Lue keskustelun säännöt.
Harry Potter -kirjojen epäloogisuudet
Kommentit (5332)
4581/5332
|
16.09.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että Kalkaros tappoi Dumbledoren toinen merkitys oli "lopettaa seljasauvan mahti", joka loppuisi jos sen omistaja kuolisi kukistamattomana.
Jos Draco Malfroy ei olisi aseistariisunut Dumbledorea, niin seljaseuva olisi siirtynyt Kalkarokselle. Miksi he olettivat että Kalkaros olisi sitten kuollut kukistamattomana?
Sitäpaitsi tämähän olisi ollut ilman Malfroyn aseistariisuntaa mitä kamalin oletus, kun muistaa että Voltsu osasi tämän aavistaa ja tappoi Kalkaroksen, jotta olisi seljaseuvan isäntä. Siis Malfroyn aseistariisunta oli todella hyvää tuuria?
Ehkä idea oli siinä, että kun tää tapahtuma oli sovittu etukäteen kalkaroksen ja dumbledoren välillä niin siinä ei ole aito taistelutilanne ja voittaminen kyseessä. Mutta en tiedä miten tuo logiikka toimii sauvojen mielestä, enkä ole varma tietääkö velhotkaan
Koko ajatushan oli järjetön : "Kukistamaton" sauva, jonka omistajat kerta toisensa jälkeen tapettu, jotta haluttiin olla "kukistamaton". Mikä ihme se sauvan mahti sitten oli, kun jokainen "kukistamattoman sauvan" omistaja oli kukistettu??!
Ok, tämä alleviivaa vain sitä dramaturgiaa, että Harryn yksi piilo-ominaisuus oli olla useimmin melkoinen tuurihaukka. Mutta epäloogisuutta se sitäkin enemmän, mitä enemmän järjellä koettaa miettiä. Ehkä seljasauva lopulta aika sama kuin "sormus" Taru Sormusten Herrasta, että jokainen koettaa hallita jollakin ollakseen vahvin, koska haluaa sitä eniten. Tässä mielessä Harry olikin monesti tosi sankari, mutta onhan tarina "ryysyistä rikkauksiin" kerrottu jo ennen Pottereitakin monesti, tai paljon sinne päin :)
Tarina kuoleman varjeluksista oli vaan tarina jossa noihin esineisiin oli lisäilty myyttisiä ominaisuuksia. Esim. tää viitta oli vaan erittäin hyvälaatuinen näkymättömyysviitta, muttei sen enempää eikä vähempää. Kivi taas ei palauttanut ketään kuolleista vaan loi eräänlaisen muiston käyttäjänsä nähtäväksi. Ja sauvakin oli vain hyvä sauva jota moni vallanhimoinen velho oli vuosien mittaan tavoitellut kuvitellessaan sen jollain lailla lisäävän voimiaan.
Tätähän kirjassakin joku koitti selittää, olikos se lovekiva.
Toisaalta harryllä oli nuo kaikki hallussaan tai taikasauvan osalta vallassaan ja tuohan tavallaan palasi kuolleista joten voi kait sanoa että tavallaan harry oli kuoleman mestari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
Kuoleman varjelusten haluhan se lopulta koitui hänen kuolemakseenkin kun ei älynnyt tutkia sormusta ennen kuin pisti sen käteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
Kuoleman varjelusten haluhan se lopulta koitui hänen kuolemakseenkin kun ei älynnyt tutkia sormusta ennen kuin pisti sen käteensä.
Ehkä hän alkoi jo muutenkin kaivata haudan lepoon. Moni voi hyvinkin pelätä kuolemaa mutta loppujen lopuksi haluavatko nuokaan ihmiset elää enää yli 100-vuotiaana kun maailma on muuttunut täysin toiseksi nuoruudestaan/keski-ikäisestä. Nykyään varsinkin kehitys tapahtuu nopeasti. Sentään niihin lentäviin autoihin ei ole vieläkään päästy vaikka jotkut niin kasarilla luulivatkin.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:26"]
Noh, vitsit sikseen ja oikeisiin ihmetyksenaiheisiin. Tylypahkan oppilaitten lukumäärä, tämä minua on häirinnyt alusta asti. Rohkelikon poikien makuuhuoneessa nukkuu Happy Potter, Ron Weasley, Neville Longbottom, Seamus Finnigan ja Dean Thomas. Viisi poikaa. Nyt oletetaan, että joka tuvan jokaisella vuosikurssilla on suurin piirtein sama määrä poikia ja tyttöjä. Eli viisi oppilasta, kertaa kaksi sukupuolta, kertaa seitsemän vuosikurssia, kertaa neljä tupaa. Tylypahkassa on kerrallaan n. 280 oppilasta. Se on niin paljon vähemmän, kuin mitä tarinasta voisi välillä kuvitella...
Ja sitten ne Kolmivelhoturnajaiset :D On varmaan yleisölle aivan hirveän mukava tapahtuma. Ymmärrän vielä lohikäärme-kultamunajahdin viihdearvon, vaikka en tajuakaan, miksi velhomaailman teini-ikäiset laitetaan koululaitoksen puolesta katselemaan noin gladiaattorimaisia huveja. Sitä en kuitenkaan ymmä
Kyllä varsinkin labyrintin tapahtumien kuvauksesta saisi sen kuvan, että yleisö ei sinne nähnyt, eikä varmaan tuomaritkaan. Muutenhan nähneet mitä siellä tapahtuu ja kaikkea ... Mietin, enkä tässä saa päähäni, että millä verukkeella se vale-Vauhkomieli siellä seikkaili, koska sehän kirosi Krummin ainakin. Sitä ei nähnyt kukaan. Ongelmatilanteissahan pitä vaan lähettää se kipinäsuihku ilmaan.
Tapahtumina sinänsä varmasti paljon kiintoisampia kuin jotakin koepapereita vääntää. Mutta se että saako esim.apua jos joutuukin hengenvaaraan, jos ei enää pysty merkkiä lähettämään? Viihdearvot kai velhomaailmassakin ajoivat ylitse kaiken muun, mitattiinpa sitten rohkeutta tai mitä tahansa muutakin ominaisuutta.
Onko jossain kerrottu että mikä on muuten luutien huippunopeus, tai nopeus yleisesti? Sitä huispausta ajatellen tuli vaan mieleen, että sekin vaikuttaisi aika nopeatempoiselta lajilta seurata, ja ylöskin vaikka voidaan kai mennä vaikka miten korkealle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
No kyllähän Harryn viitta ainakin oli juuri sellainen kuin tarinassa kuvailtiin. Eikä sen voima hiipunut, kuten muissa näkymättömyysviitoissa ajan myötä. Sauvan suurempi voima oli enemmänkin myytti, mutta sitä käyttäneet velhot olivat itsessään jo melko taitavia. Ja tosiaan sekin oli pelkkää myyttiä, että omistussuhteen vaihtuminen vaatii tappamisen, vaikka näin ei ollut, kuten ei muidenkaan sauvojen kohdalla. Aseistariisuntakin voi riittää. Sauva valitsee velhonsa, totee Ollivander pariinkin otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä mainittu sellainen kiintoisa fakta, että kaikissa Potter-kirjoissa päähenkilö käy pesulla vain kahdesti? On siis Likainen Harry.
Nämä on taas asioita, joita ei tarvitse erikseen mainita, koska ne eivät liity varsinaisesti itse tarinaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että Kalkaros tappoi Dumbledoren toinen merkitys oli "lopettaa seljasauvan mahti", joka loppuisi jos sen omistaja kuolisi kukistamattomana.
Jos Draco Malfroy ei olisi aseistariisunut Dumbledorea, niin seljaseuva olisi siirtynyt Kalkarokselle. Miksi he olettivat että Kalkaros olisi sitten kuollut kukistamattomana?
Sitäpaitsi tämähän olisi ollut ilman Malfroyn aseistariisuntaa mitä kamalin oletus, kun muistaa että Voltsu osasi tämän aavistaa ja tappoi Kalkaroksen, jotta olisi seljaseuvan isäntä. Siis Malfroyn aseistariisunta oli todella hyvää tuuria?
Ei vaan, jos Draco ei olisi sotkenut asioita, nin silloin sauvan mahti olisi kuollut, koska Dumbledore olisi kuollut kukistumattomana. Dumbledore oli pyytänyt Kalkarosta tappamaan hänet, eli silloin häntä ei olisi kukistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuksien kammion ja vasta sen jälkeisenä kesänä tappoi isänsä. Sen jälkeisenä vuonna hän sitten kysei Kuhnusarviolta hirnyrkeistä. Ainakin hänellä oli elokuvassa sormus sormessaan tuolloin, en muista,
Ite ainakin ymmärsin, että päiväkirja oli hänen ensimmäinen hirnyrkkinsä ja sormus sitten toinen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
No kyllähän Harryn viitta ainakin oli juuri sellainen kuin tarinassa kuvailtiin. Eikä sen voima hiipunut, kuten muissa näkymättömyysviitoissa ajan myötä. Sauvan suurempi voima oli enemmänkin myytti, mutta sitä käyttäneet velhot olivat itsessään jo melko taitavia. Ja tosiaan sekin oli pelkkää myyttiä, että omistussuhteen vaihtuminen vaatii tappamisen, vaikka näin ei ollut, kuten ei muidenkaan sauvojen kohdalla. Aseistariisuntakin voi riittää. Sauva valitsee velhonsa, totee Ollivander pariinkin otteeseen.
Sauvan suurempi voima tulee esille siinä kohtaa, kun Harry käyttää sitä korjatakseen oman sauvansa. Muilla sauvoilla se ei onnistunut, joten ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuksien kammion ja vasta sen jälkeisenä kesänä tappoi isänsä. Sen jälkeisenä vuonna hän sitten kysei Kuhnusarviolta hirnyrkeistä. Ainakin hänellä ol
Ite ainakin ymmärsin, että päiväkirja oli hänen ensimmäinen hirnyrkkinsä ja sormus sitten toinen jne.
Noin mäkin sen ajattelin, kun luin kirjoja, mutta tätä ketjua lukiessani olen alkanut miettiä, oliko se sittenkin toisinpäin. Hänellähän oli jo sormus, kun hän selvitti Kuhnusarviolta, montako hirnyrkkiä voi tehdä. Hän teki sormuksesta hirnyrkin samalla, kun tappoi isänsä ja tämän vanhemmat, näin olen ymmärtänyt, eli samaan aikaan kun hän sai sormuksen. Päiväkirja olisi siten ollut vasta toinen hirnyrkki, ja sen hän teki Myrtin kuollessa. Siten Myrtin olisi pitänyt kuolla vasta Volden isän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuksien kammion ja vasta sen jälkeisenä kesänä tappoi isänsä. Sen jälkeisenä vuonna hän sitten kyse
Dumbledore arveli Voldemortin luopuneen sormuksen käytöstä sen jälkeen, kun hän oli tehnyt siitä hirnyrkin. Eli ilmeisesti hän ei tehnyt siitä hirnyrkkiä heti, vaan vasta sen jälkeen, kun oli saanut varmuuden siitä, että hirnyrkkejä on mahdollista tehdä useampi kuin yksi? Tästä päätellen päiväkirja oli siis ensimmäinen hirnyrkki ja sormus toinen.
Toki pitää muistaa, että tämä oli vain Dumbledoren arvelua eli ei välttämättä absoluuttinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuksien kammion ja vasta sen jälkeisenä kesänä tappoi isänsä. Sen jälkeisenä vuonna hän sitten kyse
Noin mäkin sen ajattelin, kun luin kirjoja, mutta tätä ketjua lukiessani olen alkanut miettiä, oliko se sittenkin toisinpäin. Hänellähän oli jo sormus, kun hän selvitti Kuhnusarviolta, montako hirnyrkkiä voi tehdä. Hän teki sormuksesta hirnyrkin samalla, kun tappoi isänsä ja tämän vanhemmat, näin olen ymmärtänyt, eli samaan aikaan kun hän sai sormuksen. Päiväkirja olisi siten ollut vasta toinen hirnyrkki, ja sen hän teki Myrtin kuollessa. Siten Myrtin olisi pitänyt kuolla vasta Volden isän jälkeen.
Vähän kyllä epäilen ettei myrtistä tullut hirnyrkkiä kun tuo oli täysin satunnainen kohtaaminen jonkun täysin satunnaisen oppilaan kanssa eli ei mitenkään merkittävä tapahtuma. Tuohon hirnyrkkiin pitää kait valmistautua jotenkin kun esim. harrystä putkahti hirnyrkki kun voltsu oli valmistautunut sellaisen tuossa kohtaa tekemään. Sitä en tiedä mihin esineeseen voltsu oli tuossa harryn tapaamisessa valmistautunut sen siirtämään, eli oliko tuolla joku luihusen sukka mukanaan tjsp.
Samoin luulisin ettei voltsikka voinut tehdä sormuksesta hirnyrkkiä siinä kohtaa kun se oli vielä sukulaisten hallussa vaan tuo teki luultavasti päiväkirjasta tuossa kohtaa hirnyrkin. Lisäksi ensimmäinen esine oli testi että onnistuuko tuo edes joten joku päiväkirja on hyvä kun sen voi heittää pois jos testi ei onnistu. Myöhemmin tuo varmaan keksi että loppujen on oltava jotain tärkeitä esineitä ja rupesi hankkimaan noita lisää.
Joku teoretisoi että nuo tehtiin samassa järjestyksessä missä ne tuhottiinkin mutta tuo voi olla oikea tai väärä teoria niin kauan kuin kirjailija ei kerro totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Volde avasi salaisuuksien kammion mitä ilmeisimmin ollessaan 16-vuotias, mutta tappoi isänsä "in the summer of his sixteenth year" eli ilmeisesti 15-vuotiaana ja siis ensin tappoi isänsä ja sitten vasta avasi kammion. Olisi mukava tietää, kumminpäin kirjailija on nuo tarkoittanut.
Ja missähän vaiheessa keskustelu Kuhnusarvion kanssa tapahtui? Voldehan oli siinä vaiheessa jo murhannut isänsä ja isovanhempansa ja halusi ilmeisesti lähinnä tietää, onko mahdollista luoda useampi kuin yksi hirnyrkki.
Mäkin aina ajattelin, että ensin hän avasi salaisuuksien kammion ja vasta sen jälkeisenä kesänä tappo
Rowling on itse sanonut, että Voldemort teki päiväkirjasta hirnyrkin Myrtin ja sormuksesta Tom Valedro vanhemman murhan avulla.
Ei millään pahalla mutta on helppo ymmärtää miksi niin monet kustantajat hylkäsivät Potterit ennen kuin löytyi se joka halusi kirjat. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset sivut ovat niin puuduttavaa ja tylsää luettavaa. En olisi ikinät jaksanut lukea sitä lapsena jos en olisi jo nähnyt viisasten kivi elokuvaa. Olisi kannattanut aloittaa siitä kun Hagrid tuo Harryn tai siitä kun se hakee sen talolta vanhempien kuoltua. Joskus Rowlingin tyyli kirjoittaa on muutenkin ärsyttävää, siis nämä "hän, Harry", lauseet.
"Hän, Harry, söi munakasta aamiaispöydässä."
"Hän, Harry, lensi luudan selässä"
"Hän, Harry, oli ainut joka voisi pelastaa maailman"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkujen uhallakin: Kun naiset kerta ovat viisaita, eivätkä lankea jonkun täysin läpinäkyvän huijarin pauloihin, niin eikö Gilderoy ole sen valossa todella epäuskottava hahmo kuten myös vaikutuksensa kaikkiin naispuolisiin?
Mitä tarkoitusta varten nainen kirjoitti niin epäuskottavan hahmon?
Salaisuuksien kammio on vielä lastenkirja ja siksi siinä on niin stereotyyppisiä hahmoja. Lisäksi kirja on Harryn 12 vee näkökulmasta kirjoitettu muutenkin...
Sillä 12 v Harrylla on paras kaveri,Hermione, porukan fiksuin JA tyttö, eikä muutenkaan missään ilmene että Harry pitäisi naisia tyhmänä. Mutta, hyvin sutkattu! Jos joku OIKEASTI vastaisi?
...eipä vielä ole vastannut. Mikä tässä nyt aiheuttaa moista venkoilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että Kalkaros tappoi Dumbledoren toinen merkitys oli "lopettaa seljasauvan mahti", joka loppuisi jos sen omistaja kuolisi kukistamattomana.
Jos Draco Malfroy ei olisi aseistariisunut Dumbledorea, niin seljaseuva olisi siirtynyt Kalkarokselle. Miksi he olettivat että Kalkaros olisi sitten kuollut kukistamattomana?
Sitäpaitsi tämähän olisi ollut ilman Malfroyn aseistariisuntaa mitä kamalin oletus, kun muistaa että Voltsu osasi tämän aavistaa ja tappoi Kalkaroksen, jotta olisi seljaseuvan isäntä. Siis Malfroyn aseistariisunta oli todella hyvää tuuria?
Ei vaan, jos Draco ei olisi sotkenut asioita, nin silloin sauvan mahti olisi kuollut, koska Dumbledore olisi kuollut kukistumattomana. Dumbledore oli pyytänyt Kalkarosta tappamaan hänet, eli silloin häntä ei olisi kukistettu.
Tämä on korkeintaan D:n arvelua ollut, koska ei tietoja tainnut olla, miten sauvat käyttäytyvät tuollaisessa tilanteessa.
Itse asiassa sekin hyvin arveluttavaa että mikä sauvassa "tietää" tai "valitsee", vai onko se sittenkin osa omistajan/omistajien tietoisuutta, mikä jäänyt sauvaan? Taikaelämistä voisi ehkä kuvitella, että jää jotakin, mutta siltikin aika arveluttavaa. Vai onko sauvan tietoisuutta (eikä sauvatietoa) valaistu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että Kalkaros tappoi Dumbledoren toinen merkitys oli "lopettaa seljasauvan mahti", joka loppuisi jos sen omistaja kuolisi kukistamattomana.
Jos Draco Malfroy ei olisi aseistariisunut Dumbledorea, niin seljaseuva olisi siirtynyt Kalkarokselle. Miksi he olettivat että Kalkaros olisi sitten kuollut kukistamattomana?
Sitäpaitsi tämähän olisi ollut ilman Malfroyn aseistariisuntaa mitä kamalin oletus, kun muistaa että Voltsu osasi tämän aavistaa ja tappoi Kalkaroksen, jotta olisi seljaseuvan isäntä. Siis Malfroyn aseistariisunta oli todella hyvää tuuria?
Ehkä idea oli siinä, että kun tää tapahtuma oli sovittu etukäteen kalkaroksen ja dumbledoren välillä niin siinä ei ole aito taistelutilanne ja voittaminen kyseessä. Mutta en tiedä miten tuo logiikka toimii sauvoje
Jep, Ksenofilius Lovekivahan oli sitten se kaikken asiallisimman ja luotettavimman tiedon lähde kaikkien mukaan.
Ja jos et tätä usko, niin laita vaikka Hermionelle sähköpostia ja kysy häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tarina varjeluksista oli vain tarina. Mutta miksi sitten moni suurimmista velhoista siihen uskoi tosissaan?
Dumbledorekin halusi kuolemansa kautta lopettaa sen sauvan mahdin. Siis minkä mahdin, jos vain oli tarina?
Ehkä D oli jo vanha sekoilija ja muistisairaskin, mutta tuntui silti uskovan tosissaan sauvan mahtiin?
No kyllähän Harryn viitta ainakin oli juuri sellainen kuin tarinassa kuvailtiin. Eikä sen voima hiipunut, kuten muissa näkymättömyysviitoissa ajan myötä. Sauvan suurempi voima oli enemmänkin myytti, mutta sitä käyttäneet velhot olivat itsessään jo melko taitavia. Ja tosiaan sekin oli pelkkää myyttiä, että omistussuhteen vaihtuminen vaatii tappamisen, vaikka näin ei ollut, kuten ei muidenkaan sauvojen kohdalla. Aseistariisuntakin voi riittää. Sauva valitsee velhonsa, totee Ollivander pariinkin otte
Mikä siitä seljasauvasta sitten teki mahtavan? Jos kyse vaan materiaalista, niin olisi vastaavan voinut tehdä montakin kertaa, silloin tosin sauvan mahti olisi kärsinyt, jos vastaavia olisi valmistettu liukuhihnalta.
Kyse luultavasti jostakin muusta sitten. Miksi velhoja kiehtoi varjelukset, eikä tapa millä ne oli valmistettu? Luulisi kuitenkin että valmistuksen oli se sitten jokin taika tai muu voima olisi voinut uusia, jotta vastaavanlaisia taikakaluja olisi voinut valmistamaan lisää? Nyt ne lähinnä kateteutta aiheuttivat toisissa.