Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?

En ole raivoitkenyt, mutta tänään itkin kaupassa kun löysin suomalaista näkkileipää. Asun ulkomailla ja Suomi-ikävä on kova.

Tein ruokaa ensimmäisessä omassa kodissani. Eka kerta ruokavieraita. Kaataessani kuumaa vettä pois spagettikattilasta koko homma lipesi käsistä ja spagettikattilallinen meni lavuaariin.
Kirosin ja itkin kunnolla. Jännä että tälläisiä asioita muistaa vielä 23 vuoden jälkeen.

Eikö muita?

Sain ihme itkuprimitiivikohtauksen kun saatanan imuri ekaksi oli ihan tukossa,purin sen pirun laitteen osiin, jonka jälkeen ei imenyt yhtään mitään kauhistunut mieheni vieressä. 45v nainen, jonka mies pikkuhiljaa toipuu kohtauksesta.

Menkkapäissäni itkeä vollottelen aivan kaikelle. Viimeksi katselin kissavideoita ja aloin vuolaasti kyynelehtimään puhtaasti siitä syystä, että kisut olivat niin suloisia enkä voi omaa lemmikkiä ottaa puolison allergian vuoksi. Miesystävä siinä vieressä hölmistyneenä vieressä katseli, että mitäs nyt. 

Kerran pillahdin itkuun siitä, että olin katsonut nuudelipaketin kalorimäärän väärin. Kaloreita olikin enemmän kuin luulin ja itkuksi meni. Olevinaan meni tuon takia koko päivä pilalle :D Tuntuu nykyisin kamalan typerältä, sillä en juuri kalorimääriä tuijoittele, vaan syön jos nälkä on. 

Kauppakassista katkesi kotimatkalla sanka. Ostokset levisivät kaikki kadulle. Kotona itkin rikkoutuneita jugurttejani.

Hormoonihöyryissäni itkin kerran kun en saanut jäisestä suklaajäätelöstä leikattua itselleni palasta. Jäätelöt lensi pitkin seiniä ja maailma tuntui romahtavan siihen paikkaan. :D

Itkin talvirenkaita vaihtaessani kun ei pultit lähteneet auki. Iski jotenkin vaan tajuntaan että mä joudun aina vaan tekemään kaiken yksin ilman apua ja kukaan mies ei koskaan enää huoli mua ja byääääääh.

Mies haukkasi mun hampurilaisesta palan ennenkuin ehdin itse aloittaa sitä. Huusin ja itkin miehelleni että se on nyt pilalla ja lähdin ovet paukkuen. Menkkapäissäni, tietysti. Jostain syystä saan raivareita juuri ruokaan liittyen aina kun mulla on menkat, esim jos olen aikeissa tehdä leivän ja mies onkin syönyt ne kaikki tai jos ajattelen santsata ruokaa ja mies onkin vetänyt jo lautaselle kaikki loput. Itken ja huudan kuin mielipuoli!

Kyllä näitä aina menkkojen aikaan sattuu :D

Ekana tuli mieleen viimeisin kohtaus, kun kuorin kananmunaa. Kuorien mukana lähti palasia myös munasta, vaikka kuinka varovasti yritin sitä kuoria. Raivostuin siitä ihan sairaasti, hakkasin munan ensin käsieni välissä palasiksi ja heittelin pitkin pöytää.

Joskus olin väsyneenä matkalla kotiin ja kannoin käsissäni kolmioleipää. Kun pääsin kotini alaovelle ja yritin avata ovea, niin kolmioleipä lipesi käsistäni maahan. Mulla kilahti aivan täysin ja potkin leivän seinään. Ihana mieheni kävi vähin äänin siivoamassa suurimmat rippeet pihalta samalla kun mä pillitin lohduttomasti kylppärissä :)

Yritin joskus puristaa sitruunamehua sitruunasta sellaisella mehupuristimella. Homma meni pipariksi ja mehut lensi pitkin seiniä. Itkin vuolaasti sitruunaparkojen kohtaloa, en nyt jälkikäteen edes muista miksi.

Mieheni mielestä pilkoin perunoita väärällä veitsellä ja hän toi minulle toisen. Olin eri mieltä, joten itkuraivarihan siitä tuli. Laiha puolustus on, että olin tuolloin todella stressaantunut työttömyydestäni ja minusta tuntui, etten osannut tehdä mitään oikein. Naurettava kohtaus joka tapauksessa.

Itkin salaa itsekseni kun kävin kampaajalla ja hiuksia jouduttiin leikkaamaan. Ihan siis sellaisen mallin sain kun olin halunnutkin, en vaan olisi halunnut luopua yhdestäkään vaivalla kasvattamastani karvasta. :D

Oltiin lähdössä raskausaikanani tuttavapariskunnan luokse istumaan iltaa. Minulla oli kova nälkä ja kysyin, että mennäänkö ensin ravintolaan syömään. Mies totesi, että oli juuri syönyt mahan täyteen ennen kuin tulin töistä. Vedin sitten hirveät itkupotkuraivarit, kun mies oli syönyt silloin, kun itse olin nälissäni

Töissä yhtenä talvena aamuyön tunteina piti lähteä matkaan, mutta peräkärryn jarrut oli jäätyneet kiinni. Ryömin kärrin alle ja aloin lekalla hakkaamaan niitä auki ja samalla iski valtava epätoivo koko maailmaa kohtaan ja vollotin siellä kärryn alla ja itkin ja valitin että "Mie en jaksa tätä enää!" Onneksi kukaan ei kuullut tai nähnyt, olisin hävennyt silmät päästäni.

Näitä itkupotkuraivareita saan joka kuukausi, aina viikko ennen menkkoja olen itsemurhan partaalla ja skitsoan täysin mitättömistä asioista.

Aloin poraamaan kun katsoin dokkaria miekkavalaista. Ihan klassisesti ihmisen pahuutta vollotin. Ja vähän kyllä sitäkin miten ne miekkavalaat söi hylkeen, ja miten maailma on niin epäreilu. Olen 26.

Olin juuri aloittanut pillerit uudestaan ja itkin joka asiasta. Vedin sit itkuraivarit, kun en pystynyt lopettamaan itkemistä.

Arvon skitsoämmät, huomaattekos eron liikutusitkujen ja tavaroiden-seinään-paiskomisraivareiden välillä? ONko tuo jälkimmäinen teistä aikuista käytöstä ja miten reagoitte, jos joudutte todistamaan jonkun muun "menkkakohtausta"?

En päässyt lentokoneessa ikkunapaikalle! Olin tuolloin 18 ja reissussa vanhempieni kanssa. He häpesivät silmät päästään, olinhan jo täysi-ikäinen. Rakastan lentämistä ja ikkunapaikka on must, aina olen ekana ryykämässä koneeseen. Vanhempani taas inhoavat lentämistä ja sanoivat että meidän perhe menee koneeseen viimeisenä. En tiedä minkä ihmeen takia sitten tottelin heitä... Kone oli aivan täynnä, minä ja äiti päästiin samalle penkkiriville ja isä joutui kauas meistä. Sitten kun tajusin että yhtään ikkunapaikkaa ei ole vapaana, voi luoja... Yritin olla itkemättä mutta v-tutti niin paljon että lopulta kyyneleet alkoi valua :D Kyseessä oli vielä lyhyt Helsinki-Oulu -lento.