Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?

Pesukone oli päällä kun pyykkivuoroni alkoi, ja jouduin odottamaan 20 min että saan omat pyykkini koneeseen, sillä seurauksella etten ehtinyt saunaan, jota odotin yli viikon kuin kuuta nousevaa. Pikkujuttu (kai) mutta olen vieläkin raivoissani sille joka julkesi laittaa koneen niin myöhään päälle!!

Sain itkuraivokohtaukset, kun piparien kuorruttaminen ei onnistunut nätisti. Toinen mikä tulee mieleen, niin joiduin kävelemään töistä kotiin inhottavassa pienessä tihkusateessa, oli kyllä sateenvarjo, mutta se ei auttanut mitään, kun oli oikein sellanen tihkusadeverho, joka kasteli housut ja kengät ja laukun... Kotimatka meni pala kurkussa ja eteisessä sitten repesin huutamaan ja vollottamaan lattialla.

Suutuin niin hirveästi siitä, että sain yliopistossa kurssiarvosanaksi "vain" kolmosen, että painuin peiton alle vollottamaan ja lähetin tentaattorille viileähkön vaatimuksen avata arvosteluperusteita. Myöhemmin tuo oma reagointi nauratti, ehkä kolmekymppiseltä olis voinut jo vähän fiksumpaa suhtautumista odottaa. Selvää lienee, että uusin kurssin... ;-)

Itkettää krapulassa kaikki suuret ja/tai mahtavat esineet - isot laivat, korkeat rakennukset, nopeat autot jne. Se on sellaista liikuttunutta ja onnellista itkua kylläkin, ei raivoa.

Raskaana ollessani hormonit heittelivät siihen malliin että itkin pienimmillekin asioille. Erikoisin taisi olla kun säälin kukkakaalia sen hajun takia:D kyllä miehellä oli ihmettelemistä!
Myös tv aiheutti monet itkut. Kerran näkyi niin suloisia kissoja että aloin sitä itkemään. (Siis hyvin voivia)
Itkin myös jos teki jotain oikein kovasti mieli enkä tiennyt mitä. Availin siis keittiön kaappeja ja jääkaappia yrittäen etsiä mielitekoani tietämättä mikä se on.
Kyllä sääliksi miestäni kävi välillä kun mitä ihmeellisimmät asiat itketti. Ja onneksi ei kauaa kestänyt tuo hormoni aika!

Olin käymässä lääkärillä. Jostain syystä tuli puheeksi irtohiukset, joita löytyy joka paikasta. Lääkäri kertoi, että hän oli juuri vähän aikaa sitten tyyliin mikroskooppia apuna käyttäen irroittanut vauvan varpaan ympärille kiertyneen irtohiuksen. Liikutuin jostain syystä tästä tarinasta niin paljon, ettei itku ollut kaukana :D Kotimatkalla taisin tirauttavat pari kyyneltä. Säälitti varmaan pienet vauvat niin paljon.

Se kun nuoruudessa avomieheni (elämäni suurin rakkaus) ei ottanut ollenkaan huomioon sitä mitä minä halusin, toivoin ja tarvitsin parisuhteen näkökulmasta, hän oli kamalan itsekeskeinen ja pääsääntöisesti moni muu asia meni aina minun edelle vaikka sanoi rakastavansa minua ja oli aina minut halunnut.... (ei osannut olla nuorena muuta).

Pihtasi seksiä torjuen lähentely-yritykseni toistuvasti. Häneltä sai läheisyyttä 30 sekuntia 2-3 vko välein. Joskus kihisin raivosta ja itku-potkuraivarit purkautui siten hallitsemattomasti ja tuli sanottua ja loukattua häntä tosi pahasti, niin kuin vain miestä voi loukata.

Oliko tyhmin/huvittavin syy.... no ehkä ei.

En ole ihminen jolla on tarve raivota ja itkeä pikkuasioista

Jos talossa on 4 naispuolista, äiti ja vaikka 3 tyttöä miten selviätte kaikkien kuukautisista täysjärkisinä? Lähteekö mies ja äiti vuorotellen hotelliin tai laitokseen lepäämään. Voin kuvitella sen ovien paukuttelen, tavaroiden heittelemisen, vuorotellen äiti ja vuorotellen tyttäret ja sitä itkun määrää. 

Omissa kuukautisissa on jo tarpeeksi kestämistä, tueppa siinä sitten 3 tytärtä, jotka menkkaraivoavat samoista asioista ja aukovat päätä.

Tapasin kerran miehen työkaverin vaimon juhlissa ja hän kysyi, että kuinka monta lasta meillä on ja kun sanoin 2 poikaa hän katsoi minuun oikeasti kyynelehtien olet onnekas, minulla on 1 poika ja 1 tyttö ja tyttö tuli teini-ikään ja hän ei tee muuta kuin paukuttele ovia ja huuda, olen niin väsynyt siihen.