Mikä on parasta äitiydessä/lapsissasi/lapsiperhe-elämässä?

Lapsen kesken leikkiensä antama luja rutistus ja "minä tykkään sinusta äiti".

Itse olen nauttinut ihan joka hetkestä, jopa niistä itkupotkuraivareistakin ;D . Aika on tuntunut kuluvan tosi nopeasti lapsen kasvaessa. Tuntuu että ihan vastahan lapsi oli tuhiseva vauva ja nyt jo on eskarilainen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani nähdä lapseni kasvavan ja kehittyvän. En voi sanoa että lapsi olisi minua sinällään miksikään jalostanut, samanlainen olen kuin ennen lastakin, no ehkä maailmaan suhtautuu hieman vähemmän ryppyotsaisesti kun sitä ihmettelee yhdessä lapsen kanssa. Mutta paljon iloa ja onnea olen hänen myötä elämääni saanut. Ja siinä on hyvää puolta ihan kylliksi.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:01"]

"Tekin yritätte löytää elämäntavastanne hyviä puolia" . En pääse tämän käsittämättömän lauseen yli. Aivan kuin perhe-elämä olisi lähtökohtaisesti jotain kamalaa, josta pitää kaivamalla kaivaa hyviä puolia.

[/quote]

No, kyllähän lapsiperhe-elämää elävät ihmiset ovat keskimäärin onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Ja kyllähän se on kenelle tahansa selvää, että lapsiperhe-elämään liittyy roppakaupalla sellaisia negativiisia  puolia, jotka lapsettomasta elämästä puuttuvat. -7

[/quote]

Joo, joten saisko tän ketjun sitten omistaa niiden parhaimpien asioiden pohtimiseen? Ne kurjat asiat on helposti mielessä joka tapauksessa. Anna nyt meidän rauhassa puhua niistä ihanista puolista! -13

[/quote]

Et kai sinä minun siunaustani siihen tarvitse? Ei minulla ole mitään keinoa estää ketään kirjoittamasta ketjun otsikon mukaisesta aiheesta, vaikka jostakin syystä niin haluaisinkin tehdä. -7
[/quote]

Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

Älkää riidelkö, pyydän.

Minusta oli kiva lukea, kerrankin, positiivisia kertomuksia äitiydestä ja vanhemmuudesta. Tuollaista sen kai kuuluisi ollakin kaikille, tai olisi varsinkin lasten etu, jos kaikki vanhemmat olisivat yhtä tyytyväisiä kuin tässä ketjussa. Rauhallista joulunodotusta kaikille. T. Eräs vapaaehtoisesti lapseton.

2

No kaikkien näiden ihanien kommenttien lisäksi, lapsettomien kitkeryydet poislukien tästä ketjusta, minusta on oikeasti ihanaa viettää oikeaa sukujoulua ja fiilistellä lasten kanssa niinkuin aikuisena ei enää pysty jostain joulupukista ja tontuista ja piparien leipomisista. Ihania kesäpäiviä mökillä kun lapset pulikoi vedessä, ja on paljon porukkaa joka puolella. Jatkuva kotoisa kuhina päällä, normipäiväkin voi olla Suuri Peittomajanrakennuspäivä. Lapsettomana ei pystynyt keskittymään johonkin leppäkerttujen pelastusoperaatioihin enää niinkuin silloin pienenä, paitsi että taas nyt pystyy.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:22"]

No kaikkien näiden ihanien kommenttien lisäksi, lapsettomien kitkeryydet poislukien tästä ketjusta, minusta on oikeasti ihanaa viettää oikeaa sukujoulua ja fiilistellä lasten kanssa niinkuin aikuisena ei enää pysty jostain joulupukista ja tontuista ja piparien leipomisista. Ihania kesäpäiviä mökillä kun lapset pulikoi vedessä, ja on paljon porukkaa joka puolella. Jatkuva kotoisa kuhina päällä, normipäiväkin voi olla Suuri Peittomajanrakennuspäivä. Lapsettomana ei pystynyt keskittymään johonkin leppäkerttujen pelastusoperaatioihin enää niinkuin silloin pienenä, paitsi että taas nyt pystyy.

[/quote]

Joulut ja muut tosiaan tuntuvat taas joululta, aivan kuin pieni ripaus sitä omaa lapsuuden intoa olisi palannut takaisin kun saa juhlia ja fiilistellä lasten kanssa :)

Tietenkin kolmoskirjoittajan mukaan "aikuinen voi pitää hauskaa muutenkin", vaan en minä ainakaan osannut ennen lapsia.

Kuten joku jo kirjoittikin, niin siinä syntymässä ja vauva-ajassa oli jotain maagista. Minäkin koin asian juuri noin. Olin olennaisen äärellä, luovuuden lähteillä, uniajassa. Kaiken arkisuudenkin keskellä koko maailma näyttäytyi jotenkin sadunhohteisessa valossa. Maailmani ikäänkuin sai jonkin uuden ulottuvuuden. Tätä on tosi vaikea selittää.

Lapseni on jo hiljattain tullut täysi-ikäiseksi, mutta sellainen syvä, kultainen onnen pohjavire on jäänyt pysyvästi elämääni. Paljon, paljon muutakin ihanuuksia voisin vielä luetella, mutta tässä se kaikkein kaunein anti.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:10"] [quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:07"] [quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:01"] "Tekin yritätte löytää elämäntavastanne hyviä puolia" . En pääse tämän käsittämättömän lauseen yli. Aivan kuin perhe-elämä olisi lähtökohtaisesti jotain kamalaa, josta pitää kaivamalla kaivaa hyviä puolia. [/quote] No, kyllähän lapsiperhe-elämää elävät ihmiset ovat keskimäärin onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Ja kyllähän se on kenelle tahansa selvää, että lapsiperhe-elämään liittyy roppakaupalla sellaisia negativiisia  puolia, jotka lapsettomasta elämästä puuttuvat. -7 [/quote]   Joo, joten saisko tän ketjun sitten omistaa niiden parhaimpien asioiden pohtimiseen? Ne kurjat asiat on helposti mielessä joka tapauksessa. Anna nyt meidän rauhassa puhua niistä ihanista puolista! -13 [/quote] Et kai sinä minun siunaustani siihen tarvitse? Ei minulla ole mitään keinoa estää ketään kirjoittamasta ketjun otsikon mukaisesta aiheesta, vaikka jostakin syystä niin haluaisinkin tehdä. -7 [/quote] Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

[/quote]

Vanhempien suhteeton onnettomuus lapsettomiin pariskuntiin nähden ei ole mitään dissaamista tai vähättelyä vaan väestötason tutkimustuloksiin perustuva yleistys. Kyllä omiin valintoihinsa saa olla silti tyytyväinen. En ymmärrä, miksi minun hyväksyntäni niille on sinulle niin tärkeää. -7

Siis tietenkin suhteellinen,ei suhteeton onnettomuus. Heh. -7

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:49"]

Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

[/quote]

Vanhempien suhteeton onnettomuus lapsettomiin pariskuntiin nähden ei ole mitään dissaamista tai vähättelyä vaan väestötason tutkimustuloksiin perustuva yleistys. Kyllä omiin valintoihinsa saa olla silti tyytyväinen. En ymmärrä, miksi minun hyväksyntäni niille on sinulle niin tärkeää. -7

[/quote]

Mjaa, kyllä tämä sinun jankkaamisesi joltain kompleksilta haiskahtaa. Voi olla, että olet vielä melko nuori / vasta "velautunut" kun et ymmärrä, miksi onnellisuustutkimuksen vetäminen mukaan tähän keskusteluun on aika epäkypsää ja sivu aiheen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:42"]

En tajua miksi velan pitää vastata ketjuun, jos aiheena on "mikä on parasta äitiydessä"?! Avaa kolmonen oma ketju, jos haluat avautua omasta henkisestä kasvustasi!

[/quote]

Halusin vain muistuttaa, että kaikki ihmiset eivät tarvitse lapsia noihin asioihin. Hyvin moni lapsellinen kun tuntuu kuvittelevan, että VAIN lapsia tekemällä voi kypsyä, ja VAIN lasten kanssa voi nauttia asioista. Ehkä heidän kohdallaan on noin, mutta ei todellakaan kaikkien. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:42"]

En tajua miksi velan pitää vastata ketjuun, jos aiheena on "mikä on parasta äitiydessä"?! Avaa kolmonen oma ketju, jos haluat avautua omasta henkisestä kasvustasi!

[/quote]

Halusin vain muistuttaa, että kaikki ihmiset eivät tarvitse lapsia noihin asioihin. Hyvin moni lapsellinen kun tuntuu kuvittelevan, että VAIN lapsia tekemällä voi kypsyä, ja VAIN lasten kanssa voi nauttia asioista. Ehkä heidän kohdallaan on noin, mutta ei todellakaan kaikkien. 
[/quote]
Luit avauksen kuin piru lukee Raamattua?
Lisäksi, aiempaa mukaillen, miten sinä voit lapsettomana tietää, ettei se äidin "kypsyminen" eroa omasta kokemuksestasi ja ole jotenkin syvempää? Kun kerran et ole sitä kokenut, kuten ei äitikään ole kokenut lapsettomuutta. Olemme taas lähtöpisteessä.
Mutta tässä ketjussa kyseltiin niitä subjektiivisia kokemuksia vanhemmilta, ei sinulta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:10"] [quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:07"] [quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:01"] "Tekin yritätte löytää elämäntavastanne hyviä puolia" . En pääse tämän käsittämättömän lauseen yli. Aivan kuin perhe-elämä olisi lähtökohtaisesti jotain kamalaa, josta pitää kaivamalla kaivaa hyviä puolia. [/quote] No, kyllähän lapsiperhe-elämää elävät ihmiset ovat keskimäärin onnettomampia kuin lapsettomat pariskunnat. Ja kyllähän se on kenelle tahansa selvää, että lapsiperhe-elämään liittyy roppakaupalla sellaisia negativiisia  puolia, jotka lapsettomasta elämästä puuttuvat. -7 [/quote]   Joo, joten saisko tän ketjun sitten omistaa niiden parhaimpien asioiden pohtimiseen? Ne kurjat asiat on helposti mielessä joka tapauksessa. Anna nyt meidän rauhassa puhua niistä ihanista puolista! -13 [/quote] Et kai sinä minun siunaustani siihen tarvitse? Ei minulla ole mitään keinoa estää ketään kirjoittamasta ketjun otsikon mukaisesta aiheesta, vaikka jostakin syystä niin haluaisinkin tehdä. -7 [/quote] Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

[/quote]

Vanhempien suhteeton onnettomuus lapsettomiin pariskuntiin nähden ei ole mitään dissaamista tai vähättelyä vaan väestötason tutkimustuloksiin perustuva yleistys. Kyllä omiin valintoihinsa saa olla silti tyytyväinen. En ymmärrä, miksi minun hyväksyntäni niille on sinulle niin tärkeää. -7

[/quote]

Minä en ymmärrä, mikä tarve sinulle on tulla tällaiseen ketjuun jankkaamaan. Sinun nimenomaiset mielipiteesi ovat kärpäsen surinaa korvissani, mutta pilaat kivan hyvän mielen ketjun.

Onnellisuudesta ja onnettomuudesta olen itse sitä mieltä, että lapsen saatuani en enää voisi koskaan olla todella onneton. Vaikka hetkittäin turhauttaisi tai toivoisin pidempiä yöunia, enemmän vapautta tai romantiikkaa elämään, niin silti jos todella mietin elämääni hetkellistä tilannetta laajemmin, niin nimenomaan lapsen ansiosta olen syvemmin onnellinen kuin koskaan aiemmin.

Mikään muu kokemus ei vedä vertoja synnytyksen alkukantaisuudelle, sille hetkelle kun katsotte minuutin vanhan lapsesi kanssa ensi kerran toisianne silmiin, kun lapsi kasvaessaan rakastaa sinua takaisin kaikella vilpittömyydellään. Näitä ja tuhansia muita hetkiä ei voida minulta koskaan ottaa pois. Lyhyesti sanoen: Tätä on onni.

Ihana aloitus <3 kiitos aloittajalle!

Allekirjoitan kaikki edellä kerrotut asiat, ihanasti oletye pukeneet kokemuksenne sanoiksi. Mulle tuli ihan kyyneleet silmiin. Erityisesti se, joka kertoi kultaisesta pohjavireestä, koka on lasten myötä jäänyt elämään, kosketti.

Raskaus ja synnytys ja pikkuvauva-aika ovat olleet taianomaisia, kerrassaan. Lapsen kasvun seuraaminen kiehtovaa ja ainutalaatuista. Kaiken kaikkiaan nautin lapsiperhe-elämästä, vaikka se välillä onkin rankkaa ja väsyttävää, mutta ne onnenhetket ovat niin täysiä, että korvaavat moninkertaisesti kaiken muun.

No kyllähän se oli "taivahan ihme" ne synnytykset (varsinkin ensimmäinen) ja se koko biologinen prosessi. Omalla kohdallani vielä helppo, katsoin asiaa ikään kuin vähän sivusta ja ihmettelin/odotin että milloin tässä nyt sitten on jotain kauheaa. Vastasyntynyt on ihmeellinen. Vauvoja oli hyvin palkitsevaa hoitaa. Saan myös suurta tyydytystä ajatuksesta, että ovat terveitä ja heillä on koko elimistö nuorta, uutta ja tervettä.

Ja sitten on ollut heidän kasvunsa ja kehityksensä seuraaminen; en tiennyt lapsista ennen juuri mitään. Nykyään tiedän omista lapsistani todella paljon, olen ollut ennakkoluuloton ja hyvin on pärjännyt ihan perusjärjellä. Oma äitini oli muuten kiva, paitsi silloin ihan kauhea kun oli lukenut niitä jotain järkyttäviä 70-luvun äitiensyyllistämisoppaita. Itse en ole mitään sellaisia oppaita lukenut.

Ja on kiva nähdä kuinka lapset pärjäävät ja ajattelevat omilla aivoillaan.

Lapset myös kehuvat minua paljon, mikä on hämmentävää. Olen sanonut ettei tarvitsisi ja että se on hämmentävää. "mutta kun sä äiti olet niin ihana" (en kyllä aina ole) Kasvattajana ole tyytyväinen itseeni siinä, että minulla on kyky määritellä rajat ja se, milloin homma pistetään poikki (esim. liian väsyneet lapset). Minä olen tässä asiassa meillä se viimeinen auktoriteetti ja lapset ovat oppineet että on ihan turha siinä vaiheessa yrittää enää tingata mitään. Selkeät rajat ovat lapsille palvelus, josta pidän kiinni ja joka tekee hommasta paljon helpompaa. Kai se on sitten myös tietynlainen onnistumisen tunne?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:56"]

Pakko kommentoida lapsettomana.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]

...kun tuntuu, ettei täällä tehdä muuta kuin valiteta lapsiperhe-elämästä ja haukuta lapsia. Minä aloitan:

- Äitiys on kasvattanut minua ihmisenä uskomattoman paljon ja saanut minut tekemään hyviä valintoja sekä pitämään jälleen huolen itsestäni (esim. vaihdoin tylsän duunariammatin unelmieni alan opiskeluun; laihdutin ja aloin kuntoilla raskauksien jälkeen jne.). Olen saanut persektiiviä elämään; aika kulkee niin nopeasti, etten halua enää tuhlata sitä tehden asioita, jotka saavat minut onnettomaksi.[/quote]

Jotkut tarvitsevat tähän lapsen, jotkut kykenevät siihen ihan itsensä takia. Voin ihan samalla lailla sanoa että pidän huolen itsestäni (liikun, syön terveellisesti, pukeuden nätisti jne) ja aikuistuttuani (~25-30 vuotiaana) hoksasin ettei epämieluisia asioita todellakaan tarvitse sietää, vaan aikuinen voi itse valita mitä ja miten tekee. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Olen alkanut sietää ja ymmärtää muita lapsia sekä ennen ärsyttäneitä ihmisiä paljon paremmin, joten elämä on tietenkin helpompaa.[/quote]

No tämä minulta kyllä puuttuu - mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän lapsia ja ärsyttäviä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Raskaudet, synnytykset ja pikkuvauva-ajat ovat olleet ainutlaatuisia kokemuksia, joita voi tulevaisuudessa muistella ensirakkauden tavoin.[/quote]

Kukin hankkii omat kokemuksensa. Lasten tekeminen on sulkenut sinulta joitakin muita kokemuksia, joita lapseton on hankkinut sillä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lasten kasvattaminen vastuullisiksi ja toiset huomioon ottaviksi ihmisiksi (onnellisuudesta puhumattakaan!) on kasvattanut myös minua itseäni, kun olen joutunut kohtaamaan omat "epäkypsät kohtani" ja lapsuuden ongelmani.[/quote]

Samalla lailla lapseton kohtaa ne epäkypsyytensä ja kypsyy iän myötä. Taasen - jotkut tarvitsevat tähän lapsia, toiset eivät. Ja jotkut eivät kypsy vaikka tekisivät 10 lasta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lapset pitävät minut liikkeellä; emme mieheni kanssa olleet mitään "spontaaneja viikonloppureissuja Eurooppaan"-tyyppejä ennen lapsia, vaan enemmän nörtihtäviä omissa oloissa viihtyjiä - nykyään on enemmän syitä käydä ihmisten ilmoilla ja kaupungilla, puhumattakaan luvasta sukeltaa pallomereen ja pomppia pomppulinnassa.[/quote]

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt - miksi aikuinen ei voi pitää hauskaa?? Miksi siihen tarvitaan aina se lapsi mukaan? Ihan samalla lailla lapsetonkin voi "sukeltaa pallomereen ja pomppia pomppulinnassa". Leikkikenttien laitteet on parhaita!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Lapset kertovat parhaat jutut, vaikka pidin tätä ennen isona valheena. Lapset katsovat maailmaa niin eri tavalla kuin me aikuiset - ja ovat luonnostaan todella huumorintajuisia - että olen itsekin ymmärtänyt uudelleen sen, ettei elämän tarvitse aina olla niin vakavaa.[/quote]

Minusta elämä ei ole ollut ikinä vakavaa. Sen avoimen katsantokannan voi säilyttää itselläänkin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:25"]- Omien lapsien - varsinkin tulistuvamman tyttären - kanssa kohtaamani konfliktitilanteet ovat saaneet minut ymmärtämään paremmin omia vanhempiani ja omaa lapsuuttani.[/quote]

No, tähän en osaa kommentoida. Itselläni on ollut todella laiminlyövät vanhemmat, enkä usko että alkaisin ymmärtää heidän toimintaansa vaikka itse lisääntyisinkin.

Summa: Ilmeisesti osa ihmisistä menettää iän myötä oman sisäisen lapsensa niin pahoin, ettei enää osaa itse iloita asioista ja jumittaa vaan tylsään vakavuuteen. He eivät välitä itsestään, joten he tarvitsevat ulkopuolisen objektin ( = lapsen) osoittamaan heille elämän kivuutta ja merkityksellisyyttä. Kuitenkin isoin kasvamisen paikka olisi löytää se ilo ja tekemisen ja olemisen riemu omasta elämästä - muuten lasten kotoa muuttaessa on taas iso kriisi edessä, kun se elämän "tarkoitus" taas häviää.

[/quote]

Mua säälittää tämän vastaajan elämä. Sitä vain ei voi tietää, millaista elämä lapsen kanssa on ellei niitä ole. Se on useimmille ihana asia, se korkein saavutus, minkä rinnalla joku ylennys tuntuu tyhjältä.

Mä elin täysiä ennen lapsia, menin ympäri maailmaa, asuin ulkomailla, rakensin uraa ja näin ovat tehneet mun kaveripiiristä melkein kaikki! Ei siis ole totta, että jäisi jostain paitsi kun saa lapset, me esim. matkustellaan 2-3 kertaa vuodessa 2 lapsen kanssa ulkomailla.

-Vauvan tyytyväinen lörpöttely ja hymy kun aamulla näkee minut. Vaikka täydellinen ei ole kukaan, niin sitä kokee tehneensä ainakin jotain oikein, kun on noin elämäniloinen ja perustyytyväinen pieni ihminen kehittynyt. Osa tottakai ihan kiinni luonteesta, johon en ole vaikuttanut, mutten ainakaan ole traumatisoinut lasta.

- Parisuhteen muutos. Meillä lapsen tulo lujitti suhdetta. Vaikka väsyttää, ärsyttää ja rasittaa välillä, niin kumpikaan ei suunnittele lähtöä. Puhalletaan yhteen hiileen entistä paremmin, vaikka niin tehtiin kyllä ennenkin. Rakastan miestä entistä vahvemmin. Intohimoa ei ole ollut samalla tavalla, mutta kumppanuutta sitäkin enemmän. Eikä se intohimokaan täysin ole kadonnut . ;)

- Olen tullut rohkeammaksi ja äitinä haluan luoda osaltani parempaa maailmaa. Haluan olla tervehenkinen, rohkea ja empaattinen roolimalli. Pyrin olemaan parempi ihminen. Näin myös asioissa, jotka eivät liity lapseen. Lapsen tulo lähinnä herätti miettimään ihanneminääni ja kuinka hakuan olla lähempänä sitä ihannetta.

- Olen opetellut ottamaan rennommin ja nauttimaan hetkestä. Ei ole juuri nyt pakko siivota, voin käyttää sen ajan seurustelemalla vauvan kanssa ja siivota vähän myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:49"]

Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

[/quote]

Vanhempien suhteeton onnettomuus lapsettomiin pariskuntiin nähden ei ole mitään dissaamista tai vähättelyä vaan väestötason tutkimustuloksiin perustuva yleistys. Kyllä omiin valintoihinsa saa olla silti tyytyväinen. En ymmärrä, miksi minun hyväksyntäni niille on sinulle niin tärkeää. -7

[/quote]

Mjaa, kyllä tämä sinun jankkaamisesi joltain kompleksilta haiskahtaa. Voi olla, että olet vielä melko nuori / vasta "velautunut" kun et ymmärrä, miksi onnellisuustutkimuksen vetäminen mukaan tähän keskusteluun on aika epäkypsää ja sivu aiheen.

[/quote]

Koska en anna periksi asiassa, jossa tiedän olevani oikeassa, olen jankkaaja? Sinusta varmaan kaikki ihmiset, jotka eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä vanhemmuuden autuaaksitekevyydestä, ovat jankkaajia. Jos et halua lukea viestäjäni tässä ketjussa, älä vastaa niihin ja esitä onttoja syytöksiäsi. -7

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:49"]

Niin, et voi näköjään estää edes itseäsi. Pakosta tulee mieleen, että mahdatko sittenkään olla omiin elämänvalintoihisi tyytyväinen, jos on noin kova tarve tulla tällaiseen ketjuun kertomaan, että onnettomiahan te lapsiperheet olette ja vähättelemään äitiyden/vanhemmuuden positiivisia tuntemuksia.

[/quote]

Vanhempien suhteeton onnettomuus lapsettomiin pariskuntiin nähden ei ole mitään dissaamista tai vähättelyä vaan väestötason tutkimustuloksiin perustuva yleistys. Kyllä omiin valintoihinsa saa olla silti tyytyväinen. En ymmärrä, miksi minun hyväksyntäni niille on sinulle niin tärkeää. -7

[/quote]

Mjaa, kyllä tämä sinun jankkaamisesi joltain kompleksilta haiskahtaa. Voi olla, että olet vielä melko nuori / vasta "velautunut" kun et ymmärrä, miksi onnellisuustutkimuksen vetäminen mukaan tähän keskusteluun on aika epäkypsää ja sivu aiheen.

[/quote]

Koska en anna periksi asiassa, jossa tiedän olevani oikeassa, olen jankkaaja? Sinusta varmaan kaikki ihmiset, jotka eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä vanhemmuuden autuaaksitekevyydestä, ovat jankkaajia. Jos et halua lukea viestäjäni tässä ketjussa, älä vastaa niihin ja esitä onttoja syytöksiäsi. -7

[/quote]

Eihän kukaan ole väittänyt, että vanhemmuus on autuaaksitekevää. Päinvastoin. Lue mitä tahansa sivua vauva-palstalla ja ketjujen joukossa on vähintään 5-10 vauva-ajan rankkuutta valittelevia aloituksia.

Tässä nimenomaisessa ketjussa haluttiin keskustella siitä, mikä kaikesta huolimatta on vanhemmuudessa ja perhe-elämässä ihanaa ja ihmeellistä.

Sinun tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että lapsiperheessä voi olla onnea, rakkautta, kumppanuutta, iloa, naurua ja hyvää mieltä. Ihme tyyppi oot. Oliko sulla itselläs kovinkin rankka lapsuus? (Tai oikeestaan, älä kerro, ei kiinnosta.)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 16:10"]

Koska en anna periksi asiassa, jossa tiedän olevani oikeassa, olen jankkaaja? Sinusta varmaan kaikki ihmiset, jotka eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä vanhemmuuden autuaaksitekevyydestä, ovat jankkaajia. Jos et halua lukea viestäjäni tässä ketjussa, älä vastaa niihin ja esitä onttoja syytöksiäsi. -7

[/quote]

Ap vastaa: en ole kirjoittanut vanhemmuuden autuaaksitekevyydestä missään. En ole sitä mieltä laisinkaan. Pidän vapaaehtoislapsettomuutta yhtä lailla hyvänä valintana niille, jotka eivät lapsia halua.

Vaan kun tässä ei keskusteltu siitä. Vaan siitä, mitä iloa ja hyvää lapset ja vanhemmuus on ihmisille tuonut. Jos et pysty nyt päästämään tästä keskustelusta irti vaan palaat vielä tähän, niin katson sinulla olevan jotain henkilökohtaisia ongelmia sen suhteen, että jotkut ihmiset voivat saada vanhemmuudesta iloa ihan yhtä lailla kuin toiset lapsettomuudesta.