Tyhmin/huvittavin syy, jonka takia olette aikuisina itkeneet/raivonneet?
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen pari omaa höpöilyä. Jospa nämä uskaltaisi jakaa, arvostaen ja kunnioittaen, tietty. ;)
Olin 23, ja pelasin avomieheni kanssa roolipeliä tietokoneella. Hän vesitti hienon suunnitelmani jollain ovelalla tempulla. Aloin itkeä ja raivota, miks hänen pitää aina pilata kaikki, ja lopetin pelaamisen siihen paikkaan.
Toinen kerta tapahtui 28-vuotiaana. Saimme joululahjaksi hienot suklaarasiat, minä toiveeni mukaan ihan pienen, mies ison. Pienessä sattui olemaan parikin makua, joista en pitänyt, ja kysyin, voisiko mieheni vaihtaa kanssani omastaan. Hän lupasi, mutta myöhemmin.
Muutama päivä aaton jälkeen palasin aiheeseen. Mieheni pahoitteli, oli syönyt jo kaikki. Minä suutuin, sätin ja itkin. Aikani reaktiotani kummasteltuaan mies paljasti huijanneensa, halusi vähän kiusata. Sitten suutuinkin siitä, että minulle VALEHDELTIIN. Js varmaan enemmän siitä, että olin suuttunut ihan tyhjästä aivan oikeastikin.
:D
(Mainittakoon, että enimmän aikaa olen ihan leppoisa, ja näille kahdelle jutulle on yhdessä naurettu makeasti monta kertaa.)
Onkos muilla tarinoita?
Kommentit (169)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:36"]
Arvon skitsoämmät, huomaattekos eron liikutusitkujen ja tavaroiden-seinään-paiskomisraivareiden välillä? ONko tuo jälkimmäinen teistä aikuista käytöstä ja miten reagoitte, jos joudutte todistamaan jonkun muun "menkkakohtausta"?
[/quote]
Arvon hiekkapillu, tässä ketjussa kysyttiin tyhmintä syytä itkuille. Jos todistaisin jonkun kaverin samanlaisia kohtauksia niin todennäköisesti kuittaisin ne nauramalla. Myös minun kohtauksille nauretaan miehen kanssa aina.
Mites noin omasta mielestäs, kuinka aikuista käytöstä mielestä on istua lauantai-iltaa vauva.fissä niuhottamalla joka helvetin ketjussa?
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:36"]
Arvon skitsoämmät, huomaattekos eron liikutusitkujen ja tavaroiden-seinään-paiskomisraivareiden välillä? ONko tuo jälkimmäinen teistä aikuista käytöstä ja miten reagoitte, jos joudutte todistamaan jonkun muun "menkkakohtausta"?
[/quote]
Arvon hiekkapillu, tässä ketjussa kysyttiin tyhmintä syytä itkuille. Jos todistaisin jonkun kaverin samanlaisia kohtauksia niin todennäköisesti kuittaisin ne nauramalla. Myös minun kohtauksille nauretaan miehen kanssa aina.
Mites noin omasta mielestäs, kuinka aikuista käytöstä mielestä on istua lauantai-iltaa vauva.fissä niuhottamalla joka helvetin ketjussa?
[/quote]
Kylläpäs sitä kilahtdettiin! Taitaa olla se aika kuusta?
Hei et oo yhtään hauska. Itkutarinoita kehiin tai get out.
Kävin itkemään, kun sain mieheltäni joululahjaksi vain nomination-rannekorun. Olimme olleet tuolloin 18 vuotta yhdessä ja olin mielestäni ansainnut parempaa. Olin sitä mieltä, että aivan samanlainen olisi ollut joku kindermuna-sormus. Tyhmä itkun aihe, enkä ymmärrä itsekään, miksi otin sen niin raskaasti. Kerrottakoon, että mieheni ei koskaan osta minulle mitään merkkipäivälahjoja. Ja sekin on mielestäni todella tympeää. Saattaa olla, että tänäkin jouluna saan lahjaksi "paskaa".
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:36"]Arvon skitsoämmät, huomaattekos eron liikutusitkujen ja tavaroiden-seinään-paiskomisraivareiden välillä? ONko tuo jälkimmäinen teistä aikuista käytöstä ja miten reagoitte, jos joudutte todistamaan jonkun muun "menkkakohtausta"?
[/quote]
Olehan ystävällinen ja perusta kysymyksellesi oma ketju. Otsikkokin sulla on jo valmiina: "Arvon skitsoämmät..."
- Ap
Ajoin kotiin ja pieni hiekkatie oli ihan peilijäällä. Ajoin sellaista ryömintävauhtia, mutta auto lähti alamäessä liukumaan kuin pulkka jäätä pitkin, ei auttanut jarruttaminen eikä ratin kääntäminen vaan auto liukui ojaan. Oja oli tosi tosi matala, vauhti ihan ryömintä ja auto iso maasturi, joten siinä ei oikeasti käynyt mitään, tuntuikin vain semmoinen pienenpieni töytäisy. Kun auto pysähtyi niin vedin ihan hillittömät kilarit, kiljuin suoraa huutoa ja itkin aivan täysiä. Mies ajoi toisella autolla perässä ja se tuli siihen luokse katsomaan miksen peruuta takaisin tielle, niin katsoi vaan ihmeissään kun huusin kuin hyeena. Syy selvisi viikon kuluttua kun tein positiivisen raskaustestin, taisi vähän hormonit heitellä...
Onpas mukavaa huomata ettei ole ainut hormoonihirviö. Itse suutuin ja itkin kun lempiasukkaani tippui Big Brotherista tänä vuonna... Avokki naurahti minulle (ihan aiheestakin, heh), rupesin raivoamaan jonka jälkeen mökötin tälle oikeasti vielä pitkäänkin. Otti vähän tunteisiin ilmeisesti. :D nolo menkkaminä.
Tapaan myös saada kuukautisten aikaan läski-ahdistus-raivo-itkukohtauksia, joita puran tietysti keneen muuhunkaan kuin avokkiin. Mutta sillon nyt tuntuu muutenkin että maailma kaatuu kaikesta päälle. Nolo menkkaminä.
Huh näitähän riittää ihan liikaa mutta nämä päällimmäisenä mielessä;
Mies toi kaupasta oikeat ostokset, mutta kaikki väärää merkkiä (pyysin juhlamokkaa, toi Kulta Katriinaa etc) joten heittelin ostokset päin miestä ja heittäydyin lattialle itkemään suureen ääneen.
Puhelin ei suostunut lataamaan -> itkuraivari ja taas lenteli tavarat. Tämä tapahtui 11 jälkeen illalla.......
Mä itken jatkuvasti autossa kun kuuntelen musiikkia. Eikä ne tunteet edes mitenkään yllätä minua, vaan itken oikein varta vasten samoja biisejä kuukausikaupalla, vaikka ne biisit eivät liity minuun mitenkään. Itkeminen on ihan itsetarkoituksellisesti jotenkin tyydyttävää.
Tämä tapahtui kun olin raskaana. Pyysin miestäni tuomaan minulle lasillisen vettä loikoillessani sohvalla. Hän toikin, mutta pahaksi onnekseen otti pienen hörpyn lasista ennen minua-ei olisi kannattanut. Itkin ja huusin kuin mikäkin pikkukakara. :D Onneksi en ole enää raskaana ja mielialan vaihteluita ei enää esiinny. :D
Oon pillittäny semmosta "enossaamittääoonihanpaskaelämäonpaskaakukkaaeiossaamittääkaikkionsyvältä"-itkua mm.
-kun mieheni huomautti minulle tavaroista jotka oli jääny keittiön tasolle ostoksia purettuani
-pesin vessaa ja tajusin että mieheni ei pese vessaa juuri koskaan
-kun anoppini käytti sanaa neekeri
-kun tuikkukippo meni rikki
-lapset levitti legot kun olin juuri siivonnut
-siivouksen jälkeen käytetyt kahvinpurut levesi pitkin lattiaa
-mies ei hoksannut kysyä, että tahdonko tulla mukaan kauppaan..
Niin..millon mistäkin syystä. Hormonit <3 erittäin noloa.
Puoliso oli kutsunut vieraan kotiimme perjantai-illaksi kertomatta minulle etukäteen ja meillä oli kauhea sotku. Jotenkin kilahdin, kun olin älyttömän väsynyt ja stressaantunut. Suunnittelemani rentoutus sohvalla löhöten meni mönkään.
Varasimme loman ulkomaille. Samana iltana minä itkin ikävää kissojamme kohtaan, siia neljä kuukautta ennen itse matkaa ja kissat kainalossa vollotin, miten tulen niitä ikävöimään. Sillä hetkellä ajatus kissojen jättämisestä hoitoon tuntui jotenkin todella pahalta.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 20:16"]
Hormoonihöyryissäni itkin kerran kun en saanut jäisestä suklaajäätelöstä leikattua itselleni palasta. Jäätelöt lensi pitkin seiniä ja maailma tuntui romahtavan siihen paikkaan. :D
[/quote]Tää on ihan kelpo syy itkeä ;)
Olen nyt raskaana saanut niin käsittämättömistä asioista kunnon raivareita, etten muista edes jälkikäteen niiden syitä. Yleensä liittyy esimerkiksi kokkailuun tai ruokaan muuten ja sen epäonnistumiseen. Pitäisi näyttää tämä ketju miehelle, ehkä hän ymmärtäisi etten ole täysin mielenvikainen :D