Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa jättää yhtäkkiä kuuden vuoden jälkeen.
06.02.2006 |
Ollaan just muutettu uuteen omaan taloon ja lapsi kohta 2-v. Nyt haluaa erota ilman mitään näkyvää syytä. Tuntuu että maailmani murenee.
Kommentit (76)
No jos parisuhteesta huolehditaan, harrastetaan molempia tyydyttävää seksiä (siis ei vaan anna tai ota), jutellaan, kysellään kuulumisia -ollaan kiinnostuneita toisesta jne. niin ei kyllä tule yllätyksenä, tai sitten kumppanin valinnassa vois olla toivottavaa!
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastuuton ja itsekäs miehesi on. Hän ajattelee näköjään vain, mikä hänelle itselleen olisi mukavinta. Hei, teillähän on yhteinen lapsi. Lapsen kannalt on aina parempi, että pysytään yhdessä. Tosin kamalaa varmaan on, jos havaitsee toisen olevan suhteessa vain lapsen vuoksi, sillä parisuhde on kuitenkin se tärkein.
Meillä ei ollut vielä lasta, kun mieheni otti juuri tuontapaisen irtioton. Vaadin keskusteluja ja keskusteltiin paljon. Irti se halusi. Kuitenkin neljän kuukauden päästä tuli takaisin. Otin sen sitten takaisin, vaikka olisi siinä vaiheessa ollut minulla jo eräs paljon vakaampi tapaus meneillään. Sellainen, josta ei voisi kuvitella vastaavaa käytöstä. En toiminut ehkä järkevästi, koska vieläkin uhkailee ja tulee tuo tapaus mieleen.
Jos miehelläsi ei ole muuta syytä, kuin nyt ei oikein huvita tai haluaa mieluummin olla itsekseenja miettiä miten saisi elämänsä ihanimmin vietettyä, niin kylläpä on itsekäs toden totta. Voisikohan joku ammattiapua auttaa selvittämään, mikä miehellä mättää ja miten hänet saisi paremmin viihtymään kanssanne. Vaadi häntä pariterapiaan.
Me olemme käyneet puhutaan ja kuunnellaan -kursseilla ja kolmella viikonloppuleirillä. Niistä on ollut apua. Kävimme pariterapiassakin, mikä olisi varmaankin teidän kohdallanne paras ratkaisu. Terapeuttimme oli todella huono, mutta kai niitä hyviäkin on.
Tuo on juuri kamalaa. Ihan kuin aikapommi, joka odottaa laukeamistaan. Minulla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Niin hankalaa on.
Oltiin lapsen kans viikonloppu pois ja odotin että olis eilen tullut kotiin ja oltas alettu selvittään ja keskusteleen asioista. No eipä tullut oli ollut ryyppäämässä (aamulla soitti klo 7 töihin matkalla). Kysyin aiotko tulla kotiin ja sanoi etten tiedä, no aloin tietty heti itkeen ja kysyyn mitä oikein on tapahtunut, tässäkö tämä nyt oli. Aikoi sitten tulla illalla kotiin ja selvittään asioita.
Olen siis yrittänyt ja tiedän ettei varmaan kuulosta edes unelmamieheltä (tuo juominen aiheuttanutkin monta riitaa aiemminkin) Mutta mikäli saadaan asiat kuntoon olisin enemmän kiun kiitollinen, mutta kuten sanoin pelkään pahinta.
Ap
Yritä olla vahvana, vaikka oletkin raastavassa tilanteessa! Kaikki sympatiani ovat puolellasi =o(. Äläkä vielä heitä kirvestä kaivoon, kun mitään lopullista ei ole sanottu tai tehty. Ja ihan siltä varalta, että ero tulisi, siitä selviää - niin ainakin sanotaan, ja tiedän ihmisiä, joille niin on käynyt ;o).
Myös minä olen murhemielellä, mutta hiukan eri syystä. Mieheni sairastaa, ehkä vakavastikin... Hänen sairaalajaksojensa aikana olen miettinyt, miten pärjäisin yksin lasten kanssa, jos joutuisimme elämään ilman häntä. Ajatus pelottaa, mutta pakkohan meidän olisi selvitä. Ja toivon, että hätä ei ole niin suuri kuin se saattaisi olla. Että jos sinua yhtään lohduttaa, niin ajattele, että on kevyempää erota elävästä kuin niin, että kuolema erottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän ikäinen tämä " miehesi" on? Jos on jo lapsikin mukana kuvioissa, niin millainen isä pakoilee viikkotolkulla kaverinsa luona sen sijaan että selvittäisi asiat sinun kanssasi?!
Meillä viimekesänä oli asumusero, sitä ennen oli ollut kriisiä.
Se on ´hirveä tunne kun itse " tietää" että kaikki on hyvin ja näkee toisesta että hän ei ole tyytyväinen.
Meillä mies siis muutti pois ja oli heti löytänyt lohduttajan toisesta naisesta. Lopulta kun itse aloin kestämään tilannetta hyvin ja uskomaan että elämä jatkuu tuli mies katumapäälle ja otin takaisin.
Silti olen edelleen kuin varpaillani ja minulle ei enään riitä tavallinen arki, vaan haluaisin enemmän hellyyttä ja rakkaudentunnustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ero tietenkään ole elämässä lopullista vaikka se tässä vaiheessa siltä tuntuukin. Kun vertaa tilanteesi, toivottavasti selviätte ja miehesi paranee.
Ja 21: mies on 31-v, no ei kyllä aina uskois itekään ja ei todellakaan ole täydellinen, mutta me ollaan täydellisiä perheenä.
Ap
kavereiden kanssa.
Pari kuukautta kun menee niin kinuaa kotiin,
kun on tarpeeksi juhlinut ja jyystänyt muita naisia.
En todellakaan katselisi moista touhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä anna näiden mielipiteiden täällä vaikuttaa paljoa omiin ajatuksiisi. Vain sinä oikeasti tiedät miten ällö tuo miehesi on ja kuinka paljon liiton eteen kannattaa nähdä vaivaa. Voimia!
Eli en luule että ollaan ainoita jotka on tuossa tilanteessa olleet, mutta miten siitä selviää?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joille perhe tärkeä, eikä kaverit ja ryyppääminen.
ja olin jo lähdössä. Hän viitvytti asiaa ja teki totaalisen muutoksen niissä asioissa mitä sanoin etten enää kestä.
Nyt ei siis olla vielä erottu mutta minä en tiedä miten siitä erosta palataan takaisin, noin tunnetasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huomioida myös miehen tarpeita?
Ei ole uskaltanut kohdata minua ja keskustella asioista. Ja on vain kehittänyt suhdettaan uuteen ihastukseen joka saanut kaiken meillä olleen tuntuneen huonolta tai jotain.
Sain miehen tänään viimein kotiin ja lähdin itse muutamaksi päiväksi pois, sain sanottua sille mitä olen miettinyt ja ladoin totuuden pöytään, mitä oikeasti tapahtumassa (menettämässä kodin perheen, lapsensa jne) häneltä ei tullut mitään komenttia ei osaa sanoa mitään eli ei ole vielä edes itse käsitellyt koko asiaa. No nyt joutuu vihdoin alkaan mietttiin asioita ja olla lapsen kanssa ja nähdä mitä on menettämässä. Ei ole se ihminen kenet tunnen ja toivo alkaa jo olla heitetty. Uskomatonta tämä kyllä on!
Ap
Itselläni paha tunne että taidan toimia samoin... Haluaisin parantaa tapani mutten ihan tiedä miten.
En tiedä jaksanko enää. Naama on aamusta iltaan norsunvitulla, jonkun mukavan sanan olen kuullut joskus vuosi sitten, elämä on pelkkä kamppailua varmaa tuhoa vastaan ja negatiivista paskaa.
Tämä ei ole muuten sitten pelkkä oma arvioni. Ensimmäisen kerran kun ystäväni näki naisen lounaalla hän totesi varovasti " hivenen kriittinen" , kun nainen oli haukkunut ruuan, paikan, tarjoilijan, hinnat, muiden asiakkaiden pukeutumisen ja kaverin itsensä.
Itsepä mokasin valinnan suhteen. Ajattelin kai, että se kaikki hyvä mikä siellä olisi voittaisi lopulta. Kävikin päinvastoin. Päällimmäiseksi on noussut kaikki negatiivinen ja se rakastettava on kadonnut kokonaan.
Tähän ei ole siis tarvittu toisia naisia. Minulle riittäisi, jos olisi ensimmäinen nainen.
aloin vähän miettiä kun ei ollut lähipiirissä enää ketään ketä hän olisi sietänyt. Kenellekään ei voinut mennä kylään tai lomalle yhdessä, kun yksi puhui liikaa ja toinen vääristä asioista, ja kolmas oli tuhlaileva ja neljäs ei oikein käytännöllinen. Aloin ajatella että olen tainnut valita tämän läänin v***maisimman miehen:( Tietysti minä menen siinä sivussa, kaikki vikani aina ruoditaan, vain hän itse on täydellinen.
että mies lähtee, kun vain löytää uuden sopivan naisen itselleen. Se on vain ajan kysymys, milloin niin tapahtuu.