Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa, mutta kaipaan entistä elämää :(
Anne
07.10.2015 |
Olen onnellisessa parisuhteessa (ihan oikeasti, siitä huolimatta että tällaista viestiä kirjoitan), enkä vaihtaisi tästä pois. Ennen tätä suhdetta, eli n. 1,5 vuotta sitten, olin sinkkuna seksisuhteessa erääseen mieheen. Parisuhdetta välillemme ei olisi voinut syntyä, mutta seksisuhde toimi loistavasti.
Tämä suhde oli lopetettava, kun tapasin nykyisen mieheni. Päätös kirpaisi hiukan, mutta mahdollisuus oikeaan rakkauteen meni tietenkin edelle. Olenkin ollut nykyisen mieheni kanssa hyvin onnellinen.
Vähän väliä kuitenkin kaipaan kipeästi entistä elämääni :( Minä ja seksisuhteessa kanssani ollut mies jaoimme samat "kiinnostukset" mitä seksin harrastamiseen tulee, ja meillä synkkasi sillä osa-alueella niin hyvin, etten usko voivani löytää samanlaista yhteyttä kenenkään kanssa, koskaan. Nykyisessä suhteessani seksielämä voi myös hyvin, mutta jos olen rehellinen itselleni, niin tiedän että vielä parempaa on olemassa...
Uskon saavani tähän aloitukseen paljon alapeukkuja, joko siitä johtuen että monet eivät seksiin perustuvia suhteita hyväksy, tai siksi, ettei parisuhteessa oleva saisi haikailla menneitä. Haluan kuitenkin kirjoittaa tänne tunteistani, ehkä joku on kokenut samaa. Elämään kuuluu niin paljon muutakin, että luovuin vapaaehtoisesti täydellisestä seksielämästä saadakseni vastapainoksi ihanan miehen, jonka kanssa seksi on hyvää ja sitä on riittävästi. Välillä kuitenkin on päiviä tai viikkojakin, kun sitä entistä kaipaa, kun pystyi heittäytymään täysin, pystyi täyttämään toisen ihmisen villeimmätkin unelmat, ja myös ne omat unelmat toteutuivat. En tietenkään pidä mitään yhteyttä siihen mieheen, enkä puhuisi ajatuksistani kenellekään. Olen kiitollinen siitä mitä minulla on, ja haluan vaalia parisuhdettani täydestä sydämestäni. Mutta on selvää, että seksisuhteeni tulee pysymään mielessäni aina. Onneksi edes sain kokea sen, vaikka luovuin siitä saadakseni jotain parempaa.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Tuolla haikailulla, et anna edes suhteessasi muodostaa sitä täydellistä seksielämää. Otat nyt rohkeasti sitä vastuuta ja puhut miehesi kanssa mitä seksitänne sinusta puuttuu.
Olemme keskustelleet aikoja sitten molempien haluista ja tarpeista. Meillä menee oikein hyvin sängyssäkin, mutta tiettyjä mieltymyksiä emme jaa. Minä en ikinä vaatisi mieheltäni mitään, mikä ei häntä luonnostaan kiinnosta. Siksipä menemme sillä mitä on. Ja siis seksielämämme toimii oikeasti hyvin, olen pääosin enemmän kuin tyytyväinen. Mutta on vain tosiasia, että olen ollut myös suhteessa, jossa tarpeet kohtasivat paremmin. Ei kai ole tavatonta, että jotain niin hienoa saattaa joskus kaihoten ikävöidä. Korostan silti, että olen kiitollinen miehestäni, enkä vaihtaisi häntä mihinkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla haikailulla, et anna edes suhteessasi muodostaa sitä täydellistä seksielämää. Otat nyt rohkeasti sitä vastuuta ja puhut miehesi kanssa mitä seksitänne sinusta puuttuu.
Olemme keskustelleet aikoja sitten molempien haluista ja tarpeista. Meillä menee oikein hyvin sängyssäkin, mutta tiettyjä mieltymyksiä emme jaa. Minä en ikinä vaatisi mieheltäni mitään, mikä ei häntä luonnostaan kiinnosta. Siksipä menemme sillä mitä on. Ja siis seksielämämme toimii oikeasti hyvin, olen pääosin enemmän kuin tyytyväinen. Mutta on vain tosiasia, että olen ollut myös suhteessa, jossa tarpeet kohtasivat paremmin. Ei kai ole tavatonta, että jotain niin hienoa saattaa joskus kaihoten ikävöidä. Korostan silti, että olen kiitollinen miehestäni, enkä vaihtaisi häntä mihinkään.
ap
OK.
Eihän tuollaisia asioita yhdellä kerralla päätetä - olen ollut puolet elämästäni mieheni kanssa ja olen reilusti alle 4-kymppinen. Mekin ollaan joskus suhteen alussa puhuttu mistä pidetään ja tätä päivitetään sitä mukaan mitä itse toivoo!
En minä anna miehelle mitä en tahdo tehdä, mutta mies saa toivoa mitä tahtoo ja sanoa asioita toivottavasti niin usein kuin toivoo jotain! Ei olla samoja ihmisiä mitä oltiin teineinä, kolmannen lapsen jälkeen seksielämä oli erilaista mitä lapsettomana.. ;)
Minä komppaan tuota että haikailemalla toisen perään et anna miehellesi mahdollisuutta. Ymmärrän pointtisi että arvostat miestäsi, etkä poiskaan antaisi mutta kyllä sinä itse määrittelet myös tilannetta. Ja kokoajan roikut haavemaailmassa miten jossain olisi "paremmin". Kyllähän sinä myös ymmärrät että se toinen ihmissuhde oli myös muita negatiivisia asioita, jos miettii tämän suhteen negatiiviset ja miettii toisen suhteen positiiviset niin asetelma on jo vääristynyt.
Sun pitää valita.
Hallaa teet vaan itsellesi kun noin pohdit tai jätä entinen suoraan fantasiamaailmaan. Jos olet tämän ihmisen kanssa, niin pitää miettiä miten teet asioita siinä hyvin, kuin haikailet jonkun entisen perään -joka jo loppui kaikessa täydellisyydessään?! Sinähän valitsit jo ettei siitä ole tätä suhdetta kummemmaksi. Miksi jätit sen suhteen?
Seksuaalisuus on sinussa. Jos sinä tahdot jotain, sinulla on siihen kaikki oikeus, miehelläsi on sitten oma seksuaalisuus joka joko kahtaa sinut tai ei. Ja ajan mittaan halut vaihtelee. Mutta puhu hyvä nainen mitä haluat tehdä vaikka olisitte puhuneet asiasta "joskus", jääkö sun haaveet muutenkin noin lytättyä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaisia asioita yhdellä kerralla päätetä - olen ollut puolet elämästäni mieheni kanssa ja olen reilusti alle 4-kymppinen. Mekin ollaan joskus suhteen alussa puhuttu mistä pidetään ja tätä päivitetään sitä mukaan mitä itse toivoo!
En minä anna miehelle mitä en tahdo tehdä, mutta mies saa toivoa mitä tahtoo ja sanoa asioita toivottavasti niin usein kuin toivoo jotain! Ei olla samoja ihmisiä mitä oltiin teineinä, kolmannen lapsen jälkeen seksielämä oli erilaista mitä lapsettomana.. ;)
Minä komppaan tuota että haikailemalla toisen perään et anna miehellesi mahdollisuutta. Ymmärrän pointtisi että arvostat miestäsi, etkä poiskaan antaisi mutta kyllä sinä itse määrittelet myös tilannetta. Ja kokoajan roikut haavemaailmassa miten jossain olisi "paremmin". Kyllähän sinä myös ymmärrät että se toinen ihmissuhde oli myös muita negatiivisia asioita, jos miettii tämän suhteen negatiiviset ja miettii toisen suhteen positiiviset niin asetelma on jo vääristynyt.
Sun pitää valita.
Hallaa teet vaan itsellesi kun noin pohdit tai jätä entinen suoraan fantasiamaailmaan. Jos olet tämän ihmisen kanssa, niin pitää miettiä miten teet asioita siinä hyvin, kuin haikailet jonkun entisen perään -joka jo loppui kaikessa täydellisyydessään?! Sinähän valitsit jo ettei siitä ole tätä suhdetta kummemmaksi. Miksi jätit sen suhteen?
Seksuaalisuus on sinussa. Jos sinä tahdot jotain, sinulla on siihen kaikki oikeus, miehelläsi on sitten oma seksuaalisuus joka joko kahtaa sinut tai ei. Ja ajan mittaan halut vaihtelee. Mutta puhu hyvä nainen mitä haluat tehdä vaikka olisitte puhuneet asiasta "joskus", jääkö sun haaveet muutenkin noin lytättyä?
Olen aika varma, ettei mieheni tule koskaan saamaan nautintoa niistä asioista, jotka olisivat minulle niitä tärkeimpiä. Mutta sen täytyy olla ok, koska en tahdo hänen tekevän mitään vain miellyttääkseen minua, ja toisaalta ihan "tavallinen" seksi kelpaa minulle hyvin. Tietenkään siitä ei varmasti haittaa olisi, jos vielä puhuisimme asioista... ja varmaan tulemme niitä keskusteluja käymäänkin. Mutta jos mieheni ei joihinkin asioihin tunne kiinnostusta, niin sitten minun on sitä kunnioitettava.
Olen valintani tehnyt, kun olen tämän parisuhteen aloittanut! Entisessä suhteessa seksi oli täydellistä, mutta parisuhdetta siitä ei olisi voinut tulla. Tiesin jo silloin ja tiedän edelleen, ettei kaikki voi perustua vain seksiin. Mieluiten lakkaisin haaveksimasta menneistä asioista, ja ehkä ajan kuluessa muistot haalistuvatkin. Minulla on kaikki nyt hyvin. Kompromisseja on tehtävä aina, ja minun kompromissini tässä parisuhteessa on se, että en vaadi kaikkien seksuaalisten tarpeideni täydellistä täyttämistä, koska muilla osa-alueilla olen saanut kaiken mitä olen koskaan toivonut, ja enemmänkin.
ap
Ensin sinä valitsit intohimon. Sitten vakaan parisuhteen. Miksi et valinnut molempia? Ei olisi ollut pakko kelpuuttaa sitä ensimmäistä tarjokasta parisuhteeseen. Tosin ehkä siinä vaiheessa ei vielä tiedä, ettei seksielämä tule kukoistamaan. Haluatko elää lopun elämääsi niin, että et saa enää kokea samaa kuin edellisen kanssa? Tai pystyisitkö siihen edes vaan ravaisit vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sinä valitsit intohimon. Sitten vakaan parisuhteen. Miksi et valinnut molempia? Ei olisi ollut pakko kelpuuttaa sitä ensimmäistä tarjokasta parisuhteeseen. Tosin ehkä siinä vaiheessa ei vielä tiedä, ettei seksielämä tule kukoistamaan. Haluatko elää lopun elämääsi niin, että et saa enää kokea samaa kuin edellisen kanssa? Tai pystyisitkö siihen edes vaan ravaisit vieraissa.
En tietenkään ravaisi vieraissa. Ja tuskin edes helposti löytäisin ketään yhtä hyvää kuin tuo entinen, sillä tähän ikään (pian 30) mennessä toista samanlaista ei ole vastaan tullut. Jättäisinkö nyt upean miehen tämän asian vuoksi? En. Kaikkea ei voi koskaan saada. Ehkä jättäisin jos seksielämä ei toimisi ollenkaan, mutta se kyllä toimii.
ap
Hassu kuvitelma, että meille jokaiselle löytyisi se täydellinen puoliso eikä kompromissejä tarvitsisi tehdä. Minulle ei sitä täydellistä ole tullut vastaan vielä 42 vuoden ikään mennessä. Enkä siten todellakaan kadu, että sain kompromissimiehen ja hänen kanssaan perheen. Sillä kyllä minä mieluummin nämä lapset otan kuin odottaisin tässä iässä vielä , että jospa joskus kohtaisin sen täydellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen kyllä ymmärtäväni sinua. Olen nyt myös suhteessa ihanan miehen kanssa. Seksi on hyvää ja tyydyttävää, mutta myös tasapaksua. Tiettyjen asioiden vuoksi se ei ole vaihtelevampaa, vaikka olen sanonut, että sekin sopisi minulle. Ja joo, kyse ei ole siitä, etteikö oltais puhuttu asioista tai siitä, että olisin tyytymätön, itsekin vaan tiedän, että kulman takana olisi vielä pari juttua, joista tykkäisin.
Mulla taas - hassua kyllä - on tätä edeltänyt vain sinkkuelämä, jolloin itse olen katsonut pornoa, lukenut eroottisia tekstejä ja käyttänyt vibraa. Vaikka edellinen tekeekin ihmisestä vain "säälittävän runkkarin", nyt näen tuon aikana, jolloin itsellisemmin hallitsin seksuaalista tyydytystäni ja oli jännitystä ja kaikenlaista eroottista virettä mukana, kun vaikka kävin joskus chattikeskusteluita seksistä. Oli kutkuttavaa ja kaikenlaisia eroottisia virikkeitä. Nyt tuntuu, että eroottisten virikkeiden määrä on pudonnut puoleen siitä, mitä se oli. Vaikka kahden välisen seksin läheisyys on ihanaa, niin kun samat asiat toistuvat, tulee seksistä vähän tylsää metritavaraa, johon ei jaksa keskittyä, kun seksin harrastelussa itsessään ei tunnu olevan samalla tavalla virikkeitä ja sytykkeitä kuin vaikka eroottisen tekstin lukemisessa.
En myös tiedä, voiko tätä asiaa ratkaista. Ei se ärsytä pahoin mutta välillä se voi ärsyttää.
Kerropa nyt tarkemmin, mitä kaipaat edellisestä suhteestasi? BDSM?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt tarkemmin, mitä kaipaat edellisestä suhteestasi? BDSM?
Onko sillä väliä, mikä mieltymys oli kyseessä? :)
ap
Alue: Aihe vapaa
Tuolla haikailulla, et anna edes suhteessasi muodostaa sitä täydellistä seksielämää. Otat nyt rohkeasti sitä vastuuta ja puhut miehesi kanssa mitä seksitänne sinusta puuttuu.