Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Minä olen kristitty, uskon Jeesukseen. Ja monta kertaa itselleni uusien ihmisten seurassa alan pian kokea pilkkausta. Pääsiäisen aikoihin kommenttia: kiitos Jesse että saan perjantain vapaaksi (pitkäperjantai), Jeesusteippi-läppää ym.ym. Vaikka ne ihmiset eivät tiedä että olen uskova.
Mutta ne henget tietävät ja tunnistavat Jeesuksen oman! Henkimaailma on siis todellinen. Saatana ja langenneet enkelit tekevät työtä kokoajan maan päällä eksyttääkseen mahdollisimman monta sielua helvettiin.
Ap, ne henget eivät ole Jumalasta. Älä ole missään tekemisissä henkimaailman kanssa vaan etsi yhteyttä Jumalaan Jeesuksen kautta, mikä on ainoa tie.
**************************************************************
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. - Joh.3:16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, kiva kun edes muutama on sitä mieltä, että en ehkä olekaan hullu. Tiedostan kyllä, että vanhat talot nitisevät ja äänet kuuluvat asiaan. Olen koko ikäni asunut likemmäs 100 vuotta vanhoissa taloissa, ei ole siis uutta ja en säiky normaaleja vanhan talon ääniä. Nämä äänet vain eivät millään selittelylläkään kuulosta miltää tuulen tuiverrukselta. Uskokaa vain, olen kyllä tehnyt melkoisen aivotyön yrittäessäni keksiä milloin mitäkin selittävää syytä niille säästä ja pakkasista alkaen. Vaan kun ne äänet on nyt tosi inhimillisen toiminnan kuuloisia. Kuin joku siirtäisi sohvaa tai painavaa hyllyä, kaataisi huonekaluja (niin kuin oli kaatunutkin) tai hyppisi tasajalkaa yläkerrassa. Olen miettinyt, että jos jossain välikatossa tai vintillä asuisi joku isompi eläin, mutta sekin on jo selvitetty. Mies ystävällisesti virnistellen suostui sen selvittämään.
Pitää vielä sellainen tarkennus tehdä, että en ole kyllä mistään ollut stressaantunut kun tämä kaikki alkoi. Nyt kyllä tuo asia stressaa. Väsynyt en ole, vauva ei valvota ja en ole aikuisiällä koskaan nukkunut näin paljon kun päikkäritkin saan joka päivä nukuttua jos vain mieli tekee. Masentunut en ole, olen päinvastoin oikein onnellinen ja elämä on mallillaan. Sosiaalisia kontakteja on, paljonkin. Näemme melkeinpä joka päivä jonkun kaverin kanssa, en ole linnoittautunut kotiin :) Aluksi raskausaikana olin enemmän kotona, silloin ajattelin,että ehkä vain sen takia kuvittelen kaiken. Mutta nyt ei ole siitä kyse.
Tarkennan vielä tuota tavaroiden katoamista. Ovat siis monta kertaa olleet tavaroita, joita harvoin käytetään. Tyyliin meillä on 8 kahvikuppia, sellaista fiinimpää. Olivat käytössä jouluna ja silloin tiskasin ne ja laitoin kaappiin, 2 päälekkäin ja kaikki olivat silloin tallella, olisin huomannut silloin jos olisi puuttunut. Nyt niitä oltaisiin tarvittu ja 1 puuttui. Ei ole koskaan käytetty niitä arkena. Silti kävin miehen kanssa kaikki kaapit ja hyllyt läpi, ei löytynyt. Mieskään ei ole käyttänyt. Kukaan ei varasta yhtä kuppia =D
Ostin hammastahnan ja ehdin käyttää sitä kerran. Aamulla sitä ei löytynyt enää vessasta ja mies käyttää eri merkkiä allergian vuoksi. Ei siis ole hänenkään jäljiltä missään. En 100% varmasti kulkenut hammastahnatuubin kanssa missään kesken hampaiden pesun, koska hoidan aina kaikki iltatoimet vessassa. Sanomattakin selvää, että nuohosin koko kylppärin läpikotaisin. Ei löytynyt.
Minulla on tapana säilyttää vanhat kalenterit, vähän kuin päiväkirjoina. Ovat lipaston laatikossa ja eipä niitä juuri tule katseltua, saatika kuljeteltua mihinkään. Nyt kuitenkin piti tarkistaa yksi syntymäpäivä vanhasta kalenterista, mutta se puuttui. Lipasto on meidän makuuhuoneessa, ei sitä ole kukaan vieraskaan varmasti sieltä käynyt ottamassa. Miehellä on vapaapääsy niihin, ovat siis meidän yhteisiä kalentereita. Ei siis ole tarvetta salata jos olisi sitä lukenut ja jättänyt jonnekin. Ärsyttävintä tässä on se, että ei siitä ole montaa kuukautta kun järjestin ne laatikkoa siivotessani ja silloin ne olivat kaikki tallella.
Pakkasesta on ilmaantunut kesken päivän ruokaa sulamaan pöydälle. Otin kyllä sieltä lapselle ruokaa, mutta en ottanut mitään muuta samalla kertaa pakkasesta pois. Tiedän tämän, koska vauvan ruoka on etummaisena ja ei ole tarvetta siirtää mitään pois edestä kun otan ruokapurkin sulamaan. Olin jopa pyyhkinyt pöydän ja jynssännyt sen oikeen kunnolla. Olisin todellakin silloin huomannut jos siinä olisi silloin ollut jotain. Kävin ylhäällä laittamassa pyykit koneeseen ja jäin hyväksi toviksi lukemaan lehteä, vauva nukkui joten kyllä siinä meni ainakin tunti. Kun tulin takaisin, oli pöydällä jäinen pullapussi ja purkki jäisiä puolukoita. Olin aivan kauhuissani, tungin ne vain takaisin ja juoksin vauvan luokse odottamaan miestä kotiin.
Joten kyllä minua pelottaa :-/
Ap, paras lääke on, että menet töihin ja laitat lapsen hoitoon. Saat muuta ajateltavaa.
Hurjalta kuulostaa ap. Minä voin kertoa vielä yhden tapauksen. Joka vuosi joulun aikaan teen asetelman pöydälle, jossa on jouluisia hahmoja ja esineitä sekä sellainen pieni muovinen koristeltu joulukuusi siinä asetelman keskellä. Niin tein tässä muutama vuosi taaksepäinkin. Joulun vietimme sukulaisten luona. Kun palasimme kotiin oli kaikki hahmot kääntyneet keskellä olevaa joulukuusta kohti, vaikka taatusti en ollut niitä siten asetellut. Kenelläkään ulkopuolisella ei ole kotiimme avaimia, eikä kukaan perheenjäsen asetelmiini koske.
Sinun pelkosi on sinun pelkosi ja se on otettava vakavasti-. On siihen sitten jonkun mielestä aihetta tai ei. Pyydä joku tuttava luoksesi päiväksi ja seuraa kuuluuko ääniä. Pyydä tuttuakin kuuntelemaan. On sinulla varmasti joku sukulainen tms joka ei heti hulluksi leimaa. Minä en ainakaan tekisin niin vaan tulisin hyvinkin kuuntelemaan sinne kanssasi :) Kirjoitin aiemmin tuosta omasta pelostani kun asuin vanhassa talossa ja olin yksin. En kokenut tuollaisia asioita mutta voin hyvin eläytyä oloosi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, nyt sitä tapahtui taas. Menin käymään vessassa. Mulla on siellä hyllyllä peili, josta aina tiirailen pöntöllä ollessa itseäni. Etsin peiliä ja se löytyi lattialta! Ehjä sentään oli. Tällaista meillä. T: 13, 21
Luepa tosiaan uusin Kodin kuvalehti ja siitä juttu Kaija Juurikkalasta. Hurjaa, joskin mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vaikea uskoa henkien riehumiseen. Varmasti hyva pyytaa teille joku, joka voi todistaa myohemmin tapahtumat ja ettet ole kuvitellut. Ala kerro hanelle etukateen, etta jotain outoa on tekeilla, anna hanen huomata itse.
Hui, kuulostaa aika karmivalta! Uskon sinua, olen itsekin kuullut tyhjässä talossa askelia yläkerrasta. Voisithan kodinsiunauksen pyytää, ei kai siitä haittaakaan olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! Mitäs noloa tuossa on? Itse suuttuisin miehelleni, jos minua pelottaisi jo mielenterveyteni ja lapsen puolesta, ja hän naureskelisi minulle. Olisin ottanu jo hatkat.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 17:01"]
Huh! Mitäs noloa tuossa on? Itse suuttuisin miehelleni, jos minua pelottaisi jo mielenterveyteni ja lapsen puolesta, ja hän naureskelisi minulle. Olisin ottanu jo hatkat.
[/quote]
Varmaan olisit, joo. Aika pienestä olisit puheittesi mukaan mahdollisen miehesi jättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUI SAATANA!! MULLA TULIS VARMAAN PASKAT HOUSUUN
29, Minusta se on just omituista, kun minä en pelkää tuota ilmiötä, niin miksi se minulle näyttäytyy? 13
Anteeksi ap, kun minäkin tässä ketjussa nyt avaudun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei vielä.
Toki voit yrittää saada 'todistajan' kutsumalla jonkun, jolle et etukäteen kerro mitään. Mutta siinä voi olla se ongelma, että jos kyseessä on henki, joka yrittää pelotella juuri sinua, ei tuollaista välttämättä edes tapahtuisi jonkun muun läsnä ollessa.
On vanha sanonta "Pelko koputti ovelle. Usko aukaisi. Ei siellä ollutkaan ketään".
eli elämäämme kuuluu pelottavia asioita ja kaikilla on täällä omat haavamme. Mutta pelon alle ei tarvitse alistua! se syö voimavaroja ja kuluttaa meitä, turhaan.
On olemassa myös henkiä, jotka ovat jääneet ikäänkuin kahden maailman rajalle, en tiedä miksi, mutta joskus he tarvitsevat rukouksen apua saadakseen rauhan. Ja tarkoitan juuri Jeesukseen Kristukseen, kaikkien henkivaltojen voittajaan turvautuvaa rukousta. Siksi suosittelen lämpimästi kodinsiunausta kristillisenä toimituksena ja rehellistä, avointa keskustelua papin kanssa. (Jos on nuori, kokematon pappi, ei hänelle ehkä asia ole niinkään tuttu, mutta vanhemman polven ihmisille useimmiten on.)
kuule, onhan tuo aika humoristinen henki, ja selvästi pullan ja puolukoiden ystävä ;) Oisko aika vanha ollut kuollessaan. puolukat eivät aina lapsille maistu...
Lorna Byrnen kirjassa on kuvattu mm. tapauksia, joissa äkkinäisesti/traagisesti tms kuolleet ihmiset (heidän eksyneet henkensä, jotka ovat ollet ystävällisiä mutta juuttuneita välitilaan TAI sellaisiksi tekeytyneet pahat henget) ovat häirinneet/ kuin huomiota kerjäävät lapset/ ihmisiä, ja kun kristitty rukoilija on rukoillut puolestaan ja häiriöiden lakkaamista, on se auttanut eivätkä henget enää ilmesty.
Näkymätön maailma ON todellinen eli kaikkea emme havaitse näille meille avatuilla aisteilla.
Ei ole tarkoitus, että joudut elämään pelossa. voit itsekin rukoilla aina pelätessäsi Jeesuksen Kristuksen apua, omin sanoin mutta mainiten Jeesus Kristus. Muista myös, että sekä sinulla että vauvallasi, kaikilla ihmisillä, on oma suojelusenkeli.
Joskus Jumalan vihollinen yrittää pelotella, sairastuttaa tai masentaa meidät ihmiset. Älä suostu siihen. Apua on saatavilla! Tartu siihen rohkeasti. Jotta pääsisit nauttimaan yhdessä keväästä ja tulevasta kesästä pienen onnellisen perheesi kanssa.
iloa ja voimia elämään! Rukoilin myös jo puolestanne. Katekismuksessa on myös Martti Lutherin Aamurukous, ja iltarukous, yksinkertaisen selkeitä. Löytyvät netistäkin haulla.
Teitä siunaten,
Pastori ev.lut
(joka on itse myös äiti... ja joka kirjoitti myös vastauksen nro 11)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 17:15"]
Hei vielä.
Toki voit yrittää saada 'todistajan' kutsumalla jonkun, jolle et etukäteen kerro mitään. Mutta siinä voi olla se ongelma, että jos kyseessä on henki, joka yrittää pelotella juuri sinua, ei tuollaista välttämättä edes tapahtuisi jonkun muun läsnä ollessa.
On vanha sanonta "Pelko koputti ovelle. Usko aukaisi. Ei siellä ollutkaan ketään".
eli elämäämme kuuluu pelottavia asioita ja kaikilla on täällä omat haavamme. Mutta pelon alle ei tarvitse alistua! se syö voimavaroja ja kuluttaa meitä, turhaan.
On olemassa myös henkiä, jotka ovat jääneet ikäänkuin kahden maailman rajalle, en tiedä miksi, mutta joskus he tarvitsevat rukouksen apua saadakseen rauhan. Ja tarkoitan juuri Jeesukseen Kristukseen, kaikkien henkivaltojen voittajaan turvautuvaa rukousta. Siksi suosittelen lämpimästi kodinsiunausta kristillisenä toimituksena ja rehellistä, avointa keskustelua papin kanssa. (Jos on nuori, kokematon pappi, ei hänelle ehkä asia ole niinkään tuttu, mutta vanhemman polven ihmisille useimmiten on.)
kuule, onhan tuo aika humoristinen henki, ja selvästi pullan ja puolukoiden ystävä ;) Oisko aika vanha ollut kuollessaan. puolukat eivät aina lapsille maistu...
Lorna Byrnen kirjassa on kuvattu mm. tapauksia, joissa äkkinäisesti/traagisesti tms kuolleet ihmiset (heidän eksyneet henkensä, jotka ovat ollet ystävällisiä mutta juuttuneita välitilaan TAI sellaisiksi tekeytyneet pahat henget) ovat häirinneet/ kuin huomiota kerjäävät lapset/ ihmisiä, ja kun kristitty rukoilija on rukoillut puolestaan ja häiriöiden lakkaamista, on se auttanut eivätkä henget enää ilmesty.
Näkymätön maailma ON todellinen eli kaikkea emme havaitse näille meille avatuilla aisteilla.
Ei ole tarkoitus, että joudut elämään pelossa. voit itsekin rukoilla aina pelätessäsi Jeesuksen Kristuksen apua, omin sanoin mutta mainiten Jeesus Kristus. Muista myös, että sekä sinulla että vauvallasi, kaikilla ihmisillä, on oma suojelusenkeli.
Joskus Jumalan vihollinen yrittää pelotella, sairastuttaa tai masentaa meidät ihmiset. Älä suostu siihen. Apua on saatavilla! Tartu siihen rohkeasti. Jotta pääsisit nauttimaan yhdessä keväästä ja tulevasta kesästä pienen onnellisen perheesi kanssa.
iloa ja voimia elämään! Rukoilin myös jo puolestanne. Katekismuksessa on myös Martti Lutherin Aamurukous, ja iltarukous, yksinkertaisen selkeitä. Löytyvät netistäkin haulla.
Teitä siunaten,
Pastori ev.lut
(joka on itse myös äiti... ja joka kirjoitti myös vastauksen nro 11)
[/quote]
älä vaan rukoile mun puolesta, mun jumala eli Saatana vois saada hepulin ja repiä häntänsä irti.
Miksi jotkut aistivat kummituksia ja toiset eivät? Minulla on kokemusta talosta, jonka käyttäjistä moni on kokenut jotakin selittämätöntä ja outoa ja tulkinneet kummitteluksi. Minä en ole kuitenkaan ikinä kokenut mitään outoa siinä talossa, vaikka olen ollut siellä usein yksin ja jopa yöaikaan. En pidä noita muita talon käyttäjiä hulluina, mutta ajattelen, että ehkä heillä on joku vaisto / herkkyys tms., joka minulta puuttuu.
Lutherin aamurukous
Kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta,
että viime yönä varjelit minua
kaikesta pahasta ja vaarasta.
Rukoilen sinua,
että varjelisit minua tänäänkin
synnistä ja kaikesta pahasta,
niin että kaikki mitä teen,
koko elämäni, olisi sitä mitä tahdot.
Minä annan itseni,
ruumiini ja sieluni, ja kaiken sinun käsiisi.
Pyhä enkelisi olkoon kanssani,
ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun.
Numero 33 saattaa olla oikeassa. Silti etsisin ensin "maallisempaa" selitysta.
Kerran kun ajattelin Eerikan kohtaloa ja menin sitten tupakille ulos, kuulin lapsen itkua. Silloin oli yö, joten tuskin siellä kukaan lapsi oikeasti itki.
Hmm.. Jotenkaan en usko noihin henkiin mitenkään vaan yrittäisin nähdä asian ihan järkiperäisenä. Koetko itsesi noin muuten hyväkuntoiseksi vai olisiko sinulla synnytyksenjäkeistä masennusta ja väsymystä? Yksinäisyys lisää pelkoa ja turhautuminen kotona oloon virittää aistit kuulemaan kaiken mahdollisen. Itse asuin vanhassa talossa kun lapsi oli vauva. Olin paljon yksin, kun mies oli etätöissä. Pelkäsin aivan hirveästi ja kuulin kaikenlaisia ääniäkin. Tavaroita en sentään hukannut. Toisinaan kyllä lähes itseni ja vaikka auton parkkipaikalle. Hajamielisyyteen löytyi myöhemmin syy kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Toisaalta eri taloissa on erilainen feng shui; joissain on kotoisaa ja turvallista, joissain taas ei.