Lue keskustelun säännöt.
Harry Potter -kirjojen epäloogisuudet
Kommentit (5332)
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta on helppo ymmärtää miksi niin monet kustantajat hylkäsivät Potterit ennen kuin löytyi se joka halusi kirjat. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset sivut ovat niin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. En olisi ikinät jaksanut lukea sitä lapsena jos en olisi jo nähnyt viisasten kivi elokuvaa. Olisi kannattanut aloittaa siitä kun Hagrid tuo Harryn tai siitä kun se hakee sen talolta vanhempien kuoltua. Joskus Rowlingin tyyli kirjoittaa on muutenkin ärsyttävää, siis nämä "hän, Harry", lauseet.
"Hän, Harry, söi munakasta aamiaispöydässä."
"Hän, Harry, lensi luudan selässä"
"Hän, Harry, oli ainut joka voisi pelastaa maailman"
Ymmärrän tämä näkökannan. Toisaalta sivuhahmoja on näissä teoksissa enemmän kuin juurikaan missään vastaavissa.
Eikä Harry nyt niinkään itsekeskeinen ole, oikeastaan monesti päinvastoin. Pakko toisaalta päähahmoa kuvata, muuten ei olisi mahdollista. Harry on oikeataan kiinnostavan ristiriitainen persoona, ja helppoa liiankin olisi miettiä miten itsetunnoton henkilö olisi kasvanut oikeasti, jos olisi jäänyt täysin vaille rakkautta ja huomiota lähes koko lapsuutensa. Tästä syystä Harryn piti kasvattaa itseään, ja tärkein valinta oli kun ei haluunut luihuisten tupaan. Se on oikeasti tärkeä pisti kirjoissa, jos miettii Harrya kasvatuksellisista syistä, taikka sen puutteesta enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuks
Rowling on itse sanonut, että Voldemort teki päiväkirjasta hirnyrkin Myrtin ja sormuksesta Tom Valedro vanhemman murhan avulla.
Tuossa päiväkirjassa ja myrtissä ei ole paljoakaan järkeä koska ainakin myrtin itsensä kuvailemana tapahtuma oli hyvin satunnainen. Eli myrtti oli piilossa vessassa yksinään, kuuli pojan äänen (volttimortti avaamassa käärmekielellä kammion kulkuväylää), avasi vessansa oven käskeäkseen pojan suksia muualle ja tuli katsoneeksi basiliskiin joka sattumalta oli tullut paikalle ja kuoli. Ja jotenkin kummasti volttimortti käytti tapahtumaa hyväkseen (jälkeenpäin?) tehdäkseen ekan hirnyrkin vaikka esim. harryn kohtalo viittaisi siihen että hirnyrkkiin pitää valmistautua etukäteen.
Vaikuttaa siltä että kirjailija on muuttanut jossain välissä mieltään siitä miten homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
No kyllähän Harryn viitta ainakin oli juuri sellainen kuin tarinassa kuvailtiin. Eikä sen voima hiipunut, kuten muissa näkymättömyysviitoissa ajan myötä. Sauvan suurempi voima oli enemmänkin myytti, mutta sitä käyttäneet velhot olivat itsessään jo melko taitavia. Ja tosiaan sekin oli pelkkää myyttiä, että omistussuhteen vaihtuminen vaatii tappamisen, vaikka näin ei ollut, kuten ei muidenkaan sauvojen kohdalla. Aseistariisuntakin voi riittää. Sauv
Mikä siitä seljasauvasta sitten teki mahtavan? Jos kyse vaan materiaalista, niin olisi vastaavan voinut tehdä montakin kertaa, silloin tosin sauvan mahti olisi kärsinyt, jos vastaavia olisi valmistettu liukuhihnalta.
Kyse luultavasti jostakin muusta sitten. Miksi velhoja kiehtoi varjelukset, eikä tapa millä ne oli valmistettu? Luulisi kuitenkin että valmistuksen oli se sitten jokin taika tai muu voima olisi voinut uusia, jotta vastaavanlaisia taikakaluja olisi voinut valmistamaan lisää? Nyt ne lähinnä kateteutta aiheuttivat toisissa.
Kyllähän tavismaailmassakin on näitä poikkeuksellisia mestarivalmistajan tuotoksia joita ihaillaan ja ihmetellään vielä satojen vuosien päästä, ja joiden kopiointi ei ihan helposti onnistu jokaiselta alan nykyvalmistajalta edes nykytekniikalla. Esim. nyt vaikka stradivarius viulut.
Itse käsittäisin tuon sauvan ja viitan vain todella loistavan alan mestarin yksittäisenä mestariteoksena jossa sattui kaikki onnistumaan aivan täydellisesti. Kivi taas oli vähän erilainen reliikki. Voi toki olla että tuonkin kopiointi siten että taika toimii vielä satojen vuosien päästä on vastaava mestarisuoritus. Esim. nää weasleyn pilapuodin tuotteet tuppasi kait pikkuhiljaa hiipumaan taikansa osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta on helppo ymmärtää miksi niin monet kustantajat hylkäsivät Potterit ennen kuin löytyi se joka halusi kirjat. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset sivut ovat niin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. En olisi ikinät jaksanut lukea sitä lapsena jos en olisi jo nähnyt viisasten kivi elokuvaa. Olisi kannattanut aloittaa siitä kun Hagrid tuo Harryn tai siitä kun se hakee sen talolta vanhempien kuoltua. Joskus Rowlingin tyyli kirjoittaa on muutenkin ärsyttävää, siis nämä "hän, Harry", lauseet.
"Hän, Harry, söi munakasta aamiaispöydässä."
"Hän, Harry, lensi luudan selässä"
"Hän, Harry, oli ainut joka voisi pelastaa maailman"
Ymmärrän tämä näkökannan. Toisaalta sivuhahmoja on näissä teoksissa enemmän kuin juurikaan missään vastaavissa.
Eikä Harry nyt niinkään itsekeskeinen ole, oikeastaan monesti päinvastoin
Oli Harry ainakin siinä mielessä itsekeskeinen, että hän tuntui pitävän Nevilleä ennen AK:ta hieman yksinkertaisena eikä halunnut tutustua häneen läheisemmin. Vaikka Neville oli todella kiltti ja ystävällinen ja hänellä oli hieman samantyylisiä kokemuksia kuin Harrylla, joten hän olisi varmasti ymmärtänyt häntä joissain asioissa paremmin kuin Ron ja Hermione, joilla oli ehjät ja rakastavat ydinperheet.
Tuo tupajuttu onkin mielenkiintoinen. Entä jos esim. Kalkaros ja Tom Valedro olisivat päätyneet Luihuisen sijasta vaikka Korpinkynteen? Olisiko heistä tullut joka tapauksessa samanlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäk
Ehkä Volde olisi joka tapauksessa tappanut basiliskin avulla jonkun, joka osui paikalle? Sattumoisin se nyt vain sattui olemaan Myrtti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta on helppo ymmärtää miksi niin monet kustantajat hylkäsivät Potterit ennen kuin löytyi se joka halusi kirjat. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset sivut ovat niin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. En olisi ikinät jaksanut lukea sitä lapsena jos en olisi jo nähnyt viisasten kivi elokuvaa. Olisi kannattanut aloittaa siitä kun Hagrid tuo Harryn tai siitä kun se hakee sen talolta vanhempien kuoltua. Joskus Rowlingin tyyli kirjoittaa on muutenkin ärsyttävää, siis nämä "hän, Harry", lauseet.
"Hän, Harry, söi munakasta aamiaispöydässä."
"Hän, Harry, lensi luudan selässä"
"Hän, Harry, oli ainut joka voisi pelastaa maailman"
Ymmärrän tämä näkökannan. Toisaalta sivuhahmoja on näissä teoksissa enemmän kuin juurikaan missään vastaavissa.
Eikä Harry nyt niinkää
Usein normielämässäkään ei haluta tutustua ihmisiin, jotka liian samanlaisia kokemuksiltaan tai persoonaltaan. Sen huomaa monesti vasta jälkikäteen. En siis näkisi että Harry olisi mitenkään suuremmin vähätellyt Nevilleä. Henkilökemiat vaan on yleensäkin sellaisia, että joidenkin kanssa voi tulla luonnostaan juttuun, ja toisten taas ei.
Eikö monesti muuten vierasteta ihmisiä, jotka liian kilttejä, kuten Nevilleä kuvasit?
Jos ihminen kovin ujo ja arka, niin kovin hankalahan on sitten tutustua. Ok, monet on sisäänpäinlämpiäviä ja heihin oppii tutustumaan vain kahden kesken. Mutta Nevillen kaltaiseen arkaan ihmiseen voi olla myöskin vaikea tutustua ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sekin järjettömän epäloogista, että Luihuisten tupa on edes olemassa, josta suurin osa pahoista velhoista ja noidista tuli. Suurin osa halusi olla jotakin ihan muuta, tässä järjetöntä, että Luihuisten tupa edes oli olemassa, kun muut olisi sen voineet demokraattisesti lopettaa.
Valedrosta ja Kalkaroksesta olisi voinut kasvaa aivan toisenlaisia. Ihmiset joiden kanssa tekemisissä päivittäin ollaan vaikuttaa todella paljon. Kalkaros ei ainakaan ollut läpensä paha kuitenkaan, ja Valedrossa oli paljon samaa kuin Harryssa, etenkin yksinäinen lapsuus ennen Tylypahkaan tuloa. Roolit heillä olisi voineet mennä toisinpäinkin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin järjettömän epäloogista, että Luihuisten tupa on edes olemassa, josta suurin osa pahoista velhoista ja noidista tuli. Suurin osa halusi olla jotakin ihan muuta, tässä järjetöntä, että Luihuisten tupa edes oli olemassa, kun muut olisi sen voineet demokraattisesti lopettaa.
Valedrosta ja Kalkaroksesta olisi voinut kasvaa aivan toisenlaisia. Ihmiset joiden kanssa tekemisissä päivittäin ollaan vaikuttaa todella paljon. Kalkaros ei ainakaan ollut läpensä paha kuitenkaan, ja Valedrossa oli paljon samaa kuin Harryssa, etenkin yksinäinen lapsuus ennen Tylypahkaan tuloa. Roolit heillä olisi voineet mennä toisinpäinkin.
Jos yleensä lajiteltaisiin ihmisiä noihin neljään tupaan ominaisuuksien perusteella, niin Luihuinen olisi kyllä hyvin edustettuna. Lähinnä sen vuoksi että nykyään koulutus ja kasvatus paljon opettaa ja vaatii nimenomaan ajamaan omaa etuaan. En tiedä miten paljon se tapahtuu muiden kustannuksella, mutta käytännössä sitä ei paljon opeteta miettimään. Lue nyt jostain uutisista jotain talouskasvulukuja, ja mieti sen perusteella että miten hyvin tai huonosti naapurisikaan tänään voivat?
Luulisin että Luihuisissa ja Puuskupuheissa olisi valtaosa ihmisiä, jos heidät sinne valikoitaisiin. Rohkelikkoihin ehkä menisi jotkut yksioikoiset ja jäyhät urheilijatyypit, ja Korpinkynteen tietenkin teoreetikot ja muut kirjojen parissa viihtyvät. Kahdessa ensinmainitussa olisi yli 95% ihmisistä, ja Rohkelikossa kaikkein vähiten, koska vaan kilpailu on sellainen, että vaan parhaat menestyvät. Harrylla ei olisi valintakokeissa ollut mitään mahdollisuuksia sinne, koska ei ollut millään lailla mikään menestyjätyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä näemmä lainaukset toimi, mutta Lockhartista vielä: en pysty sanomaan yhtään julkkista joka ei osaa työtänsä ja ainoastaan puhuu vain itsestään ja ihailee omia kuviansa. Ja silti on kaikkien naisten ihailema.
Eikä muu kirja muuttunut yllättäen parodiaksi joten mikä selittää että normiälyiset naiset ja tytöt eivät kirjassa tajua mitään vielä silloinkaan kun totuus on silmiensä edessä?
Vierailija kirjoitti:
Eipä näemmä lainaukset toimi, mutta Lockhartista vielä: en pysty sanomaan yhtään julkkista joka ei osaa työtänsä ja ainoastaan puhuu vain itsestään ja ihailee omia kuviansa. Ja silti on kaikkien naisten ihailema.
Eikä muu kirja muuttunut yllättäen parodiaksi joten mikä selittää että normiälyiset naiset ja tytöt eivät kirjassa tajua mitään vielä silloinkaan kun totuus on silmiensä edessä?
Julkimot usein puhuvat mistä tahansa, vaikka ei olisi mitään suurempaa tietoakaan. Toistelevat sitä mitä uskovat ihmisten haluavan kuulla.
Ok, Lockhart oli myös huijari, joka ei edes ollut pätevä. Mutta kyllä silti sellainen parodia joka esitti miten julkisuuteen suhtaudutaan. Tietynlainen karikatyyri, joka esitti "julkimoiden" tietyt puolet, vailla oikeaa pätevyyttä. Realistinen kuvaus ei ollut tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näemmä lainaukset toimi, mutta Lockhartista vielä: en pysty sanomaan yhtään julkkista joka ei osaa työtänsä ja ainoastaan puhuu vain itsestään ja ihailee omia kuviansa. Ja silti on kaikkien naisten ihailema.
Eikä muu kirja muuttunut yllättäen parodiaksi joten mikä selittää että normiälyiset naiset ja tytöt eivät kirjassa tajua mitään vielä silloinkaan kun totuus on silmiensä edessä?
Julkimot usein puhuvat mistä tahansa, vaikka ei olisi mitään suurempaa tietoakaan. Toistelevat sitä mitä uskovat ihmisten haluavan kuulla.
Ok, Lockhart oli myös huijari, joka ei edes ollut pätevä. Mutta kyllä silti sellainen parodia joka esitti miten julkisuuteen suhtaudutaan. Tietynlainen karikatyyri, joka esitti "julkimoiden" tietyt puolet, vailla oikeaa pätevyyttä. Realistinen kuvaus ei ollut tietenkään.
Mutta näemmä mahdoton hahmo tuottamaan asiallisia vastauksia asiasta eikä sen vierestä. Ihme venkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan liity aiheeseen, mutta oletteko huomanneet, että viides vuosi tuntuu olevan monille sellainen, jolloin heille tapahtuu jotain isoa ja merkittävää? Tuolloinhan esim. Harry ja kumppanit perustivat AK:n, Kelmit oppivat animaageiksi ja Kalkaros oli vähällä joutua ihmissusi-Remuksen kynsiin, Lilyn ja Kalkaroksen ystävyys loppui ja Volde löysi Salaisuuksien kammion ja teki ensimmäiset hirnyrkkinsä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä näemmä lainaukset toimi, mutta Lockhartista vielä: en pysty sanomaan yhtään julkkista joka ei osaa työtänsä ja ainoastaan puhuu vain itsestään ja ihailee omia kuviansa. Ja silti on kaikkien naisten ihailema.
Eikä muu kirja muuttunut yllättäen parodiaksi joten mikä selittää että normiälyiset naiset ja tytöt eivät kirjassa tajua mitään vielä silloinkaan kun totuus on silmiensä edessä?
Kuulostaa jo aika väkinäiseltä tuo puserruksesi. Voisin parikin mainita joita kannatetaan laajalti vaikka sivullinen ihmettelee että miksi, mutta ei nyt tuoda tuota vääntöä tähän ketjuun.
Tosielämässä Hermione olisi ihaillut Ksenofilius Lovekivaa eikä Lockhartia.
Työelämän menestyjänä menisi Rita Luodikon kanssa Saivartelijaan töihin.
Myöhemmin perustaisivat yhdessä näennäestaikuudellisen instituutin ja pitäisivät kesähäät.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin järjettömän epäloogista, että Luihuisten tupa on edes olemassa, josta suurin osa pahoista velhoista ja noidista tuli. Suurin osa halusi olla jotakin ihan muuta, tässä järjetöntä, että Luihuisten tupa edes oli olemassa, kun muut olisi sen voineet demokraattisesti lopettaa.
Valedrosta ja Kalkaroksesta olisi voinut kasvaa aivan toisenlaisia. Ihmiset joiden kanssa tekemisissä päivittäin ollaan vaikuttaa todella paljon. Kalkaros ei ainakaan ollut läpensä paha kuitenkaan, ja Valedrossa oli paljon samaa kuin Harryssa, etenkin yksinäinen lapsuus ennen Tylypahkaan tuloa. Roolit heillä olisi voineet mennä toisinpäinkin.
Voldemortista oikein korostettiin, kuinka itsestäänselvyys oli, että hänen kuului olla Luihuisessa. Olihan hän Luihuisen sukua ja kuulemma hattu lajitteli hänet Luihuiseen välittömästi kosketettuaan hänen päätään. Vaikka olihan hänellä tosiaan paljon myös Korpinkynnen piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla mutta on helppo ymmärtää miksi niin monet kustantajat hylkäsivät Potterit ennen kuin löytyi se joka halusi kirjat. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset sivut ovat niin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. En olisi ikinät jaksanut lukea sitä lapsena jos en olisi jo nähnyt viisasten kivi elokuvaa. Olisi kannattanut aloittaa siitä kun Hagrid tuo Harryn tai siitä kun se hakee sen talolta vanhempien kuoltua. Joskus Rowlingin tyyli kirjoittaa on muutenkin ärsyttävää, siis nämä "hän, Harry", lauseet.
"Hän, Harry, söi munakasta aamiaispöydässä."
"Hän, Harry, lensi luudan selässä"
"Hän, Harry, oli ainut joka voisi pelastaa maailman"
Ymmärrän tämä näkökannan. Toisaalta sivuhahmoja on näissä teoksissa enemmän kuin juurikaan missään vastaavissa.
Eikä Harry nyt niinkään itsekeskeinen ole, oikeastaan monesti päinvastoin
Nyt ei ollur kyse siitä onko Harry itsekeskeinen vai ei vaan siitä että Rowlingin kirjoitustyyli on monissa kohdissa ontuvaa ja huonoa.
Tiesittekö muuten että on monia, monia ennen Pottereita ilmestyneitä kirjoja, joissa on velho/noita joka on kiusattu tai syrjitty omassa maailmassaan, menee taikakouluun/ opiskelee taikuutta erikoisten opettajien avulla/ saa kavereita /pelastaa maailman? Niin kuin Neil Gaiman - The Books of Magic, Ursula K Le Guin - Wizard of Earthsea, Jill Murphy -The worst witch, Diane Duane - So you wanna be a wizard, Mary Stewart - the Little Broomstick. Rowlingin ideahan ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen ja nauran aina niille haastatteluille joissa tämä special snowflake satuilee kuinka hänellä ei ole mitään aavistustakaan mistä hänen ideansa taikakoulusta ovat lähtöisin.
Itse ainakin näin Lockhartin alunperin parodiana yleensä julkisuuden henkilöistä. Nykyisinkin yhä turhempia ja turhamaisempia henkilöitä fanitetaan mitä itseriittosempia syiden vuoksi. Tämä ainakin minulle oli tämän hahmon voima. Koeta nyt itse järkisyillä perustella monia nykypäivänkin julkimoita ?