Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera miehelleni
07.02.2006 |
Miksi ikinä sekosinkaan siihen mieheen. Hänellä oli jo lapsia ja hän oli selvästi minua vanhempi. Ostimme yhdessä talon ja ajattelin että tästä sitten lapsia tekemään. Ensin sain viisi vuotta puuduttaa häntä naimisiin ja lapsentekoon. Esikoisen saatuamme hän ilmoitti että lisää ei tule, ja mene sinäkin eukko töihin että voi ottaa lisää lainaa että saadaan lopultakin ostettua kunnon lukaali. Samaan aikaan hän kustantaa aikuisten lastensa opintoja.
P***leen äijä, olen ollut äitipuolena sen kakaroille aikuisikään asti, ja nyt hänestä on ihan aiheellista että vauva-ajat on taaksejäänyttä elämää. Minut on otettu vaan kustantaan elintasoa.
Olen ihan tätä myöten täynnä ja tunnen itseni tosi petetyksi ja tyhmäksi.
Kommentit (98)
oli kyse vain aikataulusta. Olin ihan valmis niihin talo- ja autohommiin, mutta kun minä áloin puhua että ne lainat pitäisi mitoittaa niin että voi silti olla välissä toisella äitiyslomalla... niin minulle valkeni että miehen mielestä se ei ollut ollenkaan tarpeen ja itse asiassa hän otti ensin pulttia että mitä hourin, hän ei kyllä ala enää vauvahommiin tällä iällä ja lapsiluvulla.
Minä siitä taisin sitten hiiltyä että jaa, minulta ei siten kysytä mitään vaan hän on keskenään suunnitellut kaikki valmiiksi, ja minulle ei jää kuin maksajan osa.
No siinä solmussa sitten ollaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa tässä on se että mies on eronnut jo kun ne lapset on olleet pieniä. Ja minä en silloin ole ollut suunnilleen päässyt teinidiskoistakaan vielä, ei olla tunnettu. Tavattiin vasta vuosia myöhemmin. Mies oli kehittänyt jo heidän kanssa heidän omat kuviot. Eli ongelma onkin siinä että lapset ja mies varmaan oli tottuneet että kun he on käymässä, kaikki energia ja kaikki raha menee tietysti heihin, hauskaan, isä sitten ostaa mitä keksivät pyytää huonossa omassatunnossaan. Kun minä tulin mukaan kuvioon niin minut vaan ympättiin siihen, ei sitä kuviota muutettu.
Nyt kun on uusi pieni lapsi niin eihän se käy päinsä että koko talo menee aina ihan sekaisin kun tulee aikuiset lapset käymään. Ilmeisesti myös heidän äiti on kylvänyt myrkkyä että teitä ei enää tarvita kun on uusi lapsi.
Minä tyhmänä luulin että tämä sisaruus jotenkin yhdistäisi niitä aikuisia lapsia ja minua, ja että heillä olisi joku tunneside omaan puolisisarukseen. Mutta ei kai sitten, heille se oli ilmeisesti vain saavutettujen etujen kaventumista. Minä kun en tähän asti ole miettinyt tätä asiaa rahan kannalta, niin olisi näköjään aika herätä todelliseen maailmaan.
ap
Nyt tuntuu että mies ei tajua että hei, ne on ihan aikuisia jo, mietipä itseäsi parikymppisenä, paljonko sulle vanhemmat osti valmiiksi ja laittoi tilille rahaa joka kuukausi ettei vaan tarvi mitään hanttihommia katsella lomillaan? Kerran sanoin ja kyllä se siitä heräsi, sanoi että hän on itse 15-kesäisenä mennyt ihan miesten töihin... mutta siitä se sumu taas laskeutui järjen ylle ja sama vaan jatkuu.
ap
Ne ovat kuitenkinsen lapsia. Varmaan luo suhteen uuteenkinlapseen, jos vain on mahdollisuus.
Mutta ei se, että lapset ovat jo aikuisia tarkoita, että olisi heistä normaalia, että pappaikäinen mies saa lapsia, jotka voisivat olla heidän lastensa ikäisiä. Se ei kuulu ikään kuin sukupolvien luonnonmukaiseen kulkuun. Jotkut ihmiset ovat kyllä sellaisia että tällaiset asiat eivät merkkaa, mutta aika monelle tässä kulttuurissa eläneelle kyllä.
Oletko miettinyt, että kenties lapset ovat iloisia, että ovat pääseet sinusta eroon? Et ole ollut heille äiti? Vaan isän välttämätön paha, jota on ollut isän takia pakko sietää? Nyt kun he ovat aikuisia ja te saatte lapsen, he voivat hyvällä omalla tunnolla jättäytyä perheestänne pois. Heitä ei tarvita. Pieni lapsi ei tästä toki kärsi. Ei voi kaivat mitä ei ollutkaan. Eikä 20 vuoden ikäero ole oikein sellainen, että suhteita luotaisiin vaikka lapsi olisi täyssisar. Oletko miettinyt, että lapsilla on oma elämänsä ja omat kiireensä? He muodostavat sen muualle ja halunnevat vain käydä isäänsä katsomassa silloin tällöin. Näinhän he toimisivat joka tapauksessa. Kovin moni aikuinen lapsi ei ole vanhempiensa kanssa tiiviissä yhteydenpidossa. On aikuistumisen ja erillään asumisen aika. Se on luonnollista. Sinä lapsinesi tavallaan riistät heiltä tämän normaalin kauden, koska heidän pitäisi mielestäsi " palata" perheyhteyteenne lapsen takia.
lapsiaan. Liian useinhan käy juuri niin että unohdetaan ne 1. liiton lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä ei ollut ap, mutta:
Vierailija:
Kyllä siinä vastuu on miehellä ja ex-vaimolla. En ryhtyisi maksamaan mieheni ed.liiton lapsen elatusta. Minimi maksetaan kun on tullut näitä omiakin hommattua ja niiden etu menee kyllä edelle.**** Millä oikeudella 1. liiton lasten pitäisi pärjätä minimillä ja 2. liiton lapset saisivat enemmän? Kyllä miehen pitää panostaa jokaiseen lapseensa yhtä paljon.*****
Ex-vaimo hoitaa sitten lapsensa maksut uuden miehensä kanssa.
***** Uudella miehellä taas ei ole mitään velvollisuutta osallistua " vieraan" lapsen kuluihin.
En muuten usko, että ap:n 2. lapsi suoranaisia kuluja juurikaan aiheuttaisi - tavarat on varmaan valmiina, ja sitten kun tuo lapsi on " kuluttavassa iässä" , niin miehen ekan liiton lapset ovat jo yli kolmekymppisiä, ja kyllähän siinä iässä jo yleensä lopetetaan isin kukkarolla käyminen. ******
pari kertaa vuodessa, meillä ei enää ollenkaan. Eikä mieheni mikään pappaikäinen ole kuitenkaan, on vain tenyt ne ekat aika nuorena.
Miksi olisi normaalia että he tapaavat vain isäänsä, kun kaikkina näinä vuosina on ollut normaalia että tavataan perheenä? Miksi minun sitten piti olla äitipuoli ja emäntä, nyt kun sitä raakaa työtä ei tarvita niin en olekaan enää mitään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ovat viimeksi olleet yhteyksissä? Onko todella totta, että siitä on vuosi? Onko olleet yhteyksissä kortein, soitoin, tekstiviestein?
Ei ole epänormaalia, että ei-läheisessä perheessä ollaan pari kertaa vuodessa kyläilemässä. Jokaisella aikuisella on omaa elämää. Ekat opiskeluvuodet vie aikaa, kotiutuminen uudelle paikkakunnalle jne. Aika harvoin lapset on aikuisina kiinteässä yhteydessä vanhempiinsa vaikka olisi läheiset välit. Eri asia jos asutaan samalla paikkakunnalla. Ja teillähänei ole läheiset välit. Sitäkin olisi ihan hyvä miettiä.
Suunnittele sinä vain perhettäsi niin, että lähipiiriin ei kuulu miehen lapset. Tapaatte sitten sukujuhlissa jne. Se on normaalia.
Lapset voivat lisäksi ahdistua, että joutuisivat lapsenvahdiksi...
kun meidän suvussa kuitenkin etäisemmätkin käy monta kertaa vuodessa kuin omat lapset. Omat aikuisetkin lapset käy vanhemmillaan ainakin kerran kuussa.
Ehkä tästä voi sitten päätellä että välit ei ole kummoiset, no siitähän minä oikeastaan olenkin järkyttynyt.
Ja mitä outoa siinä olisi jos pikkusisarustaan lapsenvahtisi pari tuntia. Oppisi edes tuntemaan. Mutta kai sekin on liikaa odotettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen samaan tilanteeseen " hinkuja" , ja kirjoittelin ketjuun jossan vaiheessa...
Toivottavasti jaksat jotenkin tsempata, ja jos olet ihan kylmentynyt koko miehelle, mikään ei vielä estä tiirailemasta ympärillesikin...
Junnaako keskustelu miehen kanssa edelleen juupas eipäs -linjoilla, vai miltä tilanne näyttää? On niin mielenkiintoinen tämä aihe, että olisi kiva saada nyt tai joskus myöhemmin kuulla, miten perheenne tämän ongelman ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oma lapsesi on opiskeluiässä, niin ajatteletko silloinkin, että miehesi ei tule tukea lastanne taloudellisesti? Jos otat eron hänestä, tilannehan tulee olemaan täysin vastaava. Ajatteletko edelleen tällöin, että kun elatusavut on maksettu, taloudellisen tuen olisi suotavaa loppua? Miksi ajattelet, että sinun taloudellinen tukeminen olisi tärkeämpää kuin opiskeluikäisten lasten? Mikäli eroatte, tulee töihin meno todennäköisesti eteen joka tapauksessa.
Voi jesus teitä ämmiä! En salettiin pane enää ikinä ketään ennen vasektomiaa. Vai että taivas aukenee kun saatte siitettyä itsellenne lapsen, eikö nämä teidän juttunne kuulosta omaan korvaan yhtään erikoisilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole muuta sanottavaa kuin se, ettei avioliitossa kumpikaan saisi kieltää lasta sitä kaipaavalta. Mutta myös järkeä tarvitaan. Lapset tarvitsevat myös ruokaa ja vaatteita.
Tällä hetkellä yksi vuoden ikäinen on...
Ja mies maksaa kaiken, ihan omasta tahdostaan...
En valita
Ja tuo " taivas aukeaa kun saamme lapsen" kuulosti vähän liiankin naiivilta ollakseen totta.
Muista ap, että miehesi lapset ovat hänen lapsiaan yhä, vaikka hän ei lasten äidin kanssa yhdessä olisikaan. Ja kuten joku sanoi, jos mies ei tue yhteisen lapsenne opiskelua myöhemmin, olet varmasti jollakin palstalla häntä haukkumassa, kun on niin vastuuton p***a ettei edes opiskelukustannuksiin osallistu.
Kyllä ehdottomasti olisi viisainta erota. Jos sinulla on järki sumentunut etkä muuta osaa ajatella kuin vauvaa, käy keinohedelmöityksessä tai mene baariin metsästämään. Sitten voitkin siirtyä itsekään yh-pastalle, kuinka " yhteiskunta ei tue yksinhuoltajia riittävästi" . Huokaus.
ei tule sisaruksia meidän lapselle:(
ap
meil on yksi yhteinen ja toinen tulossa. Elatusmaksut pienenee kun on kaksi ns. uutta lasta. ;) JEEEEEEE. Mut teil on kyl ikävä tilanne kun lapset on jo elatusmaksuista pois kasvaneet. ;(
Harminpaikka ap toi sun tilanne. Onneks mun mies haluaa MUN kanssa lapsia, exä halusi niitä ihan yksikseen. E-pillerit on pettäny 3 kertaa. X)
Uskoo ken tahtoo. Mut kun kolmannen kerran petti (tais olla kierukka) ni mun ukko lähti. Et ihan hyvä jos et ominpäin mene lapsia tekemään.
en kai olisi miestä tähän ekaankaan niin kauan puuduttanut, olisin jättänyt vain pillerit pois...
Olen sitten yhden lapsen äiti. Lapsella ei ole sisaruksia eikä edes samanikäisiä serkkuja, mutta oma vikani, mitä otin tuollaisen toisella kierroksella olevan ukon.
ap
Ja taisin laittaa suunnilleen tuollaisen ukaasin että jos sinä et kerran minun kanssa tee lapsia, niin enpä minäkään taida sinun kanssa taloa ostaa.
:(
ap
[/quote]
Mutta siinä on ero, esitätkö ukaasin ja uhkavaatimuksen, vai kerrotko asiallisesti niistä perusteista, joiden nojalla olisit valmis lisäinvestointeihin asumisen ja auton suhteen. Kukaan ei varmaan suostu niin isoon asiaan kuin lapsen tekemiseen ihan eipäs-juupas -pohjalta. Mutta nyt miehesi asettaa uuden talon ja auton VASTAKKAIN lapsen kanssa, sinun kannattaisi tuoda esille, että sinun mielessäsi taas ne kuuluvat YHTEEN eli ristiriitaa ei oikeastaan ole siinä mielessä olemassakaan. Sen sijaan nykyisellä perheellä pärjäätte siis mielestäsi hienosti nykyiselläkin elintasolla, joten jos lisää lapsia ei tule, niin sinä ehkä mieluummin täytät aikasi ja käytät palkkasi omaan kalliiseen harrastukseen tms, koska silloin mielestäsi uusi talo ja auto ovat turhaa tuhlausta, joka ei tuo mitään lisää elämääsi...