Päiväkodin tädeillä on ihan järjetön VALTA ihmisten elämässä!

Ajatuksia herättävää tämän päivän päivähoito...

tälle väitteelle siis: "Sosionomikoulutukseen ei sisälly minkäänlaisia pedagogisia eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä opintoja. Sen sijaan opiskellaan kyllä perhetyötä ja lastensuojelua"



missäpäin ja minä vuonna ei sosionomiopintoihin sisälly yllämainittuja opintoja? itse valmistuin sosionomiksi 2 vuotta sitten ja meillä oli todella tarkkaa siitä, että jos haluaa saada samalla lto pätevyyden niin piti todellakin olla kurssit esim. varhaiskasvatukseen ja lapsen kehitykseen ym. liittyen suoritettu. opinnäytetyö piti myös liittyä varhaiskasvatukseen, itselläni aiheena oli kasvatuskumppanuus päiväkodissa, eli siitäkin aiheesta jotain tiedän =) mutta työskentelen nykyään kylläkin lastensuojelun puolella ainakin toistaiseksi..

Se, että päiväkodin pitäisi vain olla lasten säilytyspaikka, mihinkään lapsen kehitykseen liittyviin asioihin ei saa puuttua?



Olen tässä yrittänyt päästä selville, että mikä sinusta olisi parasta niin väistämättä edellä esittämäni nousee päällimmäiseksi.

Se, että päiväkodin pitäisi vain olla lasten säilytyspaikka, mihinkään lapsen kehitykseen liittyviin asioihin ei saa puuttua?

Olen tässä yrittänyt päästä selville, että mikä sinusta olisi parasta niin väistämättä edellä esittämäni nousee päällimmäiseksi.

Päiväkodin pitäisi keskittyä siihen toimenkuvaan, mikä sille kuuluu, eli lapsen turvalliseen ja asianmukaiseen hoitamiseen sillä aikaa, kun lapsen vanhemmat ovat töissä / opiskelemassa / muuten estyneitä hoitamaan lasta.

Päiväkodilla pitäisi sisäistää lain mukainen kasvatuskumppanuusajatus yhdessä lapsen vanhempien kanssa - tämä pitäisi ymmärtää nimenomaan siten, että päiväkodin rooli on tukea lapsen vanhempia heidän kasvatustehtävässään - ei toisinpäin.

Päiväkodilla pitäisi harjoittaa itsekriittistä / yhteiskuntakriittistä ajattelua siitä, ettei varhaiskasvatusta ja / tai "ihmisyyttä" voi tehostaa loputtomasti - jossakin vaiheessa tulevat inhimillisyyden rajat vastaan.

Päiväkodilla pitäisi sisäistää nykyistä paremmin laissakin mainittu kohta siitä, että päiväkodin toiminnan pitäisi olla lapsen itsetuntoa parantavaa ja hyvin tukevaa - ja samalla ymmärtää se, että pienikin lapsi huomaa / tiedostaa ihmisistä pinnan alla vaikuttavia, sanomattomiakin asioita. Pieneen lapseen ei saisi missään olosuhteissa peilata hänen kehitykseensä negatiivisesti vaikuttavia asioita! Tässäkin ketjussa on ollut monta surullista esimerkkiä siitä, että tälläistä todella "kentällä" tapahtuu, ja että huoli tästä asiasta on aivan todellinen. Virallinen kanta päiväkodilla toki on se, etteivät tälläiset asiat "ammatillisuuden" vuoksi paljastu lapselle - jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, mitä uskoo ja mikä pitää paikkaansa.

Päiväkodilla tulisi tiedostaa se tosiasia, ettei heillä ole koulutuksen tarjoamia valmiuksia tehdä diagnooseja - siksi heidän pitäisi myöskin pidättäytyä tekemästä niitä. Nykyisen mallinen käytäntö esimerkiksi 5-vuotis neuvoloiden suhteen joissakin kaupungeissa jo kertoo korutonta kieltään siitä, että yhä enemmän ollaan liukumassa moniammatillisuuteen - eli toisin sanoen, neuvolan puolella otetaan huomioon päiväkodin kanta lapsesta koulukypsyyttä arvioitaessa. Jokainen voi vain kuvitella millainen päiväkodin lapsikuvaus on siinä tapauksessa, että lapsi on joutunut silmätikuksi päiväkodilla ja hänestä huomataan jos jonkinlaista oiretta. Onko tälläinen kuvaus luotettava? Onko se tehty puolueettomassa / objektiivisessa hengessä?

Minusta olisi siis lyhyesti ja yksinkertaisesti parasta, että päiväkodilla pitäydyttäisiin siinä kentässä, mikä osataan ja mikä heidän alkuperäinen tehtävänsä on. Tai, jos toiminta jatkuu tämän kaltaisena, pitäisin parhaana kotihoitoa jokaisella lapsella tai sitten korkeintaan hoitoa hyvän pph:n hoivissa. Sukulaisenkaan hoiva ei olisi poissuljettu ratkaisu.

Vastasinko kysymykseesi?

Ap

oli hyvä ja henkilökunta mukavaa ja pätevää, mutta eskarissa lto otti lapsemme silmätikukseen. Etsi suurennuslasin kanssa aina negatiivisia piirteitä lapsesta ja oli tekemässä touhukkaana diagnoosia. Meni kyllä maku lto:sta, ovat kovasti pätemisen haluisia tärkeilijöitä.

Yli 20v olen ollut lasten parissa. Kun huomaan lapsen kehityksessä ikätasoon nähden poikkeavaa niin kehoitan hakeutumaan neuvolaan jossa arvioidaan tarvitaanko lisätutkimuksia.

Vikoja en etsi.

Vanhemmille kuitenkin vaikea tilanne ja ymmärrän heidän tunteensa.

oli hyvä ja henkilökunta mukavaa ja pätevää, mutta eskarissa lto otti lapsemme silmätikukseen. Etsi suurennuslasin kanssa aina negatiivisia piirteitä lapsesta ja oli tekemässä touhukkaana diagnoosia. Meni kyllä maku lto:sta, ovat kovasti pätemisen haluisia tärkeilijöitä.

Mitä kakkonenkin oli oman lapsensa kohdalla huomannut.

On uskomatonta, että sosionomipohjaisilla ihmisillä (tarhassa lto:ina) on tälläinen valta ihmisten ja perheiden suhteen - eihän heillä ole mitään kokemusta / tietoa / ymmärrystä niistä asioista, joista (aikuisten oikeasti) pitäisi olla huolissaan. Huoli heidän (ja lapsiin erikoistuneiden lähihoitajien taholta) pohjautuu varmasti hyvin pitkälle siihen, mikä on heidän käsityksensä mukaan normaalia.

Tältä pohjalta otetaan lapsia silmätikuksi, ja saadaan lapselle itselleenkin aikaiseksi tunne siitä, että tämä on nyt minulle "hankalaa", vaikka todellisuudessa ei mitään hankaluutta olisi. Se, mitä nämä "ammattilaiset" tarhassa lapsiin peilaavat ei olekaan mikään ihan pieni asia - meidän lapsemme viettävät kuitenkin suurimman osan päivästään näiden ihmisten kanssa.

On aika surullista - puhumattakaan siitä miten eettisesti väärin! - että näillä ihmisillä on näin suuri valta lasten ja perheiden elämässä. Ja se kenttä, millä he työssään pätevät, on niin laaja-alainen ja niin syvästi ihmisiin vaikuttava. Heillä pitäisi olla todella suuri vastuu siitä, mitä he sanovat ja mistä he huolestuvat. Mutta todellisuudessa näinhän asia ei ole - he eivät joudu sanomisistaan / silmätikuksi asettamisistaan minkäänlaiseen edesvastuuseen; ja tässä (jos missä) on iso puute tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jos kerran lähdetään siitä olettamuksesta, että heille (tarhan sosionomipohjaisille lto:ille) annetaan tälläinen valta, pitäisi myöskin koulutusta heidän alalleen rutkasti lisätä; ja todella panostaa siihen, että ymmärrys ihmisten erilaisuutta kohtaan lisääntyisi. Tämän hetkinen tilanne on täysin käsittämätön.

Lukisin mielelläni lisää ajatuksia / kokemuksia tästä aiheesta - olen aivan varma, että tämän asian kanssa vastakkain ovat joutuneet muutkin lastensa kanssa! Herätellään tästä tärkeästä aiheesta keskustelua.

Toinen tärkeä, huomion arvoinen seikka on myös se, että lakihan velvoittaa tarhaa yhteistyöhön (ns. kasvatuskumppanuuteen) lasten vanhempien kanssa - kuinka monen kohdalla tämä on oikeasti toteutunut? Vai onko teillä ollut vanhempina kokemus siitä, ettei teitä kuunnella lastanne koskevissa asioissa?

Ap

Olen itsekin törmännyt vastaaviin ja olen lto, mutta koulutukseltani todellakin "oikea" lastentarhanopettaja. Meidän koulutushan on aivan eri luokkaa kuin sosionomien mitä tulee lapseen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyen. Siksi itsekin joskus joudun häpeämään kollegoitani joissain asioissa, kuten esim. ap;n mainitsemissa. Olen myös kolmen lapsen äiti ja aion olla kotona niin kauan kuin talous kestää hoitaen omiani kunnon kansalaisiksi :-)

Meillä on kolme lasta ja kaikki ovat olleet päiväkodissa ja eskarissa. Nyt enää nuorin on eskarissa, muut jo koulussa.



Meillä yhteistyö päiväkodin henkilökunnan välillä on toiminut aina tosi hyvin. En ole kokenut, että meitä tai meidän lapsia oltaisiin mitenkään kytätty. Kun toinen lapsi aloitti päiväkodissa noin vuoden ikäisenä, huomasin, että päiväkodin hoitajat selvästi keskustelivat kanssani melko paljon. Jälkeenpäin olen ajatellut, että varmasti "testasivat" jaksamistani, sillä olin juuri aloittanut yliopisto-opinnot kahden pienen lapsen äitinä. Lapset olivat tuolloin 1v ja 3v. Vieläkin muistelen lämmöllä noita ihania hoitajia!



Meillä on hyviä muistoja kaikista päiväkodeista ja hoitajista (olemme muuttaneet usein, joten olemme tutustuneet moniin päiväkoteihin ja hoitajiin).

Päiväkodin hoitaja oli sanonut lastensuojeluun, että lapsiemme suhde on epänormaali, koska eivät koskaan leiki päiväkodissa keskenään. Vanhempi lapsi eskarissa ja nuorempi 2 vuotta tätä nuorempi. Vain pihalla näkevät toisiaan ja tottakai eskarilainen leikki eskari kavereidensa kanssa ja nuorempi omien kavereidensa kanssa. Kotona leikkivät koko ajan yhdessä ja jos meillä on toisia lapsia kylässä on molemmat lapset leikissä mukana.

Ilmoitus tehtiin, koska nuorempi tuli kerran päiväkotiin naamassa pari naarmua, jotka vanhempi lapsi oli aiheuttanut. Minusta on normaalia, että veljekset joskus riitelee. Sitä ei kuitenkaan meillä useasti tapahdu.



Ihmettelen sitä, että kärpäsestä tehdään aina härkänen. Tälläkin tädillä on vain yksi lapsi.

vanhimman lapsen kanssa päiväkodissa yhtenä vuonna kasvatusvastuullisilla "huolta" ja poika lähetettiin jatkotutkimuksiin. Mitään ei ollut ja tutkiva taho sanoi meille, että päiväkodin tädit ovat varmaan olleet jossain "koulutuksessa" viime aikoina. Tiedän ettei tällaista olisi varmaan pitänyt meille sanoa, enkä siitä tädeille mitään maininnutkaan. Kaikki kommunikaatio meni aivan asiallisesti meidän ja päiväkodin välillä, mutta paha maku jäi siitä, että yksi henkilökunnan jäsen otti selvästi nokkiinsa, kun mitään ongelmaa ei ilmennyt. Kaikki muut suhtautuivat lapseemme jälkeenpäin aivan kuten ennenkin, mutta yksi henkilö, sattumoisin sosionomi, suhtautui tämän jälkeen viileän arvostelevasti, huokaillen jne.

Hyvillä mielin vein lapseni hoitoon ja kun heissä ei ollut mitään erityisyyttä tai perheessämme yleensäkään ei aihetta huoleen ollut.



Uskon että ne joilla on ongelmia ovat helposti varpaillaan, monesti kotiolot lapsella on kurjat ja se heijastuu heidän käytökseensä. Kotona voi olla väkivaltaa, alkoholismia ja huumeiden käyttöä. Lapsia laiminlyödään.



Lisäksi on vanhempia jotka torjuu tosiasiat, lapsella voi olla kehitysviivästymää tai joku puute tai vamma jota vanhemmat eivät näe tai halua nähdä.



On hyvä että asiohin puututaan jos lapsi kärsii, lapsen paras menee aina etusijalle.

silmätikkulapsekseen helposti yh:n, työttömän tai muuten alhaisen sosioekonomisen perheen lapsen, harvoin jonkun ison pampun lasta.



Kyllä ainakin meidän lapsen kohdalla lto oli täysin väärässä ja sanoi täysin naurettavia kommentteja lapsen kehityksestä. (olen niistä täälläkin aikoinaini maininnut)

olen pian valmistuva sosionomi lto ja töissä päiväkodissa suurehkossa ja haastavassa lapsiryhmässä. en malta olla ottamatta kantaa tähän keskusteluun :) työntekijänä en etsi lapsesta vikoja tai touhua huvikseni diagnooseja kenellekään, sellainen ei työnkuvaani kuulu.



Monet lapset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan hoidossa. lapsen työviikko hoidossa on usein yli 40-tuntinen. se on lapsille uuvuttavaa ja raskasta, ja uskon, että suurimmalla osalla vanhemmista ei ole realistista kuvaa siitä, millaista päiväkodin arki nykyisellä politiikalla (suuret ryhmät, vähän ja koko ajan vaihtuvaa henkilökuntaa, pienet tilat, meteli, kiire jne) todellisuudessa on. jotkut lapset ovat tuolle stressille erityisen herkkiä ja käyttäytyvät luultavasti juuri sen takia päiväkodissa melko eri tavalla kuin kotona rauhallisissa, turvallisissa oloissa. siksi ns. normaalilapsillakin ilmenee välillä käytöshäiriöitä, aggressiivisuutta ym. ja mielestäni ne ovat selitettävissä lähes täysin ympäristöstä johtuvilla syillä. ympäristöön vaikuttamalla nuo ilmiöt voidaan myös hoitaa.



kyselkääpä varsin, missä päiväkodin työntekijöiden omat lapset ovat hoidossa! yllätytte - suurin osa haluaa lapsensa perhepäivähoitoon... ja syystä. omaani en voisi kuvitellakaan vieväni päiväkotiin ennenkuin siellä saa hoitoa korkeintaan 8-10 lapsen ryhmissä ja kaikki hoitajat ovat vakituisessa työsuhteessa. itse toivoisin, että ehtisin työpäivän aikana pitää kaikkia lapsia edes sylissä ja jutella, mutta oikeasti en ehdi. ne vilkkaimmat vievät kaiken aikani ja ujot ja hiljaiset jäävät päivästä toiseen vaille aikuisen syliä ja huomiota.



työntekijänä (meitä on moneen lähtöön, puhun omasta puolestani mutta toivon edustavani ammattikuntani yleistä näkemystä): tavoitteenamme on aina lapsen paras. siihen pyritään keskustelemalla iloista ja huolenaiheista avoimesti perheen kanssa, jotta mahdollisiin ongelmiin voitaisiin kiinnittää huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta yhteistyöllä toteuttaa yksilöllisesti juuri sinun lapsesi tarpeisiin vastaavaa varhaiskasvatusta. on yleistä, että vanhemmat kokevat puheeksi ottamisen syyllistävänä ja syyllistyvät (ja sitten puolustautuvat kynsin hampain) pienistäkin asioista. sen tunteen yli pitäisi päästä, että asioihin päästäisiin todella yhdessä vaikuttamaan. niin kauan kuin vanhemmat ja hoitajat sotivat keskenään, emme pysty yhdistämään voimiamme saadaksemme muutosta todelliseen ongelmaan - surkeaan ja vanhanaikaiseen päivähoitopolitiikkaan, joka ei palvele lasten eikä perheiden vaan ehkä korkeintaan yhteiskunnan ja työnantajien tarpeita.

Minusta päiväkodin henkilökunnalla samoin kuin lasten huoltajilla on yhteisenä ajatuksenaan lapsen paras. Ei ne mitään pahaa tarkoita tai ajattele. Itse ainakin suhtaudun vakavasti heidän kommentteihin lapseni kehityksestä ja arvostan heidän käytännön asiantuntemustaan.

Meillä käy siis kotipalvelu ja 2/3 hoitajista ovat aivan ihania, mutta yksi pian eläkkeelle jäävä mummeli ottaa päähän rankasti. Hän on aina pätemässä milloin milläkin, usein vanhentuneella tiedolla. Jokaiseen lauseeseen löytyy argumentti ja meidän argumenttiimme vasta-argumentti...huoh. Esim. lapsen ruokailusta. Hän kysyi että saahan lapsi joka päivä vihanneksia. Kerroimme että saa, jossei muuten niin ruokaan lisäämme usein mm. sipulia ja porkkanaa. Siitä olikin hyvä alkaa pätemään että sipuli ei sovi kaikille ja että jonkun 70-lukulaisen tutkimuksen mukaan porkkana ei ole niin terveellistä kun luullaan. Olimme vähän että aha...no, kerran lapsen parempi haalari oli pyykissä ja laitoimme ulkoilua varten hänelle varahaalarin, joka on vähän kevyempi. Seuraavalla kerralla mummeli toi meille jotain kirpparivaatteita ja ompeli niitä meillä vielä työaikansa päätyttyä...olemme saaneet häneltä myös lautasen+mukin koska joskus lapsi on liian väsynyt että jaksaisi syödä itse (kyseessä taapero) ja hän oli tulkinnut että emme anna lapsen kokeilla itse syömistä...huoh.

että joku hullu viankyttääjäkin lastentarhanopettajien kirjoon mahtuu, eiköhän sekavia tapauksia jokaisesta ihmisryhmästä löydy. Kuitenkin olen vakaasti sitä mieltä, että suurin osa tekee työtään suurella kunnioituksella vanhempia ja lapsia kohtaan, eikä etsimällä etsi vikoja. Mutta ihan oikeasti on totta, että meiän ltoiden tehtävään kuuluu varhainen puuttuminen.



Minusta suurempi ongelma on puuttumattomuus, nimittäin saan aina välillä ryhmään lapsia siirrettynä toisista päiväkodeista. Lapsilla saattaa olla selkeitä ongelmapiirteitä (vaikkapa huutavat, lyövät, pomottavat, potkivat, eivät leiki ym.), ja jos soittaa ko. päiväkotiin ei ongelmat tule yllätyksenä, muttei niille myöskään ole mitään tehty. Että minusta saatte olla onnellisia, jos lapsenne ryhmän lto kiinnittää lapsiin oikeasti huomiota.



Ja todella niinkuin on taas sanottu, lto ei tee diagnoosia, vaan ollessaan huolissaan pyytää vanhempia ottamaan yhteyttä neuvolaan/lastenpsykologille tms. tahoon.



lto

Jos he lapsestani jotain huomioita tekisivät olisin ihan tyytyväinen vaan että joku on huomannut lapsessani asian jota itse en ole huomannut ja lapseni pääsisi tarkempiin tutkimuksiin ja asia selvitettäisiin.

Olen onnellinen että lapsemme kehitystä seuraa ja kommentoi alan asiantuntijat. Jos meistä tehtäisiin ls-ilmoitus, niin ottaisin kyllä vakavasti.

Iso kiitos Helsinkiin, pk-Koralliin ja erityisesti ihanalle Jaanalle.

nimittäin toivon että kun lapseni ensi syksynä aloittaa eskarin hän vihdoin saisi tarvitsemansa huomion kehityksensä erikois tarpeisiin. neuvolasta kun tähän asti on vain todettu että vastaa lähes ikätasoaan eli ei ole ikätasoaan vastaavassa tilanteessa.



itsekkin olen töissä pk:ssa ja vanhemmille ensimmäinen reaktio yllätyksenä tulleesta kehitys "ongelmasta" on aina se että vanhempi kieltää lapsessaan olevan mitään vikaa.