietää? Jos ymmärrät lukemaasi ja teet ohjeiden mukaan, on kai todennäköisempää onnistua kuin epäonnistua. Kerro vähän enemmän itsestäsi ja henkilökohtaisista ns. haasteistasi, niin voimme ehkä asennoitua kysymykseenkin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se lasten tekeminen on aika sottaista puuhaa, varsinkin jos niitä pitää sekoitella, raastaa, kuoria ja käännellä.

Niitä? Harrastatko lapsien tekemistä useamman naisen kanssa kerralla? Toki eihän ryhmäseksissä mitään pahaa ole, mutta jos sitä harrastetaan puhtaasti lastentekomielessä, niin lasten määrä saattaa nousta aika huimiin lukemiin, jos siis tämän tästä moisia ryhmäsessioita harrastaa.

Toki lastenteko jonkun verran sottaista puuhaa on, mutta myös hemmetin mukavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Et onnistu. Kaalikääryleiden tekemiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Molemmat sulta, ap puuttuu.

No jaa... Mäkin oon ärhäkkä ja lyhytpinnainen, mutta kaalikääryleitä pystyn kyllä tekemään.


Viimeksi tein omalla reseptillä (kaalia, riisiä, suppilovahveroita, karamellisoitua sipulia, kermaa, suolaa, pippuria, minttua ja siirappia pinnalle paistaessa) ja ihan syötäviä tuli.

Ei niitä ole vaikea tehdä. Niin kuin jo edellä kerrottiin, niin se keittäminen on hankalin homma. Pitää olla iso kattila, 10 litran. Kaalin kantaa kantaa kannattaa kovertaa teräväkärkisellä veitsellä jo ennen keittämistä niin lehtiä pystyy irrottamaan keittäessä.


Lehdet kannattaa nostaa reikäkauhalla jäähtymään vaikka uunipellille.


Kaalin ruoteja kannattaa vähän veistää ohuemmaksi, niin kääryleitä on helpompi tehdä. Se poistettu ruoti hienonnetaan täytteeseen!

Täytettä laitetaan runsas ruokalusikallinen kaalin lehdelle. Kääritään (jo annetulla ohjeella) kääryleitä, jotka asetellaan voidellulle uunipellille tiiviisti vierekkäin ja "sauma" alaspäin. Valuta pinnalle siirappia.

Paista 225 asteessa kunnes ruskettuvat. Käännä kääryleet, valele kaalin keitinvedellä ja hauduta sen jälkeen n. 150 asteessa tunnin pari. Valele aina välillä paistoliemellä tai keittovedellä. Älä anna kuivua!

Herkullisia niistä tulee ihan perinteiselläkin täytteellä, mutta toi karamellisoitu sipuli ja minttu oli kyllä onnistunut kehitelmä...