Millainen nainen jää miehettä?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:12"]

Tämän ketjun perusteella minulla vahvistuu käsitys, että yksin jäävät naiset ovat niitä, jotka jäävät odottamaan, että se kumppani tulee jotenkin itsestään vastaan. Täälläkin tosi moni on nyt kirjoittanut, että kun kukaan ei koskaan ole hänestä kiinnostunut. No oletteko itse hakeneet esim. netin kautta? Se tapa on täysin mahdollinen vaikka olisi kuinka ujo. Jos järjestätte itsellenne vaikka kymmenet nettitreffit, joku niistä voi hyvin johtaa suhteeseen. Jos näin ei käy, kokeilette uudelleen. Kenties tapaatte 17 ihan uskomatonta urpoa, mutta sitten se kahdeksastoista onkin tuleva elämänkumppani. Onko tosiaan jollain mennyt ohi, että monet pariutuvat nykyisin näin?

[/quote]

Monet naiset kokevat että naiset ei pidä hakea miehiä vaan miesten pitää saalistaa naisia. Että naisen pitää vaan odottaa ja valita paras. Monet naiset meinaavat että sen parhaan pitää olla täydellinen heille. Joten he jäävät yksin.

Mä oon miettinyt tätä viime päivinä, kun kuulin, että yksi ystäväni on taas jäänyt sinkuksi eikä seurustelu taaskaan kestänyt kuin muutaman kuukauden. Tällä ystävälläni olisi elämän suurin haave päästä naimisiin ja saada lapsia, mutta ikinä hän ei sinne asti pääse. Hän on mukava, ulospäinsuuntautunut ja kunnollinen, ts. käy töissä ja asuu omistusasunnossa. Hänellä on ystäviä ja hän käy ulkona, joten myös tapaa paljon miehiä, MUTTA: hän on aika pahasti ylipainoinen, mutta etsii silti adonista, plösöt miehet eivät kelpaa. Olen ihmetellyt miten hänellä "riittää pokkaa" pitää rimaa niin korkealla ulkonäöon suhteen, kun itse on oikeasti lihava, vaikka kasvoista nätti. Vielä kun tämä parisuhteen puuttuminen ja siitä johtuva lapsettomuus tuntuvat olevan niin isoja tragedioita hänen elämässään. Ei ymmärrä ei.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 23:54"]

Mä oon miettinyt tätä omalla kohdallani. Olen jo 38 ja miehetön vastoin tahtoani. Olen hoikka, ihan ok näköinen joskaan en mikään superkaunis, aika rauhallinen ja tasapainoinen, on hyvä ammatti ja työ. Mutta ei minusta ole koskaan kukaan ollut kiinnostunut, vaikka olen erittäin miesvaltaisella alallakin joten luulisi että edes töissä joskus olisi joku kiinnostunut. Baareista en ole koskaan pitänyt. Ujo en ole, päinvastoin, aika räväkkä ja suorasanainen, ehkä siksi pelottava.

mutta toisin kuin tuo yksi ketjun pessimisti, minä en ole vieläkän luopunut toivosta vaikka olen häntä vanhempi. Uskon ertä kyllä tuolla jossain on joku minuakin varten ja voisihan yhden lapsenkin vielä hankkia jos nyt muutaman vuoden sisällä mies löytyisi.

[/quote]

Eikö ole aika epärealistista uskoa, että jos ei 19 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeenkään ole ketään löytynyt, joku voisi vielä löytyä? Miksi se olisi kestänyt noin kauan, jos se olisi mahdollista? 

[/quote]

Minusta ei ole epärealistista. Tässä on nimittäin yksi ero entiseen: nyt etsin miestä, ennen en etsinyt. Minä olin vielä kolmevitosenakin sitä mieltä, että minulle on ihan ok elää loppuelämäni yksin, että jos nyt joku tulee ja vie jalat alta niin tervetuloa, mutta jos ei, niin eipä tuo mitään, viihdyn hyvin yksinkin. Ihan vasta viimeisen vuoden aikana tullut tunne, että ei, minä EN halua viettää loppuelämääni yksin. Urallakin olen jo saavuttanut aika lailla sen mitä halusin joten siitä ei ole enää elämäni sisällöksi niin kuin nuorempana. Nettideittailuun tässä olen ryhtymässä varmaan lähiaikoina ainakin :) 

Niin pitäisi kai jaksaa lukemattomien torjuntojen jälkeen aina vaan uudestaan ja uudestaan yrittää lähestyä miehiä ja solmia suhteita. Kauniit ja suositut naiset eivät tajua kuinka raastavaa tuollainen on.

30v Ystävä: Ylipainoinen, pitkä ohut tukka jota ei laiteta muuten kuin pesemällä. Kasvoiltaan tavallisen näköinen, ei meikkaa koskaan. Vaatteet sanoisinko tyylittömät. Kotona ja työssä aina farkut, jostain marketista ostetut tusinafarkut jotka eivät istu hyvin (eivät siis imartele mistään kohtaa) yhdistettynä marketista ostettuun peruscollegepaitaan. Baarissa käy ystävien kanssa ja sinne lainaa äitinsä kaapista jotain 20 vuotta vanhoja asuja.

Kun nuo vielä yhdistetään aivan järkyttävän ujoon ja epävarmaan luonteeseen, menestys on kaikkea muuta kuin taattu. Ystävä ei uskalla kunnolla avata suutaan mikäli paikalla on useampi ystävänsä. Kahden kesken on aivan ihana luonne, iloinen ja nauravainen. Oudossa porukassa vaikuttaa lähinnä ahdistuneelta ja näyttää siltä että haluaa lähteä pois, eipä häntä sitten kukaan mies lähestykään.

Toinen ystävä, 29v:

Ulospäin suuntautunut. Ei sellaista baarikertaa tai tuttavapiirin juhlaa etteikö aina ala juttelemaan jonkun entuudestaan tuntemattoman tyypin kanssa (sekä miehiä että naisia) ja seuraavalla viikolla ovatkin jo facebook-kavereita.  Hyvin tykätty laajassa ystäväpiirissään. Hyvä työ pelkällä lukiopohjalla, edennyt omilla ansioillaan. Keskimääräistä kauniimpi, meikkaa ja hiukset aina laitettuna.

Vaatteet siistit, mutta "tätimäiset". Ei siis pukeudu jakkupukuihin (ainakaan vapaa-ajalla) mutta esim. baariin laittaa ihan joka ikinen kerta bootcut-farkut. En tarkoita että pitäisi laittaa leggingsejä tai skinny-farkkuja mitkä nyt on in mutta kyllä ne yleensä ovat n 40v naisia jotka vielä pukeutuvat bootcut-farkkuihin lähtiessään baariin. En tiedä onko se pelkästään vaatetus vai muukin olemus mikä tekee "tätimäisen" fiiliksen, mutta saa huomiota vain 40-45-vuotiailta miehiltä. Jotka taas eivät ystävälleni kelpaa. On lapseton nainen ja haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa jolla ei "menneisyyttä" (ts. ex-vaimoa ja lapsia).

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:33"]

Vaatteet siistit, mutta "tätimäiset". Ei siis pukeudu jakkupukuihin (ainakaan vapaa-ajalla) mutta esim. baariin laittaa ihan joka ikinen kerta bootcut-farkut. En tarkoita että pitäisi laittaa leggingsejä tai skinny-farkkuja mitkä nyt on in mutta kyllä ne yleensä ovat n 40v naisia jotka vielä pukeutuvat bootcut-farkkuihin lähtiessään baariin. En tiedä onko se pelkästään vaatetus vai muukin olemus mikä tekee "tätimäisen" fiiliksen, mutta saa huomiota vain 40-45-vuotiailta miehiltä. Jotka taas eivät ystävälleni kelpaa. On lapseton nainen ja haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa jolla ei "menneisyyttä" (ts. ex-vaimoa ja lapsia).

[/quote]

Oho no johan on tuomio että bootcut-farkut tekisivät niin tätimäisen vaikutelman ettei kukaan alle nelikymppinen kiinnostu! Kyllä klassisemman tyylisiä naisia on ja on aina ollut myös nuoremmissa, eikä 29-v edes ole mikään tosi nuori, melkein kolmikymppinen, ja ihan yhtä lailla kumppaneita on löytäneet kuin muutkin. Usein kyllä enemmän sellaisia liikemiestyypit tai akateemisesti koulutetut heistä kiinnostuu kuin duunarit esimerkiksi. 

Paljon tuntuu olevan "miksi miehet ei lähesty" kommenttia... kävikö edes mielessä että itse menisi juttelemaan?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:40"]Paljon tuntuu olevan "miksi miehet ei lähesty" kommenttia... kävikö edes mielessä että itse menisi juttelemaan?[/quote]

Mä ainakin olen niin perinteinen että minulle tuollainen rooli olisi hyvin vieras, minusta miehen kuuluu iskeä nainen. 

Mulla tosin oma ongelma ei ole siinä, etteikö iskijöitä olisi varsinkin nuorempana riittänyt, mutta minä valitettavasti olen tosi säikky ja arka, ehkä pitkän ja rajun koulukiusaamisenkin takia, ja peloissani joko suorastaan torjun lähestyjät tai käyttäydyn niin jäykästi että mies tulkitsee ettei minua kiinnosta, ja häipyy. Ja sitten itken, että taas meni mahdollisuus tutustua kivannäköiseen ja tapaiseen mieheen...

Yksi parhaista ystävistäni (tällä hetkellä 25) ei ole oikeastaan koskaan ollut vakavassa suhteessa. Alussa ihmettelin tätä, sillä kaverini on nätti, pieni ja laiha, yliopistosta valmistunut, hyvin toimeentuleva, omistusasunto löytyy jne. Pukeutuu naisellisesti ja laittaa hiuksiaan ja meikkaa aina. Ei ole ehkä maailman sosiaalisin, mutta kuitenkin seurallinen, flirttailee paljon ja tuntuu ravaavan treffeillä usein. Mutta tällä kaverillani on kaksi ongelmaa:

1) Mahdottomat vaatimukset! Hän tuntuu löytävän kaikista miehistä jonkun vian jonka varjolla toisen voi feidata. Syy saattaa siis olla hiustyyli, ruokavalio, puhetyyli tms. pieni juttu.

2) Kun hän sitten löytää kriteerit täyttävän miehen, he käyvät pari kertaa treffeillä ja ihastuvat. Tässä vaiheessa ystävästäni tulee jotenkin maaninen; hän menee asioiden edelle, alkaa suunnittelemaan häitä, lapsia, tulevaisuutta, puhuu miehestä taukoamatta ja elää pilvilinnoissa. Tässä vaiheessa mies ahdistuu ja jättää kaverini, jolloin hän aloittaa miehen stalkkaamisen (esim. FB:ssä, jatkuvan hiillostamisen ja liikkeiden seuraamisen). Tämä sama kaava on toistunut useita kertoja, ja suurin osa näistä miehistä on torjunut kaverini FB:ssä ja välttelee häntä viimeiseen asti,

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:40"]Paljon tuntuu olevan "miksi miehet ei lähesty" kommenttia... kävikö edes mielessä että itse menisi juttelemaan?[/quote]

Mä ainakin olen niin perinteinen että minulle tuollainen rooli olisi hyvin vieras, minusta miehen kuuluu iskeä nainen. 

Mulla tosin oma ongelma ei ole siinä, etteikö iskijöitä olisi varsinkin nuorempana riittänyt, mutta minä valitettavasti olen tosi säikky ja arka, ehkä pitkän ja rajun koulukiusaamisenkin takia, ja peloissani joko suorastaan torjun lähestyjät tai käyttäydyn niin jäykästi että mies tulkitsee ettei minua kiinnosta, ja häipyy. Ja sitten itken, että taas meni mahdollisuus tutustua kivannäköiseen ja tapaiseen mieheen...

[/quote]

Voisitko ajatella, että tunnustaisit sille kivalle miehelle, joka tulee sulle juttelemaan, jo heti alkuun että olet aika ujo? Jotta hän ymmärtäisi, ettei kylmäkiskoisuutesi johdu kiinnostuksen puutteesta, vaan olet vaan hitaasti lämpeävä? Jos yrittäisit vähän hymyillä kuitenkin ja tosiaan mainitsisit, että olet tosi ujo ja et oikein osaa jutella vieraille ihmisille. Se voisi olla jonkun miehen mielestä tosi söpöä ja suojelunhalu saattaisi herätä :-)

t. vanha puuma, kaiken nähnyt :-)

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:30"]Niin pitäisi kai jaksaa lukemattomien torjuntojen jälkeen aina vaan uudestaan ja uudestaan yrittää lähestyä miehiä ja solmia suhteita. Kauniit ja suositut naiset eivät tajua kuinka raastavaa tuollainen on. [/quote]

Minä en ole kaunis enkä sanoisi itseäni suosituksikaan. Siitä huolimatta saan joka kerta miehiltä huomiota kun lähden pitämään hauskaa ystävieni kanssa. Ehkä se on siisti olemus, hiukset laitettuna, meikillä ihon pahimmat kohdat peiteltynä (en laita koskaan luomiväriä enkä poskipunaa, en vaan osaa). Ystävien kanssa pidetään hauskaa, en istu surkeana nurkassa, enkä kiinnitä huomiota miehiin. Jos joku tulee juttelemaan niin tottakai juttelen takaisin mutta en epätoivoisena etsi miestä. Nyt tosin olen vakituisessa parisuhteessa, mutta noin toimin sinkkuaikoinakin. Hymyllä ja iloisella olemuksella pääsee pitkälle.

Lesbo ainakin.

Nirso: miehelle on läjä kriteerejä ulkonäöstä ammattiin. Itse on kuitenkin melko tavallisen näköinen, kaunis kylläkin jos meikkaa ja laittautuu.

Maine: on ennättänyt jo 35-vuoden ikään viettää railakasta sinkkuelämää, paneskelella varattujen miesten kanssa - joukossa myös ystävien miehiä.

Takertuvuus: on saanut pakkomielteen yhdestä miehestä joka ei oikeasti ole kiinnostunut muutakuin silloin tällöin seksistä. Nainen elättelee toiveita suhteesta ja sitä rataa mennään monta vuotta.

Eräs tuttavani on kaunis, viehättävä, erittäinkin taitava sosiaalisesti ihan minkäikäisen kanssa vain ja hänelle olisi ottajia, mutta eivät ole olleet hänen mukaan sopivia kuin eivät varmaan olekaan. Mutta hänellä on myös mielestäni aika tiukkoja kriteerejä kuten mies ei saa olla kokematon ja täytyy olla ollut edes yksi vuosia kestänyt seurustelusuhde takana. Myöskään treffipalstoihin hän ei suostu mukaan. 

"mies ei saa olla kokematon ja täytyy olla ollut edes yksi vuosia kestänyt seurustelusuhde takana. Myöskään treffipalstoihin hän ei suostu mukaan."

Varmaan aikuiset ihmiset kauhistelee, jos kumppani on edelläkuvatun mukainen tai on tavattu treffipalstalla.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:33"]

Vaatteet siistit, mutta "tätimäiset". Ei siis pukeudu jakkupukuihin (ainakaan vapaa-ajalla) mutta esim. baariin laittaa ihan joka ikinen kerta bootcut-farkut. En tarkoita että pitäisi laittaa leggingsejä tai skinny-farkkuja mitkä nyt on in mutta kyllä ne yleensä ovat n 40v naisia jotka vielä pukeutuvat bootcut-farkkuihin lähtiessään baariin. En tiedä onko se pelkästään vaatetus vai muukin olemus mikä tekee "tätimäisen" fiiliksen, mutta saa huomiota vain 40-45-vuotiailta miehiltä. Jotka taas eivät ystävälleni kelpaa. On lapseton nainen ja haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa jolla ei "menneisyyttä" (ts. ex-vaimoa ja lapsia).

[/quote]

Oho no johan on tuomio että bootcut-farkut tekisivät niin tätimäisen vaikutelman ettei kukaan alle nelikymppinen kiinnostu! Kyllä klassisemman tyylisiä naisia on ja on aina ollut myös nuoremmissa, eikä 29-v edes ole mikään tosi nuori, melkein kolmikymppinen, ja ihan yhtä lailla kumppaneita on löytäneet kuin muutkin. Usein kyllä enemmän sellaisia liikemiestyypit tai akateemisesti koulutetut heistä kiinnostuu kuin duunarit esimerkiksi. 

[/quote]

No bootcut on aika trashy. Gliitervyöt menee samaan.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:33"]

Vaatteet siistit, mutta "tätimäiset". Ei siis pukeudu jakkupukuihin (ainakaan vapaa-ajalla) mutta esim. baariin laittaa ihan joka ikinen kerta bootcut-farkut. En tarkoita että pitäisi laittaa leggingsejä tai skinny-farkkuja mitkä nyt on in mutta kyllä ne yleensä ovat n 40v naisia jotka vielä pukeutuvat bootcut-farkkuihin lähtiessään baariin. En tiedä onko se pelkästään vaatetus vai muukin olemus mikä tekee "tätimäisen" fiiliksen, mutta saa huomiota vain 40-45-vuotiailta miehiltä. Jotka taas eivät ystävälleni kelpaa. On lapseton nainen ja haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa jolla ei "menneisyyttä" (ts. ex-vaimoa ja lapsia).

[/quote]

Oho no johan on tuomio että bootcut-farkut tekisivät niin tätimäisen vaikutelman ettei kukaan alle nelikymppinen kiinnostu! Kyllä klassisemman tyylisiä naisia on ja on aina ollut myös nuoremmissa, eikä 29-v edes ole mikään tosi nuori, melkein kolmikymppinen, ja ihan yhtä lailla kumppaneita on löytäneet kuin muutkin. Usein kyllä enemmän sellaisia liikemiestyypit tai akateemisesti koulutetut heistä kiinnostuu kuin duunarit esimerkiksi. 

[/quote]

Lukutaidoton? Kerroin ihan esimerkkinä että aina baarissa bootcut-farkut. Muukin vaatetus on "tätimäistä", puserot, kengät, takit jne. Mikä estää joskus laittamasta vaikka mekkoa? En myöskään sanonut ystävääni nuoreksi. Omassa viestissäni sanoin ettei tarvitse laittaa leggingsejä. Jos luit tarpeeksi pitkälle, mietin onko vaatetus VAI MUUKIN OLEMUS mikä tekee ystävästäni "tätimäisen".

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:40"]Paljon tuntuu olevan "miksi miehet ei lähesty" kommenttia... kävikö edes mielessä että itse menisi juttelemaan?[/quote]

Mä ainakin olen niin perinteinen että minulle tuollainen rooli olisi hyvin vieras, minusta miehen kuuluu iskeä nainen. 

Mulla tosin oma ongelma ei ole siinä, etteikö iskijöitä olisi varsinkin nuorempana riittänyt, mutta minä valitettavasti olen tosi säikky ja arka, ehkä pitkän ja rajun koulukiusaamisenkin takia, ja peloissani joko suorastaan torjun lähestyjät tai käyttäydyn niin jäykästi että mies tulkitsee ettei minua kiinnosta, ja häipyy. Ja sitten itken, että taas meni mahdollisuus tutustua kivannäköiseen ja tapaiseen mieheen...

[/quote]

Voisitko ajatella, että tunnustaisit sille kivalle miehelle, joka tulee sulle juttelemaan, jo heti alkuun että olet aika ujo? Jotta hän ymmärtäisi, ettei kylmäkiskoisuutesi johdu kiinnostuksen puutteesta, vaan olet vaan hitaasti lämpeävä? Jos yrittäisit vähän hymyillä kuitenkin ja tosiaan mainitsisit, että olet tosi ujo ja et oikein osaa jutella vieraille ihmisille. Se voisi olla jonkun miehen mielestä tosi söpöä ja suojelunhalu saattaisi herätä :-)

t. vanha puuma, kaiken nähnyt :-)

[/quote]

Joo, tuota olisi pitänyt yrittää ymmärtää yrittää nuorempana. Nyt on ikää jo 36, ja ei taida tämänikäisen tätin ujoilu olla kenestäkään kovin söpöä. Kaiken lisäksi kukaan ei usko varmasti että olen ujo, olen aika rajun näköinen tavallaan: musta tukka, voimakas meikki, näyttävänväriset vaatteet, korkokengät, ja lisäksi kun puhun, puhun kovalla matalalla äänellä. Enkä olekaan ujo -ihan päinvastoin- muuten paitsi noissa tilanteissa joissa joku mies lähestyy minua seksuaalisen tai romanttisen kiinnostuksen merkeissä.

Tunnistan toisaalta itsessäni asenteen, jossa odotan että minun pitäisi olla mieheen heti ihastunut, jotta voisin vastata lähestymiseen. Luulen, että jos olisin ihastunut, ujousongelmaa ei olisi ollenkaan. Joskus olen miestä, johon olin ihastunut, suorastaan aktiivisesti yrittänyt iskeäkin, mutta hän paljastui varatuksi kahden lapsen isäksi joten siihen loppui se. Eli mua kyllä lähestyy monet miehet, mutta ne miehet joihin olen itse ihastunut ei ole koskaan olleet minusta kiinnostuneita, joko koska ovat varattuja tai muuten vaan.

Eli joo myönnän, ihan oma vika on miehettömyys kyllä. 

Bootcut-leikkaus tätimäinen :-o

Viimeksi tänään näin bussipysäkillä n. 45-vuotiaan naisen, jolla oli korkkarit, bootcut-leikkauksella olevat hyvinistuvat farkut ja musta vyötärömallinen takki ja mietin, että toivottavasti olen itsekin tuon ikäisenä yhtä rock enkä tädity.

Tätimäisyyskin on siis selkeästi katsojan silmässä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:51"] 

Minä en ole kaunis enkä sanoisi itseäni suosituksikaan. Siitä huolimatta saan joka kerta miehiltä huomiota kun lähden pitämään hauskaa ystävieni kanssa. Ehkä se on siisti olemus, hiukset laitettuna, meikillä ihon pahimmat kohdat peiteltynä (en laita koskaan luomiväriä enkä poskipunaa, en vaan osaa). Ystävien kanssa pidetään hauskaa, en istu surkeana nurkassa, enkä kiinnitä huomiota miehiin. Jos joku tulee juttelemaan niin tottakai juttelen takaisin mutta en epätoivoisena etsi miestä. Nyt tosin olen vakituisessa parisuhteessa, mutta noin toimin sinkkuaikoinakin. Hymyllä ja iloisella olemuksella pääsee pitkälle.

[/quote]

Mitenhän sitten onnistuisi jos ei ole ketään ystäviä? Mulla se tilanne. Jos lähden baareihin yksin, on se aika totista istuskelua tuoppiin tuijottaen väkisinkin, ei hauskaa. Joten en ole vuosiin enää käynyt baareissa. Ei ystäviä, ei baareja - jos sulla olisi tuo tilanne, uskotko että sittenkin hymy ja iloinen olemus olisi riittäneet kiinnostuneiden miesten löytämiseen?