Lue keskustelun säännöt.
Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?
29.11.2014 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen pari omaa höpöilyä. Jospa nämä uskaltaisi jakaa, arvostaen ja kunnioittaen, tietty. ;)
Olin 23, ja pelasin avomieheni kanssa roolipeliä tietokoneella. Hän vesitti hienon suunnitelmani jollain ovelalla tempulla. Aloin itkeä ja raivota, miks hänen pitää aina pilata kaikki, ja lopetin pelaamisen siihen paikkaan.
Toinen kerta tapahtui 28-vuotiaana. Saimme joululahjaksi hienot suklaarasiat, minä toiveeni mukaan ihan pienen, mies ison. Pienessä sattui olemaan parikin makua, joista en pitänyt, ja kysyin, voisiko mieheni vaihtaa kanssani omastaan. Hän lupasi, mutta myöhemmin.
Muutama päivä aaton jälkeen palasin aiheeseen. Mieheni pahoitteli, oli syönyt jo kaikki. Minä suutuin, sätin ja itkin. Aikani reaktiotani kummasteltuaan mies paljasti huijanneensa, halusi vähän kiusata. Sitten suutuinkin siitä, että minulle VALEHDELTIIN. Js varmaan enemmän siitä, että olin suuttunut ihan tyhjästä aivan oikeastikin.
:D
(Mainittakoon, että enimmän aikaa olen ihan leppoisa, ja näille kahdelle jutulle on yhdessä naurettu makeasti monta kertaa.)
Onkos muilla tarinoita?
Kommentit (169)
Siis oikeesti? Olennpitänyt itseäni herkästi hermostuvana mutta ei taida olla mitään hätää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:40"]
Mulla kans ruoka, mies on hirveen itsekäs ja syö kysymättä jääkaapista mitä löytää. Kyllä se nyt pistää itkettää kun aamulla on ottamassa eväitä jääkaapista eivätkä ne enää olekaan siellä!
[/quote]
Laitapa tohon tilalle kämppis, joka pilvessä syö työevääsi yöllä ensin valvotettuaan sua läpi yön möykkäämällä kavereiden kanssa. Viha, turhautuneisuus, epäreiluus, järkyttävä itsekkyys ja suunnaton väsymys aiheuttaa ihan mukavan itkuromahduksen.
ps. ei ollu eka eikä vika kerta. Todellakaan.
Viimeksi tänään raivostuin imurille, kun se ei toiminut kunnolla. Irrotin letkun tutkiakseni, oliko siinä kenties jokin tukos, enkä sen jälkeen enää meinannut saada letkua kiinni imuriin. Päässä kilahti ja riehuin hetken yksinäni itkupotkuraivarin partaalla, kunnes tajusin itsekin, kuinka hölmöltä tilanne ulkopuolisen silmiin luultavasti näyttäisi.
T. Juuri tupakoinnin lopettanut
Molemmissa tapauksissa olin raskaana. Yksi kerta olin laittamassa pyykkejä kuivumaan. Sukka tipahti telineestä, nostin sen maasta ja laitoin uudestaan telineelle. Sama sukka tippui uudestaan ja kun nostin sitä, se tippui kädestäni lattialle- tämä oli liikaa. Murruin aivan täysin ja itkeä nyyhkytin sohvaa vasten "kunmäenosaamitäänoonihanpaska".
Toisella kertaa oltiin miehen kanssa saunassa ja multa tippui pesusieni suihkun alle. Nostin sen ja löin samalla takaraivon siihen pieneen osaan josta tulee suoraan vettä alaspäin. Heitin pesusienen seinään ja itkin kuin pikkutyttö lattialla pää polvissa ja kielsin miestä koskemasta, koska hän ei heti tajunnut sientä minulle nostaa..
Niin ja toy storia kerran katsellessa aloin itkemään, koska "ne oli andyn lelujaaaa" :'( (andy siis antoi woodyn ym. Pois)
Olen 25-vuotias...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken vedin itkuraivarit isille ja äitille, kun mun piti ostaa poikaystävälle calvin kleinin hajuvettä joululahjaks ja sain äsken tietää, et isi oli työreissulla ulkomailla ja meni ostaan tax freestä sille bossin hajuvettä.
Mulla on pari mikroitkua. Kerran unohdin laittaa kalakeittolautasen päälle kuvun ja keitot oli ympäriinsä. Mies sitten ihan ystävällisesti kysyi unohdinko kuvun ja raivosin sille tyyliin, "ootko itse täydellinen, etkö koskaan mokaa byääääää!?". Sitten oon porannut monesti kun unohdin vahtia puuroa ja se kiehui yli ja levisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkaa joskus kiristää, jos en millään löydä jotain etsimääni tavaraa, eikä tähän tarvita edes mitään menkkahuuruja. Pahin tapaus oli se, kun muuton jälkeisenä syksynä aloin etsiä yhtä hinnaltaan lähes arvotonta pipoa, enkä muistanut yhtään, mihin olen sen pakannut tai onko se ylipäätään tullut mukaan uuteen asuntoon. Ensin tarkistin rauhassa muutaman kaapin, mutta pian alkoi keittää ja tempaisin vain kaikki vaatekaappien sisällöt lattialle ja tarkistin kaikki moneen kertaan. Ei löytynyt. Sitten alkoi itkettää jo se kamala sotkukin ja huusin täyttä kurkkua "viiiiittuuuuuuu!". Ei ole vielä tähänkään päivään mennessä näkynyt sitä myssyä.
Onneksi ei asu miestä samassa taloudessa. Olisi varmaan pakannut kamansa ja lähtenyt saman tien, jos tuon olisi todistanut.
Minäkin saan näitä kohtauksia vähintään kerran kuussa, mieheni on erittäin ymmärtäväinen ja lohduttaa ihanasti. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että kohtausten takia naisia on huomattavasti vähemmän johtotehtävissä. Ei kukaan hyväksyisi miehiltä moista käytöstä. Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sain hirveän kohtauksen kun sain tietää, että naapuritontille rakennetaan talo.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:55"]
Suutuin niin hirveästi siitä, että sain yliopistossa kurssiarvosanaksi "vain" kolmosen, että painuin peiton alle vollottamaan ja lähetin tentaattorille viileähkön vaatimuksen avata arvosteluperusteita. Myöhemmin tuo oma reagointi nauratti, ehkä kolmekymppiseltä olis voinut jo vähän fiksumpaa suhtautumista odottaa. Selvää lienee, että uusin kurssin... ;-)
[/quote]
ei ole selvää.
meinaatko että 3 ei riitä sun arvosanaksi? aika hikipinko oot.
[/quote]
No jos jatko-opintoihin esimerkiksi vaaditaan nelosen keskiarvo, niin ei se kolmonen silloin riitä, se on ihan selvää. Jostain lääkiksestä voi hyvinkin valmistua kolmosilla ja saattaa kuulua ryhmänsä parhaimmistoon, kaikkialla se ei vaan mene niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä hormonihöyryissäni itken, koska tulee niin paha mieli teidän puolestanne!! Täysin valideja syitä itkeä iso osa, näen itseni reagoimassa samoin :D
Olin raskaana ja kärsin närästyksestä ja oksentelusta silloin. Olin kertonut miehelleni, etten voi syödä joitain juttuja kuten ruisleipää. Hän oli sitten kuitenkin ostanut reissumiestä itselleen aamupalaksi ja oli vielä tainnut ostaa minulle Vaalealeipää, mutta aloin itkeä ja raivoaa hirveästi ja valitin miten hän ei yhtään ajattele minua. Aika säälittävä olen ollut, mutta raskausaikana ja menkkojen aikana olen TODELLA herkkä, vaikka olenkin rento tyyppi. Kerran kun mulla oli kuukautiset ja oltiin ulkona ja mä vaan purskahdin viiden minuutin välein itkee sydämeni pohjasta, enkä edes itse tiennyt miksi itkin. Ja kesti koko päivän nuo kohtaukset. Olin varmaan ahdistavaa seuraa :"D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime lauantaina oli tytön 1v juhlat ja vieraiksi vain muutama tulossa. Heräsin jo 6.30 leipomaan muffineita ja voileipäkakkua ja mitä kaikkea. Menin herättämään mieheni että nyt nouset imuroimaa ja siivoamaan ja katsomn tytön perää. Mies oli aivan o_O - ilmeellä ja kysyi että MIKSI, ei nää nyt niin isot kekkerit oo et höllää nyt vähän. Aloin vuolaasti itkemään samantien kun en ehdi imuroida (MITENKÄÄN) ennen vieraita. Naurettavinta ja huvittavinta tässä on se että siskoni ja veljeni ja heidän puolisonsa olivat saapumassa klo 14jlk ja minä itkin 6.30 kun en ehdi imuroida. :D
Mä oon niin herkkis, että itken tosi usein. Useimmiten liikutuksesta, mutta myös hämmentyneenä itken, joskus suuttuneenakin. Mutta paljon on kyllä tullut kilahdettua miehellekin ihan tyhmistä jutuista, hormonit ja stressi jne. vaikuttimina.
Tässä nyt yksi juttu joka tuli mieleen. Mies tapasi vuosien jälkeen vanhan opiskelukaverinsa. Alkoivat pitää yhteyttä, kävivät muutaman kerran kahvilla ja treenaamassa yms. Tämä miehen opiskelukaveri oli tullut uskoon opiskelujen jälkeen, ja kutsui miehen mukaan seurakuntansa tapahtumaan. Mies kertoi mulle tästä ja sanoi vielä menevänsä, ja kilahdin ihan täysin! Aloin itkeä, itkin hysteerisesti ja mökötin koko illan sängyssä peiton alla.
En vieläkään osaa sanoa, mikä muhun meni. Normaali reaktio olisi ehkä ollut pieni kummastus, mutta ilmeisesti hormonit olivat kohdillaan :) Pelkäsin kai jotenkin, että mies innostuuu niistä seurakuntajutuista, vaikka sekin on vähän hassu pelko. Mies on pitkään ollut ateisti ja ilmeisesti meni vain uteliaisuudesta ja miellyttämisen halusta (ei ole sen koommin vastaavissa tapahtumissa käynyt ja yhteydenpito tähän kaveriinkin hiipui käännytysyritysten takia).
Ei helkuta. Eikö teillä ole itsehillintää yhtään?
Hormoni-itkut mitättömistä asioista on niin tuttuja! :D Menkkojen aikaan koen hirveää myötätuntoa niin elollisten kuin elottomienkin asioiden puolesta..
Eräänä iltana viime kesänä tulin iltavuorosta kotiin ja huomasin, että leipä oli homeessa. Itkin leivän surkeaa kohtaloa kenellekään kelpaamattomana viedessäni sitä roskikseen.
Olen myös mennyt ravintolan vessaan itkemään, kun näin kyseisessä ravintolassa vanhan lihavan miehen syövän aivan yksin.
Tossa yks päivä PMS:n kourissa tihrustin itkua, kun olin aikeissa ruveta neulomaan itselleni villapaitaa, mutten löytänyt lankani paksuudelleni sopivaa ja silmää miellyttävää ohjetta vaikka tuntikausia nettiä selailin, siinä sitten turhautuneena pillitin kun "vittu mulla on kylmä enkä saa päällepantavaa kun kaikki on niin perseestä enkä löydä yhtään kivaa ohjetta, waaahh." Ihan kuin mulla ei olis muita vaatteita...
Olin ulkomailla perheeni ja siskoni perheen kanssa. Viimeisenä päivänä huomasin akkuni loppuneen vasta siinä vaiheessa kun olin eksynyt siskostani museossa. Aloin itkeä ja lähdin vain kävelemään museosta kohti kahden kilsan päässä olevaa paikkaa jossa meidän oli tarkoitus museon jälkeen tavata muu porukka. Kävelin paikalle järjettömän varmana siitä että siskoni oli jo mennyt sinne ja jättänyt minut yksin ja olin todella kiukkuinen siskoni törkeydestä. Tapaamispaikalla ei tietenkään ollut vielä ketään, joten nöyränä naisena kävelin koko matkan takaisin museolle josta siskoni tietenkin löytyi sangen hämmästyneenä katoamisestani. En edes kehdannut myöntää itkukohtaustani ja raivoani hänelle vaan sanoin vain että luulin hänen jo lähteneen. Hah, kyllä sitä osaakin itkeä ja raivota pikkuasioista. Menkat oli tulossa täälläkin.
OT
Yleensä en näitä korjaile, kun se sotkee ketjua, mutta nyt on ihan pakko todeta, että anteeksi 89, puhelimella vahinkopeukku. Ihana tarina, ihana mies.