Lue keskustelun säännöt.
Kaalikääryleiden tekijöille kysymys
07.10.2015 |
En ole koskaan tehnyt kaalikääryleitä, en ole ikinä edes nähnyt niitä valmistettavan. Mulla olis nyt hyvin sieniä ja mietin, että mitäs jos kokeilis kaalikääryleitä (jos saan vanhempani lastenhoitoavuksi). Onko siinä ihan hirveä homma? Onnistuuko ekalla kertaa, vai tuleeko hirveitä rönttösiä?
Kommentit (107)
Näyttää jäävän kääryleet ja ruuanlaitto kakkoseksi on jo olemassa muuta tärkeämpää puhaa ollut muutaman tunnin ajan.. tsemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?
En tee ruokaa silloin, kun 1-vuotias on siinä paikalla. Meitä on kaksi vanhempaa, joten mies vahtii, kun mä laitan ruokaa. Vessassa voin tietenkin käydä, ei se niin kauaa vie. Suihkussa voin käydä lapsen kanssa, mutta toki mieluummin ilman lasta.
Mä olen varmasti ainoa AV-mamma, jolla on sellainen 1-vuotias, joka ei anna vanhemman tehdä mitään omaa juttua rauhassa ja joka ei rauhallisesti osallistu ruuanlaittoon. Tuli selväksi. Neuvolassa ovat sanoneet, että ihan normaali on, ja itsekin sellaisena olen pitänyt, mutta ilmeisesti pitää ottaa 1,5-vuotiasneuvolassa puheeksi, että varmaan hän on jotenkin viallinen, kun ei osallistu ruuanlaittoon.
Ap
on outoa ellei pysty mitään tekemään ellei mies vahdi lasta. Käykö mies töissä? Oletteko nälissään päivän?
kuolisitteko nälkään ilman toista aikuista?
tähän sinä tarvitset apua. Kaalikääryleet voit nyt unohtaa. Aloita perunoiden keittämisestä lapsille
Mies tekee töitä kotona, joten katsoo lapsia sen aikaa, kun teen äkkiä lounaan. Anna vaikka kaksi hyvää syytä, miksi m
un pitäisi keittää perunoita, joissa kestää ihan helkkarin kauan. Kun tehdään äkkiä lounas, tehdään wokkia tai pastaa. Anna huonot ruokaneuvosi jollekulle tarvitsevalle.
Ap
outoa on. Vaikka siksi, että ne perunat sopi samalla vauvalle ja 1,5 vuotiaalle. Itse keitin lapsille puuron. Valmistelin lounaan ennen ulkoilua ja tein päivällisen ennen miehen kotiintuloa. Mulla oli 1 v ja 2,5 v samaan aikaan.
on noloa, ellei saa edes ruokaa eteensä. Saati lapsille ilman apua. Eikö miehesi ihmettele miten muut pärjää?
Vau tämä alkoi muka viattomana kyselynä kaalikääryleistä ja nyt onkin jo mies kotitoimistolla ja ap kipeänä, vaikka pari tuntia sitten piti tehdä kaalikääryleitä. Jutut on kun erään isokokoisen bloggaajan; muuttuvat tunnista toiseen. Ekaks olikin ai ku ei ollutkaan. Olet saanut jo hyviä vinkkejä kaalikääryleiden tekoon. Miksi et kommentoi niihin mitään vaan jankkaat jotain olematonta. Voitko tehdä kaalikääryleet lapsen päiväunien aikaan? Vai eikö tämä yksivuotias tehopakkaus nuku päiväunia? Nukkuuko yöuniakaan? Voisit nimittäin tehdä illalla ne v***n kääryleet, jotka eivät taida kiinnostaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten lapset pärjää, kun olet kokopäivän netissä?
kuulitko uutisen, että tämä älykännykän kanssa ajanvietto on haitannut lasten puheenkehitystä?
näyttää estävän myös ruuanlaittoa
1) En omista älykännykkää.
2) Olen sairaana, joten olen maannut ison osan päivästä sängyssä.
3) Nukutan tässä juuri nuorempaa lastani.
Miten ihmiskunta pärjää, kun et ole kaikista huolehtimassa?
Ap
pointti on juuri se, että lapsen kanssa ollessa tai nukuttaessa ei samalla surffailla netissä. Vaan keskitytään lapseen.
ketju on jatkunut koko päivän. Olet ollut sängyssä. Onko miehesi pystynyt laittamaan ruuat ja vahtimaan lapset?
Kiusaajamammat taas vauhdissa. Taitaa palstauudistus ottaa koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.
Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..
Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.
Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.
Kakkonen
Voitko nyt hyvä ihminen kertoa, mistä päättelet, että minun 1-vuotiaallani on joku herkkyyskausi päällä ruuanlaitossa? Kerro ihan konkreettisesti, miten se näkyy hänen käytöksessään.
Mä kerroin jo, mitä se mun 1-vuotiaano siellä keittiössä tekee. Se ei syö kiltisti porkkanaa, kolistele itsekseen kattiloita eikä varsinkaan sekoita massaa.
Ap
Ap, I feel you! Mulla on samanlainen. Joskus muksua voi kokkailuhommat kiinnostaa 10 minuuttia, joskus minuutin. Ei tulis mieleenkään tehdä mitään aikaa ja vaivaa vaativia kokkaussessioita hänen kanssaan, kun siitä nyt vaan ei tule yhtään mitään. Kokeiltu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten lapset pärjää, kun olet kokopäivän netissä?
kuulitko uutisen, että tämä älykännykän kanssa ajanvietto on haitannut lasten puheenkehitystä?
näyttää estävän myös ruuanlaittoa
1) En omista älykännykkää.
2) Olen sairaana, joten olen maannut ison osan päivästä sängyssä.
3) Nukutan tässä juuri nuorempaa lastani.
Miten ihmiskunta pärjää, kun et ole kaikista huolehtimassa?
Ap
pointti on juuri se, että lapsen kanssa ollessa tai nukuttaessa ei samalla surffailla netissä. Vaan keskitytään lapseen.
ketju on jatkunut koko päivän. Olet ollut sängyssä. Onko miehesi pystynyt laittamaan ruuat ja vahtimaan lapset?
Mitenhän mä voisin lasten kanssa ollessa integroida tän läppärin siihen niiden kanssa olemiseen, ideoita? Ei kuule onnistu, tämä yksivuotias kiipeää heti syliin, jos yritän. Nukuttaessa en kyllä todellakaan mene häiritsemään tuota lasta, vaan makaan tässä sängyllä vähän kauempana ja soitan unimusiikkia. Olen sen lapsen kanssa ennen sänkyyn laittamista. En tiedä mikä sun käytäntö on, mutta kiitos moraalisesta paniikista.
Mä en tiedä, miten se ruuanlaitto onnistuis mieheltä sen paremmin tuon kiipijän kanssa. Mä tein lounaan, iltaruokaa en jaksanut laittaa, joten laitoin vain puuroa.
Onko sulla joku erityinen syy tuntea, että olet kauhean paljon parempi vanhempi kuin minä ja sitä kautta pyrkiä neuvomaan minua? Ethän edes vaivaudu kysymään, miten hoidat asiat.
En ylipäätään ymmärrä, miksi se, ettei ruuanlaitto onnistu lapsen kanssa tällä hetkellä, saa ihmisissä aikaan paniikkia. Tämähän on vain yksi vaihe elämässä. Lapsi kasvaa koko ajan ja tulee järkeä päähän ja osaa keskittyä leikkiin enemmän. Esikoinen oli rauhallinen lapsi, oli helppo tehdä ruuat ja muut. Mutta panikoikaa te vain ja haukkukaa. Varmasti tuntuu oma oleminen hienolta, kun voi kuvitella, että toinen on kauhean paljon huonompi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau tämä alkoi muka viattomana kyselynä kaalikääryleistä ja nyt onkin jo mies kotitoimistolla ja ap kipeänä, vaikka pari tuntia sitten piti tehdä kaalikääryleitä. Jutut on kun erään isokokoisen bloggaajan; muuttuvat tunnista toiseen. Ekaks olikin ai ku ei ollutkaan. Olet saanut jo hyviä vinkkejä kaalikääryleiden tekoon. Miksi et kommentoi niihin mitään vaan jankkaat jotain olematonta. Voitko tehdä kaalikääryleet lapsen päiväunien aikaan? Vai eikö tämä yksivuotias tehopakkaus nuku päiväunia? Nukkuuko yöuniakaan? Voisit nimittäin tehdä illalla ne v***n kääryleet, jotka eivät taida kiinnostaa enää.
Tuota, mä en ole ollut tekemässä kaalikääryleitä tänään, vaan mietin, että tässä joku päivä tekisin hieman isomman satsin jotain ruokaa.
En voi sille mitään, että sua harmittaa se, että mieheni tekee kotoa töitä. On tehnyt jo vuodesta 2008, ei ihan yhtäkkiä ole aloittanut.
Siis mullahan ei ole mitään ongelmaa siinä, että pyydän vanhempani tänne kylään ja laitan heille kaalikääryleitä sillä aikaa, kun he ovat lasten kanssa. En usko, että heilläkään. Me tehdään usein näin, että he vahtivat lapsia ja mä laitan jotain hienompaa ruokaa, kun siitä tykkään. Tämä harmittaa vain sinua ja kaltaisiasi. Hajoile siihen :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisi lasta saatuna ja ei ole mitään seinäruusuja.
Olen lapsia pitänyt keittiössä kanssani, joko ovat vaan syöneet porkkanaa, kolistelleet omia kattiloitaan tai saaneet sekoittaa massoja. Sieltä se tulee pienistä puroista..
Kunhan sanoin: Ei tartte ruuanlaittoon lastenhoitoapua vaan lapset voi olla mukana. Kyllä mä tiedän miten se niinkin menee että lapsesta kasvaa kädetön keittiössä jos ei saa olla siellä mukana ja nyt kun lapsi on kiinnostunut luonnostaan niin siihen on herkkyyskausi päällä. Ja tämä ei ole "pelkästään" sinulle sanottua vaan ihan yleisesti: lapsia otetaan mukaan tosi harvoin ruuanlaitossa.
Mutta onnea ja menestystä niihin kääryleisiin: Pidä hauskaa ja unohda se minkä näköisiä niistä nyt sattuu tulemaan.
Kakkonen
Voitko nyt hyvä ihminen kertoa, mistä päättelet, että minun 1-vuotiaallani on joku herkkyyskausi päällä ruuanlaitossa? Kerro ihan konkreettisesti, miten se näkyy hänen käytöksessään.
Mä kerroin jo, mitä se mun 1-vuotiaano siellä keittiössä tekee. Se ei syö kiltisti porkkanaa, kolistele itsekseen kattiloita eikä varsinkaan sekoita massaa.
Ap
Ap, I feel you! Mulla on samanlainen. Joskus muksua voi kokkailuhommat kiinnostaa 10 minuuttia, joskus minuutin. Ei tulis mieleenkään tehdä mitään aikaa ja vaivaa vaativia kokkaussessioita hänen kanssaan, kun siitä nyt vaan ei tule yhtään mitään. Kokeiltu on.
Oho, meitä on sitten ainakin kaksi 1-vuotiaan äitiä, joiden lapset eivät raasta rauhallisesti, kun äiti kokkaa :) Normaalisti en tunne olevani tämän asian kanssa vähemmistössä, ei kenenkään mun tutunkaan lapsi ole ruokaa tässä iässä laittanut, mutta AV:lla me olemme se poikkeus! Esikoinenkaan ei kokkaillut, vaikka jaksoi kyllä leikkiä tai touhailla muuta sen ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään "ei kuule onnistu" kun lapsi sitä ja tätä. Kyllä on hankalaa...
Miksi jaksat edes vastailla jos ottaa noin kupoliin tämä asia? Teet kääryleet kun lapsi mummolassa jos näin haluat, asia käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?
En tee ruokaa silloin, kun 1-vuotias on siinä paikalla. Meitä on kaksi vanhempaa, joten mies vahtii, kun mä laitan ruokaa. Vessassa voin tietenkin käydä, ei se niin kauaa vie. Suihkussa voin käydä lapsen kanssa, mutta toki mieluummin ilman lasta.
Mä olen varmasti ainoa AV-mamma, jolla on sellainen 1-vuotias, joka ei anna vanhemman tehdä mitään omaa juttua rauhassa ja joka ei rauhallisesti osallistu ruuanlaittoon. Tuli selväksi. Neuvolassa ovat sanoneet, että ihan normaali on, ja itsekin sellaisena olen pitänyt, mutta ilmeisesti pitää ottaa 1,5-vuotiasneuvolassa puheeksi, että varmaan hän on jotenkin viallinen, kun ei osallistu ruuanlaittoon.
Ap
on outoa ellei pysty mitään tekemään ellei mies vahdi lasta. Käykö mies töissä? Oletteko nälissään päivän?
kuolisitteko nälkään ilman toista aikuista?
tähän sinä tarvitset apua. Kaalikääryleet voit nyt unohtaa. Aloita perunoiden keittämisestä lapsille
Mies tekee töitä kotona, joten katsoo lapsia sen aikaa, kun teen äkkiä lounaan. Anna vaikka kaksi hyvää syytä, miksi m
un pitäisi keittää perunoita, joissa kestää ihan helkkarin kauan. Kun tehdään äkkiä lounas, tehdään wokkia tai pastaa. Anna huonot ruokaneuvosi jollekulle tarvitsevalle.
Ap
outoa on. Vaikka siksi, että ne perunat sopi samalla vauvalle ja 1,5 vuotiaalle. Itse keitin lapsille puuron. Valmistelin lounaan ennen ulkoilua ja tein päivällisen ennen miehen kotiintuloa. Mulla oli 1 v ja 2,5 v samaan aikaan.
on noloa, ellei saa edes ruokaa eteensä. Saati lapsille ilman apua. Eikö miehesi ihmettele miten muut pärjää?
No, mulla ei ole vauvaa, eikä kumpikaan lapsistani ole tykännyt perunasta vauvana. Isompana kyllä, mutta en kuitenkaan ala perunoita keittää silloin, kun ruoka pitää olla valmiina nopeasti.
Miksi mun pitää ajatella kauheasti sitä, miten muut tekevät hommat? Voit edelleen antaa kaksi hyvää syytä. Ei se auta mua mitenkään, jos joku supermamma on kokkaillut neljän ruokalajin illallisia samalla koliikki-vitosia hoidellen. Meidän elämä on tällaista, ja me hoidetaan hommat näin. Jos miehellä on kiireisempi päivä, ostan valmista ruokaa tai teen edellisenä päivänä isomman ruuan.
Pitääkö mun teeskennellä, että mies on töissä 8-16 kodin ulkopuolella siksi, että muillakin on niin? Auttaako se johonkin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin on pakko se ruoka laittaa ja asiat hoitaa vaikka olisi parikin vilkasta 1 vuotiasta jaloissa. Kaikilla ei ole sitä toista vanhempaa mukana kotona.
Aina on rasittanu kun sen pikkulapsiajan takia heittäydytään täysin avuttomiksi ja ettei vaan voi tehdä asiaa x koska lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikään "ei kuule onnistu" kun lapsi sitä ja tätä. Kyllä on hankalaa...
Miksi jaksat edes vastailla jos ottaa noin kupoliin tämä asia? Teet kääryleet kun lapsi mummolassa jos näin haluat, asia käsitelty.
No miksi sinun pitää kommentoida tähän ketjuun? Miksi sinuakin kiinnostaa tämä asia? Mulla ei ole hajuakaan, miksi ihmisiä niin sapettaa se, mä pyydän vanhempani meille kylään siksi aikaa, kun laitan ruokaa. Ehkä osaat kertoa, kun teki mieli kommentoidakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi tehdä niitä kaalikääryleitä silloin, kun miehesi vahtii lapsia, tai vaihtoehtoisesti illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Siihen itse kääryleiden tekemiseen ei muuten mene aktiivista valmistusaikaa kuin n. puoli tuntia, loppu on kypsennysaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sun arki niin kuin muuten sujuu sen 1 veen kanssa ap? Ruuanlaitto? suihkussa käynti? Vessakäynnit..?
En tee ruokaa silloin, kun 1-vuotias on siinä paikalla. Meitä on kaksi vanhempaa, joten mies vahtii, kun mä laitan ruokaa. Vessassa voin tietenkin käydä, ei se niin kauaa vie. Suihkussa voin käydä lapsen kanssa, mutta toki mieluummin ilman lasta.
Mä olen varmasti ainoa AV-mamma, jolla on sellainen 1-vuotias, joka ei anna vanhemman tehdä mitään omaa juttua rauhassa ja joka ei rauhallisesti osallistu ruuanlaittoon. Tuli selväksi. Neuvolassa ovat sanoneet, että ihan normaali on, ja itsekin sellaisena olen pitänyt, mutta ilmeisesti pitää ottaa 1,5-vuotiasneuvolassa puheeksi, että varmaan hän on jotenkin viallinen, kun ei osallistu ruuanlaittoon.
Ap
on outoa ellei pysty mitään tekemään ellei mies vahdi lasta. Käykö mies töissä? Oletteko nälissään päivän?
kuolisitteko nälkään ilman toista aikuista?
tähän sinä tarvitset apua. Kaalikääryleet voit nyt unohtaa. Aloita perunoiden keittämisestä lapsille
Mies tekee töitä kotona, joten katsoo lapsia sen aikaa, kun teen äkkiä lounaan. Anna vaikka kaksi hyvää syytä, miksi m
un pitäisi keittää perunoita, joissa kestää ihan helkkarin kauan. Kun tehdään äkkiä lounas, tehdään wokkia tai pastaa. Anna huonot ruokaneuvosi jollekulle tarvitsevalle.
Ap
outoa on. Vaikka siksi, että ne perunat sopi samalla vauvalle ja 1,5 vuotiaalle. Itse keitin lapsille puuron. Valmistelin lounaan ennen ulkoilua ja tein päivällisen ennen miehen kotiintuloa. Mulla oli 1 v ja 2,5 v samaan aikaan.
on noloa, ellei saa edes ruokaa eteensä. Saati lapsille ilman apua. Eikö miehesi ihmettele miten muut pärjää?
No, mulla ei ole vauvaa, eikä kumpikaan lapsistani ole tykännyt perunasta vauvana. Isompana kyllä, mutta en kuitenkaan ala perunoita keittää silloin, kun ruoka pitää olla valmiina nopeasti.
Miksi mun pitää ajatella kauheasti sitä, miten muut tekevät hommat? Voit edelleen antaa kaksi hyvää syytä. Ei se auta mua mitenkään, jos joku supermamma on kokkaillut neljän ruokalajin illallisia samalla koliikki-vitosia hoidellen. Meidän elämä on tällaista, ja me hoidetaan hommat näin. Jos miehellä on kiireisempi päivä, ostan valmista ruokaa tai teen edellisenä päivänä isomman ruuan.
Pitääkö mun teeskennellä, että mies on töissä 8-16 kodin ulkopuolella siksi, että muillakin on niin? Auttaako se johonkin?
Ap
No se auttaisi sun omaa arkeasi ja sietokykyä. Entä jos miehesi loukkaantuu, hänelle sattuu jotain tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten lapset pärjää, kun olet kokopäivän netissä?
kuulitko uutisen, että tämä älykännykän kanssa ajanvietto on haitannut lasten puheenkehitystä?
näyttää estävän myös ruuanlaittoa
1) En omista älykännykkää.
2) Olen sairaana, joten olen maannut ison osan päivästä sängyssä.
3) Nukutan tässä juuri nuorempaa lastani.
Miten ihmiskunta pärjää, kun et ole kaikista huolehtimassa?
Ap
pointti on juuri se, että lapsen kanssa ollessa tai nukuttaessa ei samalla surffailla netissä. Vaan keskitytään lapseen.
ketju on jatkunut koko päivän. Olet ollut sängyssä. Onko miehesi pystynyt laittamaan ruuat ja vahtimaan lapset?
Mitenhän mä voisin lasten kanssa ollessa integroida tän läppärin siihen niiden kanssa olemiseen, ideoita? Ei kuule onnistu, tämä yksivuotias kiipeää heti syliin, jos yritän. Nukuttaessa en kyllä todellakaan mene häiritsemään tuota lasta, vaan makaan tässä sängyllä vähän kauempana ja soitan unimusiikkia. Olen sen lapsen kanssa ennen sänkyyn laittamista. En tiedä mikä sun käytäntö on, mutta kiitos moraalisesta paniikista.
Mä en tiedä, miten se ruuanlaitto onnistuis mieheltä sen paremmin tuon kiipijän kanssa. Mä tein lounaan, iltaruokaa en jaksanut laittaa, joten laitoin vain puuroa.
Onko sulla joku erityinen syy tuntea, että olet kauhean paljon parempi vanhempi kuin minä ja sitä kautta pyrkiä neuvomaan minua? Ethän edes vaivaudu kysymään, miten hoidat asiat.
En ylipäätään ymmärrä, miksi se, ettei ruuanlaitto onnistu lapsen kanssa tällä hetkellä, saa ihmisissä aikaan paniikkia. Tämähän on vain yksi vaihe elämässä. Lapsi kasvaa koko ajan ja tulee järkeä päähän ja osaa keskittyä leikkiin enemmän. Esikoinen oli rauhallinen lapsi, oli helppo tehdä ruuat ja muut. Mutta panikoikaa te vain ja haukkukaa. Varmasti tuntuu oma oleminen hienolta, kun voi kuvitella, että toinen on kauhean paljon huonompi.
Ap
palstalla on mennyt koko päivä ja niin nytkin nukuttaessa
ei ole minulta pois, mutta ihmettelen jos ei saa mitään tehtyä lapsen kanssa. Ei edes ruokaa itselleen tai lapselle. Avutonta.
Miksi mies ei katso lapsia sen aikaa, kun ehkä kenties meinaat tehdä kaalikääryleitä? Tai miksi et tee päikkäreiden aikaan? Hyvin olis n. 1h > aikaa. On joillakin vaikea elämä...
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on pakko se ruoka laittaa ja asiat hoitaa vaikka olisi parikin vilkasta 1 vuotiasta jaloissa. Kaikilla ei ole sitä toista vanhempaa mukana kotona.
Aina on rasittanu kun sen pikkulapsiajan takia heittäydytään täysin avuttomiksi ja ettei vaan voi tehdä asiaa x koska lapsi.
Mitä se muhun ja meidän tilanteeseen kuuluu, miten joku muu hoitaa asiat? En ymmärrä. Miksi meidän pitäisi elää sen mukaan, mitä naapurissa tapahtuu? Mitä asiaa mä en saa tehtyä? Laitan yleensä kaksi lämmintä ruokaa päivässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei katso lapsia sen aikaa, kun ehkä kenties meinaat tehdä kaalikääryleitä? Tai miksi et tee päikkäreiden aikaan? Hyvin olis n. 1h > aikaa. On joillakin vaikea elämä...
Miksi sinun pitää päättää, koska minä teen niitä kaalikääryleitä? Miksen saa kutsua vanhempiani meille olemaan lasten kanssa sillä aikaa kuin kokkaan? Mulla ei ole yhtään vaikea elämä, mutta toisia tuntuu kauheasti vaivaavan.
Mua ei vaivaa se, että tällä hetkellä lapsi on nyt semmoinen, että hän on vilkas ja kiipeileen. Se on vain vaihe. Vielä muutama kuukausi sitten sain tehtyä ruokaa. Miksi otatte toisten ihmisten asiat niin vakavasti ja suututte niistä?
Ap
1) En omista älykännykkää.
2) Olen sairaana, joten olen maannut ison osan päivästä sängyssä.
3) Nukutan tässä juuri nuorempaa lastani.
Miten ihmiskunta pärjää, kun et ole kaikista huolehtimassa?
Ap