Aikuisia ei tarvitse huomioida, edes joukulahjalla?

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Tai huomioiminen vain tiettyinä amerikkalaisten kulutusjuhlina?

Mun vanhempi ei koskaan muista minua ja aina petyn yhtä karvaasti vaikka tiedän ettei muista . Kaikkia muita muistaa jo aikaisin ennen varsinaista päivää  , en tiedä tekeekö tahallaan . Toki muistaa minut kun on ongelmia tai jotakin vailla , muita ei sovi häiritä .

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

Mikä on joukulahja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

          Amaryllis olisi ihan saada , tuntuisi kivalta että joku muistaa.

Kaiken perusta on saaminen.

Ihan kiinni siitä, huomioiko aikuinen lapsi vanhempiaan päivittäin esim. käymällä siivoamassa, maksamalla laskut, huoltamalla auton jne. Jos ei, niin miksi ihmeessä vanhempi huomioisi lastaan jouluna saadakseen haukut palkakseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

 

Enpä ole koskaan sellaista saanut tai ostanut, eli siis on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

 

Minun asteikollani (0-10) amaryllis on lahjana -5.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinni siitä, huomioiko aikuinen lapsi vanhempiaan päivittäin esim. käymällä siivoamassa, maksamalla laskut, huoltamalla auton jne. Jos ei, niin miksi ihmeessä vanhempi huomioisi lastaan jouluna saadakseen haukut palkakseen?

        Teen vielä paljon enemmän muita mutta  en saa huomiota  , huomion saa se joka ei käy eikä muista .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

 

          Amaryllis olisi ihan saada , tuntuisi kivalta että joku muistaa.

 

Äitini kielsi kaikki lahjat, ihan erikseen myös sen amarylliksen. Uskoin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaiken perusta on saaminen.

Ei, vaan huomioiminen.

Mä en käytännössä enää toivo mitään tavaraa joten en sillä tavalla odota läheisiltä mitään. Tokin jonkun viinipullon tai leffalipun voin ottaa mielelläni vastaan.

Äitini opetti jo lapsena ettei aikuisille osteta lahjoja ja olen jatkanut perinnettä 

Ihmisiä voi huomioida muutenkin kuin ostamalla turhaa krääsää tai iänikuisia konvehtirasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi oikea tapa välittää on turhan tavaran ostaminen?

Onko amaryllis kuinka turha?

 

Oma mielipiteeni: erittäin turha. Meillä on paljon viherkasveja ja niille amppeleita ja hyllypaikkoja, mutta sohvapöydälle en halua orpona tönöttämään mitään amaryllistä, jolle ei parempaakaan paikkaa ole.  

Meillä huomoidaan sekä aikuisia että lapsia jokaisena vuoden päivänä, ei pelkkinä juhlapyhinä. Meillä huomiominen tapahtuu tekojen, ei materian kautta. Toki joskus ostetaan myös materiaakin, mutta emme halua luoda lapsille mielikuvaa, että rakkaus=lahjat. 

Onneksi mun lähellä on ihmisiä jotka eivät perusta ilmaista välittämistä tuon kaltaisten asioiden kautta. Pojilleni laitan syntymäpäivinä onnitteluviestin sydänhymiön kera. Samoin he minulle. Myös useimmiten toimin samoin lastenlasteni kanssa, puolin ja toisin emme myöskään unohda sanoa kuinka rakkaita olemme, he minulle ja minä heille. Siinä minulle tärkeimmät tavat muistaa ja ilahduttaa. Tavatessa halaaminen ja kertoa kuinka ihanaa nähdä. Näin siis pojantyttöjeni kanssa.

No vähän kakspiippuuinen juttu. Mä vein isänpäivänä kyllä suklaarasian mun isälle, mutta en lähettänyt mitään exälleni enkä myöskään miespuolisille naapureilleni, joilla tiedän olevan lapsia. Kun mun lapset oli vielä pieniä, tietysti hommasin exälle synttärinä ja jouluna jotain, kun lapset eivät vielä itse pystyneet hommaamaan. Sen sijaan isänpäivänä päiväkodissa ja koulussa muksut askarteli isälle jotain, ihan kuten vastaavasti ätienpäivänäkin. Ei mun exäkään mulle ostanut mitään äitienpäivänä, kun lapset olivat tehneet lahjan päiväkodissa tai koulussa. 

Meillä oli vuosikymmeniä perinne, että jouluna lahjat myös aikuisille. Tämä muuttui lopulta aika hankalaksi, kun kaikilla oli jo kaikkea eikä kukaan oikeastaan tarvinnut mitään. Lopulta se meni siihen, että aikuisille laitettiin joku viinipullo, suklaarasia tms, mutta ei siinäkään paljoa älyä ollut, että mä ostan viinipullon tai suklaarasian muille ja muut ostavat viinipullon tai suklaarasian mulle. Ei kukaan tarvinnut kymmentä viinipulloa tai kymmentä suklaarasiaa. Sama oli rahalahjojen kanssa eli ei katsottu järkeväksi, että vaihdellaan seteleitä keskenämme. Toki silloin, kun nuoriso oli vielä opiskelemassa, rahalahja heille oli ihan jees ja he sitten antoi sen viinipullon tai suklaarasian. Mun äitini oli eniten se, joka viimeiseen asti halusi pitää perinteestä kiinni. Viime jouluna äiti oli jo niin muistisairas, ettei oikein tajunnut, missä ollaan ja keitä nämä ihmiset hänen ympärillään ovat. Joulun taisi tajuta joulukuusesta, ei muusta. Joten viime jouluna luovuttiin tästä perinteestä. Nyt äidin kuoleman jälkeen, kun isä on käynyt läpi äidin tavaroita, on löytynyt paljon sellaisia synttäri- ja joululahjoja, jotka ovat edelleen avaamattomissa paketeissa. 

Toisen ihmisen voi mun mielestä huomioida toivottamalla hyvää syntymäpäivää/joulua/isänpäivää/äitienpäivää. Mun poikani huomioi mua äitienpäivänä ja syntymäpäivänäni niin, että hän käy viemässä mun koiran pidemmälle lenkille, niin mun ei tartte. Paljon mieluummin se kuin joku kukkapuska.