Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Mulla alko psykoosi sillä, että kuulin kolinaa ja askelia. Terveetkin ihmiset voi kuulla "harhoja" joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Aikuiset ihmiset uskovat kummituksiin ja henkiolentoihin ilman mitään todisteita. Linkitellään vain huuhaasivustoille ja väitetään niiden sisältävän tietoa.
Onko aivan varmaa, ettei muistisi todellakin temppuile? Enolleni kävi vastaavalla tavalla, ja siihenkin keksittiin selityksiksi kummituksista alkaen kaikki koteihintunkeutujat, mutta lopulta oli vain myönnettävä, että hän touhusi joko unissaan tai ajatuksissaan.
Kerrankin hän seisoi ajatuksissaan 20 markan seteli kädessään, ja pian hän havahtui ettei koko seteliä enää ollut missään. Hän tutki koko kämpän läpikotaisin, eikä mistään koko rahaa löytynyt enää.
Eikä mikään kamera auttaisi selvittämään näitä :D
Olet. Pienen lapsen äitinä se pää on kyllä aika laho muutenkin, ja tavaroita tulee hukattua, mutta tietty toi äänien kuuleminen on jo astetta huolestuttavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja anteeksi näin pitkä vuodatus, toivottavasti joku jaksaa silti ottaa kantaa. En kyllä edes tiedä mihin :). kunhan oli pakko saada purkaa kun en pysty tätä enää pitämään sisällä ja en tiedä kenelle kehtaisin tästä sanoa. Kiinnostaa jos jollain olisi omia kokemuksia ja miten saitte ne loppumaan. Ja siis nimenomaan kiinnostaa jos jollain "ihan tavallisella" ihmisellä on käynyt tällaista. Olen pitänyt itseäni ihan järkevänä, fiksuna, korkeasti koulutettukin olen, ei ole kyse nyt mistään hörhömeiningistä :) En ole mikään henkiin uskova omantienkulkija tai eläinkuiskaaja...enkä normaalisti kovin pelokas. mutta nämä kolinat, ne saa vauvankin säpsähtämään, en ole ainoa joka ne siis kuulee. Niitä vain ei juurikaan tule kun mies on kotona.
Ihan normaalia vanhassa talossa. Ja kannattaa ostaa uusin Kodin kuvalehti, siinä Kaija Juurikkala kertoo kokemuksistaan henkiseen kanssa. Älä panikoi, et ole tulossa hulluksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummitukset usein ovat ystävällisiä, joten no hätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui, pelottavalta kuulostaa! Itse en usko kummituksiin, mutta tuo pistäisi kyllä miettimään. Varmaan pakkaisin kamat ja muuttaisin. Ihan vain mielenterveyssyistä.
uupumus, srtessi, masennus, hormonivaihtelut ja muutkin asiat saavat aikaan että tekee asioita "autopilot" päällä, on tehnyt montaa asiaa yhtäaikaan, tavaroita häviää ja sattuu ihmeellisiä tavaroiden katoamisia. omakotitaloissa kuuluu normaalisti ääniä, talot elävät kosteuden ja lämpötilan vaihteluiden takia, jos terassilla on kalusteita, niin tuuli kolistelee niitä, myös kattorakenteet saattavat nitistä tuulella. uskon että olet väsynyt ja liikaa yksin kotona lapsen kanssa. ei teillä tietenkään kummittele, uupumus on hyvä tiedostaa nyt ja mennä keskustelemaan asiasta asiantuntialle, keskustele myös miehellesi. tarvitset lepoa ja vaihtelua, sekä sosiaalisia kontakteja. jaksamisia sulle, kyllä teillä on kaikki ihan hyvin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta jutella niille. Silloin, kun on rauhallinen hetki, eikä ne mesoa. Kerro omista tunteistasi ja toivomuksia niiden käytöksestä. Minulla toimi tosi hyvin. Olen ateisti, mutta kun muutin nykyiseen asuntooni, niin täällä oli kovaa riehumista. Jututin henkiä, tai mitä ne nyt ovatkaan, ja niiden käytös alkoi nopeasti rauhoittua. Niistä ei ole ole ollut mitään riesaa aikoihin. Sanoin mm. että tehkää mitä haluatte, mutta älkää tahallaan pelotelko. Jos ei mikään auta, niin muutto on paras ratkaisu.
Meillä oli vastaavaa kun asuimme vanhalla maatilalla. Alkoi harmittomasti juuri tavaroiden siirtymisellä ja häviämisellä, niitä piti omana huolimattomuutena. Sitten koira alkoi käyttäytyä kummallisesti, oli levoton, haukkui tyhjää, kiersi hermostuneena taloa ympäri, tunki meidän makkariin nukkumaan ja valvoi usein keskellä yötä ja vain tuijotti esim. tyhjää tuolia, ovea jne. se sai minulla niskakarvat pystyyn. Viimeinen pisara oli se kun 5-vuotias poikani kysyi kerran kesken leikin hiekkalaatikolla, että kuka tuo pappa on. Siis ei mitenkään pelokkaasti, vaan ihan vain totesi kysymyksen leikin lomassa ja jatkoi puuhastelujaan. En todellakaan nähnyt mitään pappaa tai yhtään mitään miestä sillä suunnalla pihapiiriä mihin poika oli viitannut. Mutisin vain jotain, onneksi poika ei takertunut aiheeseen. Kai näille joku järkevä selityskin voi olla, mutta en vain pystynyt enää asumaan siellä kun kaikki alkoi tuntua niin oudolta. Sitä tunnetta on oikeasti hyvin hyvin vaikea pukea sanoiksi. Ja vielä vaikeampi saada ketään uskomaan. Joten ap, et ole yksin ja minä uskon sinua. En usko, että olet tulossa hulluksi. Minäkin luulin tulevani, mutta sen koomin kun muutimme pois tuolta, ei ole tavarat hävinneet ja en ole kertaakaan epäillyt muistiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, onpa kurjaa. Tiedän erään naisen joka perheineen vastaavassa tilanteessa kutsui paikallisen papin ihan vain tekemään kodinsiunauksen. Se auttoi. Eli josko tuollainen kirkollinen toimitus, joka on ihan vain helposti tilattavissa eikä sitä kukaan ihmettelisi edes, olisi kokeilemisen arvoinen.
Samalla saisit jutella ammattilaiselle ihan muutenkin, yksinäisyydestä jne. Heillä tiukka vaitiolosäädös, jos ja kun kerrot että tarvitset keskustelua luotettavan hlön kanssa.
kaikki papit eivät osin ole ihmissuhteissa yhtä taitavia. Mutta yritä, josko. Ja diakonikin vois auttaa mutta ei voi suorittaa kodinsiunausta.
älä turhaa häpeä tai pelkää asiaa. Kaikkea ei voi selittää tavanomaisin keinoin. hyvä että pystyt miehellesikin puhumaan. (Jotain vastaavaa vois löytyä myös Lorna Byrnen, irlantilaisen kristityn kirjoista, Enkeleitä hiuksissani jne..)
googlaa "kodinsiunaaminen" löytyy kirkon sivuilta...
iloa elämään ja lykkyä tykö!
Minä ehdotan kanssa papin kutsumista teille kotiin ja kodin siunaamista. Tiedän tapauksen, jossa vanhassa talossa tapahtui selittämättömiä asioita(en tiedä tämän tarkemmin, eräs sukulainen kertoi tästä minulle aikoinaan) ja papin käytyä ja siunattua kodin ne loppuivat. Jotenkin että rauhattomat sielut saivat rauhan.
En ole varma uskonko tällaiseen, mutta mikäli kodissani tuollaisia juttuja tapahtuisi niin varmasti tätä kokeilisin.
Mulla on kokemusta myös sellaisesta poltergeist-ilmiöstä, että tavarat vaihtelevat paikkaa. Jos olen jotain järjestänyt tietyllä tavalla, niin joku siirtelee ne vähän ajan kuluttua toisella tavalla ja jos laitan ne takaisin siten kuten haluan, niin on taas siirrelty. Yleensä jätän ne sitten siten kuin tämä joku ne on tahtonut tai esimerkiksi laitan tavarat keskelle hyllyä sikin sokin joksikin aikaa. Aivan kuin pilailisi kanssani. Samoin hyllyilltä on pudonnut tavaroita, vaikkei ne todellakaan ole olleet hyllyn reunalla putoamassa vaan perempänä. Ja tämä on totta.
Mäkin oon satavarma että meidän talossa kummittelee. Tää talo on ikivanha ja tänne on kuollutkin edellinen asukas. Kummallisia ääniä kuuluu yläkerrasta ja asiat muuttuivat erityisen oudoiksi kun saimme koiran. Koiramme asettui aina minun ja portaiden väliin murisemaan vihaisesti portaisiin päin. Nykyään koiramme ei enää hauku ja murise yläkertaan. Päinvastoin koira hakeutuu yläkertaan ihan yksikseenkin ja haukkuu siellä ihan tyhjään päin. Tuntuu ihan siltä kuin koira olisi "ystävystynyt" haamun kanssa. En siis enää pelkää omituisia ääniä ja koiran käytöstä. Olen todennut, että jos koirakin kummituksen hyväksyy niin sitten minäkin.
Ostitte talon muutama vuosi sitten ja heti alkoi tapahtua? Tunnetko samanlaisia tuntemuksia missään muualla? Joku pervo on saattanut asentaa taloonne salakuuntelu- ja katselulaitteet ja kyttää sua niitten kautta. Luultavasti sillä on myös avain teidän asuntoonne.
Mun lapsuudenkodissa mulla oli samanlainen tunne etten ole yksin. Äidilläni oli myös. Ei missään muualla. Samasta taloyhtiöstä katosi suuri summa rahaa yhdestä asunnosta. Ei murtojälkiä. Mummoni asunnosta katosi myös rahaa ja viinaa ja meillä kotona oli avain myös mummoni asuntoon. Oli myös merkkejä siitä, että joku on käynyt meillä kun olemme olleet poissa. Että tällästä. Syyllinen oli varmaan se yks pervo jolla oli yleisavain ja joka huuteli jotain ihme törkeyksiä äidilleni pihalla. Ei todisteita joten poliisi ei voinut mitään.
Vaihtakaa nyt ainakin lukot.
Olen kuullut juttuja riehuvista hengista, mutta jotenkin vaikea uskoa sellaiseen. Pidan kylla mahdollisena, etta joillakuilla on tallaisia kokemuksia, minulla ei ole koskaan niita ollut. Aina ne rayhaajat ovat osoittautuneet tamanpuoleisiksi. Asiantuntija-apua ei ole tarvittu muuten kuin joskus poliisia.
Kokeilitteko kodin siunaamista?