Millainen nainen jää miehettä?

Minusta on mielenkiintoista mutta samalla surullista ja kamalaa lukea näitä viestejä!!! Itse olen ns. Kaunis parikymppinen, minua on isketty siitä asti kun muistan, mm. Julkkiksia ja jääkiekkoilijoitakin joukkoon mahtuu, mutta enimmäkseen sekalaista sorttia. Kun lähden baariin pidän itsestään selvyytenä että vähintään muutama tulee iskemään, tai tulen pahalle päälle kun lähdin ulos niin "rumana". Joskus taas loukkaannun jos joku ns. Alemman tasoinen tulee iskemään, kun mietin että luuleeko hän että lähtisin hänen matkaansa! Nyt tuli kauhea olo... Voin myös myöntää että olen vaikea luonne ja kaikista kehuista huolimatta hyvin epävarma itsestäni. Minun pitää näyttää aina hyvältä tai ahdistun. Mies löytyy vierestä onneksi, ja ihastui luonteeseeni ei ulkonäkööni!!! Hän onkin ainut mies joka huomasi että tämä epävarma koppava ,laittautunut neiti onkin oikeasti ihan vitsikäs ja rento tyyppi....:) tsemppiä kaikille,kyllä Se luonne ratkaisee ja iloisuus! Ja kun itsellä hyvä olla niin muutkin huomaavat sen. Hyvää juhannusta:)))

Tuntemani nainen on jo tosin yli 40 v. Tiedän varmasti, ettei hän kuitenkaan ole lesbo, koska hänellä oli nuorempana (ja 30+ kg hoikempana) suhde varatun miehen kanssa.

Nainen on luonut upean uran, mutta miessaralla ei kyseisen pettymyksen jälkeen ole tapahtunut mitään.
Mahdollisia syitä: Ylipaino, värjätty k-p-tukka, liian dominoiva olemus, liika älykkyys...?

Sellainen joka Apulannan lauluin sanoin 'väsyy kylpyhuoneeseen' takalistoa pyyhkiessä; se on liian raskasta. Sitten ei jaksa myöskään vastata miesten sanoihin tai sähköposteihin. 

-Mies 29v-

Minä luovutan, vaikka kellot tikittää. Ex-mies oli mitä oli. Ihan avokämmenellä voi lyödä poskelle, ei tämä tästä muuksi muutu. Joo olen jo vanha.

All work and no play makes Jack a dull boy, näin kuvailisin sitä miksi minä (ainakin tällä hetkellä) jään ilman kumppania. Teen kolmivuorotyötä ja vapaa-aikaa kyllä on, mutta se menee itsensä kokoiluun ja yleensä vain rentoon olemiseen. Suoraan sanottuna musta on tullut TYLSÄ :D Mielenkiinnonkohteita jne on mutta jos pitäisi kuvailla mun elämää niin pelkkää työntekoahan tää on. Sosiaalinen elämä on olemassa mutta empä juurikaan tutustu uusiin ihmisiin.

En olisi kertaakaan seurustelut elämäni aikana, ellen olisi itse tehnyt alotteita. No, olenhan vasta 25, eli useimpien ikäisteni tapaan hoikka ja nätti. Baareissa (silloin kun kerran vuodessa käy..) riittäisi kyllä ottajia, yhdeksi tai useammaksi yöksi, mutta en ole kiinnostunut baareissa notkuvista miehistä, jotka ovat liian itsevarmoja, käyvät joka ilta pokaamassa eri naisen (kaikki tietenkään eivät tee näin). Olen aika nirso, mutta kivan oloisen miehen kohdatessani en anna tilaisuuden mennä ohi. Toimin, enkä jää odottelemaan. Pienen ensiaskeleen ottamisen jälkeen onkin menty 50-50 panoksella, eli mies on ollut yhtä kiinnostunut heti alusta alkaen. 

Eli naiset, tehkää niitä aloitteita! 

Monet entiset ja nykyiset ystäväni ovat sinkkuja, koska

1. 26v nainen on sinkku sen takia koska haluaa elää mahdollisimman vapaasti bile-elämää johon kuuluu bileet, matkustelu ja vaihtuvat miehet. Hakee aina vain "parempaa". Oikeastaan hänestä ei edes olisi miksikään seurustelevaksi kotiemännäksi koska hän kaipaa vaihtelua ja on pettänyt aiempia seurustelukumppaneitaan. En tiedä "rauhoittuuko" hän koskaan, ehkä sitten jos löytää mahdollisimman täydellisen kumppanin joka kaiken lisäksi myös ymmärtää häntä. Saa uskomattoman pahoja mustasukkaisuuskohtauksia ja on mm. rikkonut exänsä tavaroita.

2. Toinen ystäväni on ujo nätti nuori nainen, joka etsii mahdottoman täydellistä miestä. Ystävälläni ei oikeastaan ole mitään kokemusta miehistä, osaa kyllä varoa pelimiehiä mutta siinä samalla jättää myös hyvät miehet huomiotta. Ei helposti anna mahdollisuutta kenellekkään miehelle ja on pitkävihainen tietyistä jutuista kuten jos tutustuu mieheen joka osoittautuu tapailun alussa sellaiseksi joka ei häntä miellytä. Hakee miestä joka olisi mahdollisimman komea, lihaksikas, sydämellinen, kohtelias, ystävällinen, tulee toimeen hänen perheensä kanssa, haluaa naimisiin, ei arvostele ihmisiä, kunnioittaa ja arvostaa naisia, on uskollinen ja uskonnollinen, jolla ei ole lapsia eikä juurikaan edellisiä suhteita takana, rauhallinen ja kaikkea sellaista mikä ei vaan välttämättä yhdestä miehestä löydy.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:49"]

Monet entiset ja nykyiset ystäväni ovat sinkkuja, koska

1. 26v nainen on sinkku sen takia koska haluaa elää mahdollisimman vapaasti bile-elämää johon kuuluu bileet, matkustelu ja vaihtuvat miehet. Hakee aina vain "parempaa". Oikeastaan hänestä ei edes olisi miksikään seurustelevaksi kotiemännäksi koska hän kaipaa vaihtelua ja on pettänyt aiempia seurustelukumppaneitaan. En tiedä "rauhoittuuko" hän koskaan, ehkä sitten jos löytää mahdollisimman täydellisen kumppanin joka kaiken lisäksi myös ymmärtää häntä. Saa uskomattoman pahoja mustasukkaisuuskohtauksia ja on mm. rikkonut exänsä tavaroita.

2. Toinen ystäväni on ujo nätti nuori nainen, joka etsii mahdottoman täydellistä miestä. Ystävälläni ei oikeastaan ole mitään kokemusta miehistä, osaa kyllä varoa pelimiehiä mutta siinä samalla jättää myös hyvät miehet huomiotta. Ei helposti anna mahdollisuutta kenellekkään miehelle ja on pitkävihainen tietyistä jutuista kuten jos tutustuu mieheen joka osoittautuu tapailun alussa sellaiseksi joka ei häntä miellytä. Hakee miestä joka olisi mahdollisimman komea, lihaksikas, sydämellinen, kohtelias, ystävällinen, tulee toimeen hänen perheensä kanssa, haluaa naimisiin, ei arvostele ihmisiä, kunnioittaa ja arvostaa naisia, on uskollinen ja uskonnollinen, jolla ei ole lapsia eikä juurikaan edellisiä suhteita takana, rauhallinen ja kaikkea sellaista mikä ei vaan välttämättä yhdestä miehestä löydy.

[/quote]

Mitä 2. naisella on tarjottavanaan? Ovatko vaatimuksensa liian korkeita?

Sellainen nainen, joka lähestyy vain miehiä, joita ei voi saada tai ei lähesty miehiä ollenkaan eikä huoli häntä lähestyviä miehiäkään.

Mä en jaksa edes etsiä miestä. Tulkoon joskus kohdalle jos on tullakseen, sitä ennen nautin sinkkuudestani. :)

Ihmisoikeuksiin ei kuulu oikeus saada urosta.

Tunnen erään oudon. Ei ole ujo. On aina viihtynyt itseään reilusti vanhempien seurassa vaikka luonteeltaan on ehkä jopa vähän lapsenomainen. Pukeutuu tätimäisesti ja hyvin kummallinen, jopa vaivaannuttava nauru. Ulkonäöltään on ihan tavallinen, mutta saisi itsestään paljon kauniimman, jos vaan osaisi.

Minulla on sairaus, joka ei näy ulospäin eikä enää haittaa elämääni, mutta joka kuulostaa hyvin dramaattiselta ja saattaa myös olla periytyvä. Sairastuin juuri kun olin alkanut hyväksyä itseni ja olla valmis suhteeseen koulukiusaustraumojen ja muutaman epäonnistuneen ihastuksen yms. jälkeen. Olen yli 30 jo ja huonolta näyttää. Olen myös pitkä ja roteva ruumiinrakenteeltani.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 20:28"]

Ajattelisin että ainakin lapsuuden kiintymussuhteet vaikuttavat parinmuodostukseen, eli turvattomasti kiintyneet naiset jotka ovat tulleet hylätyksi/torjutuksi lapsuudessa tai sitten nuoruudessa jonkun itselleen tärkeän ihmisen toimesta. Tällaiset naiset (ja miehet) yleensä suojelevat itseään ihastumisilta tai jos he ihastuvat, niin yleensä pyrkimyksenä on vahvistaa omaa minäkokemusta ja rakastua ihmisiin, jotka ovat torjuvia, tunnekylmiä ja sitoutumiskyvyttömiä. Syy tällaiselle käytökselle on lapsuuden ajan kiintymyssuhteisiin liittyvissä sopeumavääristymissä, joissa ihminen voi odottaa korostuneesti ihmissuhteilta hylkäämistä, hyväksikäyttöä ja petollisuutta, hävetä syvästi sisäisiä tai ulkoisia ominaisuuksiaan kärsien voimakkaista alemmuuskomplekseista ja/tai jäädä täysin ulkopuolle perheen ulkopuolisista sosiaalisista verkostoista johtuen opitusta sosiaalisesta eristäytyneisyydestä. Tällainen nuoruudessa muodostunut maladaptaatio tuppaa yleensä johtamaan siihen, että yksilö tulee myöhemminkin torjutuksi, hyväksikäytetyksi, petetyksi ja kiusatuksi ja/tai sitten suojelee itseään voimakkaasti noilta kokemuksilta välttelemällä intiimejä suhteita ja hyväksynnän hakemista. Kyseessä on sellainen tunnesopeutuma, jota on hyvin vaikea muuttaa myöhemmin, joten siinäkin mielessä on yleensä näille ihmisille psyykkisesti helpompaa jättäytyä sinkuksi kuin lyödä päätänsä seinään.  

[/quote]

Tunnistin tästä aikaisemman itseni. En kumminkaan halua laittaa kaikkea perheen syyksi, vaan ihan myös oman itsen syyksi. Jos vaikkapa lapsi tottuu siihen että perheessä (tai miksei myös päiväkodissa tai koulussa) häntä aina torjutaan ja kohdellaan kaltoin suosien jotain toista, niin lapsi oppii siihen ettei hän ole samassa arvossa kuin muut. Myöhemmässä nuoruudessa tämä saattaa vaikuttaa niin että nuori haluaa tutustua niihin kylmänoloisiin ja etäisiin miehiin koska on tottunut kylmiin ihmisiin jo lapsuudessa, sellaisiin miehiin joita ei vain kukaan nainen jaksa kiinnostaa pidempään. Nainen kokee että hänen pitää kumminkin yrittää, aivan kuten lapsenakin oli pakko yrittää tulla toimeen. Mutta jos oppii näkemään tämän menneisyydestään, tietää varoa myös omaa käytöstään.

Sanoisin, että suurin vaikuttaja on huono itsetunto. Se meinaan näkyy myös ulospäin. Kaikille ns. ei niin kauniille, hoikille, älykkäille tai hauskoille ihmisille on olemassa parinsa. Tärkeintä on pitää itseään rakkauden arvoisena. Ja tietty vaatimustasot kohdallaan.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:53"]

Mitä 2. naisella on tarjottavanaan? Ovatko vaatimuksensa liian korkeita?

[/quote]

Kyllä luulen että vaatimukset ovat liian korkeita. Nainen 2. on nätti, oikein upean näköinen laittautuneena mutta arkisesti pukeutuneena (nykyään pukeutuu jopa liian mummomaisesti viittoihin yms.) hukkuu massan sekaan. Hän on kokematon, hoikka mutta ei mikään fitnesspimu, hän silti haaveilee täydellisen komeasta lihaksikkaasta miehestä joka myös osaisi arvostaa naisia eikä miehellä olisi takanaan monia suhteita, lisäksi miehen tulisi olla tietystä kulttuurista tai ainakin kovasti arvostaa tiettyä kulttuuria. Ehkäpä liikaa vaadittu näin minä ainakin ajattelen, vaikka toivon kyllä että hän löytäisi haluamansa. Mielestäni hänelle sopisi hieman tavallisempi perusmies joka olisi hyvännäköinen mutta ei sillä tavalla että joka naisen pää kääntyy rannalla, sellainen joka ei kiinnittäisi niin paljoa huomiota ulkonäköön ja muuhun sellaiseen. 

Mielenkiintoista, että niin monet mainitsevat tylsyyden syyksi. Minä olen nähnyt asian niin, että miehet haluavat "tylsiä" (tavallisia) naisia ja ajatellut olevani itse liian menevä, enkä sen takia kelpaa. Olen melko puhelias, mutta en päällepäsmäri ja tiedän monista asioista. Löydän mielenkiintoisen puheenaiheen sulkeutuneenkin ihmisen kanssa melko nopeasti, jolloin hänkin alkaa keskustella enemmän. Toisaalta minulla ei ole intohimoista harrastusta, kuten fitness tai baletti, mikä olisi monille miehille jostakin syystä tärkeää. Teininä minulla oli sellainen harrastus, mutta enää en keskity siihen niin paljon. Harrastan satunnaisesti monia asioita, mutta en elämäntehtävänäni. 

Ulkoisesti en ole täydellinen, mutta en mahdoton tapauskaan. Väitän, että kuulen keskimääräistä enemmän olevani kaunis, mutta silti olen kuullut myös huonoista puolistani silloin, kun miehet haluavat takoituksella loukata. Vedän nykyisin puoleeeni enimmäkseen sitoutumiskammoisia miehiä, koska olen niin tottunut saamaan siipeeni, että olen alkanut itse etäiseksi. Se houkuttaa hankalia tapauksia.

Minussa on kokonaisuutena jotakin sellaista vikaa, että miehet eivät minua vielä tähänkään ikään mennessä ole huolineet. Jos joku sen tästä rivien välistä osaa kertoa, voi kertoa minullekin. Saatan kysyä joltakin kelkassa roikkuvalta sitoutumiskammoiseltanikin, mutta kaunistelematon totuus voi sattua, enkä siksi ole uskaltanut vielä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:30"]

En olisi kertaakaan seurustelut elämäni aikana, ellen olisi itse tehnyt alotteita. No, olenhan vasta 25, eli useimpien ikäisteni tapaan hoikka ja nätti. Baareissa (silloin kun kerran vuodessa käy..) riittäisi kyllä ottajia, yhdeksi tai useammaksi yöksi, mutta en ole kiinnostunut baareissa notkuvista miehistä, jotka ovat liian itsevarmoja, käyvät joka ilta pokaamassa eri naisen (kaikki tietenkään eivät tee näin). Olen aika nirso, mutta kivan oloisen miehen kohdatessani en anna tilaisuuden mennä ohi. Toimin, enkä jää odottelemaan. Pienen ensiaskeleen ottamisen jälkeen onkin menty 50-50 panoksella, eli mies on ollut yhtä kiinnostunut heti alusta alkaen. 

Eli naiset, tehkää niitä aloitteita! 

[/quote]

Tein alotteita ja mies aina akoi ajatella, että minussa on oltava sen takia jotakin vikaa. Sain todella epäilevää ja ennakkoluuloista kohtelua.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 19:10"]

Eiköhän miehettömien naisten kohdalla ole usein kyse nimenomaan siitä, että he eivät syystä tai toisesta ole uskaltautuneet tai pystyneet vakavaan suhteeseen.  Eivät läheskään kaikki "yksinäiset" naiset ole yksin sen takia, etteivät olisi kelvanneet kenellekään.  Miettikää vain, kuinka paljon rumia ja epämiellyttäviä naisia on naimisissa...

[/quote]

Minä ainakin pelkään vähän kaikkea. Ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni oli hirveän kriittinen, hän arvosteli kaikki sanomiseni ja tekemiseni ja varsinkin ulkomuotoni, eikä ollut tyytyväinen mihinkään. Se oli raskasta ja tuskallista, enkä halua kokea sitä uudelleen. Minun päässäni mies on olento, joka ihan hirveän rankasti arvostelee jokaista virhettä ja haukkuu ja pilkkaa sitä. Ja poikaystäväni sai minut myös tuntemaan itseni niin vääränlaiseksi ja arvottomaksi. Hän aina sanoi, ettei kukaan muu mies voisi huolia minunlaistani ja uskoin siihen pitkään. Minusta tuntuu oudolta, kun naiset sanoo täällä, ettei miehet ole niin armottomia ulkonäön ja seksin ja muun suhteen, kuin monet pelkää, mutta kyllä jotkut miehet ovat. Varmaan aika monetkin. Suhde loppui miehen uskottomuuteen, mikä on toinen asia, mitä en halua kokea uudelleen. On minua joskus kysytty uloskin, mutta en osaa edes kuvitella miehen tai suhteen olevan muunlainen kuin entisen poikaystäväni kanssa, enkä halua, että minua enää kohdellaan niin. 

[/quote]

Hieman tutulta kuulostaa, minun exäni suorastaan jumaloi venäläisiä pitkäsäärisiä vaaleita naisia eikä osannut enää arvostaa muita naisia ollenkaan, en edes ymmärrä miksi hän halusi uskotella että oli kiinnostunut minusta. Etenkin suhteen loppupuolella exä ei enää kyennyt olemaan toistelematta miten upeita naisia hänellä on ystävinään. En ole itse mikään 190cm nainen vaan lyhyempi ja vertailu huippumallin pituisiin naisiin tuntui tosi typerältä ja tökeröltä, kukaan aiempi exäni ei ole vastaavaa tehnyt. Exäni ei itsekkään ollut mikään 190cm vaan lyhyempi hän oli itsekkin. En tiennyt että exäni oli "salaa" opiskellut venäjän kielenkin kun niin paljon hän rakasti Venäjää ja huippumallin pituisia naisia ja nimenomaan monikossa. Minulle exä esiintyi tuikitavallisena opiskelijana joka odotti valmistuvansa "huippu"alaltaan että voisi alkaa elää tavallista "perhe-elämää." Exältäni opin sen että mies voi aina "löytää jotain parempaa" ja ettei mikään koskaan ole riittävän hyvää, myös joillain miehillä on runsaasti vaatimuksia naisia koskien. Tiedän myös muutamia tapauksia joissa mies pettänyt ja pettäisi vaikka nainen olisi angelina jolie tai jonkun muun julkkiksen näköinen. Ehkäpä monet naiset ovat sinkkuja sen takia koska pelkäävät tulevansa petetyiksi.

Olen yli kolmekymppinen ja yksinäinen. Haluaisin miehen, mutta en usko koskaan löytäväni. Syitä mm. olen ujo, itsetuntoni on huono, olen introvertti. Olen rakentanut suojamuurin. En osaa minkäänlaista smalltalkia. En osaa flirttaila. Väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Jokainen uuden ihmisen tapaaminen ja ihmissuhteen tapainen yritys vie voimiani aivan valtavasti. Siksi en jaksa enää yrittää. Omaa perusluonnettaan on hankala lähteä muuttamaan. Ulospäin suuntautuneen ihmisen voi olla tällaista tilannetta hyvin vaikea ymmärtää. Melkoisen kärsivällinen mies pitäisi osua kohdalle jos pääsisi suojamuurini sisälle tutustumaan minuun.