Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera miehelleni
07.02.2006 |
Miksi ikinä sekosinkaan siihen mieheen. Hänellä oli jo lapsia ja hän oli selvästi minua vanhempi. Ostimme yhdessä talon ja ajattelin että tästä sitten lapsia tekemään. Ensin sain viisi vuotta puuduttaa häntä naimisiin ja lapsentekoon. Esikoisen saatuamme hän ilmoitti että lisää ei tule, ja mene sinäkin eukko töihin että voi ottaa lisää lainaa että saadaan lopultakin ostettua kunnon lukaali. Samaan aikaan hän kustantaa aikuisten lastensa opintoja.
P***leen äijä, olen ollut äitipuolena sen kakaroille aikuisikään asti, ja nyt hänestä on ihan aiheellista että vauva-ajat on taaksejäänyttä elämää. Minut on otettu vaan kustantaan elintasoa.
Olen ihan tätä myöten täynnä ja tunnen itseni tosi petetyksi ja tyhmäksi.
Kommentit (98)
mies saa mitä tilaa, minä kai sitten kerään kimssuni ja kamssuni ja muutamme lapsen kanssa, näkee sitten missä järjestyksessä asiat on hänen elämässään. Onko tärkeää keskittyä aikuisiin lapsiin jotka on jo lentäneet pesästä, ja varmasti haluavat lähinnä aloittaa uutta elämää. Vai olisiko kotona ollut ehkä jotain johon pitäisi kiinnittää huomiota, nyt vuorostaan.
Mutta minä en jaksa enää tapella miehen rakkaudesta ja huomiosta, enkä perhe-elämän puolesta. Enkä myöskään tehdä töitä totetuttaakseni hänen unelmiaan. Jos meillä ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapsi, niin ollaan sitten vanhempia eri osoitteissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pääse yhteiselämään, niin ettei katkeroidu.
Pahinta on elää niin, että syyttää toista ihmistä oman elämän pilaamisesta. Jokainen elää oman elämänsä. Jos paskaksi menee, saa kyllä syyttää itseään. Sinun ei ole pakko jäädä siihen, jos se tekee sinut katkeraksi. Mutta älä syytä siitä mistäsi. Syytä itseäsi, jos jäät ja olet katkera.
Jos nyt jään sen pitäisi olla oma valintani ja sitten pitäisi hyväksyä mitä siitä seuraa.
Ottaa vielä liian koville. Eroa mietin.
ap
Ota ja rakenna oma elämäsi ja mieti mitä siltä haluat. Kuuluuko tuollainen tympimys mies siihen vai ei? Liian epätoivoisesti ei pitäisi alkaa rakentaa elämää tai perhettä kenenkään kautta joka ei siihen ole halukas. Jokainen rakentaa todellisuudessa oman onnensa.
minkäikäinen olet nyt?
Mitä jos lähdet tökkimään?
Mikset pitänyt puoliasi aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti elämäsi hyviä asioita. Sinulla ei ole ihanaa lastasi ilman tympeää ukkoasi. Jotain hyvää sentään. Nyt on aika miettiä itseäsi ja olla itsekäs! Mitä haluat itsellesi, minkälaisen elämän, miten voisit sen saada?
Äitiys sen teki. Siihen asti oli muiden vietävissä kun uskoin että en voi tietää enkä sanella mitään kun eivät ole minun lapsiani eikä minulla ole lapsia. Nyt kun olen itse äiti, olen saanut voimaa ja itsetuntoa. Vähän liikaakin, kun olen alkanut tajuta asioita ja että minua on ihan selkeästi käytetty tyhmänä työvoimana kun olen vaan halunnut että " kaikilla olisi hyvin" . Kaikilla paitsi minulla.
Mietinkin että idiootti kun en kauan sitten luovuttanut jos toinen kerran ei ole halukas naimisiin ja lapsentekoon. Sanoo vaan että joo joo rakastan rakastan, mutta just nyt ei tunnu siltä...
Totta kyllä että ihanaa lastani ei minulla olisi ilman tuota tympeää äijää, mutta olisiko sen lapsen voinut saada jonkun vähemmän tympeän kanssa...
Nyt kun pystyisi oleen katkeroitumatta menneestä ja suunnitteleen tulevaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroituminen vaan vie energiaa ja pitää sinua paikallaan. Nyt rohkeasti mietit, mitä haluat ja lähdet tavoittelemaan niitä. Tikulla silmää niitä, jotka vanhoja muistelee.. vai miten se sanonta menee.
että pitäisikö tätä vielä paikata lapsen takia. Mutta kun sapettaa edes koskea siihen äijään. Kyllähän se tulee ja on mielin kielin. Korpeaa ajatella että tähän minun vain pitäisi jäädä.
Kyllä se taas hyvittelee ja sanoo että rakastan rakastan.... kun haluaa ettei muuteta pois. Lisää lapsia ei kuitenkaan ole ikinä luvassa, ja edelleen toivoo että minä sen kanssa sen talon ostan. Kun ei sillä ressukalla ole yksin varaa, kun kaikki sen rahat menee niihin edellisiin avioliiton lapsiin vieläkin, vaikka elatusavut on loppu ja maksettu!
kamalalta tuntuu että nyt tältä lapseltani sitten riistäisin perheen ja isän.
ap raivona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole ihme jos haluaa sinun menevän töihin, et sinäkään häntä alkaisi elättämään. Ja jos hänellä on aikuisia lapsia (joiden opiskeluja maksaa) on hänen PAKKO ottaa huomioon myös kustannuspuoli. Tottakai sinusta olisi kiva toteuttaa itseäsi ja äitiyttäsi kotona, mutta eläminen maksaa niin sinulle kuin miehellesikin, ja sinua koskevat aikuisen velvoitteet.
Kääntäen voitaisi sanoa, että sinä olet ottanut miehesi vain siittäjäksi ja maksamaan lastesi elämän, ja nyt kun hän odottaa sinultakin jotain niin tunnet itsesi petetyksi.
Kärjistystä, tiedän, mutta...
Se voisi tehdä hyvää molemmille. Voisitte puhua ja selvitellä, että onko vielä mahdollista jatkaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun ei sillä ressukalla ole yksin varaa, kun kaikki sen rahat menee niihin edellisiin avioliiton lapsiin vieläkin, vaikka elatusavut on loppu ja maksettu!
Vai että oikein ressukka. Mikäs sinä sitten olet, onko sinulla varaa ostaa lukaaleja yksin? Odotat siis, että miehesi pitäisi elättää sinut ja lapsenne, joiden määrästä päätät sinä yksin?
ja järjestin aika tarkkaan niin että mies ei joudu maksaan sitä minun kotona oloa. Olin vain sen aikaa kuin äitiysrahat, hoitovapaat ja omat säästöt riitti. Toisin sanoen miehen talous ja elintaso ei notkahtanut siksi että lapsi tuli. Ainoa vaan että hänelle ei se vanha elintaso riittänyt kun olisi pitänyt alkaa paraneen.
kai minä sen sitten olen siittäjäksi ottanut jos sitä voi sanoa kaikista niistä naisista tälläkin palstalla jotka tietää alkaessaan parisuhteeseen että haluaa lapsia. Enkä sitä mitenkään peitellyt siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ainoa joka joutuu luopumaan jostain sen eteen olen minä? Kun minulle riittäisi ihan hyvin se vanha talo mutta enemmän lapsia.
ap
Minulla on ainakin myötätuntoa ap:n tilanteelle. Olen ollut itse hinkumassa samaan tilanteeseen vaaleanpunaisissa unelmissani. Hyvä kuulla, mikä se realistinen todellisuus sitten minuakin saattaa odottaa tuon uusperhemiehen ja mahdollisen pikkubabyn kanssa.
opetukseksi vaan kaikille jotka miettii ryhtyäkö uusperheeseen. Jos miehellä on jo kaksi lasta, on naiivia luulla että hän haluaa vielä kaksi lisää. Minä kun en osannut ajatella rakastuneena raha-asioita.
No saatte rauhan, en minä elättäjää tarvitsekaan. Kyllä minä elätän itseni ja lapseni, ja toinenkin olisi mennyt jos olisi suotu. Maksakoot sitten opintonsa ilman minua, ei minunkaan opintojani koko suvun voimin kustannettu.
miehesi lapsia. Varmaan toivot, että tätä teidän yhteistäkin lasta tuetaan aikanaan opinnoissa! Lapset eivät ole mitään entistä elämää, vaan ihan nykyisyyttä. Varmaan tiesit kun yhteen menitte, että hänellä ne lapset on... sitä saa mitä tilaa.
Muuhun en sitten osaa sanoakaan... Kuulostaa ikävältä.
mutta sieppaa kun mies väittää että ei ole VARAA tehdä enää yhtään lasta! Kenellä sitten on varaa jos ei meillä! On varaa antaa olla opiskelijoiden tekemättä kesätöitä mutta ei ole varaa vauvaan. On varaa vaihtaa autoa ja taloa mutta lapsentekoon ei ole varaa. Priorisoikaa sitten keskenänne miten parhaaksi näette, mutta ette enää minun palkallani. Se menee tästä eteenpäin sitten kanssa kaikki vain minun lapseni elatukseen ja ties mihin opintoihin.
ap
Ja että eivät ole KOSKAAN olleet töissä??
Mitä ihmettä mahtavat opiskella? Eihän nykypäivänä ammattiinkaan pääse valmistumaan jollei ole työharjoittelua! (no, yliopistomaailmassa ei vissiin ole niin tarkkaa..mutta esim ammattikorkeakouluissa alakohtainen työharjoittelu on pakollinen). Ja milläköhän työkokemuksella mussukat sitten saavat valmiina " amattilaisina" töitä?
Järkyttävää itsenäistymisen pelkoa ja välttelyä!!! Kyllä tuossa iässä pitäisi jo itsekin asioiden eteen jotakin tehdä. Ovat miehesi elätettävinä vielä kolmekymppisinäkin..