ÄLKÄÄ hakeko henkilökohtaisen avustajan töitä!
Nyt se on todistettu minunkin kohdallani, siis minun joka olen ollut avustajana työskentelyn puolesta puhuja ja tullut jopa puolustelemaan jokaiseen ketjuun miksi avustajan töitä kannattaa ottaa. Enpä puolustele enää.
Nyt meni avustettavan kanssa sen verran solmuun asiat, että tämä on nyt nähty. Tapahtui jotain sellaista, mitä en viitsi tänne palstalle edes kirjoittaa ja asia on poliisin tutkinnassa tällä hetkellä.
Ala on aivan oikeasti niin mahdoton, että harva pystyy niissä töissä olemaan! Vaikka vaikuttaisi hyvälle ja mukavalle paikalle jossa on elämäntilanteeseen sopivat työvuorot, niin ÄLKÄÄ ottako vastaan! Mikä tahansa muu ala, mikä tahansa muu paikka on aina parempi. Mielipiteitä otetaan vastaan puoleen ja toiseen, mutta eiköhän tämä ala olla meille kaikille jo nähtyä ja itsestään selvää?
Kommentit (173)
Hehe, tuli mieleen kun olin au pairina. Ei tietenkään henkilökohtainen avustaja vaan ihan au pairiksi lähdin.
En itseasiassa hoitanut lapsia juuri ollenkaan, vaan tein kotitöitä. Aamukahdeksalta alkoi päiväni ja päättyi iltayhdeksään. Kiillotin pöytähopeita, takan eduksia, pesin ikkunoita, luutusin, pesin pyykkiä, tiskasin, tein ruokaa, hinkkasin lattiaa ja ovia juuriharjalla ja kun sain vihdoin tarpeekseni ja ilmoitin että nyt lähden, perhe jätti minut vieraaseen kaupunkiin odottamaan lentoa jonnekin esikaupunkialueelle kaikkien matkalaukkujeni kanssa.
Tuli vain mieleen tästä keskustelusta. Sori OT, piti vain muistella :)
Kyllä se varmasti riippuu hyvin paljon avustettavasta. On kokemusta vanhuksista ja näkövammaista. Jälkimmäiset ainakin todella ok. Avustaminen oli vierellä kulkemista, opiskeluun liittyvää auttamista, kaupassa käyntiä. Henkilö oli hyvin omatoiminen, fiksu ihminen.
Ymmärrettää on, että elämää kovin rajoittava invaliditeetti vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen ja luonteeseen. Avun varassa oleva ja neljän seinän sisällä jatkuvasti yksikseen oleva on usein sangen vaikea tapaus ja vainoharhainen. Epäasiallinen käytös, avustajan jatkuva haukkuminen ym. ovat kyllä selvä dealbreaker. Tapaukset löytääkin mollin sivuilta jatkuvasti uuden avustajan tarpeessa.
Katohan! Luonnevikaisten ex-avustajien kerho kokoontuu jälleen haukkumaan vammaisia. Pistäkää nimenne jakoon, niin avuntarvitsijat tietävät karttaa.
Avustaja vuodesta 2004.
Hmph, no eihän täällä kaikki ole haukkuneet.
55 - juuri tuollaisia paskoja tulee välttää.
Karenssiin vaan luuserit. Pian loppuu vastikkeettomat tuet, joten saattaa alkaa avustajantyöt maittaa. (55)
Asiallinen keskustelu aiheesta olisi suotavaa. Tuollainen välihuutelu ei syvennä tietoa aiheesta vaan kertoo huutelijan provoamisen tarpeesta tai aivokapasiteetin puutteesta.
Avustajaksi ryhtymistä ei kannata edes harkita jollei sisäistä tätä: sairaus, vamma mikä tahansa, joka avustettavalla on, aiheuttaa usein myös henkisen puolen ongelmia. Avustettava saattaa kipata henkistä pahaa oloaan avustettavalle sanallisesti alistamalla, tiuskimalla. Sitä ei tarvitse sietää, vaan voi ystävällisesti todeta kanssakäymisen rajat. Tämä on avustettavallekin hyväksi. Työtä tehdessään pitää ottaa avustajan rooli ja jättää oma siviilirooli kotiin. Eikä ottaa henkilökohtaisesti kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 22:22"]
Näiden mulkero-avustettavien nimet pitäisi laittaa julkiseksi.
[/quote]
Mol.fi:tä seuraamalla selviää aika sukkelaan kuka on hankala avustettava... meilläpäin tietyt henkilöt hakevat henkilökohtaista avustajaa 2-4kk välein, kertoo mielestäni aika paljon... Yksi mies on tämän vuoden puolella hakenut avustajaa jo kolmesti!
Opiskelijalle avustajana toimiminen, toki monelle muullekin, on elämää avartava kokemus. Perusteellinen työsopimus on kaiken a ja o. Lisäksi palkkaus pitää olla kohdallaan työn vaativuuteen nähden, samoin ilta-ja viikonloppulisät.
Valitettavasti on avustettavia, jotka ovat oikeasti ilkeitä ja vaihtuvuus työntekijöitten kohdalla on suuri. Tällaisten kohdalla saattaisi palvelu-tai ryhmäasuminen olla oikea ratkaisu. Syy hoidettavan ilkeyteen saattaa olla turvattomuus ja katkeroituminen tai mitä tahansa ja tähän tarpeeseen avustaja ei voi vastata 24h.
Itse olen ollut nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa shoppailemassa, teattereissa jne. ja aidosti pidin toiminnasta heidän kanssaan.
Tuttava on avustaja pienelle lapselle, jonka vanhemmat käyvät työssä. Kun vammaiseen lapseen saa kontaktin ja kiintymyksen, tuntuu kuin olisi saavuttanut puoli maailmaa. Rohkeasti vaan avustajan hommiin. Avoin asenne, mutta omien rajojen säilyttäminen vievät pitkälle.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 22:41"]
Kertokaapa nyt sitten avustajien hommia tehneet, että minkälainen sen avustettavan pitäisi olla ja mitkä mielestänne ovat kohtuullisia avustajan työtehtäviä, jotta työolosuhteet olisivat hyvät ja olisitte valmiit tätä työtä tekemään? Kysyn ihan mielenkiinnosta, kun eräälle läheiselleni tullaan todennäköisesti lähiaikoina hakemaan henkilökohtaista avustajaa.
[/quote]
Avustaja ei avusta rikoksissa, ei tarjoa seksipalveluita eikä tee palkatonta työtä. Avustettava on työnantaja, jolla on lain ja TES:n määräämät velvoitteet työntekijää kohtaan.
Pitää taas kerran tähän sanoa, että riippuu ihan täysin tilanteesta, eikä kannattaisi yleistää. Istun pyörätuolissa ja kyllä olen nuori aikuinen, joka elää aktiivista elämää. Tarvitsen apua lähinnä vapaa-ajalla ja esim. ruuanlaitossa. Olen todella mukavan avustajan löytänyt ja olemme keskenämme kavereita. Menee hyvin, eikä riitoja ole ollut. Pyrin aina myös ottamaan huomioon avustajan aikataulut. En ollenkaan sano, etteikö vaikeita tapauksia olisi, mutta avustustyötä on niin montaa erilaista, kun on ihmisiäkin.
Tulee paha mieli:( älä yleistä ei ne kaikki avustettavat oo kasviksia. Isäni sai aivoverenvuodon ja halvaantui. Pää ja järki pelaa erittäin hyvin ja puhe kulkee. Isäni on hauska mies ja avustajalla on varrmasti hauskat työpäivät. He myös reissaavat aika paljon lähikunnissa eivätkä iatu neljän seinän sisällä.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 08:16"]
Katohan! Luonnevikaisten ex-avustajien kerho kokoontuu jälleen haukkumaan vammaisia. Pistäkää nimenne jakoon, niin avuntarvitsijat tietävät karttaa.
Avustaja vuodesta 2004.
[/quote]
Luonnevikaisten entisten avustettavien kerho meillä täällä on. Sä olet väärässä paikassa.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 11:42"]
Pitää taas kerran tähän sanoa, että riippuu ihan täysin tilanteesta, eikä kannattaisi yleistää. Istun pyörätuolissa ja kyllä olen nuori aikuinen, joka elää aktiivista elämää. Tarvitsen apua lähinnä vapaa-ajalla ja esim. ruuanlaitossa. Olen todella mukavan avustajan löytänyt ja olemme keskenämme kavereita. Menee hyvin, eikä riitoja ole ollut. Pyrin aina myös ottamaan huomioon avustajan aikataulut. En ollenkaan sano, etteikö vaikeita tapauksia olisi, mutta avustustyötä on niin montaa erilaista, kun on ihmisiäkin.
[/quote]
Tässä menee pieleen. Ette ole kavereita vaan teillä on työsuhde.
Minä tiedän tältä kylältä yhden avustettavan jolla avustajat vaihtuvat kuin sukat, kohtelee avustajia kuin karjaa. Kamala ämmä. Kukaan ei ole kuukautta pidempään hänellä töissä.
Olen käynyt muutamassa haastattelussa. Tässä syitä, miksi en ottanut näitä töitä vastaan
1. Avustettavalla olisi ollut tunteja kuukaudessa 30. Hän tarvitsi avustajaa luennoille. Matka-aika ei olisi kuulunut työaikaan. Joskus olisi joutunut käyttämään omaa autoa ja bensoja ei olisi maksettu. Lisäksi ilmeni, että voisi joskus käydä sitten auttamassa salilla yms. Opiskelupaikka oli 100km päässä. Eli olisit ajanut 200km omalla ajalla ja saanut palkan vain siitä ajasta, kun astutte autosta ulos ja autat avustettavan luennoille ja autat häntä muistiinpanojen ylösotossa. Oma aika olisi alkanut, kun astutte autoon ja ajat hänet kotiin.
2. Työajan. Aamulla pari tuntia, mene kotiin, tule illalla klo 21.00 uudelleen ja vie avustettava kapakkaan ja vietä hänen kanssaan siellä muutama tunti. Taas aamulla pari tuntia. Mene kotiin ja tule illalla klo 17.00 ja vie salille tunniksi.
Eli olisin joutunut ajamaan kaksi kertaa päivässä 20km hänen luo avustamaan tunnin, pari. Laskin, että 9.25 euron palkalla olisin hädintuskin maksanut matkaluluni. Tunteja taisi olla 40 kuukauteen, joten ahneuksissaan laski, että jos teen aamulla tunnin ja illalla kaksi tuntia, siltä päivältä maksetaan vain 3 tuntia jne..
3. Olisin siivonnut ja hoitanut avustettavan lapsen ja ohimennen kauppareissulla tuonut hänen äitinsäkin ruokatavat ja kipaissut ne sinne. Itse avustettavaa en olisi oikeastaan auttanut, vaan toiminut lapsenvahtina 9 euron tuntipalkalla, kun avustettava pystyi kävelemään ja toimimaan ihan hyvin itse ja halusi käydä lenkillä yms. ja minä olisin hoitanut puolen suvun ruokaostoksia yms 30 tuntia kuukaudessa.
Onneksi pääsin kehitysvammaisen tytön avustajaksi 90 tuntia kuukaudessa. Teen päivän yhtenä pötkönä ja hoidan vain tätä kehitysvammaista tyttöä ja avustan häntä koulussa ja kotona.
"Se on aivan eri asia aikuisen ihmisen asiointia katsella vieressä ja sitten pyyhkiä takamus kun samalla tulee valittamista ja haukkumista tuutin täydeltä. Ja se haju... Kun sekin on aivan eri."
Ottamatta muuten kantaa keskusteluun: ymmärrät varmasti itsekin, että olet täysin väärällä alalla, jos sinua ällöttää ihmisen paskan haju.
Kyllä kaikkia hoitajia, avustajia ja jopa lääkäreitä ällöttää paksan haju. Ovatko he kaikki väärällä alalla? Pitäisikö hakukriteereissä olla että rakastaa paskan hajua?
OT Kuka näiden avustajien palkan maksaa? Avustettava ihan omasta pussistaan?
Niin. Avustajalla on myös vaitiolovelvollisuus. Eli mitään julkkiksenlapsi juttujahan ei oikea avustaja kenellekään hölöttele. Miusta olisi kauheaa, jos tuollainen avustaja vaikka joutuisi käyttämään sokeaa äänestämässä. Johan siinä puoli kaupunkia tietäisi ketä on äänestetty.