Päiväkodin tädeillä on ihan järjetön VALTA ihmisten elämässä!

En itse uskalla tehdä kantelua, koska pienellä paikkakunnalla se vaikeuttaisi minun ja lasteni elämää esim. päiväkotipaikan saannin suhteen.

Ei se kantelu vaikeuta mitenkään päiväkotipaikan saantia. Ei ne neuvolan akat siitä päätä. Sitä paitsi meillä lapsi menee yksityiseen päiväkotiin... alkaa mennä usko julkisiin palveluihin. Joko niitä ei saa, tai sitten touhukkaana säädetään jotain ihan asiatonta.

Meillä vaikuttaa. Tuo terveydenhoitaja, joka kohtelee asiakkaitaan epäasiallisesti, itkettää äitejä, tekee diagnooseja jne, ( EI vain minua kohtaan, vaan lähes kaikkia äitejä kohtelee näin, on yleisesti tiedossa) - hänen sisko toimii täällä varhaiskasvatuspäälliikkönä eli istuu kaupungin päivähoitopaikkojen päällä eikä vaitolovelvollisuus näille sisaruksille ole kuin lause paperissa.

Yksityiset pk:t ovat täällä aivan täynnä, jonossa jopa 50 lasta ?? !!! eivät huoli jonoon enempää !! ?? eikä hoidon taso ole kovinkaan kummoista.

TAvallaan kehyskuntia tämäkin.

Jos ei ole pikkupaikkakunnalla asunut ei varmasti käsitä kuinka sisäänlämpiäviä piirit ovat, kuinka henkilökohtaista kaikki on.

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä paikkakunalla. Joskus en oikein ymmärtänyt, minkä vuoksi esim. luokkakaveri aina sai paremmat numerot todistukseen kuin minä, joka sain kokeista paremmat numerot, joka osasin tunnilla jne. Nyt ymmärrän, että ehkä se että luokkakaverin vanhemmat istuivat kunnan päättävissä elimissä jotenkin asiaan vaikutti.

Tai että pankin toimintatonnit jaettiin niille lapsille, joilla olisi muutenkin ollut varaa jos jonkinmoiseen toimintaan. Vaikka kirjoitimme kuinka hyviä perusteluja, niin aina rahat menivät rehtoreiden, johtajien, kauppiaiden, apteekkarien jne. lapsille.

Joten en hetkeään usko, etteikö henkilökohtaiset asiat vaikuta mm siihen kuka saa mistäkin hoitopaikkoja jne.

Kursseja olen käynyt.

Dysfasiasta tiedän kuitenkin enemmän kuin lähipäiväkodin henkilökunta.

Olen käynyt tukiviittomakurssin. Kotonamme kävi myös 5kk puheterapeutti opettamassa viittomia. 3 kertaa olen käynyt dysfasialeirillä jossa saanut tuoreinta tietoa. Osaan paljon viittomakielisiä leikkejä ja lauluja. Luen selkokielisiä kirjoja.

Päivät pelkkää nimeämistä ja yksinkertaisia ohjeita.

Voin väittää olevani hyvä hoitaja puheentuotonvaikeudesta kärsivälle lapselle. Ja huomio siihen, etten ole ammattilainen.

Kursseja olen käynyt.

Dysfasiasta tiedän kuitenkin enemmän kuin lähipäiväkodin henkilökunta.

Olen käynyt tukiviittomakurssin. Kotonamme kävi myös 5kk puheterapeutti opettamassa viittomia. 3 kertaa olen käynyt dysfasialeirillä jossa saanut tuoreinta tietoa. Osaan paljon viittomakielisiä leikkejä ja lauluja. Luen selkokielisiä kirjoja.

Päivät pelkkää nimeämistä ja yksinkertaisia ohjeita.

Voin väittää olevani hyvä hoitaja puheentuotonvaikeudesta kärsivälle lapselle. Ja huomio siihen, etten ole ammattilainen.

Ja aika hyvä itsetunto jos tiedät enemmän kun pk;n lto

kertomaan oma näkemyksenne sossuille lapsista, kun näennäisen herttainen äiti on ehtinyt ensin kertomaan sossuille suut ja korvat täyteen. Se se pohjaton suo on.

kirjoitusta. Eri ammattikorkeakouluissa on erilaiset opetusohjelmat, toisissa painotukset ovat toiset kuin toisissa. Lastentarhanopettajaksi on kelvollinen vain sellainen sosionomi, jolla on tarpeeksi sosiaalipedagogiikan ja varhaiskasvatuksen opintoja. Myös vapaavalintaisissa opinnoissa voi itse oman mielenkiintonsa mukaan ottaa varhaiskasvatukseen liittyviä opintoja. Ainakin siinä ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin, oli varhaiskasvatuksen opintoja todella laajasti opinnoissa. Lisäksi olen opiskellut yliopistossa kasvatustiedettä ja erityispedagogiikka sekä esiopetusta, että käsittääkseni olen ihan yhtä pätevä lastentarhanopettaja kuin yliopistostakin valmistunut, puhumattakaan verrattuna niihin, jotka aikoinaan valmistuivat opistotasoisesta koulutuksesta lastentarhanopettajiksi. Työ tekijäänsä opettaa ja tällä alalla myös omat lapset.



t. itsekin ltona päiväkodissa, sosionomin tutkinto pohjalla

Lapseni meni puolipäiväiseksi erityisentuen takia.

Hoidosta ei ollut hyötyä koska henkilökunnalla ei ollut esim. tukiviittomia käytössä.

Lapselleni ne olivat ainoa kommunikointi keino. 61

että yksityisiä päiväkoteja ei edes valvo kukaan. On harhaluulo, että siellä olisi asiat paremmin ja nurmi vihreämpää, kunnallisia päiväkoteja valvoo ylempi taho varsin tiukkaan kuitenkin.



Ja pakko taas sanoa, että on niitä kahjoja päivkodin työntekijöissäkin varmaan, mutta kyllä ne on todellista vähemmistöä. Ei lto tee diagnooseja lapsesta, eikä todella ole mikään pieni ja yksinkertainen juttu tehdä ls-ilmoitusta. Esimerkiksi meidän päiväkodissa sen tekee aina lto yhdessä päiväkodin johtajan kanssa, ja se aina kirjataan ylös ja merkitään tarkkaan ne syyt. Sitä ennen on monta kertaa juteltu huolenaiheesta lapsen vanhempien kanssa. Ja ls-ilmoitukseen johtavat asiat ei ole mitän naarmuja poskissa tai leikkimättömyyttä toisen kanssa, kyllä ne ovat isompia juttuja. En kyllä tuon taustaa tiedä sitten, jos on ollut suuri ja pitkäaikainen huoli lapsista muutenkin.



On toki kurjaa, jos asiat on hoidettu teillä huonosti, eikä huolista olla puhuttu ensimmäisenä teidän vanhempien kanssa. Yleensä kuitenkin kaikki tehdään "kirjan mukaan" ja asiallisesti. Ja itselle ls-ilmoituksen syynä voisivat toimia esim. vahva epäily lapsen turvallisuudesta (esim. lasta ei haeta, vanhempi päihtynyt, lapsi usein mustelmilla, lapsi puhuu jatkuvasti huolestuttavia masentuneita asioita tms.), mutta yleensä silloinkin kyselisin asiaa ensin vanhemmilta. Päihtyneelle vanhemmalle ei toki saa lasta edes luovuttaa.



lto

Sosionomikoulutukseen ei sisälly minkäänlaisia pedagogisia eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä opintoja. Sen sijaan opiskellaan kyllä perhetyötä ja lastensuojelua. Lastensuojelu ja perhetyö eivät kuitenkaan kuulu päivähoidon työntekijöiden työnkuvaan. Päiväkodin ensisijaisena tehtävänä on ihan lakiin kirjattuna tarjota laadukasta varhaiskasvatusta huolenpidon ja kokonaisvaltaisen kasvun tukemisen ja opetuksen muodossa. Lastensuojeluasiat ja perheen tilanteen arvioimisen hoitaa ihan sosiaalipuolen ammattilaiset.

Mainitsemasi "rivien välistä lukeminen" on juuri sitä oman mielen mukaista tulkitsemista, jonka varassa toimiessa liikutaan aika vaarallisilla vesillä, mikäli sen mukaan lähdetään toimenpiteisiin. Silloin voi tapahtua ylitulkintoja tms. Sosionomi ei ole kuitenkaan käyttäytymistieteilijä tai psykologi, psykologian opinnot eivät edes itseasiassa sisälly sosionomin tutkintoon. Mielestäni tämä liiallinen "huolikoulutettu", ja kuitenkaan ei tarpeeksi koulutettu, ammattilaisjoukko voi saada aikaan paljon enemmän turhaa murhetta, kuin jos päiväkodissa työskentelisi edelleenkin oikeita lastentarhanopettajia.

Näin oli pakko sanoa, omaa koulutustaustaakinin kritisoiden (ja juuri siksi, koska tiedän mitä se on). Olen kuitenkin tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että työparina lto ja lto-sosionomi ovat mitä parhain yhdistelmä.

*

Itsekin olen juuri koulutuksen painottumisesta huolissani; tämän hetkinen sosionomin tutkinto ei anna riittäviä valmiuksia tukea lasten yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta - nykyään on hienoa tutkittua tietoa saatavilla esimerkiksi lasten (ja ylipäätään ihmisten) erilaisista temperamenteista (Keltikangas-Järvisen kirjallisuus yms.). On tietoa siitä, etteivät päiväkodin suuret lapsiryhmät ole lasten etu. Ylipäätään paljon on olemassa tietoa - mutta osataanko sitä teoriapuolta oikein soveltaa tuolla kentällä? Minä en usko niin. Minusta tässä on selkeä iso puute ja epäkohta, josta aivan liian vähän julkisuudessa puhutaan.

Lisäksi nro:lla 55 kirjoittanut esitti mielestäni erittäin validin pointin siitä, miten tärkeää olisi myös omata laajaa työkokemusta ja laajaa näkemystä - sekä osata soveltaa teoriaa käytäntöön. Tässä on toinen selvä epäkohta, mikä ei (ainakaan oman kokemukseni mukaan) toteudu työn kentällä.

Ap

Ap

kirjoitusta. Eri ammattikorkeakouluissa on erilaiset opetusohjelmat, toisissa painotukset ovat toiset kuin toisissa. Lastentarhanopettajaksi on kelvollinen vain sellainen sosionomi, jolla on tarpeeksi sosiaalipedagogiikan ja varhaiskasvatuksen opintoja. Myös vapaavalintaisissa opinnoissa voi itse oman mielenkiintonsa mukaan ottaa varhaiskasvatukseen liittyviä opintoja. Ainakin siinä ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin, oli varhaiskasvatuksen opintoja todella laajasti opinnoissa. Lisäksi olen opiskellut yliopistossa kasvatustiedettä ja erityispedagogiikka sekä esiopetusta, että käsittääkseni olen ihan yhtä pätevä lastentarhanopettaja kuin yliopistostakin valmistunut, puhumattakaan verrattuna niihin, jotka aikoinaan valmistuivat opistotasoisesta koulutuksesta lastentarhanopettajiksi. Työ tekijäänsä opettaa ja tällä alalla myös omat lapset.

t. itsekin ltona päiväkodissa, sosionomin tutkinto pohjalla

Painotuseroista huolimatta on tutkinnon perusrakenne sama, ja samanlaisia asioita valmistuvalta uudelta sosionomilta vaaditaan - suuri painotus on edelleen jokaisessa koulussa varmasti eräänlaisilla yhteiskunnan tukitoimilla, ja näin annetaan (liian?) suuret valmiudet puuttua epäkohtiin, siinä missä voitaisiin myös painottaa koulutuksessa erilaisuuden "rikkautta" ja esimerkiksi vanhemmuuden tukemista (mikä ei ole mikään ihan pikkujuttu sekään, jos ajatellaan lapsen hyvinvointia).

Voidaanko varhaiskasvatuksen osalta ylipäätään odottaa tälläistä työpanoksen tehostamista? Mitataanko työn tehokkuus ja arvo päiväkodin hoitajien keskuudessa juuri sillä, miten paljon saadaan konsultoitua erilaista osaamista omaavia tahoja ja askarreltua jonkun lapsen erityispiirteiden kanssa? Minusta tässä koko kuviossa on nyt päässyt unohtumaan se, mikä olikaan olennaista - eli perheiden kasvatustyön tukeminen (

Kuinka pitkälle varhaiskasvatusta ylipäätään on mahdollista tehostaa ilman, että se olennainen vaarantuu? Tämä on hyvä kysymys pohdittavaksi ihan jokaiselle. Ja varmasti on asia, johon on suuremmat valmiudet puuttua tulevaisuudessa paremmin - nyt jo meillä on saatavilla tutkimustietoa siitä, miten haitallisesti päiväkotiympäristö pahimmillaan lapsiin vaikuttaa.

Onneksi Liisa Keltikangas-Järvinen on nostamassa esille tätä tärkeää asiaa, ja suurta epäkohtaa! Kirjassaan Temperamentti - stressi ja elämänhallinta hän painottaa sitä, että lapsen kognitiivisen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää luoda mahdollisimman stressitön ympäristö lapselle - tämä on ristiriidassa sen (meissä hyvin sitkeästi istuvan) käsityksen kanssa, että vakaasti uskomme tehokkaan varhaiskasvatuksen ja jatkuvien, ympäristön tarjoamien virikkeiden voimaan - sekä varhain alkavaan ohjelmoituun kehitykseen.

Miten tämä asia on päässyt näin väärille raiteille ihmisten mielissä ja uskomuksissa?

Ap

Esimerkiksi Helsingissä kunta tarkistaa tilojen turvallisuuden, mutta eipä paljon muuta. kasvatusperiaatteet ja muut ovat täysin yksityisen päiväkodin omalla kontolla. Myös sijaisia joko hankitaan tai ei, kunnallisella puolella lakia noudatetaan ja sijaiset hankitaan jos tarvetta on, tai henkilökuntaa siirretään turvallisuuden takaamiseksi.



Kyllä totta on, että yksityiset päiväkodit ovat aika vapaita. Usein varmaan silti toimivat hyvin. Tiedän silti tapauksia, joissa valvontaa tarvitsisi tiukentaa.

että yksityisiä päiväkoteja ei edes valvo kukaan. On harhaluulo, että siellä olisi asiat paremmin ja nurmi vihreämpää, kunnallisia päiväkoteja valvoo ylempi taho varsin tiukkaan kuitenkin.

Ja pakko taas sanoa, että on niitä kahjoja päivkodin työntekijöissäkin varmaan, mutta kyllä ne on todellista vähemmistöä. Ei lto tee diagnooseja lapsesta, eikä todella ole mikään pieni ja yksinkertainen juttu tehdä ls-ilmoitusta. Esimerkiksi meidän päiväkodissa sen tekee aina lto yhdessä päiväkodin johtajan kanssa, ja se aina kirjataan ylös ja merkitään tarkkaan ne syyt. Sitä ennen on monta kertaa juteltu huolenaiheesta lapsen vanhempien kanssa. Ja ls-ilmoitukseen johtavat asiat ei ole mitän naarmuja poskissa tai leikkimättömyyttä toisen kanssa, kyllä ne ovat isompia juttuja. En kyllä tuon taustaa tiedä sitten, jos on ollut suuri ja pitkäaikainen huoli lapsista muutenkin.

On toki kurjaa, jos asiat on hoidettu teillä huonosti, eikä huolista olla puhuttu ensimmäisenä teidän vanhempien kanssa. Yleensä kuitenkin kaikki tehdään "kirjan mukaan" ja asiallisesti. Ja itselle ls-ilmoituksen syynä voisivat toimia esim. vahva epäily lapsen turvallisuudesta (esim. lasta ei haeta, vanhempi päihtynyt, lapsi usein mustelmilla, lapsi puhuu jatkuvasti huolestuttavia masentuneita asioita tms.), mutta yleensä silloinkin kyselisin asiaa ensin vanhemmilta. Päihtyneelle vanhemmalle ei toki saa lasta edes luovuttaa.

lto

Kunta valvoo kaikkea sosiaalitoimen toimintaa alueellaan, oli se yksityistä tai julkista! Eli yksityiset päiväkodit ovat myös kunnan valvonnassa.

Ja älä unta näe, että ls-ilmoitus tehtäisiin tuolla tavalla, ainakaan neuvoloissa. On ne neuvolantädit sellaisia pikkulääkäreitä, että oksat pois...

Nämä lukemani ja kuulemani jutut nykyisistä päiväkotien käytännöistä ovat kyllä sellaisia, että jos omat lapseni olisivat vielä pieniä, multa varmaan katkeaisi verisuoni päästä tällaisten "huolikartoitusten" kanssa. Oikeasti, kerran vuodessa tehdään huolikartoitus-niminen tehtävä lapsesta? Tosi POSITIIVINEN lähtökohta, että laitetaan tarhan tädit oikein keksimään huolenaiheita, ja osaa kuvitella, että se naisvaltaisella alalla myös onnistuu.





Kun omat lapseni olivat aikoinaan päiväkodissa, oli kerran vuodessa Vanhempain vartti tai Kehityskeskustelu tai mikä se olikaan, jossa juteltiin lapsesta yleisesti ja hänen päiväkodissa viihtymisestään, ja vanhemmat saivat myös antaa palautetta tms. Ja nyt se on HUOLIkartoitus??



Okei. Kuulin myös aiemmin tutultani, että nykyään on normaali käytäntö että päiväkodin hoitaja tulee syksyisin vierailulle lapsen kotiin, enkä voinut käsittää tätä yhtään. Miksi? Koti on koti, ja päiväkodissa hoidetaan lapset kun vanhemmat ovat töissä, enkä tajua vieläkään, mitä tämä kotona vierailu auttaa ketään, paitsi että vanhemmille osoitetaan että heitä vahditaan ja isoveli tekee tarkastuksia? Ja jos jollakulla on asiat kotona huonosti, ei sitä missään tarkastuksessa näe...Ei se koti musta varsinaisesti kuulu päiväkodille. Tarhassa oli sanottu, että siitä voivat vanhemmat kieltäytyä toki, mutta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että jotakin on pielessä, ja sen mukaan aletaan suhtautua perheeseen.



En olisi aikoinaan ihan periaatteesta päästänyt päiväkodin henkilökuntaa kotiini, enhän minäkään käy heidän kodeissaan tutkimassa, että miten se Mirkku elää vapaa-ajallaan. Kyllä joku luotto täytyy olla ihmisiin, enkä voi tajuta, että jo lähtökohtaisesti suhtaudutaan negatiivisesti vanhempiin ja lapseen tekemällä rutiinina "huolikartoituksia" ja syynäämällä koteja...



Jos nämä jutut ovat totta, niin aika järkkyä.

esim. helsingissä seurataan jatkuvasti efficalla täyttöasteita, ja jos ne ylittyvät, lakia rikotaan. Pk ei saa rikkoa lakia, joten tällöin pkn johtaja tilaa sijaisen tai pyytää "tyhjemmästä" päiväkodista apua.



Ei niitä tarpeeksi ole, mutta kuitenkin kunnallisella puolella sijaisia tilataan jos laki ei täyty ja lasten turvallisuus on riskissä.

Ei hoitajat ehi juoksemaan lasten kotona. oon kuullut jonkun niin tekevän, mutta ei se tosiaan yleistä ole.



Ja joo, se huolikartoitus on kurja nimike, mutta se siis tehdään niin, että tiimissä mietitään kenestä lapsesta on nyt huoli ja miksi. Yleensä ne on jotain tosi tavallisia juttuja, kuin että tuo pertti ei osaa oikein leikkiä toisten kanssa, vaan aina hermostuu, miten tätä tuetaan.

ap.n lapsesta ei olisi tehty havaintoja päiväkodissa ja vaikeudet olisivat ilmenneet vasta koulussa.



Ap tulee todennäköisesti syyttämään aina muita, jos jokin ei mene niinkuin hän on ajatellut (viimeistään villiä persoonaa).

Hyvä, jos neurologisissa testeissä ei ole löytynyt mitään häikkää (tulee vain mieleen missähän sitten syy lapsen ongelmiin), toivottavasti lapsi saa kuitenkin tukea pärjätäkseen koulu-, opiskelu- ja työelämässä ja ylipäätänsä tässä yhteiskunnassa.

AP:ltä hyvä aloitus. Kyllä pitää voida keskustella niin, ettei aleta mennä henkilökohtaisuuksiin.



Tosi tylsää, että syyllistät AP:tä. Ota nyt se pipo pois päästä ja hengitä pari kertaa syvään.



Oletko koskaan muuten miettinyt mitä tapahtuisi jos olisit VÄHÄN positiivisempi? Putoaisikohan taivas niskaan kuten Asterixissa?

Missä on se AMMATILLINEN VUOROVAIKUTUS teidän vanhempien ja hoitajan väliltä?

Koskaan ei ole hyvä, tehdään niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Muka objektiivisesti tarkastelee.. omalta kantilta.

Koita sinäkin muodostaa OMAT johtopäätöksesi, äläkä mene aina niiden mukaan, joilta tulee eniten tekstiä.

Ap.n kirjoitus lähti omakohtasista kokemuksista, henkilökohtaisesta. Ap reagoi täysin henkilökohtaisesta syystä.

AP:ltä hyvä aloitus. Kyllä pitää voida keskustella niin, ettei aleta mennä henkilökohtaisuuksiin.

Tosi tylsää, että syyllistät AP:tä. Ota nyt se pipo pois päästä ja hengitä pari kertaa syvään.

Oletko koskaan muuten miettinyt mitä tapahtuisi jos olisit VÄHÄN positiivisempi? Putoaisikohan taivas niskaan kuten Asterixissa?

minä kanssa en todellakaan.

Itseasiassa minä reagoin tällä kirjoituksellani yhteiskunnallisista syistä - minua huolestuttaa tämä yhteiskunnallinen epäkohta jonka ajattelin kirjoituksellani nostaa esiin.



Jos ajattelisin asiaa henkilökohtaisista syistä lähtien, olisin jättänyt tämän aloituksen tekemättä - meidän tilanteemme päiväkodilla on kuitenkin sellainen, että olemme tämän asian selvittäneet. Ja se täytyy myöskin sanoa, että henkilökohtaisesti (ihmisinä) pidän lapseni hoitoryhmän hoitajista :-). Ihmisinä, ja toisenlaisissa olosuhteissa jos tapaisimme, he ovat mielestäni perusmukavia, lojaaleja ja tunnollisia. Henkilökemiat toimivat, mutta ehkä vuorovaikutuksen puolella on ollut tässä meidän asiassamme (ja sen hoitamisessa) puutteellisuuksia. Olen myös sitä mieltä, että tässä on nyt ehkä lähtenyt (kuvainnollisesti sanottuna) niin raskas kivireki heillä liikkeelle, ettei sitä enää saa (kasvojaan menettämättä) pysäytettyä. Ymmärrän myös sen tosiasian, että onhan päiväkoti työympäristönä ihan eri tavalla (juuri sosiaalisten kontaktien kannalta) haasteellinen, kuin esimerkiksi konttori, missä sinulla olisi 1-2 asiakas- / ihmiskontaktia / tunti. Ymmärrän hyvin, että ylireagointia tapahtuu ja asiat saattavat saadat vääränlaiset mittasuhteet - helposti.



Mutta olen silti toisaalta tyytyväinen siihen, että otin tämän asian täällä puheeksi - tämän kaltaiselle keskustelulle on ollut ihan selvästi tilausta. Kiitos kaikille asiallisesti asiaa pohtineille ja kokemuksiaan kanssani vaihtaneille :-) - tämä on ollut tarpeen!



Ap