Lue keskustelun säännöt.
Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?
29.11.2014 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen pari omaa höpöilyä. Jospa nämä uskaltaisi jakaa, arvostaen ja kunnioittaen, tietty. ;)
Olin 23, ja pelasin avomieheni kanssa roolipeliä tietokoneella. Hän vesitti hienon suunnitelmani jollain ovelalla tempulla. Aloin itkeä ja raivota, miks hänen pitää aina pilata kaikki, ja lopetin pelaamisen siihen paikkaan.
Toinen kerta tapahtui 28-vuotiaana. Saimme joululahjaksi hienot suklaarasiat, minä toiveeni mukaan ihan pienen, mies ison. Pienessä sattui olemaan parikin makua, joista en pitänyt, ja kysyin, voisiko mieheni vaihtaa kanssani omastaan. Hän lupasi, mutta myöhemmin.
Muutama päivä aaton jälkeen palasin aiheeseen. Mieheni pahoitteli, oli syönyt jo kaikki. Minä suutuin, sätin ja itkin. Aikani reaktiotani kummasteltuaan mies paljasti huijanneensa, halusi vähän kiusata. Sitten suutuinkin siitä, että minulle VALEHDELTIIN. Js varmaan enemmän siitä, että olin suuttunut ihan tyhjästä aivan oikeastikin.
:D
(Mainittakoon, että enimmän aikaa olen ihan leppoisa, ja näille kahdelle jutulle on yhdessä naurettu makeasti monta kertaa.)
Onkos muilla tarinoita?
Kommentit (169)
Raskaana ollessa tuli heitetty ihmeellisiä kohtauksia.
Itkin hartaasti sitä, että enenääkoskaan voi pitää korkokenkiä...
(jos joku pohtii, että miksen vaan laittanut korkkareita jalkaan, niin kokeipa itte kun painopiste on jossain puoli metriä edelläsi, selkä vaivaa ja päivän kulkureitti menee soratietä puistoon hiekkalaatikon reunalle...)
No, joskus tulee laitettua korkokengät. Aika nopeasti ne tulee myös potkaistua nurkkaan, hauskempaa ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran sain kohtauksen kun mies oli syönyt viimeiset keksit paketista. Lukitsin itseni vessaan vollottamaan. Mies oli oven ulkopuolella ihan hoo moilasena :D
Kyseessä vielä miehen ihan oma itselleen ostama paketti. Tälle ollaan kotona naurettu monta kertaa, mies saattaa välillä kysyä jos olen ärsyyntynyt jostain että "tuleeko tästä nyt keksi-episodi?"
Mä olen kyllä aina jotenkin tiennyt, että en ole ainoa, joka hermostuu älyttömyyksistä :)
Ihanaa, kiitos vertaistuesta. Olen viime viikot ollut stressi+hormonihoyryissa (kapselin kayttajat mahtavat tietaa) ja sekoillut urakalla. Raivosin miehelleni kun han kysyi miksi laitoin hammastahnatuubin hanen toilettilaukkuunsa -reaktiona huusin hanelle pain naamaa ja laimaisin kylpparin oven kiinni :D
Kodin ulkopuolella menin kampaamoon sekoilemaan. Odotuslista oli pitka ja kahoen tunnin istumisen jalkeen vuoroni koitti. Kampaaja meni pitamaan taukoa ja kymmenen minuutin jalkeen tuli sanomaan etta tulisi ihan pian takaisin. Paassani napsahti kun tytto kaveli ovesta ulos varmastx ostaakseen ruokaa, eli jatin kahvini kampaamon odotuspenkille, kavelin ovesta ulos edes sulkematta sita ja menin kotiin huutoitkemaan pettymystani :D tallasin myos lattialla olleen pahvilaatikon ihan littanaksi raivoissani. Jostain syysta se helpotti.
Minulla tulee myös noita myötätunto itkuja.
Lemppari sukka menee rikki ja suren kun sitä rikkinäistä harmittaa koska se ehjäkin joutuu roskikseen vaikka on ehjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paistoin croisantteja ja ne paloivat. Yritin pidätellä itkua. Mies sitten hymyssä suin söi niitä palaneita croisantteja ja sanoi että ne on ihan hyviä. Sitten aloin vollottsmaab että en osaa edes croisantteja paistaa :D
Mä itkin kun luin tätä ketjua. :D Etenkin tuo sai isoimmat kyyneleet valumaan kun jonkun mies yritti korjata sitä lasista kynsiviilaa, ja toinen siivosi kolmioleivän jämät pois. Ja tuo kun Joulupukki olikin väärä. Sattumalta minäkin olen 89 syntynyt, ja muistan myös harmituksen kun yhtenä vuonna lapsuusmuistoja verestellessäni vaihdoin kanavan Kuumalinjalle ja huomasin väärän pukin parran takana ja tunsin jouluaamun olevan pilalla. :') Niisk..
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli menkat ja olin raskaan työviikon jälkeen todella väsynyt. Tehtiin aviomiehen kanssa iltapalaksi uunipatonkeja. Patongit tuli uunista ja aloin leikkaamaan omaani puoliksi ja leikkasinkin sitten ihan päin helvettiä, niin että toisesta puolesta tuli ohut ja toisesta paksu. Parahdin suureen itkuun ja sopersin miehelle että kaikki on pilalla ja patongit ihan perseestä. Mies siinä pidätteli hymyään ja antoi oman patonkinsa mulle ja söi itse rupusti leikatun. Kunnon yöunien jälkeen vähän nauratti.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:14"]Voi helvetti. Raivopää ämmät selittelee sekopäisyyttään menkoilla ja hormoneilla.
Olette vain heikompi sukupuoli henkisesti, älykkyydeltänne ja fyysisesti. Hankkikaa kaikki kantturat apua mielenterveysongelmiinne.
[/quote]
Ota se pulloharja pois vehkeestäsi niin ehkä säkin pystyt nauramaan itselles. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:14"]Voi helvetti. Raivopää ämmät selittelee sekopäisyyttään menkoilla ja hormoneilla.
Olette vain heikompi sukupuoli henkisesti, älykkyydeltänne ja fyysisesti. Hankkikaa kaikki kantturat apua mielenterveysongelmiinne.
[/quote]
Mielummin raivopää-ämmä kun sinä.
Hävettää tunnustaa, mutta pelattiin mieheni kanssa lautapeliä ja mieheni käyttäytyi mielestäni tosi ärsyttävästi (oli reilusti voitolla) niin päädyin vessaan itkemään. Huh huh sentään, en ole edes mikään huono häviäjä normaalisti:D Syytän hormoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta sitten mies repäisi sukkani, jossa jo oli valmiiksi noin 2 cm reikä. Suutuin, loukkaannuin, ja kyyneleitäkin tuli. Eipä ole sen jälkeen sukkiini koskenut.
Olin jo reiän huomatessa sanonut, että pitää heittää roskiin, silti oli maailman loppu kun mies meni "hajottamaan" tahallaa minun sukkani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luulin että mies oli laittanut saunan päälle ja sitten kun menin sinne niin se olikin ihan kylmä.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:55"]
Suutuin niin hirveästi siitä, että sain yliopistossa kurssiarvosanaksi "vain" kolmosen, että painuin peiton alle vollottamaan ja lähetin tentaattorille viileähkön vaatimuksen avata arvosteluperusteita. Myöhemmin tuo oma reagointi nauratti, ehkä kolmekymppiseltä olis voinut jo vähän fiksumpaa suhtautumista odottaa. Selvää lienee, että uusin kurssin... ;-)
[/quote]
ei ole selvää.
meinaatko että 3 ei riitä sun arvosanaksi? aika hikipinko oot.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:06"]
Kerran mulla oli ollut todella inhottava työpäivä. Oli menkat aluillaan, työilmapiirissä jännitteitä jne. Oltiin tekstailtu mieheni kanssa, että hän tulee hakemaan mua töistä. Mulla sit loppui akku ja oletin automaattisesti, että menen sittenkin bussilla koska ei saada toisiamme kiinni ja matka ei todellakaan ollut mikään hirmuinen (about 15 min bussilla). Mulle sysättiin yks ikävä homma mihin en osannut sönköttää vastaan, etten hoida muiden sotkuja, joten työt venähti tunnilla. Tässä vaiheessa kun olin lähdössä kotiin odotin, että tietenkin mies on kotona jo. Noh, kuka se odottikaan pihalla. Ahdistuin kun näin auton ja ajattelin, että mies on kireä kun joutui odottamaan (vaikka on yleensä todella lupsakka). Avasin oven ja mua vastassa on leveä hymy ja "Moikka pupuliini, oliko kiva päivä?". Romahdin ihan totaallisesti. Vollotin koko matkan kotiin sellasta ällöttävää räkäitkua, mies koukkasi mäkkärin kaistalla ja osti mulle juustoaterian pirtelöllä (tehdään tota tosi harvoin). Jotenkin toi miehen ihanuus oli ihan liikaa. Vollotin siellä autossa ja sain vedettyä henkeä vaan sanoakseni "sä kutsui mua yäääää eläinvauvvanimellä byää vaikka odotit melkein tunnin". Kotona mies helli ja syötti mulle ranskalaisia kun katottiin telkkaria ja kysyi helpottaako. Hän. <3
[/quote]
ihana mies!!
Olen niin kauhean herkkä loukkaantumaan muiden sanomisista ja tekemisistä! Että elämä on yhtä itkupotkuraivaria
Mä itkin kerran aika hartaasti kun huomasin että mukaan ottamassani pitsassa oli ananasta, vaikka olin nimenomaan sanonut että ilman ananasta.
Kerron omani kunhan muistan jonkun hauskan, mutta mieheni sai eilen vastaavan raivarin kun sanoin haluavani kananmunan kypsänä (se oli ihan vetistä vielä kun mies meinasi sen pannulta ottaa). En ole 100% varma itkikö 30v kahden lapsen isä, mutta ainakin heitti lastan ja paineli vessaan :D
Tää nyt oli hiljainen, mutta tosi alhainen.
Olin tapellut Kelan kanssa aikani, syynä osa-aikatyö, pitkä juttu, pitkät selvitykset. Siis ne virkailiijat mitä meidän kelassa on, ovat aivan ihania, ei ole heidän syytään. Mutta kun taas kerran istuin siinä ja pidättelin kyyneleitäni, en enää jaksanut sitä selittelyä.
Otin kuulakärkikynän ja aloin "viiltelemään" ranteitani sillä.
Jostain syystä kuukausien vääntämisen jälkeen asiat alkoivat hoitumaan samalla viikolla.
Harmi, että sain kokoaikaisen vakityöpaikan niin pian sen jälkeen... Sitä ne varmaan sielläkin odottivat että tuo poistaa itsensä sovitellulta päivärahalta...