Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?
29.11.2014 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen pari omaa höpöilyä. Jospa nämä uskaltaisi jakaa, arvostaen ja kunnioittaen, tietty. ;)
Olin 23, ja pelasin avomieheni kanssa roolipeliä tietokoneella. Hän vesitti hienon suunnitelmani jollain ovelalla tempulla. Aloin itkeä ja raivota, miks hänen pitää aina pilata kaikki, ja lopetin pelaamisen siihen paikkaan.
Toinen kerta tapahtui 28-vuotiaana. Saimme joululahjaksi hienot suklaarasiat, minä toiveeni mukaan ihan pienen, mies ison. Pienessä sattui olemaan parikin makua, joista en pitänyt, ja kysyin, voisiko mieheni vaihtaa kanssani omastaan. Hän lupasi, mutta myöhemmin.
Muutama päivä aaton jälkeen palasin aiheeseen. Mieheni pahoitteli, oli syönyt jo kaikki. Minä suutuin, sätin ja itkin. Aikani reaktiotani kummasteltuaan mies paljasti huijanneensa, halusi vähän kiusata. Sitten suutuinkin siitä, että minulle VALEHDELTIIN. Js varmaan enemmän siitä, että olin suuttunut ihan tyhjästä aivan oikeastikin.
:D
(Mainittakoon, että enimmän aikaa olen ihan leppoisa, ja näille kahdelle jutulle on yhdessä naurettu makeasti monta kertaa.)
Onkos muilla tarinoita?
Kommentit (169)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 15:49"]Mua pikkasen säälittää miehet, kaikkea ne joutuu kestämään aikuisilta naisilta. Naiset ei varmaan katsoisi vastaavaa käyttäytymistä mieheltä päivääkään.
[/quote]
Jos sä tälle yleistyslinjalle haluat lähteä, niin joo. Muakin säälittää miehet, jotka ei raukkaparat kykene minkäänlaiseen itseironiaan.
T. Valasdokkarille pillittänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustikkapiirakka unohtui uuniin vähän liian pitkäksi aikaa niin, että reunat tummuivat (mielestäni) liikaa. Huomattuani tämän syöksyin eteisen lattialle parkumaan ja hakkaamaan nyrkeillä maata. En sentään mahalleni hypännyt. Olin tuolloin raskaana.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:48"]Pesukone oli päällä kun pyykkivuoroni alkoi, ja jouduin odottamaan 20 min että saan omat pyykkini koneeseen, sillä seurauksella etten ehtinyt saunaan, jota odotin yli viikon kuin kuuta nousevaa. Pikkujuttu (kai) mutta olen vieläkin raivoissani sille joka julkesi laittaa koneen niin myöhään päälle!! [/quote] Itkupotkuraivarin paikka kun oma ongelmanratkaisukyky on tuota luokkaa tosiaan...
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta miten sun mielestä tuo tilanne olisi pitänyt ratkaista? Keskeyttää edellisen pesijän pesuohjelma ja kiskoa vettä valuvat pyykit koneesta pois?
Muistutan, että jos näistä huvittaa enemmänkin keskustella (arvostella!), pistäkää pystyyn oma ketju. Tänne jokainen kirjoittava tietää varsin hyvin, ettei nää ole mitään elämän kohokohtia, ei siitä tarvitse kenenkään tulla pätemään tai yleistämään yhtään mitään. -Ap
En löytänyt miestäni kauppakeskuksessa ja puhelimesta oli akku loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:13"]Mä itkin kun luin tätä ketjua. :D Etenkin tuo sai isoimmat kyyneleet valumaan kun jonkun mies yritti korjata sitä lasista kynsiviilaa, ja toinen siivosi kolmioleivän jämät pois. Ja tuo kun Joulupukki olikin väärä. Sattumalta minäkin olen 89 syntynyt, ja muistan myös harmituksen kun yhtenä vuonna lapsuusmuistoja verestellessäni vaihdoin kanavan Kuumalinjalle ja huomasin väärän pukin parran takana ja tunsin jouluaamun olevan pilalla. :') Niisk..
N25
[/quote]tää ei oikeasti ole vitsi :D siia olin just kirjottamaasa lähes samanlaosella alulla varustettua viestiä:D itsellekin nousivat kyyneleet silmikn kun luin lasisesta kynsiviilasta :'D uskomaton sattuma hahaa :D!
Se kynsiviilamies oli kyllä liikkis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:48"]Pesukone oli päällä kun pyykkivuoroni alkoi, ja jouduin odottamaan 20 min että saan omat pyykkini koneeseen, sillä seurauksella etten ehtinyt saunaan, jota odotin yli viikon kuin kuuta nousevaa. Pikkujuttu (kai) mutta olen vieläkin raivoissani sille joka julkesi laittaa koneen niin myöhään päälle!! [/quote] Itkupotkuraivarin paikka kun oma ongelmanratkaisukyky on tuota luokkaa tosiaan...
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta miten sun mielestä tuo tilanne olisi pitänyt ratkaista? Keskeyttää edellisen pesijän pesuohjelma ja kiskoa vettä valuvat pyykit koneesta pois?
[/quote]
Olis kiva kuulla vastaus tähän.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:13"]Mä itkin kun luin tätä ketjua. :D Etenkin tuo sai isoimmat kyyneleet valumaan kun jonkun mies yritti korjata sitä lasista kynsiviilaa, ja toinen siivosi kolmioleivän jämät pois. Ja tuo kun Joulupukki olikin väärä. Sattumalta minäkin olen 89 syntynyt, ja muistan myös harmituksen kun yhtenä vuonna lapsuusmuistoja verestellessäni vaihdoin kanavan Kuumalinjalle ja huomasin väärän pukin parran takana ja tunsin jouluaamun olevan pilalla. :') Niisk..
N25
[/quote]tää ei oikeasti ole vitsi :D siia olin just kirjottamaasa lähes samanlaosella alulla varustettua viestiä:D itsellekin nousivat kyyneleet silmikn kun luin lasisesta kynsiviilasta :'D uskomaton sattuma hahaa :D!
[/quote]ja joo kirjotan miehen kännykällä joten kirjotusvirheiden määrä nostaa myös tunteita pintaan. Jos sentään itkulta välttyisin tälläkertaa :D ps. Eilen itkin kun oma puhelimeni hajosi;) t.kynsiviilatarinanpillittäjä2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:04"]
Kun luulin että mies oli laittanut saunan päälle ja sitten kun menin sinne niin se olikin ihan kylmä.
[/quote]
Tuohan on ihan perusteltu syy itkeä.
Mä sain kerran hysteerisen itkukohtauksen, kun otin ranskalaisia pois uunista eikä hellalla ollutkaan tilaa, niin nostin tiskipöydän päälle. Siinä sattui olemaan vettä, niin vesi meni patakintaasta läpi ja poltin ihan vähän sormeani samalla. Sormeen sattui joo, mutta se mun itkukohtaus oli mallia "en mä surkimus osaa edes ranskalaisia uunista pois nostaa ja kaikki lentää ja en voi syödä" jne. Lapsikin ihmetteli että mitä se äiti nyt oikein rääkyy tuossa. Selitin vaan itkun lomasta et sormeen sattui.
Itkin kun Avara luonnossa leijona tappoi kirahvin poikasen, emo ei uskaltanut puolustaa enää. Miksi se kuvaaja ei tehnyt mitään vaan jatkaa kuvaamista kun vastasyntynyt tapetaan vieressä.. Vieläkin ärsyttää vaikka on jo vuosi aikaa siitä. Avara luontoa on kiva joskus kattoo, mutta se ainaisen tappamisen kuvaaminen vie ilon koko ohjelmasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 22:58"]Itkin kun Avara luonnossa leijona tappoi kirahvin poikasen, emo ei uskaltanut puolustaa enää. Miksi se kuvaaja ei tehnyt mitään vaan jatkaa kuvaamista kun vastasyntynyt tapetaan vieressä.. Vieläkin ärsyttää vaikka on jo vuosi aikaa siitä. Avara luontoa on kiva joskus kattoo, mutta se ainaisen tappamisen kuvaaminen vie ilon koko ohjelmasta!
[/quote]
Se kuuluu elämän kiertokulkuun. Ei leijonat tapa huvikseen vaam syödäkseen ja lauman heikoimmat valitaan ruuaksi.
Liikutuin tänään töissä kun lounastauolla luin Hesarista jutun, kuinka Kauhajoella järjestettiin muistotilaisuus sen kunniaksi, kun eduskunta kokoontui siellä 75 vuotta sitten, veteraanikuoro lauloi Veteraanin iltahuudon ja Heinäluoma piti koskettavan puheen. No, onhan se liikuttava asia, mutta en tiedä jos kukaan "normaali" ihminen kyynelehtii töissä ton takia?
Illalla vedin pienimuotoiset kilarit siitä, kun mies ei tullut kotiin siihen aikaan kun minä oletin. Ei siis oltu sovittu mitään, mutta olin ajatellut että tehdään ruokaa ja vietetään mukava ilta leffaa katsellen, kun koko työpäivän ajan oli niin ankea ja väsynyt maanantaifiilis. Laitoin miehelle viestiä siihen aikaan kun oletin hänen tulevan, ja kävikin ilmi, että hänellä menisi vielä 2-3 tuntia. Vollotin hysteerisena kymmenen minuuttia, kunnes tajusin oman idioottiuteni.
Ei liene epäselvää, että PMS...
Olin eteläisessä Euroopassa viikonloppulomalla ja kävin museossa, missä sattui olemaan joku havupuunäyttely. Se tuoksu oli niin kotoisa ja lohdullinen että piti lähteä äkkiä vessaan ennen kun kukaan huomasi hullua metsäläistä joka vollottaa kuusenoksille.
Olimme käymässä mökillä isäni kanssa. istuimme olohuoneessa kun isäni näki että ilmastointi kanavasta tippui jotain, jotain elävää! isäni kanssa istuimme hetken vielä sohvalla ja mietimme että mikä helvetti sieltä tippu, isäni sanoi että oisko voinut olla hiiri ja meni katsomaan ilmastointi kanavan alla olevaan laatikkoon (mainittakoon että isäni on kaupunkilais herra, ei mikään kovin karaistunut eläin asiantuntija). sitten laatikossa liikahti ja isäni juoksi pois huoneesta, sulki oven perässään ja jätti minut olohuoneeseen ilmastointikanavasta tipahtaneen vieraan kanssa. Minä, 25 v, nousin sohvalleja aloin huutaa niin kovaa kun keuhkoista lähti että ISIIII ÄLÄ JÄTÄ MUA; ET JÄTÄ MUA TÄNNE, APUA, ET JÄTÄ MUA, aloin hengästyä ja täristä ja jatkoin huutamista niin että kurkkuun sattui, ja kyyneleet valui. Kun tilanne oli ohi, isäni oli pelastanut mut ja vieras, joka osottautui pikkuruiseksi sisiliskoksi oltiin pelastettu totesi isäni, ettei ole koskaan kuullut musta lähtevän niin kovaa ääntä, totta. yleensä olen melko easy.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 00:55"]
Suutuin niin hirveästi siitä, että sain yliopistossa kurssiarvosanaksi "vain" kolmosen, että painuin peiton alle vollottamaan ja lähetin tentaattorille viileähkön vaatimuksen avata arvosteluperusteita. Myöhemmin tuo oma reagointi nauratti, ehkä kolmekymppiseltä olis voinut jo vähän fiksumpaa suhtautumista odottaa. Selvää lienee, että uusin kurssin... ;-)
[/quote]
Toi nyt sinänsä ei ole mikään huomo syy itkeä, ainakaan jos tähtäsit jatko-opintoihin. Itse itkin muutamankin kerran opiskeluaikoinani kolmosista ja nelosista, koska tähtäsin jo silloin jatko-opiskelemaan ja mun oli yksinkertaisesti pakko saada hyvät paperit tai kaikki suunnitelmat voisi heittää roskiin.