Miksi joillain ihmisillä on hetkittäin sellainen pelottava katse?

Tarkoitatteko tälläistä

https://previews.123rf.com/images/kjekol/kjekol1303/kjekol130300885/192…

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatteko tälläistä

https://previews.123rf.com/images/kjekol/kjekol1303/kjekol130300885/192…

ei ku tämmöistä:

https://images.cdn.yle.fi/image/upload/fl_keep_iptc,q_80/w_900,h_695,c_…

ap

Psykopaatin katse on kuin saalistajan

https://www.thehealthyjournal.com/faq/what-is-a-psychopathic-stare

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Psykopaatin katse on kuin saalistajan

https://www.thehealthyjournal.com/faq/what-is-a-psychopathic-stare

Tuliko hiljaista bitchesss?

Yeah!

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän kaks tollasta. Se katse on oikeasti kamala, sitä ihan kavahtaa. Samaan aikaan tyhjä ja intensiivinen, ja tuntuu, kuin sieluun valuisi mustaa tervaa katseen kautta. Pakko katsoa muualle. 

Toisella näistä oli toistuvia psykooseja ja toinen sanoi avoimesti olevansa sosiopaatti. 

Eli aika kaukana nämä ihmiset ovat toisistaan, mutta katse täsmälleen sama. 

Tosiaan, samaan aikaan tyhjä ja intensiivinen. Aivan kuin hän imisi sinua näköaistinsa kautta maailmaan, joka leviää hänen päänsä ulkopuolelle (tai on jo kaikkialla), niin että olet tahtomattasi osa sitä muuntunutta, vääristynyttä maailmaa. Etkä yhtään tiedä, miksi ja miten.

Se katse vetää kuin magneetti rautahilua. Katsojan käytökseen ei liity vaativuutta tai aggressiivisuutta, mutta katse itsessään kyllä tuntuu vaativalta. Yrittääkö katsoja saada sinusta jotain tolkkua? Ehkä tunnut hänestä jotenkin alienilta.

Pidin huolta potilaasta, joka tuli Ruotsista Suomeen saamaan jatkohoitoa. Hän oli ollut aivoleikkauksessa ja hänellä oli kipuja. Hänellä oli suuri omakotitalo, jossa yövyin (hullua). Olin tuonut hänelle kilon manteleita, ja hän rouskutti niitä keskellä yötä... kuulin sen, vaikka nukuin yläkerrassa talon toisessa päädyssä. En ollut hänestä työni puolesta vastuussa yöllä, mutta olin huolissani siitä ettei hän nuku, joten menin tarkistamaan, voisinko auttaa. Hän istui olohuoneen sohvalla pimeässä. En laittanut valoja päälle, sillä minulla on erinomainen hämäränäkö. Istuin hänen viereensä, ja kysyin lempeällä, määrärietoisella äänellä: haluatko mennä sänkyyn. Hän näytti hyvin hämmästyneeltä, ja kysyi hädin tuskin kuuluvalla äänellä: mitä? Toistin kysymykseni selkeämmin, en tajunnut puoliunisena vähän perustella sitä! Ajattelin vain, ettei sängyssä nukkumista tai lepäämistä tarvitse perustella... Hän tuijotti minua. TUIJOTTI. Silmät kiiluivat. En kuullut edes hengitystä. Katsoin häntä silmiin melko läheltä ja minusta tuntui, että hieman sivusuunnalta tuleva pihavalaistuksen hento säde loi hänen silmiinsä vähäisen hohteen... oudolla tavalla. Säikähdin!! Ja minua vähän pelotti olla siinä! Sain sanottua, että jos hän haluaa sänkyyn makoilemaan ja tarvitsee apua, minä voisin auttaa. Minusta tuntuu, että hän oli lääkkeiden takia vähän "muuntuneessa mielentilassa" ja hänen katseensa johtui siitä, ettei hän ymmärtänyt minua. Mielenkiintoista, jos sitä katsetta voi joissakin ihmisissä olla muutenkin, iman lääkkeitä (?)

81 ja 82, ei lähelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen intensiivinen katse. Olen erittäin intuitiivinen empaatikko. Luulen myös olevani autismin kirjolla vaikka sitä ei ole diagnosoitu. Minulla on syvän siniset silmät ja iiriksen ympärillä mustat reunat.

Aina kun ihminen puhuu siinä on monta kerrosta. Usein ne sanat ovat laskelmoituja eikä varsinaisesti se mitä ihminen oikeasti puhuu. Luulen että kohdallani tu intensiivinen katse tulee kun aidosti kuuntelen mitä tuo keskustelija puhuu ja miksi. Tavallaan joo menen hänen päänsä sisään, mutta en mitenkään demonaalisesti vaan tunnen mitä puhuja itse tuntee ja näin tiedän miksi ja mitä puhuja oikeasti kertoo. Usein ihmiset valehtelevat tietämättään. He uskovat omat valheensa tai värityksensä. Usein ihmisillä on jokin motiivi kertoa jotain tai kertoa se tietyllä tavalla. Lisäksi ihmiset itse ovat kiehtoutuneet silmistäni ja he enempi tai vähempi salaa katselevat minua. Joskus he vaan eivät saa silmiään irti ja tiedän että

Saan täysin kiinni mitä selostit. Hienosti kuvattu. Koen samoin.

Tämä lausahdus jäi pyörimään mieleeni:

.."se intensiivinen katse on sitä kun tunnet sielusi perällä tämän".

Juurikin näin. Itse asiassa hieno kuvaus. Olet "itsesi takana", näet ja kuulet mitä aistiesi edessä tapahtuu, mitä tulee sisään, mitä menee ulos. Näet kaiken sellaisena kuin se on, aidosti siellä ihnisen vakitsemien sanamuotojen ym alla. Eli näet koko kuvan.

Voisitko yhtä tähän?

Ainakin itse olen päässyt tuohon tilaan sitä kautta, kun olen tajunnut, miten vaikea itsestä on saada "ajatus" tai "tunne" välitettyä sanoilla nuille sellaisema kuin se on, niin että toinen ymmärtää /kokee sen täysin "oikein". Eli juuri se kun sanoilla ei suoraan pysty välittämään kaikkea täsmällisesti. Mutta jos on tarkkaavainen ja vastaanottavainen, on hyvä yhteys, niin siitä saa silti kiinni. Siis kun molemmat osapuoket ovat ns samalla viivalla.

Jos tästäkään sai nyt tolkkua sitten. Mutta sanoiksi pukeminen on haastava "kanava" kommunikoida, koska ei kaikelle ole sanoja. Itse ajattelen suun olevan suppilo, josta pitää saada puserrettua kavennettu viesti ulos, ja välillä se on erittäin vaikeaa. Kun sitten on tälläinen ihminen, jonka kanssa on outo välitön yhteys, se kommunikaatio tavallaan vain tapahtuu ja tulee ulos, sitä ei edes pysty peitellä tai kaunistella tm.

Olen paljon näitä ihmisten silmiä miettinyt, suuri osa kommunikaatiotilanteesta voi mennä siihen, etten pysty itsekään keskittymään jos toisen silmistä näen, että hän on jossain muualla tai ei ole aito. Sillä puhe voi feikata, silmät ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen intensiivinen katse. Olen erittäin intuitiivinen empaatikko. Luulen myös olevani autismin kirjolla vaikka sitä ei ole diagnosoitu. Minulla on syvän siniset silmät ja iiriksen ympärillä mustat reunat.

Aina kun ihminen puhuu siinä on monta kerrosta. Usein ne sanat ovat laskelmoituja eikä varsinaisesti se mitä ihminen oikeasti puhuu. Luulen että kohdallani tu intensiivinen katse tulee kun aidosti kuuntelen mitä tuo keskustelija puhuu ja miksi. Tavallaan joo menen hänen päänsä sisään, mutta en mitenkään demonaalisesti vaan tunnen mitä puhuja itse tuntee ja näin tiedän miksi ja mitä puhuja oikeasti kertoo. Usein ihmiset valehtelevat tietämättään. He uskovat omat valheensa tai värityksensä. Usein ihmisillä on jokin motiivi kertoa jotain tai kertoa se tietyllä tavalla. Lisäksi ihmiset itse ovat kiehtoutuneet silmistäni ja he enempi tai vähempi salaa katselevat minua. Josku

Niin, ja vielä tuo.

Epäilen itsellänikin autismia. Silmät ja katsekontakti ovat aina olleet itselleni tosi intensiivisiä. Siis omalta puoleltani jos katson, niin katson intensiivisesti, mutta myös on vaikea olla katsekontaktissa, jos yritän kuunnella toista jonka silmissä ei ole tätä samaa. Jos näen toisen silmistä jotain jännitettä, halveksintaa, epäilystä tm niin minun on melko mahdoton katsia silmiin kun koitan itse tällaiselle ihmiselle puhua.

Eli vain jos on tällainen hyvällä tavalla porautuva, sieluun asti katsova katse, niin pystyn itsekin katsomaan silmiin ja se intensiivinen katse ei tunnu ollenkaan pahalta, vaan ennemminkin siihen vaan unohtuu. Hyvä, "rakkaudellinen" yhteys.

Kun taas on ollut myös niitä keillä on tuo intensiivinen katse, mutta se huokuu juurikin kaikkea pahaa, tyhjällö tavalla, ilman minkäänlaista lämpöö, ja tulee kylmät väreet oikein.

Paljon me luetaan ja tulkitaan toista ilman tietoisen mielen tason ymmärrystä. Ei ne turhia viestejä kyllä ole. Nämä keiden silmistä näen esim halveksuntaa, tuottavat muutoinkin läsnäolotilanteissa tai niiden jälkeen vaikean olon, syystä joja selviää myöhemmin usein, ja tilanteesta on helpotus päästä eroon. Sitten taas ne joiden katse kutsuu, ovat tuoneet hyvää tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän.

Ai apua!:D

Olisin mäkin tuijottanut hengittämättä jos kotonani on hoitaja joka tulee yöllä ehdottamaan sänkyyn menoa! Siis hänhän saattoi ymmärtää Sinut seksuaalisesti vihjailevana, ja ihmetteli enemmän (ja aiheesta) sinun käytöstä? Olitko miettinyt tuota vaihtoehtoa ollenkaan?

Tämä siis tuon kuvauksesi perusteella, joten toki aika suppea tulkinta, mutta minä sain siitä täysin päin vastaisen kuvan ja olisin pitänyt sinua hyvin hyvin hämmentävänä.

Onpa yksinkertaista kommentointia. Jos ihminen on kokenut kovia, niin oi välttäkää häntä hän on paha ihminen. Jos on taipumusta vaipua ajatuksiinsa, niin voi olla tollanen katse. Mutta kerran ootte tollasia jäniksiä ja lampaita, että ette kestä yhtä katsetta niin juoskaa henkenne edestä!

Yritän viestiä "jätä minut rauhaan lässyttäjä", sanaton kommunikaatio on vaikeaa nepsyille.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aistii intuitiivisesti muiden mielenliikkeitä. Pahuuteen taipuvaisen tai pahoja ajatuksia ajattelevan ihmisen tunnistaa jos on herkkä. Ei ole kyse kokijan tuntemuksista tai tunteista vaan vuorovaikutuksessa heränneistä aavistuksista. Gut feeling ja survival instinct.

Mutta sitäkin suurempi todennäköisyys on että tekee ihan väärän tulkinnan jostain omista lähtökohdistaan, joilla ei ole mitään tekemistä vastapuolen kanssa.

Osaan sen katseen . Eipä tartte tapella.

Uros 51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta ei ainakaan minun tapauksessa voi puhua. Tunnen yhden tällaisen naisen, oltiin ennen kavereita, ei enää. Se tuijotus oli niin... hyi ei sitä voi edes kunnolla selittää. Ihan niinku se ois kirjaimellisesti päässyt minun pään sisään lukemaan kaikki ajatukseni ja näkemään kaikki muistoni. Toisinaan muutenkin tästä ihmisestä sai hyvin epämiellyttäviä viboja. Oikein sellainen läpitunkeva, pistävä ja hyinen katse.

 

Se muuten on "demonimainen" käsittämättömällä tavalla. Ei mikään silmien säde, pikemminkin musta aukko ja loputon syvyys... joka yrittää imeä mielesi johonkin pimeyden maailmaan.

Kuulostaa enemmän omalta alttiudeltasi psykoosinomaiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Älä kiinnitä katseeseen huomiota. Kiinnitä sanoihin ja tekoihin.

Sanat voi olla mitä vaan lipevää, teot merkitsee. 

Välttäkää niitä. Ellei ole kokemusta tai intoa olla siinä.

Ensivaikutelma tulee ensimmäisen 7 sekunnin aikana. Sillä mikä diagnoosi tuijottajalla on ei ole merkitystä. Jos joku tuntuu oudolta, se on sitä. Siinä vaiheessa suojaus päälle. 

Jotkut ihmiset kertoessaan jotain juttua jäävät ikään kuin itsekin miettimään sitä uudestaan ja silmät tuijottavat toisen läpi ja ohitse.

Näkee sun läpi.