Lue keskustelun säännöt.
onko ADD:stä kärsivä
12.01.2015 |
Ihan kokonaan ulkona parisuhdemarkkinoilta?
Itselläni on tämä. Lääkitystä ei ole, muyta olen harkinnut kyllä. Miehet säikähtää kun kerron tästä. Käyn töissä ja hoidan lapseni. Ytitän pitää myös itsestäni huolta. Käyn salilla ja lenkkeilen. Välillä kyllä on jumitus jaksoja, jolloin en saa revittyä itteäni mihinkään kuin pakollisiin juttuohin. Kämppä on kaaoksessa yms. Mutta pärjään jotenkin. Toki ymmärrän sen, että koville voi välillä ottaa minun kanssa oleminen. Mutta onko kettään joka seurustelee jonkun ADD/ADH diagnoosin omaavan kanssa ja pärjäätte siinä suhteessa?
Kommentit (47)
Ja mä oon siis tyypillinen ADD.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitä tarvitse ekoilla treffeillä kertoa. Oma ADD:ni on suhteellisen huomaamaton mutta kyllä se parisuhteessa näkyy kun unohdan harva se päivä lompakon toisen takin taskuun tai etsin avaimia kunnes myöhästyn bussista. Muuten olen ihan normaali, mukava ja nätti suomalaisnainen.
Lisään vielä että miehelläni on monia tapoja jotka ovat vähintään yhtä ärsyttäviä kuin minun unohteluni ja säheltämiseni. Olisin itsekin säikähtänyt jos mies olisi kertonut sairastavansa kotityöallergiaa, ruuan kovaäänistä maiskuttelua ja kuorsaamista. Olemme silti onnellisia yhdessä :)
4
En minä kertoisi tuollaisesta asiasta ainakaan kovin pian tutustumisen alussa, ehkä en koskaan. En ole miehelleni kertonut sitäkään että minulla on nuoruudesta asperger-diagnoosi (jota itse pidän vääränä).
Minä olen sitä mieltä et - hei lentsikka taivaalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen olit 14 vuotiaana? Haluaisin auttaa ystäväni lasta.
Niin totta. Mutta se tulee nopeasti ilmi mun seurassa. Unohdan avaimet, lompakon. Lähteminen kotoa hidasta. Häslään, jumitan, puhe takkuaa, kun tulee monta asiaa mieleen yhtä aikaa. Olin avioliitossa lasteni isän kanssa 10 vuotta, joka oli adh.. ihan oikeasti. Kai se vakka kantensa valitsee :D oli kyllä aika myrskyävä suhde. Mitähän lapsista tulee? Vielä ei ainakaan oo tullut mitään esille.. lapset kouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:00"]Millainen olit 14 vuotiaana? Haluaisin auttaa ystäväni lasta.
[/quote]
Vetäytyvä. Huono koulussa. Muutama ystävä, kun en jaksa kauheeta yhteyden pitoa, kun muutaman ihmisen kanssa.. Masentunut, ehkä. Viihdyin yksin.
Olen kyllä helpodti lähestyttävä kuitenkin ja iloinen.
Ap
no itseasiassa on tasan muutamia erittäin "tärkeitä" kiinnostuksen kohteita.. mutta eihän se sitä tarkoita että kiinnostuksen kohteita ei voisi tulla lisää.. ? ja ulospäin ei add:ta huomaa.. olen ymmärtänyt että adhd huomataan ulospäin?
en ole vielä saanut tarkkaa diagnoosia mutta kyllä "ensi" haastattelussa oli add oli enemmän kuin adhd.. tiedä sitten totuutta kumpi mutta luulin/luulen adhd:n eron olevan vain se "hyperaktiivisuus" (adhd).. ja sitä minulla ei ole.. muuten sama..
kiitos huomautuksesta mutta näin itse olen ymmärtänyt asian.. :)
mutta valaiskaa toki jos olen väärässä add:n ja adhd:n erovaiuuksissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:02"]
Niin totta. Mutta se tulee nopeasti ilmi mun seurassa. Unohdan avaimet, lompakon. Lähteminen kotoa hidasta. Häslään, jumitan, puhe takkuaa, kun tulee monta asiaa mieleen yhtä aikaa. Olin avioliitossa lasteni isän kanssa 10 vuotta, joka oli adh.. ihan oikeasti. Kai se vakka kantensa valitsee :D oli kyllä aika myrskyävä suhde. Mitähän lapsista tulee? Vielä ei ainakaan oo tullut mitään esille.. lapset kouluiässä.
[/quote]
Jos se häiritsee toista osapuolta, deittailu ei varmaan jatku, mutta se ei ole sinun ongelmasi. Ei sinun tarvitse varmistella mitään etukäteen kertomalla diagnoosista. Jos olen vieraammassa seurassa ja mokaan jotain, totean yleensä kevyesti "mulla on siis niin laho pää" ja nauran päälle (eri asia jos mokaan jotain sellaista, josta kuuluu pyytää anteeksi). Ei se kenellekään muulle kuulu mitä lääkärinpapereissa sanoo, paitsi tietenkin lähipiirille, jotka elävät kaikkien oireitteni kanssa.
Mulla on aina riittänyt seuraa ja jopa impulsiivisuus tekee sen, että uskallaan ottaa riskejä ja tavata ihmisiä. Tavallaan olen huomannut, että "kaikki elämäni miehet" ovat usein aika teknisesti ja käytännöllisesti taitavia, kompensoivat sähläämistäni ja samalla ihastuvat juuri minuun sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ei mun poikaystävää mun ADD häiritse. onko sotku add piirre? en tiennyt.
mä yritän aina tehdä jotai joka rauhottaa mua esim neulominen vaikka oon siinä tosi huono. mä kirjotan aina paperille päivän tehtävät ja rauhottumis ajat ja tälläset:D
Minun miehellä on luultavasti ADD, ei ole koskaan testattu joten diagnoosiakaan ei ole, mutta kaikki merkit siihen viittaavat. Ja ihan hyvin meillä menee, mitä nyt minulla välillä menee hermot miehen huolimattomuuteen ja keskittymiskyvyttömyyteen. Muuten kyllä täydellinen ja ihana mies.
Ja kuten muutkin ovat jo sanoneet, älä ap missään nimessä heti ensimmäisillä treffeillä paljasta tuommoista. Monet voivat säikähtää ihan pelkästään sitä, että on joku diagnoosi, vaikka itse vaivan kanssa pärjäisikin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siitä lääkityksestä. En ole syönyt stimulantteja vuosikausiin. Kun syön niitä, luen Hesarin kannesta kanteen ja hyperfokusoidun, grudusta meinasi tulla lähes väikkärin laajuinen kun en osannut lopettaa kiinnostustani aiheeseen.
Mutta ilman lääkettä tulee taas niitä addin tähtihetkiä. Niitä älyttömyyksiä, miksi pidin adhd:stani joskus ihan kamalasti ja minkä vuoksi myös kärsin elämästäni ihan kamalasti.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:21"]siis ei mun poikaystävää mun ADD häiritse. onko sotku add piirre? en tiennyt.
mä yritän aina tehdä jotai joka rauhottaa mua esim neulominen vaikka oon siinä tosi huono. mä kirjotan aina paperille päivän tehtävät ja rauhottumis ajat ja tälläset:D
[/quote]
No ei sotku yksistään ole add piirre :D vaan liittyy mulla tohon jumitukseen.. mullakin on päiväkalenteri, sit tulee repsahduksia. Varsinkin kun iskee stressi. Ei tämän kanssa helppo ole elää kyllä itsekkään. Vaikeina aikoina. Pään sisällä kauhee kaaos ja sit sulkeudun. Sen takia sitä lääkitystä nyt harkinnut. Pelottaa vaan jääkö siihen henkisesti koukkuun. Et nyt kun otan napin, niin saan taas tehtyä asiat helpommin.
Minulla on add ja muutettiin avokin kanssa yhteen pari kk sitten. Riidellään tosi usein tästä mun kaaoksesta jonka kanssa itse olen oppinut elämään mutta mies ei kestä. Olen yrittänyt jotenkin saada itseä kasaan miehen vuoksi mutta ei onnistu, aivot ei pelitä siihen malliin että voisin adjustoitua hänen elintapoihin. Lääkärissä olen ravannut mutta eivät halua tehdä mitään. Yksityiselle ei ole nyt varaa mutta säästän, pelottaa että sielläkin vain tuhahtavat ja rahat menee hukkaan. Alkaa kyllästyttämään jo ja pelkään kamalasti sitä että mies haluaa eron. Onhan se toiselle rankkaa kun ei pääse toisen ajatuksiin sisälle.
Mun miehellä on ADD. Sillä on sata projektia kesken joissa ei oo mitään tolkkua.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:00"]Millainen olit 14 vuotiaana? Haluaisin auttaa ystäväni lasta. [/quote] Vetäytyvä. Huono koulussa. Muutama ystävä, kun en jaksa kauheeta yhteyden pitoa, kun muutaman ihmisen kanssa.. Masentunut, ehkä. Viihdyin yksin. Olen kyllä helpodti lähestyttävä kuitenkin ja iloinen. Ap
[/quote]
Mä olin hyvä erityisesti reaaliaineissa. Kaikki mikä kiinnosti jäi päähän. Urheilin pakonomaisesti, sairastin bulimiaa, huoneeni on täydellisen siisti. Oli pari hyvää kaveria. Tiedostamatta itselääkitsin itseäni kurinalaisuudella.
Ehkä mulla siis vielä on mahdollisuuksia pariurua :) Tuntuu vaan reilulta kertoa, et mulla on tälläinen, mut toisaalta ei ehkä ekoilla treffeillä siis :D
Mun mies lähinnä nauraa mun ADD:lle.