Millainen mies EI seuraa urheilua

Vierailija kirjoitti:

Olen yli nelikymppinen mies enkä ole ikinä katsonut urheilua. En pysty edes kuuntelemaan sitä, käy kovasti se selostus hermoille. Minulle pitää maksaa että suostun katsomaan.

Taidat olla harvinaisuus. 👍

Ja ne kisakarjalat, joita raahataan kaupasta. Parhaimmilla on molemmissa käsissä sportti"salkku"..

Olen välillä tavannut miehiä jotka sanoo ettei urheilu kiinnosta ja eivät katso. On niitä mutta vähemmän. Se on minustakin tylsää seurattavaa ja minulle on aivan sama kuka voittaa.

En ole koskaan katsonut ensimmäistäkään lätkäpeliä tai vastaavaa. Ennemmin vääntää senkin ajan punttia ja välillä katsoo e-urheilua.

Ei urheilun seuraaminen ole mikään miehkekyyden merkki.  Yksipuolista ja yleistävää ajattelua.

Miknkälainen harrastus on sitten naisellisuuden merkki. Minä en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta enkä käsitöistä. Olenko vähemmän naisellinen? Muita kiinnostuksen aiheita on sitten paljon.    

Oma mieheni ei seuraa mitään urheilua. Ei kiinnosta häntä. Hän kyllä itse urheilee paljon jo työnsäkin puolesta. Harrastaa pyöräilyä, nyrkkeilyä ja salia. Eipä siinä perhe elämän päälle jää hirveesti muutenkaan aikaa ruutua tuijottaa. Mielummin katotaan yhdessä jotain sarjaa tai leffaa.

Mun mies ei katso. Jos ollaan kylässä ja isäntäväki katsoo urheilua, niin katsellaan kyllä seuraksi. Urheilee itse, lenkkeilee ja nyt hiihtää. Katsotaan telkkarista vain uutiset, miinus urheiluruutu.

Koirat juoksee pallon perässä, ei aikuiset ihmiset. Ei ole mielenkiintoista katseltavaa.

Mikä ”mies” sellainen on , kota ei urheilu kiinnosta? Ei mies eikä mikään. Nyrkillä tapettava itikka, joka olisi vapaussodassa ollut ensimmäisten joukossa montun pohjalla lyijyä täynnä.

Veikkaan että sellaisiakin on. Ehkä takana on joku trauma esim.koulun liikunnantunneilta kun valitaan vaikka juoksuviestiin joukkuetta ja tulee valituksi vikana tms. Siitä voi jäädä ikuinen kammo urheilua kohtaan...Itse seuraan kyllä kaikkea sporttia mitä tarjotaan. Vaikka omallekin kohdalle joskus osui tuo vikana valituksi tulemisen häpeä koululiikunnassa. Toivottavasti nykyään joukkueet kasataan eri tavalla kuin aikoinaan koulussa.

Ei_Pakollinen kirjoitti:

Veikkaan että sellaisiakin on. Ehkä takana on joku trauma esim.koulun liikunnantunneilta kun valitaan vaikka juoksuviestiin joukkuetta ja tulee valituksi vikana tms. Siitä voi jäädä ikuinen kammo urheilua kohtaan...Itse seuraan kyllä kaikkea sporttia mitä tarjotaan. Vaikka omallekin kohdalle joskus osui tuo vikana valituksi tulemisen häpeä koululiikunnassa. Toivottavasti nykyään joukkueet kasataan eri tavalla kuin aikoinaan koulussa.

Ei pidä paikkaansa kohdallani. Olen ikäluokkani huippukuntoisia ollut pienestä pitäen ja pitänyt urheilusta, mutta en ole ikinä oikein tykännyt seurata mitään urheilulajeja. Toisinaan tulee hetken aikaa katsottua eri yksilölajien harrastajien harjoitustekniikoita, treenejä ja matseja, silloin tällöin joukkuelajienkin, mahdollisesti vilkaisen myös olumppialaisiakin tai muuta huipputason urheilua, mutta sen erityisemmin en seuraa urheilumaailmaa. Nämä kerrat kun sitä katson, ovat lyhyitä hetkiä, enkä silloin kaljasalkku vieressä niitä toljota, ellen nyt satu istumaan lätkämatsien aikana tuttujen luona, jolloin voin kyllä aikani kuluksi sitä seurata. En ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi jotain joukkuetta fanitetaan, henkeen ja vereen asti, jotenkin olen huvittuneena seurannut tätä kiekkojuhlintaakin.

Ainoat lajit joita voisin edes harkita seuraavani, ovat yksilölajeja kuten paini, nyrkkeily, judo, painonnosto, voimanosto, yms. Ei mikään lätkä tms. pallopeli, joita en itse ole koskaan harrastanut. Mutta en seuraa noitakaan, vaan menen ennemmin salille tai vaikka koiran kanssa lenkille.

En seuraa urheilua joskus katson yleisurheilun kenttälajeja. Pitkästyttävämpää ei olekaan kuin jääkiekko ja pallopelit. Insinööri

Mun mieheni seuraa krikettiä, mikä on suosittua hänen kotimaassaan Australiassa. Muuten ei välitä hirveästi urheilusta, kiinnostunut enemmän esim. matkailusta, taiteesta, kirjallisuudesta, live-musiikista. 

Hieman nyt kyllä yleistän tässä, mutta olen huomannut, että mitä älykkäämpi mies on sitä vähemmän hän yleensä seuraa penkkiurheilua.

Miehekäs mies urheilee itse eikä tuijottele muiden urheilemista. 

Minä en seuraa urheilua. 40v mies, rakennusurakoitsija, voimailija ja pidän älyllisestä viihteestä

Minulle sopii mies jolla jotain muutakin elämässä kuin urheilu. Kun vaan löytäisi.                    Niina

Sellainen, joka ei ole kiinnostunut urheilun seuraamisesta. Seuraava provo kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Hankalapa tuota muuttaa on. Ihmistä kiinnostaa se, mikä kiinnostaa. Minä olen mies, ja minusta mikään ei ole niin tylsää kuin katsoa urheilua. Minulle on mm. aivan sama voittaako jääkiekon maailmanmestaruuden Suomi vai Papua-Uusi-Guinea. Kuvittelin mielessäni kysymyksesi ylösalaisin kohdistuneena itseeni: miten minut saisi muuttumaan urheilusta kiinnostuneeksi. En kyllä keksi mitään konstia, millä se oikeasti onnistuisi. Teeskentelemään ehkä voisi hetkeksi saada.

Minut saisi kyllä kiinnostumaan urheilusta, jos siitä maksettaisiin palkkaa. En kyllä senttiäkään maksaisi, että ottaisin jonkun maksukanavan urheilun katsomiseen.

Tämmöiseksi ilmeisesti tulin, kun oli vain yksi TV lapsuudessa, josta isä aina katsoi urheilua. Muut ei saaneet katsoa mitään, jos tuli urheilua.