Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:22"]

Mies haukkasi mun hampurilaisesta palan ennenkuin ehdin itse aloittaa sitä. Huusin ja itkin miehelleni että se on nyt pilalla ja lähdin ovet paukkuen. Menkkapäissäni, tietysti. Jostain syystä saan raivareita juuri ruokaan liittyen aina kun mulla on menkat, esim jos olen aikeissa tehdä leivän ja mies onkin syönyt ne kaikki tai jos ajattelen santsata ruokaa ja mies onkin vetänyt jo lautaselle kaikki loput. Itken ja huudan kuin mielipuoli!

[/quote]

Mulla sama! Viimeisiä ruokia ei viedä kysymättä haluaako joku vielä!

Itse en osaa itkuraivota millekään, mutta voi luoja mieheni on mestari tässä. Esimerkkejä edelliseltä viikolta: oli laittanut espressokeittimen suuttimen väärin päin ja paine purkautui varaventtiilistä ylöspäin. Hirveät kilarithan siitä seurasi ja mies painui lopuksi peiton alle itkemään kurjuuttaan. Toissapäivänä sotki kotona farkut kun hillomunkista tippui täytettä. Minä ja leipuri olimme kuulemma miinoittaneet munkin ja pilailin selvästi hänen kustannuksellaan, kun en ollut ostanut munkkia itselleni. Huoh.

Up

Hölmöimmät itkut olivat varmaan sen takia, että eräs ita asettelin sohvatyynyjä paikoilleen ja yksi jäi aina vaan vähän ruttuun jostain kohdasta. Pillahdin siinä sitten itkuun. Ja juu, menkat olivat aluillaan.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:12"]

Menkkapäissäni itkeä vollottelen aivan kaikelle. Viimeksi katselin kissavideoita ja aloin vuolaasti kyynelehtimään puhtaasti siitä syystä, että kisut olivat niin suloisia enkä voi omaa lemmikkiä ottaa puolison allergian vuoksi. Miesystävä siinä vieressä hölmistyneenä vieressä katseli, että mitäs nyt. 

[/quote]

Olin raskaana ja juuri tullut neuvolasta, jossa olin saanut ruokavalio-ohjeet (raskausdiabetes). Oli ruoka-aika, jääkaappi aika tyhjä ja yritin löytyvistä aineksista koota sallitun ateria. Keitin makaronia ja lämmitin sallitun määrän eli kaksi nakkia. Mies tuli keittiöön ja nappasi suuhunsa toisen nakeista. Hämmästyi suuresti, kun minä purskahdin vuolaaseen itkuun.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 19:19"]

En ole raivoitkenyt, mutta tänään itkin kaupassa kun löysin suomalaista näkkileipää. Asun ulkomailla ja Suomi-ikävä on kova.

[/quote] lentokoneella pääsee äkkiä Suomeen ikävän yllätessä

Viimevuonna olin suunnitellut hirmuhienon illallisen itsenäisyyspäiväksi. Ruokaan oli tarkoitus laittaa sinihomejuustoa, jonka mieheni ja kaksi teinipoikaamme olivat syöneet. Sainkin kunnon itkupotkuraivarit ja ajoin jokaisen kaksilahkeisen ulos talosta. Ei mitään järkeä. Nykyään nauramme kaikki tälle muistolle:D

Oli jouluaatto, ja olin käynyt suihkussa peseytymässä. Meikkailin itseäni kylpyhuoneessa ja laitoin hiuksiani, näytin mielestäni upealta. Veljeni tuli myös laittamaan itseään, ja samalla kun hän kaapaisi hiusvahaa omille hiuksilleen, nappasi hän myös klöntin sitä minun tukkaani. Se oli menoa sit. "Sä pilasit mun hiukseet, yhyyyy, nyt nää on ihan tahmeet, mä näytän ihan kamalalta, kaikki on sun vika!!!!". Ratkaisin ongelman menemällä suihkuun itkemään. 

Kolmekymppisenä olin juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja olin henkisesti aika hajalla. Kerran olin autosta unohtanut parkkikiekon kun kipaisin viemään postin laatikkoon. Parkkipirkko oli ehtinyt jo paikalle ja eikun itkemään. Talouteni oli muutenkin vaakalaudalla ja en kestänyt enää uutta vastoinkäymistä. Parkkipirkko rauhoitteli että ei ehtinyt vielä aloittaa sakkoa, minä vain itkin. En saanut sakkoa mutta itku kesti kyllä kauan.

Mä en tajua miten menkat voi saada mielen helpommin raivon partaalle..? Ite raivostun enemmän kyl siitä jos joku kysyy vittuilemalla et "onko sinulla menkat? :)" kun olen ärsyyntynyt yms

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:36"]

Arvon skitsoämmät, huomaattekos eron liikutusitkujen ja tavaroiden-seinään-paiskomisraivareiden välillä? ONko tuo jälkimmäinen teistä aikuista käytöstä ja miten reagoitte, jos joudutte todistamaan jonkun muun "menkkakohtausta"?

[/quote]

Arvon hiekkapillu, tässä ketjussa kysyttiin tyhmintä syytä itkuille. Jos todistaisin jonkun kaverin samanlaisia kohtauksia niin todennäköisesti kuittaisin ne nauramalla. Myös minun kohtauksille nauretaan miehen kanssa aina.

Mites noin omasta mielestäs, kuinka aikuista käytöstä mielestä on istua lauantai-iltaa vauva.fissä niuhottamalla joka helvetin ketjussa?

[/quote]

Kylläpäs sitä kilahtdettiin! Taitaa olla se aika kuusta?
[/quote]
Ei tää oo nainen, haloo.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 21:05"]Ajoin kotiin ja pieni hiekkatie oli ihan peilijäällä. Ajoin sellaista ryömintävauhtia, mutta auto lähti alamäessä liukumaan kuin pulkka jäätä pitkin, ei auttanut jarruttaminen eikä ratin kääntäminen vaan auto liukui ojaan. Oja oli tosi tosi matala, vauhti ihan ryömintä ja auto iso maasturi, joten siinä ei oikeasti käynyt mitään, tuntuikin vain semmoinen pienenpieni töytäisy. Kun auto pysähtyi niin vedin ihan hillittömät kilarit, kiljuin suoraa huutoa ja itkin aivan täysiä. Mies ajoi toisella autolla perässä ja se tuli siihen luokse katsomaan miksen peruuta takaisin tielle, niin katsoi vaan ihmeissään kun huusin kuin hyeena. Syy selvisi viikon kuluttua kun tein positiivisen raskaustestin, taisi vähän hormonit heitellä...
[/quote]
No minä olisin todennäköisesti itkenyt vaikka hormonit ei heittelisi, säikähtäisin niin kauheasti sitä kun auto lähtee käsistä! Vaikka olisi hidas vauhti. Joo olen huono kuski, en aja kauheasti.

Kerran mulla oli ollut todella inhottava työpäivä. Oli menkat aluillaan, työilmapiirissä jännitteitä jne. Oltiin tekstailtu mieheni kanssa, että hän tulee hakemaan mua töistä. Mulla sit loppui akku ja oletin automaattisesti, että menen sittenkin bussilla koska ei saada toisiamme kiinni ja matka ei todellakaan ollut mikään hirmuinen (about 15 min bussilla). Mulle sysättiin yks ikävä homma mihin en osannut sönköttää vastaan, etten hoida muiden sotkuja, joten työt venähti tunnilla. Tässä vaiheessa kun olin lähdössä kotiin odotin, että tietenkin mies on kotona jo.
Noh, kuka se odottikaan pihalla. Ahdistuin kun näin auton ja ajattelin, että mies on kireä kun joutui odottamaan (vaikka on yleensä todella lupsakka). Avasin oven ja mua vastassa on leveä hymy ja "Moikka pupuliini, oliko kiva päivä?". Romahdin ihan totaallisesti. Vollotin koko matkan kotiin sellasta ällöttävää räkäitkua, mies koukkasi mäkkärin kaistalla ja osti mulle juustoaterian pirtelöllä (tehdään tota tosi harvoin). Jotenkin toi miehen ihanuus oli ihan liikaa. Vollotin siellä autossa ja sain vedettyä henkeä vaan sanoakseni "sä kutsui mua yäääää eläinvauvvanimellä byää vaikka odotit melkein tunnin". Kotona mies helli ja syötti mulle ranskalaisia kun katottiin telkkaria ja kysyi helpottaako. Hän. <3

Ajoin jäisellä tiellä ojaan ja mies oli kyydissä. Siis aivan mateluvauhtia mutta auto ei vaan pysähtynyt. Purskahdin kunnon itkuun ja huusin miehelle että se oli sun vika! :D
Tukevasti raskaana tuossa vaiheessa!

Mulla kans ruoka, mies on hirveen itsekäs ja syö kysymättä jääkaapista mitä löytää. Kyllä se nyt pistää itkettää kun aamulla on ottamassa eväitä jääkaapista eivätkä ne enää olekaan siellä!

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:06"]

Kerran mulla oli ollut todella inhottava työpäivä. Oli menkat aluillaan, työilmapiirissä jännitteitä jne. Oltiin tekstailtu mieheni kanssa, että hän tulee hakemaan mua töistä. Mulla sit loppui akku ja oletin automaattisesti, että menen sittenkin bussilla koska ei saada toisiamme kiinni ja matka ei todellakaan ollut mikään hirmuinen (about 15 min bussilla). Mulle sysättiin yks ikävä homma mihin en osannut sönköttää vastaan, etten hoida muiden sotkuja, joten työt venähti tunnilla. Tässä vaiheessa kun olin lähdössä kotiin odotin, että tietenkin mies on kotona jo. Noh, kuka se odottikaan pihalla. Ahdistuin kun näin auton ja ajattelin, että mies on kireä kun joutui odottamaan (vaikka on yleensä todella lupsakka). Avasin oven ja mua vastassa on leveä hymy ja "Moikka pupuliini, oliko kiva päivä?". Romahdin ihan totaallisesti. Vollotin koko matkan kotiin sellasta ällöttävää räkäitkua, mies koukkasi mäkkärin kaistalla ja osti mulle juustoaterian pirtelöllä (tehdään tota tosi harvoin). Jotenkin toi miehen ihanuus oli ihan liikaa. Vollotin siellä autossa ja sain vedettyä henkeä vaan sanoakseni "sä kutsui mua yäääää eläinvauvvanimellä byää vaikka odotit melkein tunnin". Kotona mies helli ja syötti mulle ranskalaisia kun katottiin telkkaria ja kysyi helpottaako. Hän. <3

[/quote]

Voi mua alkoi itkettää tää <3 Ihana mies, pitääkin mennä pusuttelemaan omaa kun se jaksaa mun raskausraivareita harvase päivä :D

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:06"]

Kerran mulla oli ollut todella inhottava työpäivä. Oli menkat aluillaan, työilmapiirissä jännitteitä jne. Oltiin tekstailtu mieheni kanssa, että hän tulee hakemaan mua töistä. Mulla sit loppui akku ja oletin automaattisesti, että menen sittenkin bussilla koska ei saada toisiamme kiinni ja matka ei todellakaan ollut mikään hirmuinen (about 15 min bussilla). Mulle sysättiin yks ikävä homma mihin en osannut sönköttää vastaan, etten hoida muiden sotkuja, joten työt venähti tunnilla. Tässä vaiheessa kun olin lähdössä kotiin odotin, että tietenkin mies on kotona jo. Noh, kuka se odottikaan pihalla. Ahdistuin kun näin auton ja ajattelin, että mies on kireä kun joutui odottamaan (vaikka on yleensä todella lupsakka). Avasin oven ja mua vastassa on leveä hymy ja "Moikka pupuliini, oliko kiva päivä?". Romahdin ihan totaallisesti. Vollotin koko matkan kotiin sellasta ällöttävää räkäitkua, mies koukkasi mäkkärin kaistalla ja osti mulle juustoaterian pirtelöllä (tehdään tota tosi harvoin). Jotenkin toi miehen ihanuus oli ihan liikaa. Vollotin siellä autossa ja sain vedettyä henkeä vaan sanoakseni "sä kutsui mua yäääää eläinvauvvanimellä byää vaikka odotit melkein tunnin". Kotona mies helli ja syötti mulle ranskalaisia kun katottiin telkkaria ja kysyi helpottaako. Hän. <3

[/quote]

Voi mua alkoi itkettää tää <3 Ihana mies, pitääkin mennä pusuttelemaan omaa kun se jaksaa mun raskausraivareita harvase päivä :D

[/quote]

Voi, ootpa ihana. :) Mun mies on oikeasti uskomaton, jotenkin se, että on aina varmuus toisen tuesta, rakkaudesta, lojaaliudesta, se on ihan korvaamatonta. Mietin tota aina välillä, siinä jotenkin konkretisoituu mun miehen ihanuus. Toi aika oli mulle TODELLA kuluttavaa töissä, olen vasta myöhemmin ynmärtänyt, että kyseinen nainen, joka sepitti tarinoita, hyväksikäytti törkeästi tossumaisuuttani (olin nuori ja epävarma, 25, tein valehtelematta 1/4 hänen työstään) ja nolasi mua julkisesti oli oikeasti työpaikkakiusaamista eikä mitään, että hän oli vain vaikea ihminen. Tohon aikaan mun miehen tuki oli aivan korvaamatonta, mua ahdisti ja pelotti mennä töihin, niin se, että kotona oli joku joka kannusti, hyväksyi ja lupasi suklaajäätelöä illalla jos jaksan nousta (kuullostan joltain pullalta joka vaan syö mut bmi on 19 et ei täs vielä hätää :D mut kyllä, lohduttaudun ruoalla) oli se mikä pelasti mut. Lopulta vaihdoin työpaikkaa, elömä muuttui rennoksi ja mukavaksi, mut en silti ikinä unohda sitä, että mulla oli joku joka halasi kun oksensin stressistä sunnuntai-iltaisin.

Sori pitkä löpinä. Mutta kuule, muista kiittää sun miestä. Ja miehen pitää kiittää sua, jos osaat arvostaa tukea ja muistaa kiittää siitä, olet varmasti hyvä vaimo/tyttöystävä.

No mä aloin nyt pillittää kun luin tosta miehestä joka odotti parkkipaikalla eikä ollut kärttynen. Wää...

Maailmani romahti kun kaupassa ei ollut haluamaani yrttisekoitusta. Oli paska kauppa ja kaikki pilalla ja en voinut tehdä mitään ruokaa nyt, ja ihan kauheeta. Jouduin lähtemään kaupasta pihalle itkemään.