Onko kukaan muuttanut takaisin maalta taajamaan?

muutimme pieneen kuntaan vajaa 50km isosta kaupungista. palvelut ja koulut yms olivat ihan vieressä mutta ikäni kaupungissa asuneena veri veti monta kertaa viikossa isoihin tavarataloihin shoppailemaan jne.

lisäksi ärsytti suunnattomasti se että pienessä kylässä kaikki tiesevät kuka olen mutta minä en tuntenut ketään, ihmiset olivat ällöttävän uteliaita.

2 vuotta kestin ja läksin.

ei enää ikinä maalle.

Läksitkö 3:nen yksin vai tuliko mies mukaan?

valtava helpotus. Maalla pitkät työmatkat, lapsella ei leikkikavereita, kaikki palvelut vähintään 5 km päässä, busseja kulkee kerran tunnissa -arkisin. Kiitti meille riitti. Vaihdamme " idyllisen" maalaisen puutarhatalon taajaman valoihin. Huhhuh.

miksi muutitte tuollaiseen paikkaan? Vai ihan uteliaisuuttanne/kokeilumielessä?

Joo ensinnäkin mies on kotoisin täältä eli ehkä se oli perimmäinen syy. Toiseksi emme tajunneet paikkaa ostaessamme miten vaikeaa on asua tällaisessa paikassa LASTEN KANSSA! Me olimme juuri saaneet ekamme kun muutimme tänne. Vasta jälkeenpäin aloin minä ensin tajuta, ettei ole kiva asua tällaisessa paikassa lasten kanssa. Enkä itsekään viihdy kun ei läheltä löydy ikäistä seuraa ja palveluihin niin pitkä matka.



Sittenhän sitä on vaikea tietää miten jossain paikassa viihtyy kun ei ole aikaisemmin kokeillut. Luulin, että luonnon läheisyys ja iso tontti olisivat jotenkin kiva juttu.



Ehkä talon ostopäätös oli myös liian kiireessä tehty. Mutta tulipahan ainakin kokeiltua. MIeskin sanoi, että ehkä hänellekin oli hyvä asua täällä edes hetken aikaa niin sai kokeilla millaista oli asua kotikonnuilla.



Ap

taajamaan ja on ikionnellinen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ahisti kun tosiaan tuppukylässä aina oli ulkopuolinen, pitkät matkat, huono palvelu, huonostihoidetut tiet jne.

Olen myös huomannut tuon loputtoman uteliaisuuden. Vielä se ei häiritse mutta jos noi naapurit ovat samaan tahtiin jatkossakin kimpussa kuin tähän asti niin voipi olla että jossain vaiheessa alkaa ahdistaa... Lasten koulu on lähellä ja se onkin alkanut muuten ihan kivasti mutta pojat tunutvat olevan tosi villejä ja kovin kärkkäitä huutelemaan ja jopa käymään käsiksi. Onneksi ihan naapurissa asuu kummallakin lapsella kiva luokkatoveri. Toivottavasti meidän ei tarvitse palata...

Teillä sentään se hyvä, että vieressä on koulu ja lapsilla leikkikavereita! Meillä ei ole yhtään mitään:((.



Kyttäily ärsyttää kyllä muakin. Kaikenhan kaikki täällä tietävät kaikista:(.



Ap

tontit ovat puolet isopia kuin cityssä mutta muuten täällä näyttää ikkunasta katsottuna aika samalta. Tontien 10 kertaa halvempi hinta ja kuitenkin kohtuullinen (40km) ajomatka kaupunkiin sai muuttamaan tänne.



t. 11

Mun kotikylällä bussi kulkee kaksi kertaa päivässä, ensin toiseen suuntaan, sitten toiseen... Toinen, mikä pisti silmään, oli tuo naapurien uteliaisuus. Mua on ärsyttänyt kaupungissa asuessa naapureiden läsnäolo! Eli aina pitää miettiä, mistä toiset häiriintyy ja mitä uskaltaa tehdä mihinkin aikaan. Aina ovesta lähtiessä on " näkyvillä" , pitää moikkailla ihmisiä, joita ei ole minkäänlaista intressiä tuntea, ja jotka on kuulleet luultavasti monet intiimit hetket ja riidat miehen kanssa. Takapihallakin pitää ajatella naapureita ja olla seurallinen, jos eksyvät samaan aikaan omalle pihalleen. Maalla ne naapurit on sentään sen verran kaukana, ettei tarvii joka päivä nähdä. :) Mutta mitäs menin kaupunkilaispojan kanssa naimisiin, meidän täytyy vaan kehittää joku molempia miellyttävä ratkaisu asuinpaikan suhteen!

minulle oli järkytys joutua ostaan toinen auto, puhumattakaan siitä että minnekään ei voinutkaan mennä enää kävellen tai pyörällä.



t. se bussi-kerran-tunnissa

että ei se joka päiväinen kulkeminen olekaan niin herkkua. Meistä nykyihmisistä on tullut niin mukavuudenhaluisia ja kiireellisiä, että palvelut ja harrastukset on hyvä löytyä läheltä. Sääli autioituvaa maaseutua, mutta kehitykselle ei voi mitään eikä aina pidäkään voida.

Me ollaan nyt maalaiskylän keskustassa, ollaan asuttu vuosi. Ollaan siis maalla ja kerrostalossa, ei ollenkaan kivaa!



Naapurit yrittää jutella mutta olen kuulovammainen, minä vaan hymyilen takaisin ja häippäisen vähän äänin, pitävät varmaan ylpeänä....

Haluan pois täältä!!!!!!!

mutta en sentään yhtä syrjästä kuin tämä paikka missä nyt asun. Mun vanhempien talon lähellä on sentään kauppa, baari, huoltoasema jne. Kaupunkiin lähempi jne. En mäkään halua edes kävelyetäisyyttä kaikkeen, kunhan nyt edes olisi alle 5 km lähimpään kauppaan! Ja että lapsilla olisi edes kavereita lähimain... Se mua surettaa kun ajattelen miten kivaa oli kun itse voin aina pyörällä lähteä kavereita moikkaamaan. Sitä mahista ei mun lapsilla tulisi olemaan jos me jatkettais täällä asumista. Joka paikkaan tarvitsisivat kyydin meiltä:(.



Joo maaseutu autioituu eikä ihme. Ei kukaan nuori ihminen halua asua paikassa jossa ei tapahdu yhtään mitään eikä ole yhtään ikäistä seuraa. Ja kyllä ne palvelutkin ovat toooosi tärkeitä. Vie yllättävän paljon aikaa istua autossa ja ajaa hakemaan niitä palveluita. Mihinkään ei voi ex tempore lähteä.



Ap

Maalla oli tylsää. Ei mitään tekemistä, eikä edes kauppaa lähellä. Oli pimeää ja yksinäistä. Muutimme siis kaupunkiin, keskustaan jopa, ja olemme viihtyneet täällä hyvin. Lapsia meillä ei ole, joten kerrostaloasuminen sopii meille hyvin. Kaupat ovat alakerrassa ja kadun toisella puolen, työpaikka 1,5 km päässä. Autoa ei tarvitse läheskään joka päivä. Hienoa olla kaupunkilainen!

Mutta ei se todellakaan ole ihanaa juuri tässä ketjussa mainittujen asioiden vuoksi ja automatkatkin maksavat ym.