Keskustelu - Mies ei halua toista lasta | Aihe vapaa

2015-08-06T12:02:27

Ainokaisemme aloittaa nyt koulun ja vuosia olen haaveillut toisesta lapsesta, odottanut, että mieskin on valmis toiseen lapseen. Lapsikin puhuu useasti, kuinka olisi kiva saada vauva perheeseen ja kuinka hoitaisi vauvaa ja on jo miettinyt nimeä pikkusisarelleen. Meillä on kaikki taloudellisesti kunnossa, on auto, talo ja hyvät työpaikat. Esikoinen on ollut haastava lapsi, sillä hänellä diagnosoitiin dyspraksia 5-vuotiaana. Nyt puhe ja kaikki ongelmat on kuitenkin selätetty ja arki käynyt helpommaksi. Mies kuitenkin varmaan pelkää, että seuraavakin olisi erityislapsi ja toisaalta hän kokee, että elämä kahden lapsen kanssa olisi jotenkin paljon hankalampaa. Silloin kun tapasimme, hän kertoi haluavansa kolme lasta ja naimisiin mennessämme puhuimme kahdesta lapsesta. Nyt oikeasti olen alkanut pohtimaan, että pitäisikö minun erota miehestä, joka ei millään suostu toiseen lapseen, vaikka yhdessä suunnittelimme isompaa perhettä. En halua, että lapsi jää kokonaan ilman sisaruksia ja minä oikeasti tahdon olla äiti kahdelle lapselle. Tiedän, ettei esikoinen enää saisi sisaruksesta leikkikaveria, mutta itse koen omatkin sisareni todella läheisiksi, vaikka minulla on ikäeroa nuorempiin sisariini 9 ja 12 vuotta. Olen puhunut ja keskustellut miehen kanssa monia kertoja, tuntuu ettei kumpikaan meistä pysty ymmärtämään toisen kantaa... En voi miestä pakottaa isäksi uudelleen, enkä voi koskaan olla varma löytäisinkö uutta puolisoa, joka lapsen kanssani tekisi. Toive toisesta lapsesta on niin suuri, että välillä ajatellessa asiaa, tunnen fyysistä pahoinvointia ja ahdistusta. En oikeastaan kaipaa edes mitään neuvoja, ehkä vertaistukea tai keskustelua siitä, miten muiden perheissä on vastaavista tilanteista selvitty.

Vierailija

21/240 |

06.08.2015 | 19:55

Näytä aiemmat lainaukset

Ap, miksi olet katkeroitunut? Itse olen saman kokenut läpi sillä erotuksella että koskaan et katkeria tunteita puolisoani kohtaan ole tuntenut. Olen ollut todella surullinen, masentunutkin, vihainen _maailmalle_, vihainen itselleni. Mutta sitä olen yrittänyt välttää, että lähtisin syyttelylinjalle asiassa. Syyt ovat varmasti pitkälti samat puolisollasi kuin minunkin puolisolla: lasten kanssa ainoastaan varmaa on se epävarmuus, ja aivan mitä tahansa voi tapahtua. Lasta halutessaan ottaa riskin, että lapsi ei ole terve, on erityinen, kuolee nuorena, jää yksinäiseksi maailmassa, tulee koulukiusaajaksi. Se taakka on vanhemmalle valtava ja ehkä puolisosi on sellainen ihminen joka kokee näitä tunteita erityisen raskaasti? Omani kokee ainakin, siksi on turvallisempaa ja parempi pysytellä yhdessä lapsessa. En minä voi mennä lupaamaan että toisen kanssa olisi helpompaa, kivempaa ja että meillä menisi peräti paremmin kuin lapsia olisi kaksi. Nyt tiedämme tilanteemme ja tunnemme lapsemme, toistaiseksi hän on fyysisesti ja psyykkisesti terve. En pysty syyttämään puolisoani siis haluttomuudesta saada lisää lapsia, koska lapset väistämättä tuovat valtavasti huolta ja murhetta, erityisesti jos on sellaiseen taipuvainen ihminen. Toisaalta taas puolisoni ei syytä minua tunteistani, että olen itkenyt niin monta kertaa ja nukkunut sohvalla koska toisen vieressä on sillä hetkellä paha olla. Se, millä tästä on selvitty on se vankka arvostus ja usko toiseen sekä omaan parisuhteeseen.

Ajattelen meidän elämää näin eteenpäin todella hyvänä ja antoisana. Sen minkä menetän toisessa lapsessa saan takaisin toista kautta. Me olemme tiivis kolmikko ja meillä on ihan hirveän kivaa. Hermot riittää jotenkuten paremmin. Ja parisuhde kukoistaa kun toisia ei syytellä asioista. Ehkä en olisi pari vuotta sitten vielä kirjoittanut näin, mutta nyt elämä tuntuu tosi valoisalta, vaikka sitä toista lasta ei ikinä meille tulisikaan :) Case completed!

Vastaa

Tapahtumat

Mies ei halua toista lasta

Kommentit (240)