Kaalikääryleiden tekijöille kysymys

Okei. Tässä on kaalikääryleiden valmistusohje sellaiselle, joka ei voi kerralla irroittaa 2 tuntia hommaan.

Ratkaisu on edetä pienin askelin.

1. homma: Keitä kokonainen kaalinpää suolavedessä. Kun se on kypsä, nosta pois vedestä siivilään jäähtymään.

- se kaalinpää kiehuu siellä ihan itsekseenkin. Välillä käyt haarukalla testaamassa, onko kypsä.

2. homma: kun kaali on kokonaan jäähtynyt, voi olla tuntienkin päästä, irroittele lehdet ja ohenna lehdistä lehtiruodit ja pilko nuo jämät lisättäväksi täytteeseen.

3. homma: Täyte. Tämän voi tehdä odotellessa kaalin jäähtymistä tai joskus sen jälkeen, kun kaali on ruodittu. Täytteestä riippuen voi senkin tekemisen jakaa pienempiin osiin.

4. ja viimeinen työvaihe: kääryleiden keriminen.

Loppu onkin sitten paistamista.

Työvaiheet 3 ja 4 onnistuvat yhdessä lastenkin kanssa tekemällä. Kun työvaiheet eroittelee tuolla tavalla, ei ruuanlaittovaiheisiin mene paljoa kerralla aikaa.

-----

Voisit ehkä käyttää hieman luovuutta tuossa elämäsi järjestämisessä. Aika harvalla on kotona töitä tekevää puolisoa ja isovanhempia auttamassa joka käänteessä, silti aika normaalia elämää pystyy viettämään pikkulapsiaikana.

Itse näkisin asian niin, että fiksu vanhempi ottaa myöskin lapset mukaan puuhaan. Eikö olisi kiva, jos lapsetkin oppisivat samalla kokkailemaan? 

Kaalikääryleisiin meillä lisätään hunajaa. Joskus Kanadalaista siirappiakin paremman puutteessa.

Minä tein tänään kaalikääryleitä! Ja 1v hääräsi mukana, ei mitenkään haitannut menoa. Älä oo ap tiukkis!

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, en nyt näe näitä muita kommentteja (palsta tökkii), mutta jos olet todellakin pystynyt neulomaan silloin rauhassa (ilman, että puikko on ollut taaperosi silmässä tai omassa silmässäsi, tai että lankakerä on viety pois tai neulominen on keskeytynyt jokaisen silmukan jälkeen), kun 1-vuotiaasi ovat olleet samassa huoneessa, keskustelun voi lopettaa tähän.

Sinun kaikki viisi lastasi ovat olleet rauhallisia. Tiedän, että sellaisiakin on, ja sehän on vain mukavaa. Sinä et kuitenkaan tiedä, että aika iso lapsista ei ole 1-vuotiaana tuollaisia. Minun ei ole. Sinusta on hirveän kivaa esiintyä lapsilukusi varjolla kasvatuksen asiantuntijana. Tarkoitat hyvää, mutta saat oikeasti minulle vain pahan mielen. Sitkeästi jankkaat, että kyllä onnistuu ruuanlaitto lasten kanssa ja pilaat lapsesi tulevaisuuden, kun et ota heitä mukaan ruuanlaittoon (Otanpas! Siinä vaiheessa, kun siinä on jotain järkeä! Nyt ei ole, ja sitä sinä et voi tietää paremmin kuin minä.) Mulle tuli oikeasti paha mieli: aloin miettiä, että ihanko oikeasti mä olen nyt huono äiti, kun lapseni ei suostukaan käyttäytymään ruokaa laittaessa niin kuin sinun lapsesi. Että jos vain yrittäisin ja olisin pullantuoksuisempi ja ihanampi, lapsi toimisi niin kuin viestissäsi kuvailet. mutta kun ei onnistu. Olen sen verran monta kertaa kokeillut, että mitään ei tule. Mikropuuro ja voileipä onnistuu, sen isommat jutut eivät (paitsi eilen sain tehtyä jopa pastaruuan, kun lapsi söi ruokaa syöttötuolissa - tämä ei kuitenkaan toimi joka kerta, koska yleensä syömme samaa ruokaa ja samaan aikaan).

Tunne paljon vanhempia ihmisiä tästä naapurustosta, ja onneksi heiltä sentään tulee ymmärrystä. Kun ollaan puhuttu säilönnästä (esim. hillojen keittämisestä jne., normaalisti säilön jonkin verran), olen sanonut, että en ole saanut mitään säilöttyä tänä syksynä. Kaikki mummot ovat sanoneet, että hei, ethän sä voikaan ehtiä, kun sulla on tuo pikkuinen. Se helpottaa nyt, kun luen sun viestejäsi, joissa sä kerrot mulle, mihin mun pitäisi pystyä ja syyllistät mua siitä, että lapseni ei ole sellainen kuin sinun lapsesi - koska sitä se on, vaikket ehkä sitä tarkoitakaan niin.

Kun nyt sinäkin olet minua neuvonut, annan sinulle yhden neuvon: jos joku sanoo sinulle, että antamasi neuvo ei hänen kohdallaan toimi, lopeta sen tuputtaminen. Et voi olla asiantuntija hänen elämässään, olet asiantuntija vain omassasi.

Nyt menen laittamaan lisää sieniä kuivuriin. Voitte jäädä tänne haukkumaan minua.

Ap

Tuosta neulomisesta tuli mieleen, että itselläni se ei onnistunut lapsen ollessa 1v. Varsinkaan, jos silmukoita piti laskea tai oli vähänkään haastavampi malli kyseessä. Ikäänkuin lapsi olisi aistinut, että äiti yrittää keskittyä johonkin ja hänet täytyy siis keskeyttää. En siis muuten ole sama kommentoija, joka aikaisemmin puhui tuosta neulomisesta.

Samoin yritin ruuanlaittoa välttää silloin, kun mies ei ollut kotona. Lapsi usein muistaakseni halusi samantien syliin, jos oli joku kriittinen vaihe ruuanvalmistuksessa menossa ja jos ei päässyt, huusi naama punaisena. Kokkaaminen ei siis ollut kovin nautinnollista.

Voin lohduttaa, että nykyään lapsen ollessa lähemmäs kolmevuotias, kummatkin edellämainitut aktiviteetit onnistuvat jo tosi hyvin. Viimeksi tänään neuloin monta tuntia lapsen läsnäollessa, sekä laitoin ruokaa ongelmitta.

Lapsethan ovat näissä asioissa todella yksilöllisiä. Jotkut ovat rauhallisia ja toiset temperamenttisempia, sekä rutkasti vilkkaampia.

Mä en jaksa nyt lukee koko ketjua, kun kuitenki väitellään että voiko tehdä yksvuotiaan kans vai ei, mut mä ihmettelen että tekeekö ihmiset oikeesti kaalikääryleitä niin että laittavat täytteeksi sieniä eikä jauhelihaa??? Mahtaa olla melko sitkasta syötävää.

No kuitenki, joo meneehän siinä aikaa, mutta suurin osa ajasta on sitä että se kaalit kiehuu ihan itekseen ja sit kääryleet paistuu uunissa. 

Eikö se nelivuotias vois sen hetken viihdyttää pienenpää ku teet jotain vaikeeta kohtaa, kuten otat sitä keittynyttä kaalia pois vedestä? Ja piirretyt tms. päälle.

Ja kääryleistä vielä, niissä pitää olla paljo siirappia, muuten on ihan mauttomia (ja paljo jauhelihaa ja hyvin vähän riisiä)

Minä ainakin laittaisin sekä jauhelihaa että sieniä :-)

Laakson Lilja kirjoitti:

Mä en jaksa nyt lukee koko ketjua, kun kuitenki väitellään että voiko tehdä yksvuotiaan kans vai ei, mut mä ihmettelen että tekeekö ihmiset oikeesti kaalikääryleitä niin että laittavat täytteeksi sieniä eikä jauhelihaa??? Mahtaa olla melko sitkasta syötävää.

No kuitenki, joo meneehän siinä aikaa, mutta suurin osa ajasta on sitä että se kaalit kiehuu ihan itekseen ja sit kääryleet paistuu uunissa. 

Eikö se nelivuotias vois sen hetken viihdyttää pienenpää ku teet jotain vaikeeta kohtaa, kuten otat sitä keittynyttä kaalia pois vedestä? Ja piirretyt tms. päälle.

Ja kääryleistä vielä, niissä pitää olla paljo siirappia, muuten on ihan mauttomia (ja paljo jauhelihaa ja hyvin vähän riisiä)

Kyllä kaalikääryleihin voi laittaa ihan sellaisen täytteen kuin itse haluaa. Hyvä kokki osaa käyttää myös mielikuvitusta eikä ole kaavoihin kangistunut.