Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa jättää yhtäkkiä kuuden vuoden jälkeen.
06.02.2006 |
Ollaan just muutettu uuteen omaan taloon ja lapsi kohta 2-v. Nyt haluaa erota ilman mitään näkyvää syytä. Tuntuu että maailmani murenee.
Kommentit (76)
Nyt menossa se vaihe, että joudun yhtymään edelliseen, olisi todellakin pitänyt hoitaa parisuhdetta aikanaan eikä pitää miestä itsestäänselvyytenä! Olen nähnyt todella paljon vikoja itsessäni ja osaltani ymmärrän miestäni jos sanoo ettei ole onnellinen ja meidän väliltä kandonnut se jokin.
Mutta niinhän se elämä ja parisuhde vaan menee välillä on ylämäkiä ja alamäkiä. Ei aina ole helppoa!
Ja pahoin pelkään juuri sitä pahinta että miehellä on toinen suhde nyt kehittymässä täytyy olla, koska tuntuu ihan luovuttaneen ja siihen ei saa mitään otetta. Olen pitänyt toivoa yllä, mutta kyllä tää nyt pahalta näyttää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuule laitapa miehesi tenttiin- MIKÄ ON ERON SYY???
Tutki miehesi taskut, sieltä voit aloittaa...
T. Ei savua ilman tulta
mutta myöskin ...pikkulapsi aika on tunnetusti rankkaa aikaa parisuhteelle osaako mihesi ajatella sitä olleenkaan.pari vuotta on kuitenkin suhteelisen pieni aika...alkoiko hati suhteen " väljähdyttyä" l. lapsen synnyttyä haihattelemaan muiden perään....TAI onko miehesi puhunut että kokee jäävänsä " jalkoihin" ....mielestäni sekin on typerää jos ei suutansa saa auki jos kokee suhteen olevan epätyydyttävä...sen sijaan etsii onnea muualta kuin haluaisi yrittää parantaa olemassa olevaa....lyhyellä tähtäimellähän ensimmäinen vaihtoehto olisi helpompi..hetken huumaa on helppo löytää.....tämmöisiä ajatuksia tuli minulle mieleen..
alennu tuohon taskujen tutkimiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se jokin puuttuu.Tietenkin se kipinä laimenee ajan myötä.Miten miehesi ei tajua tuota.Pian se arki koittaa uuden naisenkin kanssa!
Eli 2. oli oikeassa!!! (sil on toinen) kommentillaan, vaikka siinä vaiheessa olin aivan toista mieltä. Kyllä kai aina tälläisessä yhtäkkisessä ja yllättävässä erossa on toinen nainen taustalla. Vaikka eihän tälläistä itsestään tapahdu, eli olihan meillä ongelmia, mutta kaikillahan niitä on toisinaan ja ne pitäisi pystyä selvittämään ja ainakin katsomaan voiko tästä tulla mitään jo lapsen takia. Ei tietenkään tarvi kenenkään olla onnettomana VAIN lapsen takia, mutta tilanne ei todellakaan ollut semmoinen vaan suunniteltiin koko ajan tulevaa yhdessä (häät suunnitteilla jne.) Tai siis minä ainakin niin luulin.
Ja varmasti miehellä on oman elämänsä kanssa suunta jollainlailla hukassa ja muutto omaan kotiin jotenkin näytti liian selvästi loppuelämän suunnan ja juuri sen, että tässä nyt ollaan loppuelämä. (lainan ja saman naisen kanssa) Ei ole kuitenkaan mulle mitään pystynyt puhumaan tai suostunut eli hävis vaan sitten ja pakeni tätä kaikkea ja aloitti uuden elämän. Eli nämä kaikki pohdinnat on vain mun ajatuksia.
Pakkasin sen tavarat valmiiksi ja kävi eilen hakeen pois. Anteeksi pyysi ja selitys oli " rakastuin" . Uskomatonta tämä vain on että kaikki päättyi näin.
Eli puhukaa asioistanne jos vähänkään tuntuu että jotain asioita kaivelee ja on selvittämättä ettei kenenkään tarvis kokea tätä ja tai ainakaan tällä tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotan sulle ja lapselles onnea ja ex-ukolles haistatan pitkät.
Mite voi olla tottakaan... uuh, mikä " mies" .
kyllä sitä varmaan (ehkä) myöhemmin kaduttaa, kun ensi huuma häviää... Mä en ymmärrä sellaisia naisiakaan, jotka tuosta vaan voi ottaa perheensä hylkääjän oman kattonsa alle asumaan!
Mutta anyway, toivon sulle ap kovasti tsemppiä! Vaikutat niin pystyvältä ja järkevältä naiselta, että varmaan pärjäät lapsen kanssa kahdestaankin. Otat vain kaiken avun sukulaisilta ja ystäviltä vastaan mitä tarjotaan, uskon että kaikkien sympatiat on sun puolella.
Ja vaikka taloudellisessa mielessä miehesi saa maksaa kalliisti (ja niin pitääkin!), niin muista silti, ettet riistä lapseltasi isää. Toivottavasti miehesi sentään älyäisi pysyä mukana lapsen elämässä...
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko vaatinut sanomaan syyn/syitä?
7 vuotta ollaan oltu yhdessä ja mies ei juurikaan tunteistaan puhu.
On joskus sanonut, että jos lapsia ei olisi hän ei olisi minun kanssa ja, että hän uskoo, että me ei ikinä erota kun lapset pitää yhdessä kasvattaa aikuisiksi. Tosin on sanonut myös, että ei halua ketään muuta kuin minua. Noiden kahden ensimmäisen jälkeen viimeinen ei tunnu yhtään miltään. Ei ainakaan todelta :/
Olen muuttunut jo ihan vainoharhaiseksi kun mies ei näytä/sano oikeasti haluavansa minua ja pelkäänkin tällä hölmöllä käytökselläni ajavani miehen pois. Noidankehässä ollaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nuukahtanut kotiäiti lookkisi ei enää iske.
Aikoi tänään tulla jutteleen, ei ole siis vielä sanonut eroavansa suoraan mutta tiedän mitä tulossa, ei halunnut puhelimessa kertoa. Pelottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähipiirissä, että yhden jos toisenkin mies on käynyt jossain vaiheessa kriisiä läpi: tässäkö tämä nyt sitten on, koko loppuelämän tätä samaa? Taitaa olla ihan normaalia.
Oma mieheni tunnusti, että oli miettinyt elämäänsä aika rankasti silloin, kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Oli miettinyt, että haluaako juuri tämän elämän ja onko asiat " oikein" . Oli päätynyt siihen lopputulokseen, että haluaa nimenomaan kaiken olevan näin.
Tuskin miehet yleensäkään puhuu noista tilinpäätöksistään. Miehet ei taida olla asioiden vatvomisessa kovin hyviä. Minä huomasin, että jotain miehen pän sisällä tapahtui, kun oli hetken aika etäinen ja puuhasteli mielummin yksin autotallissa kuin oli minun ja lapsen kanssa tekemessä niitä juttuja, mitä yleensä tehdään. Kerran sitten istuttiin toisen lapsen syntymän jälkeen takan ääressä ihan hiljaa (kakkosen vauva-aika oli rankkaa, itkuinen vauva) ja tosi väsyneinä. Mies tokaisi kesken syvän hiljaisuuden, että olen vähän miettinyt... ajattelin, että nyt se sitten ero tuli. Mies totesikin, että haluan olla teidän kanssa. Rakastan teitä ja täällä on hyvä olla.
Eli ajatustyö oli tehty, lopputulos saatu ja vasta sitten asiasta ilmoitettiin minulle. Tsemppiä sinulle ap ja muillekin, jotka seuraatte miestenne " tuskaa" sivusta. Kertokaa, että teille voi puhua, jos on tarvis, mutta ei ole pakko.
Pieni lapsi ja mulla kiireinen työ (paljon reissuja). Mutta luulin oikeasti kaiken olevan hyvin kun muutettiin juuri uuteen kotiinkin. Häätkin oli suunnitteilla. Ehkä sitä vaan alkoi pelottaan ja ahistaan tai kaiken lopullisuus, eli tätä tämä nyt on sitten lopun elämää. Ja minusta tämä kaikki oli juuri sitä mitä halusin, tuntuu että kuolen.
Ap
ylllätyksenä! Mullekkin kävi noi, että luulin elämän olevan ok, niin miespä halusi erota ja otti heti uuden muijan, liekkö ollut jo valmiina odottamassa. Että kannattaa varautua pahimpaan...
No JUTTELE ny sille miehelle äläkä ahdistu!
Määkin meinasin joskus jättää mieheni mut se sano että rakastaa mua ja ei halua että erotaan.
Okei, ei ehkä aina toimi, mutta voithan ainakin olla sitten edes tyytyväinen siihen että syyt on käyty läpi -tai että edes yritit jos se mies ei uskalla sanoa ja lähtee.
Häitä voi siirtää ja elämää muuttaa. Olisko toinen työ vastaus? Entä voiko parisuhteeseen panostaa enempi -siis onko arjesta tullu harmaata ja siihen vielä puhaltaa?
7
Missä hän on ollut viikon? Kaverilla vai jollakin naisella?
vastuuttomia äijiä!!