Päiväkodin tädeillä on ihan järjetön VALTA ihmisten elämässä!

Ikävä kyllä meidän hoitajien pitää oikein työksemme etsiä joka lapsesta "haasteita", jotta osaisimme yhdessä auttaa lasta kehittämään myös heikompia taitojaan.. Minustakin se tuntuu väkinäiseltä vikojen etsinnältä. Koska lapsia on paljon ja henkilökuntaa vähän, tärkeämpää olisi keskittyä olemaan lasten kanssa, yksin ja yhdessä! Tuntuu, että työ on nykyään silkkaa paperille pakertamista ja lapset suhaa siinä sivussa..



Minunkin kolme lastani ovat perhepäivähoidossa..-ja pysyvät!

Olen samaa asiaa miettinyt nyt puolisen vuotta, 4-vuotias lapseni meni päiväkotiin ja käyttäytyminen muuttui, on lton silmätikkuna ja äitiä ei kuunnella. Enkä todellakaan ole hysteerinen minun lapsessani ei ole vikaa -tyylinen ihminen. Diagnoosia on meilläkin lto tehnyt... Hyvän keskustelun aiheen olet ap ottanut esille.

Joskus joissakin päiväkodeissa on usein lapsettomia, virkaintoisia tätejä, jotka tekevät diagnooseja aika hepposin perustein ja mielellään ovat lähettämässä kaiken maailman jatkotutkimuksiin.

juu, kyllähän nuo kurssit liittyvät varhaiskasvatukseen ja lapsen kehitykseen, ja opinnäytetyöksi riittää että senkin suorittaa 0-8-vuotiaiden lasten parissa, ei niin väliä missä..

Ymmärrätkö kuitenkaan, mitä pedagogiset opinnot tarkoittavat jos ajatellaan oikeita lastentarhanopettajia? Enäänhän ei sosionomi saa edes suorittaa esiopetuspätevyyttä oman tutkintonsa täydentämiseksi, mihin on päädytty varmaan ihan hyvästä syystä.

Sosionomikoulutus koostuu tänäpäivänä eettisestä pohdinnasta, jatkuvasta itsearvioinnin ja ryhmätyön tekemisestä. Mitään ns. oikeeaa tieteenalaa siellä ei opiskella - paitsi niin juu- sosiaalipolitiikkaa sitäkin enemmän, sekä johtamista.

tälle väitteelle siis: "Sosionomikoulutukseen ei sisälly minkäänlaisia pedagogisia eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä opintoja. Sen sijaan opiskellaan kyllä perhetyötä ja lastensuojelua"

missäpäin ja minä vuonna ei sosionomiopintoihin sisälly yllämainittuja opintoja? itse valmistuin sosionomiksi 2 vuotta sitten ja meillä oli todella tarkkaa siitä, että jos haluaa saada samalla lto pätevyyden niin piti todellakin olla kurssit esim. varhaiskasvatukseen ja lapsen kehitykseen ym. liittyen suoritettu. opinnäytetyö piti myös liittyä varhaiskasvatukseen, itselläni aiheena oli kasvatuskumppanuus päiväkodissa, eli siitäkin aiheesta jotain tiedän =) mutta työskentelen nykyään kylläkin lastensuojelun puolella ainakin toistaiseksi..

Kai kaikissa lapsissa on omat erityispiirteensä, samoin meillä aikuisilla on helposti oma käsitys siitä, mikä on "normaalia". Jos lapsen perhe ei olekaan ihan normiperhe esim. vanhempien työn takia, on lapsikin tietysti arvomaailmaltaan erilainen kuin tavallisemmasta perheestä tuleva lapsi. Ystäväpiirissäni on monia muusikkoperheitä ja kuinka ollakaan, lähes kaikkien lapsia on jollain tavalla tutkittu.



Meilläkin on kahdesta lapsesta leivottu "erikoislapsia"., erityisesti esikoisesta (vaikka nuoremmalla on myöhemmin huomattu olevan enemmän haasteita koulutiellä) Tutkimuksissa on käyty kummankin kanssa ja ihan samalla tavalla kuin monella aiemmin kirjoittaneella, ihmeteltiin, miksi tutkimuksiin on määrätty.



Meillä esikoinen on ollut poikkeuksellisen nopeaoppinen. Hän oppi jo 2-vuotiaana hahmottamaan kymmeniä sanoja ja 3-vuotiaana huomasin hänen nappaavan sanoja TV:n tekstityksestä. Hän oppi myös laskemaan varhain. Niinpä hän pitkästyi usein eskarissa ja mieluiten meni lukunurkkaan lukemaan, jos vain siihen tarjoutui mahdollisuus. "Omituisuus" kruunautui siihen, kun pojalta kysyttiin, kuinka moneen hän osaa laskea. Kun poika vastasi "1237:ään", oli Asperger-diagnoosi eskarin opettajien mielestä valmis. Kun kuulin tästä, kysyin lapselta, miksi hän oli tuollaisen vastauksen antanut. Lapsi kertoi, että hän oli kerran koettanut, kuinka moneen osaa laskea ja ei jaksanut enää tuon pidempään... Neuropsykologi totesi, että jos lapsella joku lievä häiriö olisikin, niin ei nyt ainakaan Aspergeria. No, ei noista tutkimuksista ollut mitään harmiakaan, ja lisäksi saimme toimintaterapeutilta pari hyvää vinkkiä arkielämää helpottamaan. Lisäksi tämä erikoislapsiepäily sai aikaan sen, että hän sai erityislapsen paikan, ts. ryhmän koko pieneni. Eihän meillä tietenkään ollut mitään tuota vastaan.



Kun koulussa näytimme opettajalle päiväkodin ja eskarin paperit, hän pyöritteli silmiään ja totesi, että paperit eivät vastaa ollenkaan sitä, mitä hän koulussa pojasta havaitsee. Nyt poika on jo yläasteella ja pärjää koulussa hienosti.

ei lapsella todellakaan ole sijaa kasvaa yksilönä. Päivähoidossa lapselle tärkein ominaisuus on ryhmään sopeutuminen. Jos ei sopeudu niin varmasti huomataan.

Suuressa ryhmässä ei ole mahdollista hoitaa lasta, jota ei voi hallita. Tämä tosiseikka ei ole päivähoidon ammattilaisten vika. Heillä ei ole muut mahdollisuutta kuin hankkiutua eroon erilaisista lapsista tai saada ryhmään avustaja tai pienempi ryhmä. Kuka pystyisi työskentelemään kaoottisessa ympäristössä, jossa saa koko ajan pelätä jotain sattuvan hoidokeille? En ainakaan minä, varsinkaan niillä palkoilla.

ap sinulla on äitinä kaikki valta vaihtaa lapsesi hoitopaikka, jos nykytilanne ei miellytä.



Ihmetyttää vainoharhaisuutta hipova käsityksesi päiväkodin henkilökunnan diagnooseista. Lääkärit tekevät diagnooseja, joilla on lapsesi elämään vaikutusta. Päivähoidosta voidaan valittaa lapsestasi vaikka miten, mutta vanhemmilla on valta valita.



Mielipiteettömiä koneita et voi saada lastasi hoitamaan. Kaikilla, jotka lastasi tulevat kasvattamaan tulee olemaan hänestä mielipide.

omien lasteni kautta ja olen itse työskennellyt kiertävänä sairasvarasijaisena useissa päiväkodeissa. Kaikenlaisia tapauksia löytyy, niin hoitajia kuin vanhempiakin.



Useasti askartelut, joita pienokaisenne tuovat kotiin, on tehty pienryhmissä ja kiireessä (hoitajat haluavat näyttää vanhemmille ja johdolle, että ovat tehokkaita). Lapset eivät aina jaksa niihin keskittyä, saatika tulla edes niitä tekemään (varsinkaan pojat) kun jokin kiva leikki on kesken. Jos näin sattuu useasti saman lapsen kohdalla, hänet leimataan. Epäillään adhd:tä jne kun ei osaa keskittyä.



Pahimpia hoitajia ovat lähes 20 v alalla olleet. Ovat jo niin kyllästyneitä ammattiinsa ja esim lastenhoitajilla ei ole edes alan koulutusta. Myös hoitajat joilla ei ole omia lapsia, vaativat uskomattomia mm ihan pieniltä lapsilta. Sosionomit eivät voisi mielestäni toimia lto:na koska heillä ei ole varhaiskasvatuksesta koulutusta.



Jokaisesta vanhemmasta juoruillaan, myös sellaisesta joka ei ikinä luulisi niin tapahtuvan. Jokaisella hoitajalla on päiväkodissa suosikkilapsi ja inhokki.



Totta on myös se, että päiväkoti on lapsen työpaikka. Monet vanhemmat eivät tiedä lainkaan mitä lapsen "työpäivä" on. Myös ruoka-annokset eivät ole kummosia ja varsinkaan juoman (maidon) määrä. Opettakaa lapset juomaan hanasta, sillä hoitajat eivät aina anna lapselle vettä ruoka-aikojen ulkopuolella. Eivät tee sitä ilkeyttään.

että pk:n henkilökunnalla ei ole kykyä tai halua nähdä, jos on jotain häikkää kehityksessä. Tai ehkä eivät uskalla sanoa mitään, koska on kokemusta sellaisista vanhemmista, jotka tulee silmille heti jos tulee jotain epäilyä/kritiikkiä lapsen käytöksen suhteen.

olen lastentarhan opettaja. 30 vuotta työelämässä.nuorena ja epävarmana varmaan kyttäsin onko lapsissa jotain vialla. nyt 20 vuoteen en sellaista ole itsessäni huomannut. uskon lapsen luonnolliseen kehittymiseen virikkeellisessä rauhallisessa ja rakastavassa ympäristössä. todelliset poikkeavuudet, erityistä tukea tarvitsevat lapset huomaan kyllä normaalisti lasten leikkiessä ja touhutessa. on totta että lapsia kyllä kytätään ja testataan testeillä turhaan päiväkodeissa, vanhemmat kieltäkää se. ns. normaalia lasta kun nykyään juuri joukosta löydä ja mikä se sellainen on? omia lapsia en halunnut viedä päiväkotiin kuin 4-5 vuoden iässä eivätkä he siellä viihtyneet kukaan kuin tuskien kanssa 2 talvea. niin vähän siellä sai leikkiä. pph oli parempi vaihtoehto. Kato mua-kirjan kirjoittaja on TÄYSIN oikeassa kirjassaan samoin kuin Perhe-lehdessä, työntekijöiden työmoraalista ja ammattitaidosta päiväkodissa. en lastentarhanopettajana suosi päiväkotia kuin leikkikoulu nimellä 4-6 vuotiaille 4 tuntia päivässä. päiväkodit ovat nykyään stressikarsinoita.

Kiitos selvennyksestäsi, että mikä sinun pointtisi on.



Päiväkodissa ei diagnooseja tehdä, ainoastaan voidaan vanhemmille suositella jotain jatkotutkimuksia tms. Päätös asian eteenpäinviemisestä jää kyllä vanhemmille.



5-vuotisneuvolaa varten olevassa lomakkeessa ei ainakaan siinä kaupungissa, jossa minä työskentelen, ole mitään "järisyttävän vakavaa" tai diagnoosi-kohtaa. Lomakkeessa käydään läpi lapsen omatoimisuus, ryhmätilanteet ja sosiaaliset suhteet, pettymysten sietäminen, tunteiden osoittaminen. Näihin kohtiin laitetaan rastit oikealle kohdalle: onnistuu, ei onnistu, vaihtelevasti. Lisäksi on laatikko, johon voi täydentää mitä on tarkoittanut jollain tietyllä rastilla. Lomake käydään yhdessä vanhempien kanssa läpi ja vanhemmat saavat täyttää lomakkeesta myös oman osionsa. Tähän samaan lomakkeeseen neuvolan th sitten täydentää oman näkemyksensä ja lomake tulee takaisin päiväkotiin th:n ja lääkärintarkastusten jälkeen, vanhemmat toimittavat.



Jos sinulla ap todella on tuollainen kokemus päivähoidosta niin yhteistyö ei ainakaan ole tarpeeksi avointa. Ainakaan meidän päiväkodissa ei tehdä mitään vanhempien selän takana, jos joku asia lapsen kohdalla mietityttää, otetaan asia ensimmäiseksi puheeksi vanhempien kanssa. Sitten vasta vanhempien luvan jälkeen pyydetään keltoa katsomaan lasta, jos sille nähdään aihetta.



Yhtään ainoaa diagnoosia ei pysty edes kelto tekemään, hänkin ohjaa lapsen eteenpäin psykologille tms. joka sitten tekee tarvittavat testit ja mahdollisen diagnoosin.



Meidän päiväkodissa leikilllä on suuri osuus päivän touhuissa, toiset lapset kaipaavat leikin lisäksi muutakin: myös se muu toiminta tehdään leikkien, oli kyse jumpasta, musiikista tms.



Ehkä sinun ap kannattaisi käydä tutustumassa päiväkodin arkeen. Vaikka ryhmän lasten määrä voi olla iso, harvoin kaikki ovat samassa tilassa, vaan heidät luultavasti jaetaan pienempiin leikkiryhmiin, jolloin säilyy leikkirauha. Lasten annetaan leikkiä.



Työskentelen yksityisesä päiväkodissa, ainakin meillä toimitaan näin. Henkilökunta on pysynyt samana nyt muutaman vuoden, osa on ollut talossa 10-20 vuotta. Meillä on pitkäaikaisia asiakasperheitä, joiden kaikki lapset ovat olleet meillä päivähoidossa. Asiakasperheet ovat siis ilmeisesti olleet tyytyväisiä.



Ehkä teidänkin kannattaa etsiä sellainen päiväkoti, jossa on laadukasta päivähoitoa.



t. sosionomi-lto

Kun tänään sosionomikoulutuksessakin puhutaan asiakaslähtöisyydestä, olisi siis päivähoitoa kehitettävä juuri lasten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Erilaisuutta ja perheiden taustoja tulee kunnioittaa. Karua luettavaa alan ammattilaisilta, jotka itsekin toteavat että lapsia testataan jo ihan turhaan.. On siis onni jos lapsella on työtään sydämellä tekevä hoitaja joka osaa tukea lasta kehityksessä eikä vain etsi vikoja. Päiväkotien johtajilla olisi syytä tarkkailla myös millä tavoin henkilöstö tekee työtään.

lapsemme palaveri aloitettiin kysymyksellä "tiedtättkö mitä on Asperger?". Kyllä vanhemmalle syntyy vahva tunne, että diagnoosi on hoitajien mielissä jo tehty.



Todettakoon, että lapsellamme ei ole Aspergeria eli väärän diagnoosin olivat tehneet. Kyllä tuollainen leimaaminen on eettisesti todella kyseenalaita toimintaa mielestäni.

Kun tänään sosionomikoulutuksessakin puhutaan asiakaslähtöisyydestä, olisi siis päivähoitoa kehitettävä juuri lasten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Erilaisuutta ja perheiden taustoja tulee kunnioittaa. Karua luettavaa alan ammattilaisilta, jotka itsekin toteavat että lapsia testataan jo ihan turhaan.. On siis onni jos lapsella on työtään sydämellä tekevä hoitaja joka osaa tukea lasta kehityksessä eikä vain etsi vikoja. Päiväkotien johtajilla olisi syytä tarkkailla myös millä tavoin henkilöstö tekee työtään.

Tätä mieltä on siis;

Ap

henkilökuntaa saada motivoitua muuta kuin istuskeluun, rupatteluun ja kahvinkittaukseen... Lapsen kommunikaatiokansio KATOSI!! kaikki viemämme materiaali vain häviää johonkin, ei osata eikä viitsitä. LTO mukaan lukien, tuntuu ihan turhalta koko juttu...



Aamupäivä on "vapaata leikkiä" eli hoitajat ovat kerääntyneet aulatilaan rupattelemaan, ja vilkuilevat sivusilmällä mitä lapset touhuavat. Iltapäivällä ulkoillaan, ja hoitajat istuvat pöytäryhmässä ja lapset ovat omissa touhuissaan kuka missäkin lätäkössä läiskimässä.



Kasvatusta? Virikkeitä? Erityistä tukea? Not.

sanovat että päiväkoti ei tee diagnooseja.



Uskonkin, että tässä tarkoitettiin diagnosoinnilla leimaamista, ei varsinaista lääkärin diagnoosia vastaavaa diagnoosia. Leimaaminen ja epäily aiheetta on monin kerroin haitallisempaa, ja jättää lapseen ikuiset arvet. Se on täysin verrattavissa esimerkiksi koulukiusaamiseen, joka nyt vaan sattuu tulemaan aikuisten taholta, niiden, joihin lapsen pitäisi voida luottaa.



Uskon, että ap tarkoitti diagnosoinnilla tätä...



t. ei ap

Etkö tiedä, että vapaa leikki on lapselle kaikista kehittävin toiminnan muoto, siinä kehittyy mm. mielikuvitus ja sosiaaliset taidot kaikista parhaiten. Kyllä se vaatii työntekijöiltä taitoa luoda suotuisat olosuhteet hyvälle vapaalle leikille, ja valvoa että leikki sujuu ongelmitta, jos vaikka joukossa e-lapsia. Ulkopuolisen silmin se saattaa tietty näyttää vain istuskelulta...



Jos teidän päiväkodissa asiat ovat noin huonosti, mikään ei estä sinua hakemasta lastasi muualle hoitoon.

e-lapsi tarvitsee erityistä tukea myös siihen vapaaseen leikkiin, esim. jos puhetta korvaavat kommunikaatiomenetelmät käytössä???? (=aikuisen on oltava vieressä tulkaamassa jotta leikkiä ylipäätään voi olla olemassa)



Todella "nerokasta" ajattelua, ilmeisesti samaa kuin meidän PKn ammattilaisilla.



Olemmekin hakeneet uutta paikkaa kun vuoden vääntämisen jälkeenkään ei mitään edistystä ole havaittavissa.

ja hakemassa diagnoosia lapselle ja sitten kun jollain on diagnoosi, eihän hän saakan mitään tukea!

Järkytys itselle e-lapsen äitinä huomata tämä...



Ihan sama mitä paperilla lukee, mitä lapsi tarvitsisi, mennään kuitenkin samaan malliin kuin normaalilapsenkin kohdalla = aikuisten huomiota ei saa / riitä.



nro 88 ja 86