Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?

Pesukone oli päällä kun pyykkivuoroni alkoi, ja jouduin odottamaan 20 min että saan omat pyykkini koneeseen, sillä seurauksella etten ehtinyt saunaan, jota odotin yli viikon kuin kuuta nousevaa. Pikkujuttu (kai) mutta olen vieläkin raivoissani sille joka julkesi laittaa koneen niin myöhään päälle!!

Sain itkuraivokohtaukset, kun piparien kuorruttaminen ei onnistunut nätisti. Toinen mikä tulee mieleen, niin joiduin kävelemään töistä kotiin inhottavassa pienessä tihkusateessa, oli kyllä sateenvarjo, mutta se ei auttanut mitään, kun oli oikein sellanen tihkusadeverho, joka kasteli housut ja kengät ja laukun... Kotimatka meni pala kurkussa ja eteisessä sitten repesin huutamaan ja vollottamaan lattialla.

Suutuin niin hirveästi siitä, että sain yliopistossa kurssiarvosanaksi "vain" kolmosen, että painuin peiton alle vollottamaan ja lähetin tentaattorille viileähkön vaatimuksen avata arvosteluperusteita. Myöhemmin tuo oma reagointi nauratti, ehkä kolmekymppiseltä olis voinut jo vähän fiksumpaa suhtautumista odottaa. Selvää lienee, että uusin kurssin... ;-)

Itkettää krapulassa kaikki suuret ja/tai mahtavat esineet - isot laivat, korkeat rakennukset, nopeat autot jne. Se on sellaista liikuttunutta ja onnellista itkua kylläkin, ei raivoa.

Raskaana ollessani hormonit heittelivät siihen malliin että itkin pienimmillekin asioille. Erikoisin taisi olla kun säälin kukkakaalia sen hajun takia:D kyllä miehellä oli ihmettelemistä!
Myös tv aiheutti monet itkut. Kerran näkyi niin suloisia kissoja että aloin sitä itkemään. (Siis hyvin voivia)
Itkin myös jos teki jotain oikein kovasti mieli enkä tiennyt mitä. Availin siis keittiön kaappeja ja jääkaappia yrittäen etsiä mielitekoani tietämättä mikä se on.
Kyllä sääliksi miestäni kävi välillä kun mitä ihmeellisimmät asiat itketti. Ja onneksi ei kauaa kestänyt tuo hormoni aika!

Olin käymässä lääkärillä. Jostain syystä tuli puheeksi irtohiukset, joita löytyy joka paikasta. Lääkäri kertoi, että hän oli juuri vähän aikaa sitten tyyliin mikroskooppia apuna käyttäen irroittanut vauvan varpaan ympärille kiertyneen irtohiuksen. Liikutuin jostain syystä tästä tarinasta niin paljon, ettei itku ollut kaukana :D Kotimatkalla taisin tirauttavat pari kyyneltä. Säälitti varmaan pienet vauvat niin paljon.

Se kun nuoruudessa avomieheni (elämäni suurin rakkaus) ei ottanut ollenkaan huomioon sitä mitä minä halusin, toivoin ja tarvitsin parisuhteen näkökulmasta, hän oli kamalan itsekeskeinen ja pääsääntöisesti moni muu asia meni aina minun edelle vaikka sanoi rakastavansa minua ja oli aina minut halunnut.... (ei osannut olla nuorena muuta).

Pihtasi seksiä torjuen lähentely-yritykseni toistuvasti. Häneltä sai läheisyyttä 30 sekuntia 2-3 vko välein. Joskus kihisin raivosta ja itku-potkuraivarit purkautui siten hallitsemattomasti ja tuli sanottua ja loukattua häntä tosi pahasti, niin kuin vain miestä voi loukata.

Oliko tyhmin/huvittavin syy.... no ehkä ei.

En ole ihminen jolla on tarve raivota ja itkeä pikkuasioista

Jos talossa on 4 naispuolista, äiti ja vaikka 3 tyttöä miten selviätte kaikkien kuukautisista täysjärkisinä? Lähteekö mies ja äiti vuorotellen hotelliin tai laitokseen lepäämään. Voin kuvitella sen ovien paukuttelen, tavaroiden heittelemisen, vuorotellen äiti ja vuorotellen tyttäret ja sitä itkun määrää. 

Omissa kuukautisissa on jo tarpeeksi kestämistä, tueppa siinä sitten 3 tytärtä, jotka menkkaraivoavat samoista asioista ja aukovat päätä.

Tapasin kerran miehen työkaverin vaimon juhlissa ja hän kysyi, että kuinka monta lasta meillä on ja kun sanoin 2 poikaa hän katsoi minuun oikeasti kyynelehtien olet onnekas, minulla on 1 poika ja 1 tyttö ja tyttö tuli teini-ikään ja hän ei tee muuta kuin paukuttele ovia ja huuda, olen niin väsynyt siihen.

Aivan hulvattomia tarinoita, nauran täällä vedet silmissä. 

Kyllä naisen elämä on yhtä vuoristorataa, ensin on uhmaikä, sitten teinivuodet, sitten menkkahormonit, sitten raskaushuurut, sitten työstressi ja pinna kireellä, pms oireet, sitten alkaakin vaihdevuodet. Voi miesparat. Mutta se joka tuon kaiken läpi kahlaa kumppaninsa rinnalla on todella lehmänhermoinen aikuinen mies.

Tytär söi menkkamässynä viimeiset jäätelöt pakastimesta ja minä vaihdevuosissa hikoileva aloin parkua, kun olin haaveillut siitä  jäätelöstä. Ja tytär alkoi sitten puolestaan itkeä että on ahne läski pas""a.

Mieheni paineli sitten kauppaan ja toi kaksi pakettia jäätelöä sekä sipsipussin meille hormonihirviöille :D

Kerran eräs typerännäkönen kaljupääjunttibemarikuski tööttäili kun pari ylimääräistä sekuntia odotin, että autokoulun auto tulee vastaan kavennetulla kadunpätkällä erittäin ruuhkaisella alueella. Näytin sille keskaria takaikkunan läpi. Se sai hirveen kilarin ja hyökkäilytti sitä vanhaa kotteroaan muka minun auton peräpuskuriin sit kaahas kapeella kadulla eteeni pysäytti siis autoni ja tuli huutamaan naama kiinni sivuladiin mulle. Hän vaaransi todella koko risteyksen liikenteen. 

Hah hah, hitto mikä pelle. Vai oliko polosella lounas jääny väliin ja tuli nälkäkiukku tai sit sillä oli alkanu miesten vaihdevuodet ja pms oireet. Miettikää miten pentu voi keski-ikänen mies olla et kun ensin itse soittaa riikkaria kun joutuu 5 sekuntia odottamaan  ja kun hänelle näytetään keskisormee niin hän kilahtaa siitä itse niin että oikein käy fyysisesti uhmakkaaksi. Harmi etten ehtiny kaivaa kännykkää ja oisin ottanu viedolle koko tilanteen. Rekkari tosin on kirjotettu ylös. Sekopää äijä, kannatas harkita vihanhallintakoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan itkenyt mitään turhaa tai "tyhmää". En syö e-pillereitä tai muita hormoneja enkä kärsi PMS:stä.

Sama täällä, e pillerit piti varmaankin mielialaa edes vähän kurissa vaikka kyllä joskus huomasi että on hiukan kiukkuisempi mut sekin voi johtua ihan vaan työstressistä tai kun joku tai jotkut ihmiset ärsyttää tai elämässä ei ole sitä mitä kaipaa. Nyttemmin käytän jo toista hormonia ja stressi ja turhautuminen on ainoastaan  se joka saa v käyrän koholle mut ei tollasia itkupuuskia tai hallitsemattomia raivareita tule onneksi. 

Mut hauska näitä oli kuitenkin lukea, kiitos päivän nauruista.

Ei oo varmaankaan älyttömin syy pillastua, mut opiskeluaikojen jälkeen sisustin omaa pikku asuntoani vähistä rahoistani, mulla oli uudet nahka nojatuolit ja  isorotuinen pentukoira, joka joutu olemaan työpäivän ajan yksin. Olin uupunut työstä, treenaamisesta ja yksin koiran hoitamisesta. Koira oli repinyt toisen nojatuolin nahkat riekaleeksi ja niitä valkosia fyllinkejä oli pitkin kämppää ja nojatuoli oli ulko-ovella eteisessä vastassa kun tulin töistä kotiin.  Huusin niin paljon kun kurkusta lähtee, koiraparka pelästy ja pakeni keittiöön, sain ihan hirveen kilarin ja sit itkin vessanlattialla maaten. Tosin sitten kohta en enää itkenyt tuolia vaan sitä että mikään ei onnisu elämässä nii kun haluaisin, joudun hoitamaan aina kaikki itse kukaan ei auta, exä petti ja jätti 4v sitten ja minä jäin yksin kukaan ei rakasta minua saatana.... kun avasin vessan oven hakeakseni särkylääkettä koska itkin niin et pää halkee, koira tuli hyvin varovasti tökkimään kuonolla ja kun istuin keittön lattialla se tuli nuolemaan mun naamaa lohdutukseksi ja lepyttääkseen minut. 

Ei muute repinyt enää mitään sen jälkeen. 

Mustasukkaisuudesta ja siitä että miesystäväni (joka oli nimenomaan aina halunnut minut) piti kavereidensa kanssa ryyppäämisiä ja saunailtoja ym ym aina minua tärkeämpänä, aiheutti kyllä sellasta raivoo parikymppisenä et oksat pois. Vaikka rakastin sitä torveloa muuten, minä olin myös halunnut aina vain hänet, en ketään muuta oikeasti, hemmetti et se kolli sai mun kuuman veren kiehumaan välillä. Se kiukutti (aiheutti epävarmuutta ja pelkoa) myös kun tajusin et tää parisuhde ei mene yhtään siihen suuntaan mitä minä toivoisin ja kuinka huomasin että hän taitaa pitää minua itsestäänselvyytenä, puheet ja teot eivät kohdanneet.

Siinä lensi astiat ja ne vi..un drinkki-ja kaljalasit kirjahyllystä. Hajos kaapin ovet ym ym. 

Mut kenenkään muun miehen takia en oo mitään pultteja ottanu, itkenyt hiukan kylläkin, koska en ole rakastanut hänen jälkeensä oikeesti ketään... sillon ei olekaan voimakkaita tunteita puoleen eikä toiseen. 

Olenko jotenkin outo, kun en ole koskaan saanut itkupotkuraivareita...🤔 mutta hauska lukea näitä, että näinkin voi olla.

Ei kai aikuinen mitään raivoa, jos nyt ei ole elämästä ja kuolemasta kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Aivan hulvattomia tarinoita, nauran täällä vedet silmissä. 

 

Kyllä naisen elämä on yhtä vuoristorataa, ensin on uhmaikä, sitten teinivuodet, sitten menkkahormonit, sitten raskaushuurut, sitten työstressi ja pinna kireellä, pms oireet, sitten alkaakin vaihdevuodet. Voi miesparat. Mutta se joka tuon kaiken läpi kahlaa kumppaninsa rinnalla on todella lehmänhermoinen aikuinen mies.

Ei naurata, vaan on synkintä paskaa mitä voi olla. Miksi haaskasin elämäni tämmöisiin kodin myrkyttäjiin - niin monta monta elon päivää pilalla tyhjän takia.

Mies