Mikä on parasta äitiydessä/lapsissasi/lapsiperhe-elämässä?

up

Pakko kommentoida lapsettomana.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]

...kun tuntuu, ettei täällä tehdä muuta kuin valiteta lapsiperhe-elämästä ja haukuta lapsia. Minä aloitan:

- Äitiys on kasvattanut minua ihmisenä uskomattoman paljon ja saanut minut tekemään hyviä valintoja sekä pitämään jälleen huolen itsestäni (esim. vaihdoin tylsän duunariammatin unelmieni alan opiskeluun; laihdutin ja aloin kuntoilla raskauksien jälkeen jne.). Olen saanut persektiiviä elämään; aika kulkee niin nopeasti, etten halua enää tuhlata sitä tehden asioita, jotka saavat minut onnettomaksi.[/quote]

Jotkut tarvitsevat tähän lapsen, jotkut kykenevät siihen ihan itsensä takia. Voin ihan samalla lailla sanoa että pidän huolen itsestäni (liikun, syön terveellisesti, pukeuden nätisti jne) ja aikuistuttuani (~25-30 vuotiaana) hoksasin ettei epämieluisia asioita todellakaan tarvitse sietää, vaan aikuinen voi itse valita mitä ja miten tekee. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Olen alkanut sietää ja ymmärtää muita lapsia sekä ennen ärsyttäneitä ihmisiä paljon paremmin, joten elämä on tietenkin helpompaa.[/quote]

No tämä minulta kyllä puuttuu - mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän lapsia ja ärsyttäviä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Raskaudet, synnytykset ja pikkuvauva-ajat ovat olleet ainutlaatuisia kokemuksia, joita voi tulevaisuudessa muistella ensirakkauden tavoin.[/quote]

Kukin hankkii omat kokemuksensa. Lasten tekeminen on sulkenut sinulta joitakin muita kokemuksia, joita lapseton on hankkinut sillä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lasten kasvattaminen vastuullisiksi ja toiset huomioon ottaviksi ihmisiksi (onnellisuudesta puhumattakaan!) on kasvattanut myös minua itseäni, kun olen joutunut kohtaamaan omat "epäkypsät kohtani" ja lapsuuden ongelmani.[/quote]

Samalla lailla lapseton kohtaa ne epäkypsyytensä ja kypsyy iän myötä. Taasen - jotkut tarvitsevat tähän lapsia, toiset eivät. Ja jotkut eivät kypsy vaikka tekisivät 10 lasta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lapset pitävät minut liikkeellä; emme mieheni kanssa olleet mitään "spontaaneja viikonloppureissuja Eurooppaan"-tyyppejä ennen lapsia, vaan enemmän nörtihtäviä omissa oloissa viihtyjiä - nykyään on enemmän syitä käydä ihmisten ilmoilla ja kaupungilla, puhumattakaan luvasta sukeltaa pallomereen ja pomppia pomppulinnassa.[/quote]

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt - miksi aikuinen ei voi pitää hauskaa?? Miksi siihen tarvitaan aina se lapsi mukaan? Ihan samalla lailla lapsetonkin voi "sukeltaa pallomereen ja pomppia pomppulinnassa". Leikkikenttien laitteet on parhaita!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lapset kertovat parhaat jutut, vaikka pidin tätä ennen isona valheena. Lapset katsovat maailmaa niin eri tavalla kuin me aikuiset - ja ovat luonnostaan todella huumorintajuisia - että olen itsekin ymmärtänyt uudelleen sen, ettei elämän tarvitse aina olla niin vakavaa.[/quote]

Minusta elämä ei ole ollut ikinä vakavaa. Sen avoimen katsantokannan voi säilyttää itselläänkin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Omien lapsien - varsinkin tulistuvamman tyttären - kanssa kohtaamani konfliktitilanteet ovat saaneet minut ymmärtämään paremmin omia vanhempiani ja omaa lapsuuttani.[/quote]

No, tähän en osaa kommentoida. Itselläni on ollut todella laiminlyövät vanhemmat, enkä usko että alkaisin ymmärtää heidän toimintaansa vaikka itse lisääntyisinkin.

Summa: Ilmeisesti osa ihmisistä menettää iän myötä oman sisäisen lapsensa niin pahoin, ettei enää osaa itse iloita asioista ja jumittaa vaan tylsään vakavuuteen. He eivät välitä itsestään, joten he tarvitsevat ulkopuolisen objektin ( = lapsen) osoittamaan heille elämän kivuutta ja merkityksellisyyttä. Kuitenkin isoin kasvamisen paikka olisi löytää se ilo ja tekemisen ja olemisen riemu omasta elämästä - muuten lasten kotoa muuttaessa on taas iso kriisi edessä, kun se elämän "tarkoitus" taas häviää.

Kolmoselle: et ymmärrä, koska sinulla ei ole lapsia. Se ei vaan ole sama asia, vaikka tietenkin "aikuistut" ym. Mitä mainitsit tehneesi ilman lapsiakin. 

Ennen lapsia minäkin ajattein noin, mutta lasten myötä sen vaan huomaa, että esim. Tuo "äitiys kasvattaa", niin sitä ei vaan saa mistään muualta, huomaan sen myös lapsettomien iäkkäämpien naisten kommenteissa, että tiettyjä asioita ei lapseton koskaan voi tietää ja ymmärtää, kuten äidit. :)

Sillä aikaa kun olin raskaana/synnyttämässä/elin pikkuvauva aikaa, sait varmasti sinäkin kokemuksia, mutta minä voin saada ne sinun kokemuksesti koska vain. Raskaana oleminen on esimerkiksi sellainen asia, ettei sitä vaan voi verrata mihinkään. 

Parasta ja pahinta on se että tiedän jo etukäteen mihin tulen käyttämään aikani ja rahani seuraavat 18 vuotta...

Voi plääh. Pakko jonkun fanaattisen palstavelan taas tulla tyrkyttämään. Eikö voi antaa ihmisten tehdä omat valintansa? Miksi pitää tulla kitisemään toisen henkilökohtaisista kokemuksista? Meni fiilis vastata tähän ketjuun. Kiitos ap:lle kuitenkin kivasta avauksesta :)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:07"]

tiettyjä asioita ei lapseton koskaan voi tietää ja ymmärtää, kuten äidit. :)

[/quote]

Kuten?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:07"]

tiettyjä asioita ei lapseton koskaan voi tietää ja ymmärtää, kuten äidit. :)

[/quote]

Kuten?

[/quote]

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta eikö sen nyt pitäisi olla itsestään selvää, että lapseton ei voi koskaan tietää, millaista on olla vanhempi. En minäkään tiedä, millaista on menettää lapsi tai vanhempi, kun en ole lasta tai vanhempaa menettänyt, en tiedä, millaista on tulla petetyksi, kun en ole tullut petetyksi, en tiedä, miltä tuntuu tappaa, kun en ole tappanut jne.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:07"]

Kolmoselle: et ymmärrä, koska sinulla ei ole lapsia. Se ei vaan ole sama asia, vaikka tietenkin "aikuistut" ym. Mitä mainitsit tehneesi ilman lapsiakin. 

Ennen lapsia minäkin ajattein noin, mutta lasten myötä sen vaan huomaa, että esim. Tuo "äitiys kasvattaa", niin sitä ei vaan saa mistään muualta, huomaan sen myös lapsettomien iäkkäämpien naisten kommenteissa, että tiettyjä asioita ei lapseton koskaan voi tietää ja ymmärtää, kuten äidit. :)

Sillä aikaa kun olin raskaana/synnyttämässä/elin pikkuvauva aikaa, sait varmasti sinäkin kokemuksia, mutta minä voin saada ne sinun kokemuksesti koska vain. Raskaana oleminen on esimerkiksi sellainen asia, ettei sitä vaan voi verrata mihinkään. 

[/quote]

"Minä nyt vaan sanon että se on eri asia, ja sun pitää uskoa" - niin niin :D. Kummasti se maaginen kypsyminen ei vaan näy ulospäin mitenkään. En ainakaan ole huomannut yhdessäkään lapsia saaneessa tuttavassa tai sukulaisessa mitään sen kummempaa kypsymistä - ne jotka ovat perusluoneeltaan olleet vastuuntuntoisia ovat sitä lapsen tekemisen jälkeenkin, ja ne jotka ovat olleet vastuuttomia pysyvät sellaisina. Muutos, joka ei mitenkään sen ihmeemmin näy edes isossa populaatiossa, ei voi olla kovin kummoinen. Mutta vanno sä vaan, tuo "sinä et voi ymmärtää mitä lapset muuttaa kun sulla ei ole lapsia jotka sinut olisi muuttanut" on melkoinen kehäpäätelmä. Mutta eipä muuta voine kypsältä loogiselta lapselliselta odottaakaan ;).

Ja joo.. onhan vankilassa oleminen tai syövän sairastaminenkin varmasti kokemus, jolle ei vertaista löydy. Muilla on sitten muita kokemuksia, ja yksi rajaa aina jotain muita pois. Sinä et tiedä millaista olisi olla kypsä lapseton aikuinen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Ei sitä voi verrata mihinkään, tai tietää millaista se on jos ei ole sitä kokenut. Sinä et voi saada minun kokemuksiani "koska vaan" koska sinulla on nyt lapsiperhe. Sitten kun sitä ei enää ole, et yhäkään voi elää lapsettoman aikuisen elämää, vaan lapsellisen vanhuksen elämää jne. Ei kukaan voi arvottaa kokemuksia, että esim. raskaus olisi jotenkin ultimaattisesti "hienompi" kokemus kuin lapsettomuus, esimerkiksi. Ja mitä olen kuullut, niin monelle se raskaus on kauhein maanpäällinen helvetti. Voihan tietty sitäkin joku haluta, kai.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:07"]

Kolmoselle: et ymmärrä, koska sinulla ei ole lapsia. Se ei vaan ole sama asia, vaikka tietenkin "aikuistut" ym. Mitä mainitsit tehneesi ilman lapsiakin. 

Ennen lapsia minäkin ajattein noin, mutta lasten myötä sen vaan huomaa, että esim. Tuo "äitiys kasvattaa", niin sitä ei vaan saa mistään muualta, huomaan sen myös lapsettomien iäkkäämpien naisten kommenteissa, että tiettyjä asioita ei lapseton koskaan voi tietää ja ymmärtää, kuten äidit. :)

Sillä aikaa kun olin raskaana/synnyttämässä/elin pikkuvauva aikaa, sait varmasti sinäkin kokemuksia, mutta minä voin saada ne sinun kokemuksesti koska vain. Raskaana oleminen on esimerkiksi sellainen asia, ettei sitä vaan voi verrata mihinkään. 

[/quote]

"Minä nyt vaan sanon että se on eri asia, ja sun pitää uskoa" - niin niin :D. Kummasti se maaginen kypsyminen ei vaan näy ulospäin mitenkään. En ainakaan ole huomannut yhdessäkään lapsia saaneessa tuttavassa tai sukulaisessa mitään sen kummempaa kypsymistä - ne jotka ovat perusluoneeltaan olleet vastuuntuntoisia ovat sitä lapsen tekemisen jälkeenkin, ja ne jotka ovat olleet vastuuttomia pysyvät sellaisina. Muutos, joka ei mitenkään sen ihmeemmin näy edes isossa populaatiossa, ei voi olla kovin kummoinen. Mutta vanno sä vaan, tuo "sinä et voi ymmärtää mitä lapset muuttaa kun sulla ei ole lapsia jotka sinut olisi muuttanut" on melkoinen kehäpäätelmä. Mutta eipä muuta voine kypsältä loogiselta lapselliselta odottaakaan ;).

Ja joo.. onhan vankilassa oleminen tai syövän sairastaminenkin varmasti kokemus, jolle ei vertaista löydy. Muilla on sitten muita kokemuksia, ja yksi rajaa aina jotain muita pois. Sinä et tiedä millaista olisi olla kypsä lapseton aikuinen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Ei sitä voi verrata mihinkään, tai tietää millaista se on jos ei ole sitä kokenut. Sinä et voi saada minun kokemuksiani "koska vaan" koska sinulla on nyt lapsiperhe. Sitten kun sitä ei enää ole, et yhäkään voi elää lapsettoman aikuisen elämää, vaan lapsellisen vanhuksen elämää jne. Ei kukaan voi arvottaa kokemuksia, että esim. raskaus olisi jotenkin ultimaattisesti "hienompi" kokemus kuin lapsettomuus, esimerkiksi. Ja mitä olen kuullut, niin monelle se raskaus on kauhein maanpäällinen helvetti. Voihan tietty sitäkin joku haluta, kai.

[/quote]

No sä et varmaan hyväksy tätä vastaukseksi, koska tietenkään vanhemmaksi saaminen ei  voi muuttaa ihmistä mitenkään, paitsi tietenkin huonompaan suuntaan, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan lapsen saaminen muuttaa ihmistä siten, että fokus siirtyy itsestä siihen lapseen. Kun nyt palstavela(t) aina hehkuttavat sitä, miten ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja joka aamu saa nukkua vaikka iltaan, niin tämä muuttuu: lapsen tarpeet on pantava omien edelle.

Mutta totta kai palstavela tietää ihan tasan tarkkaan ja just jetsulleen, millaista se vanhempana oleminen on (itse asiassa paremmin kuin vanhemmat itse), ja näin muodoin osaa sanoa, ettei vanhemmuus muuta ihmistä mitenkään. Paitsi tietenkin niin, että vanhemmuuden myötä ihmisestä tulee typerämpi ja vastenmielisempi.

Eivätkä lasten saamiseen liittyvät kokemukset voi tietenkään olla hienoja, tämän palstavela tietää, koska hän tietää kaiken, varsinkin kaiken hienoista kokemuksista, koska semmoisia hänen kokemuksensa juuri ovat. Ainoastaan hienoja.

Ap vastaa kolmoselle: minä puhuinkin ihan omasta kokemuksestani. Jos oma elämäsi on ollut hyvää lapsettomana niin sehän on hieno asia. Minä koin sen tietynlaisen kypsymisen ja ymmärryksen vasta lasten myötä; voi olla, että ilman lapsia olisin jäänyt loppuiäkseni onnettomaksi ja "vastuuttomaksi", tarkoittaen siis sitä että vihdoinkin ymmärrän olevani itse vastuussa omasta onnellisuudestani.

Tiedän kyllä, ettei vanhemmuus kasvata eikä kypsytä moniakaan ihmisiä lainkaan. Mutta minä olen kiitollinen siitä, että lasten ja vanhemmuuden myötä minulle on käynyt niin. Lapsia halusin alunperin puhtaasti rakkaudesta lapsiin.

Ja ap edelleen ohiksena vastaa, että jännästi palstavelan piti tunkea tähän ketjuun vaikka aina äitien tulee pysyä poissa velaketjuista koska heidän mielipiteillään ei ole mitään arvoa. Olisi kiva puhua kerrankin siitä, mitä hyvää itse kukin kokee saaneensa lapsiltaan ja äitiydestä.

Parasta ihan se lapsi itsessään. Rakkaus lapsen silmissä, kun katsoo äitiä. Ihana nukkuva nyytti kainalossani yöllä. Lapsen riemu elämän pienistä asioista. Lapsen tarttuva nauru. Märkä pusu. Yhteinen kylpy pienen uiskentelevan saukkolapsen kanssa. Tämä kaikenvoittava rakkaus, suojelunhalu pientä lastani kohtaan. Varmuus siitä, että vaikka kuolisin tuon lapsen puolesta. Sydäntä pakottava ylpeys kauniista, fiksusta, täydellisestä lapsesta. 

En ollut nuorempana lainkaan varma, että halusinko lapsia ollenkaan. Nyt tiedän, että tämä on parasta, mitä olen päättänyt koskaan tehdä.

En jaksa kirjoittaa yhtä pitkästi ja hienosti kuin ap, mutta joitain mietteitä aiheesta:

- Kun sain ensimmäisen lapsen, äidinrakkauden heräämisen ohella se tunne, kun sai pudottaa itsensä elämänsä keskiöstä pois, oli hieno.

- Syntymä ja vauva-aika ovat aika maagisia juttuja.

- On mahtavaa todistaa, kun lapsi oppii uusia taitoja. Lisäksi on hienoa todistaa lapsen uteliaisuutta ja tiedonhalua.

- Suhteet sukulaisiin tulivat erilaisiksi. Myös suhde moniin ystäviin syveni, kun pääsi jakamaan sen vanhemmuuden tunteen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:27"]

Parasta ihan se lapsi itsessään. Rakkaus lapsen silmissä, kun katsoo äitiä. Ihana nukkuva nyytti kainalossani yöllä. Lapsen riemu elämän pienistä asioista. Lapsen tarttuva nauru. Märkä pusu. Yhteinen kylpy pienen uiskentelevan saukkolapsen kanssa. Tämä kaikenvoittava rakkaus, suojelunhalu pientä lastani kohtaan. Varmuus siitä, että vaikka kuolisin tuon lapsen puolesta. Sydäntä pakottava ylpeys kauniista, fiksusta, täydellisestä lapsesta. 

[/quote]

Ihana :) Lapseen liittyvät asiat jätin avauksesta kokonaan pois siitä syystä, että nämä tunteet jatkuvasti teilataan täällä palstalla (yleensä näiden fanaatikko-velojen toimesta). Aivan kuin puhdas rakkaus ei olisi arvokasta sinänsä!

- ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:26"]

Ja ap edelleen ohiksena vastaa, että jännästi palstavelan piti tunkea tähän ketjuun vaikka aina äitien tulee pysyä poissa velaketjuista koska heidän mielipiteillään ei ole mitään arvoa. Olisi kiva puhua kerrankin siitä, mitä hyvää itse kukin kokee saaneensa lapsiltaan ja äitiydestä.

[/quote]

Samaa mieltä :)

Olipas jännä avaus, niin kaipa sitä sitten on vastattava, sekä aloittajalle, että kolmannelle. Mikä tässä on hienointa. No, hienointa on se, että on subjektiivinen oikeus lähtä muutamaksi vuodeksi pois työelämästä ja olla kotona silti työpaikan säilyessä. Tosin, mielestäni tuota aikaa vois lyhentää vaikka yhteen vuoteen tms.

Mukavaa on myös se, että näkee tuota omaa muksua joka päivä ja lähes jokainen hetki. Onhan se hienoa nähdä niitä ensi askeleita ja hymyjä, ja itkujapotkuraivareita ja vaihdella vaippoja, ihan kivoja juttuja on ne kaikki.

Kolmannen vastaajan kanssa pitää silti olla samaa mieltä siitä, että kasvattaako tämä minua nyt jotenkin paremmaksi ihmiseksi. No ei kasvata, ihan samanlainen tallukka olen kuin ennenkin. Samat unelmat on elämästä ja tavoitteet kuin aiemminkin ja ihan yhtälailla ex tempore voidaan lähtä pitennetylle viikonloppureissulle eurooppaan, onneks on noita kantorinkkoja ja muita apulaitteita, niin se on ihan mukavaa hommaa.

Mitä liikkumiseen tulee, niini hieman enemmän liikun kuin ennen muksua, mutta se ei niinkään johdu muksusta vaan asunnon vaihtamisesta kaupungista maalle ja koira pitää lenkittää kuitenkin.

Summa summarum, lapsettomana oli täyteläistä elämää omine murheineen ja iloineen ja nyt lapsellisena on sama juttu.

Mukavaa päivää kaikille.

Terveisin,

Koti-isä

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:15"]

Ja joo.. onhan vankilassa oleminen tai syövän sairastaminenkin varmasti kokemus, jolle ei vertaista löydy. Muilla on sitten muita kokemuksia, ja yksi rajaa aina jotain muita pois. Sinä et tiedä millaista olisi olla kypsä lapseton aikuinen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Ei sitä voi verrata mihinkään, tai tietää millaista se on jos ei ole sitä kokenut. Sinä et voi saada minun kokemuksiani "koska vaan" koska sinulla on nyt lapsiperhe. Sitten kun sitä ei enää ole, et yhäkään voi elää lapsettoman aikuisen elämää, vaan lapsellisen vanhuksen elämää jne. Ei kukaan voi arvottaa kokemuksia, että esim. raskaus olisi jotenkin ultimaattisesti "hienompi" kokemus kuin lapsettomuus, esimerkiksi. Ja mitä olen kuullut, niin monelle se raskaus on kauhein maanpäällinen helvetti. Voihan tietty sitäkin joku haluta, kai.

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu. Minä olen varma, että lapsettomuus on minulle parempi kokemus kuin vanhemmuus olisi. Jään ihan mielelläni paitsi sellaisista kokemuksista, joita en pidä tärkeinä tai tavoittelemisen arvoisina. Jääpä sitten tätä rajallista aikaa vähän enemmän niihin tärkeisiin ja mukaviin asioihin. -7

En tajua miksi velan pitää vastata ketjuun, jos aiheena on "mikä on parasta äitiydessä"?! Avaa kolmonen oma ketju, jos haluat avautua omasta henkisestä kasvustasi!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:15"]

Ja joo.. onhan vankilassa oleminen tai syövän sairastaminenkin varmasti kokemus, jolle ei vertaista löydy. Muilla on sitten muita kokemuksia, ja yksi rajaa aina jotain muita pois. Sinä et tiedä millaista olisi olla kypsä lapseton aikuinen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Ei sitä voi verrata mihinkään, tai tietää millaista se on jos ei ole sitä kokenut. Sinä et voi saada minun kokemuksiani "koska vaan" koska sinulla on nyt lapsiperhe. Sitten kun sitä ei enää ole, et yhäkään voi elää lapsettoman aikuisen elämää, vaan lapsellisen vanhuksen elämää jne. Ei kukaan voi arvottaa kokemuksia, että esim. raskaus olisi jotenkin ultimaattisesti "hienompi" kokemus kuin lapsettomuus, esimerkiksi. Ja mitä olen kuullut, niin monelle se raskaus on kauhein maanpäällinen helvetti. Voihan tietty sitäkin joku haluta, kai.

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu. Minä olen varma, että lapsettomuus on minulle parempi kokemus kuin vanhemmuus olisi. Jään ihan mielelläni paitsi sellaisista kokemuksista, joita en pidä tärkeinä tai tavoittelemisen arvoisina. Jääpä sitten tätä rajallista aikaa vähän enemmän niihin tärkeisiin ja mukaviin asioihin. -7

[/quote]

Kuule, ei tässä avauksessa nyt tainnut ollakaan kyse susta, vaan vanhempien kokemuksista. Tehän voitte vaikka perustaa oman ketjun, jossa ruoditaan sitä lapsettomuutta. Tämän ketjun aihe nimittäin on vanhemmuus.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:15"]

Ja joo.. onhan vankilassa oleminen tai syövän sairastaminenkin varmasti kokemus, jolle ei vertaista löydy. Muilla on sitten muita kokemuksia, ja yksi rajaa aina jotain muita pois. Sinä et tiedä millaista olisi olla kypsä lapseton aikuinen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia. Ei sitä voi verrata mihinkään, tai tietää millaista se on jos ei ole sitä kokenut. Sinä et voi saada minun kokemuksiani "koska vaan" koska sinulla on nyt lapsiperhe. Sitten kun sitä ei enää ole, et yhäkään voi elää lapsettoman aikuisen elämää, vaan lapsellisen vanhuksen elämää jne. Ei kukaan voi arvottaa kokemuksia, että esim. raskaus olisi jotenkin ultimaattisesti "hienompi" kokemus kuin lapsettomuus, esimerkiksi. Ja mitä olen kuullut, niin monelle se raskaus on kauhein maanpäällinen helvetti. Voihan tietty sitäkin joku haluta, kai.

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu. Minä olen varma, että lapsettomuus on minulle parempi kokemus kuin vanhemmuus olisi. Jään ihan mielelläni paitsi sellaisista kokemuksista, joita en pidä tärkeinä tai tavoittelemisen arvoisina. Jääpä sitten tätä rajallista aikaa vähän enemmän niihin tärkeisiin ja mukaviin asioihin. -7

[/quote]

Ap vielä, miksi tämä aloitus tuntuu jotenkin provosoivan teitä lapsettomia? Minun tarkoitukseni ei ole millään tavoin koettaa vakuuttaa muita siitä, että äitiys on hienoa ja mahtavaa ja että lapset olisivat ihania. Tarkoituksena oli vaihteeksi listata niitä hyviä puolia, joista olen/me vanhemmat olemme kiitollisia, kun palstalla puhutaan niin usein vain lapsien ja lapsiperhe-elämän huonoista puolista sekä lapsettomuuden hyvistä. Varmasti lapsettomuudessa on hyvät puolensa, niitä on moniakin, mutta se nyt ei ollut tämän avauksen pointti. Vaan oma kokemukseni vanhemmuuden ja äitiyden tuomista hyvistä asioista.

Oliko tarpeeksi rautalankaa?