Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää miehettä?
10.04.2013 |
Millaisia ovat tuntemanne naiset, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat miehettä, vaikka haluaisivat miehen?
Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen miehen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne naiset, joista miehet eivät kiinnostu.
Kommentit (751)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Itse en taida tuntea ketään joka ei olisi edes neitsyydestä päässyt sanotaanko nyt 30 v ikään mennessä, ulkonäöstä ja luonteesta riippumatta. Mutta vakisuhteiden löytämineno n toisille paljon vaikeampaa. Muistaakseni tutkimusten mukaan vaikeinta naisista se on korkeakoulutetuille, suurissa kaupungissa asuville naisille.
[/quote]
Minä tunnen itseni lisäksi neljä muuta suunnilleen ikäistäni neitsyttä. Se on kuitenkin sellainen asia, josta ei huudella, minä ainakin häpeän sitä suunnattomasti, joten hyvinkin voit tuntea neitsyitä, et vain tiedä sitä. Yli viisi prosenttia suomalaisista kuitenkin kuolee neitsyinä, joten jos tunnet sata ihmistä, tunnet viisi neitsyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Perusnegatiivinen asenne, jokaisesta asiasta löytää sen negatiivisen puolen. Jutteleminen henkilön kanssa on kuin nalkutusta kuuntelisi taukoamatta. Kyyninen suhtautuminen koko miessukupuoleen. Ja ihmettelee miksi ei miestä löydy.
[/quote]
Minä olen ollut kyyninen aina ja aika negatiivinenkin, mutta olen myös ollut suhteessa melkein koko aikuisikäni.
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
Te listaatte hirveästi näitä luonteenpiirteitä, mitkä on syynä yksinjäämiseen, mutta mistä joku mies tietäisi, millainen minä olen luonteeltani, kun he eivät koskaan edes tule juttelemaan? En minä ainakaan näe ihmisten luonnetta pelkän ulkonäön perusteella... Aina kun olen olettanut jotain uudesta tuttavuudesta, niin olen ollut ihan väärässä. Joten ulkonäöstähän se on kiinni.
Sitä paitsi, tunnen kaikenlaisia tässä parjattuja naisia, negatiivisia ja kyynisiä ja ylimielisiä ja ujoja ja vaikeita tapauksia. He ovat kaikki varattuja. Ainoastaan yksi kaverini ei ole ja hän on ruma.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Olen ollut nyt viitisentoista vuotta yksin (nelikymppinen). Yksinjäämiseen vaikuttanut lienee se, että olin vähän jälkijunassa haluamassa miestä -kolmikymppisenä. Sitä edeltänyt aika meni itsensä kokoamiseen edellisestä suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa.
[/quote]
Tämä oli minusta hieman oudosti ilmaistu. Ethän sinä vasta kolmikymppisenä ollut etsimässä miestä, jos sulla oli jo sitä ennen ollut suhde.
[/quote]
No ei kai tuossa mitään outoa ollut. Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitti.
[/quote]
No kiva, ettet taattuun AV-tyyliin viitsinyt kuitenkaan selittää asiaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:57"]
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
[/quote]
Olisiko koska aurinko paistaa tähän aikaan vuodesta suoraan silmiin ja tuulee niin saakelisti? Sitä paitsi välillä, kun olen ihan omissa ajatuksissani ja hymyilen jollekin hauskalle muistolle, niin ihmiset katsoo minua, kuin olisin hullu. :D
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:57"]
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
[/quote]
niin kuin Suomessa miehet yleensäkään smalltalkkaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:57"]
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
[/quote]
Olisiko koska aurinko paistaa tähän aikaan vuodesta suoraan silmiin ja tuulee niin saakelisti? Sitä paitsi välillä, kun olen ihan omissa ajatuksissani ja hymyilen jollekin hauskalle muistolle, niin ihmiset katsoo minua, kuin olisin hullu. :D
[/quote]
Niinpä! Mä saatan myös joskus heittää jotain pientä kommenttia tuntemattomille, ja vaikka he monesti hymyilevät ja vastaavat, kyllä he samalla katsovat myös hiukan hitaasti, että olenko kenties hullu... Suomessa on vaikeeta olla iloinen ja sosiaalinen tuntemattomien seurassa, helposti katotaan että oot jotenkin sekaisin. Yrmeänaamainen on normaali.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:04"]
Te listaatte hirveästi näitä luonteenpiirteitä, mitkä on syynä yksinjäämiseen, mutta mistä joku mies tietäisi, millainen minä olen luonteeltani, kun he eivät koskaan edes tule juttelemaan? En minä ainakaan näe ihmisten luonnetta pelkän ulkonäön perusteella... Aina kun olen olettanut jotain uudesta tuttavuudesta, niin olen ollut ihan väärässä. Joten ulkonäöstähän se on kiinni.
[/quote]Tuo tarkoittaa vain sitä, että sulla on huono ihmistuntemus.
Yleensä ihmisestä näkee päälle päin hyvinkin paljon asioita ja ainakaan itse en ole vielä koskaan onnistunut olemaan väärässä. Muutaman kerran voin todeta vahvasti, että ikävä kyllä (kaverin uusi mies on vaikuttanut huonolta ja osoittautunutkin sellaiseksi yms) näin, koska olen toivonut, että olisin erehtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:57"]
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
[/quote]
No töistä tullessa ei ole oikea aika miesten tulla small talkkailemaan. Eikä ne kyllä koskaan tulekaan. Ja toisekseen ne onkin todennäköisesti niitä varattuja naisia, joita odottaa toinen työpäivä kotona, ei niitä paljon hymyilytä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:04"]
Te listaatte hirveästi näitä luonteenpiirteitä, mitkä on syynä yksinjäämiseen, mutta mistä joku mies tietäisi, millainen minä olen luonteeltani, kun he eivät koskaan edes tule juttelemaan? En minä ainakaan näe ihmisten luonnetta pelkän ulkonäön perusteella... Aina kun olen olettanut jotain uudesta tuttavuudesta, niin olen ollut ihan väärässä. Joten ulkonäöstähän se on kiinni.
Sitä paitsi, tunnen kaikenlaisia tässä parjattuja naisia, negatiivisia ja kyynisiä ja ylimielisiä ja ujoja ja vaikeita tapauksia. He ovat kaikki varattuja. Ainoastaan yksi kaverini ei ole ja hän on ruma.
[/quote]
Sanoohan se järkikin että ulkoisesti on jotain luotaantyöntävää jos kukaan ei koskaan tule juttelemaan. Enkä nyt puhu ulkonäöstä. Voi olla kaunis mutta jos mulkaisee nokkavartta pitkin tai istuu paikoillaan kasvot norsunvitulla hymyilemättä kertaakaan, ei se rohkaise ketään lähestymään ja tutustumaan. Naurava luonne vaikkei olisi kauniskaan vetää aina puoleensa.
Myöskään ujous sinällään ei ole esteenä. Toinen voi olla ujo niin että se näkyy muillekin, mutta silti hänessä voi olla jotain mikä vetää miehiä puoleensa. Sitten taas voi olla ujo niin että on "outo" mikä taas voi näkyä ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:57"]
Näin miehenä tuohon "kukaan mies ei lähesty" niin ainakin itse olen töistä kotiin kulkiessani huomannut, että naiset ovat sen näköisiä kuin joku olisi juuri ajanut heidän koiransa yli: naama rutussa ja vihaisia. En sinänsä ihmettele jos sinkkumiehet ei small talkaa.
[/quote]
Mä kyllä smalltalkkaan ihan paljonkin lenkillä, kaupassa, töissä jne., olen positiivinen ja reipas ja huomaan monesti ilahduttaneeni vastapuolta. Mutta ei se ole yksi yhteen iskemisen kanssa, small talk on small talkia.
Nimimerkki. Miehetön
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Olen ollut nyt viitisentoista vuotta yksin (nelikymppinen). Yksinjäämiseen vaikuttanut lienee se, että olin vähän jälkijunassa haluamassa miestä -kolmikymppisenä. Sitä edeltänyt aika meni itsensä kokoamiseen edellisestä suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa.
[/quote]
Tämä oli minusta hieman oudosti ilmaistu. Ethän sinä vasta kolmikymppisenä ollut etsimässä miestä, jos sulla oli jo sitä ennen ollut suhde.
[/quote]
No ei kai tuossa mitään outoa ollut. Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitti.
[/quote]
No kiva, ettet taattuun AV-tyyliin viitsinyt kuitenkaan selittää asiaa :)
[/quote]
No minäpä selitän. Tyttö on aiemmin (ehkä parikymppisenä) seurustellut, jonkun puolihullun henkistä väkivaltaa käyttävän jannun kanssa. Tullut ero. Tyttö jäänyt nuolemaan haavojaan vuoksiksi kunnes kolmekymppisenä tajunnut että haluaa miehen itselleen ja toivottavasti tällä kertaa täysipäisen. Usein sen ikäiset miehet ja naiset ovat jo valmiiksi parisuhteessa, eikä sinkkuja niin istukaan orrella löydettävänä kuin mitä silloin nuorena. Edelleen nelikymppisenä (15 vuoden jälkeen) on yksin kun sitä oikeaa ei ole löytynyt.
Ei tuo minun mielestä mitenkään vaikea ollut ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epärealistiset odotukset; miehen pitää olla tietyn näköinen, kunnollinen, silti vähän boheemi (!) jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ystäväni on myös aika tavallinen ja hiljainen (38v), ehkä hivenen tylsä. Ei osaa heittäytyä ja pitää hauskaa. Jos vaikuttaa helposti lähestyttävältä niin miehet kiinnostuu. Tuskin ulkonäkö on SE juttu kuitenkaan, vaan se mitä viestittää. Tiedän ulkonäöllisesti ei niin viehättäviä naisia, silti he saavat seuraa. Eräs vanha työkaveri hurmaa rempseydellään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:04"]
Te listaatte hirveästi näitä luonteenpiirteitä, mitkä on syynä yksinjäämiseen, mutta mistä joku mies tietäisi, millainen minä olen luonteeltani, kun he eivät koskaan edes tule juttelemaan? En minä ainakaan näe ihmisten luonnetta pelkän ulkonäön perusteella... Aina kun olen olettanut jotain uudesta tuttavuudesta, niin olen ollut ihan väärässä. Joten ulkonäöstähän se on kiinni.
[/quote]Tuo tarkoittaa vain sitä, että sulla on huono ihmistuntemus.
Yleensä ihmisestä näkee päälle päin hyvinkin paljon asioita ja ainakaan itse en ole vielä koskaan onnistunut olemaan väärässä. Muutaman kerran voin todeta vahvasti, että ikävä kyllä (kaverin uusi mies on vaikuttanut huonolta ja osoittautunutkin sellaiseksi yms) näin, koska olen toivonut, että olisin erehtynyt.
[/quote]
No ei kyllä näe, ei ainakaan minusta! Tai ainakin kaikki aina kertovat minun olevan ihan erilainen, kuin he olettavat.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Olen ollut nyt viitisentoista vuotta yksin (nelikymppinen). Yksinjäämiseen vaikuttanut lienee se, että olin vähän jälkijunassa haluamassa miestä -kolmikymppisenä. Sitä edeltänyt aika meni itsensä kokoamiseen edellisestä suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa.
[/quote]
Tämä oli minusta hieman oudosti ilmaistu. Ethän sinä vasta kolmikymppisenä ollut etsimässä miestä, jos sulla oli jo sitä ennen ollut suhde.
[/quote]
No ei kai tuossa mitään outoa ollut. Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitti.
[/quote]
No kiva, ettet taattuun AV-tyyliin viitsinyt kuitenkaan selittää asiaa :)
[/quote]
No minäpä selitän. Tyttö on aiemmin (ehkä parikymppisenä) seurustellut, jonkun puolihullun henkistä väkivaltaa käyttävän jannun kanssa. Tullut ero. Tyttö jäänyt nuolemaan haavojaan vuoksiksi kunnes kolmekymppisenä tajunnut että haluaa miehen itselleen ja toivottavasti tällä kertaa täysipäisen. Usein sen ikäiset miehet ja naiset ovat jo valmiiksi parisuhteessa, eikä sinkkuja niin istukaan orrella löydettävänä kuin mitä silloin nuorena. Edelleen nelikymppisenä (15 vuoden jälkeen) on yksin kun sitä oikeaa ei ole löytynyt.
Ei tuo minun mielestä mitenkään vaikea ollut ymmärtää.
[/quote]
Juuri näin.
En käsittänyt, ettei miestä olisi saanut koskaan olla, koska itse koen itseni miehettömäksi, kun en ole ollut koskaan naimisssa tai muuten perustanut perhettä. Teinistä nuoreksi naiseksi oli kuitenkin pari useamman vuoden seurustelusuhdetta, joista tuo horror-tapaus oli viimeinen.
t. Tuon alkuperäisen tekstin kirjoittanut
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 23:14"]
Mua alko ahdistaa, kun yksi mies jankkasi treffeillä, että mitä teet vapaa-aikana. Kun vastasin, että lenkkeilen tai sitten vaan ihan perus-kotihengailua, niin tämä vaan jatkoi: "No mitä sinä teet silloin kun et lenkkeile tai oleskele??"
Ahdisti, kun olisi pitänyt olla ilmeisesti tosi hienot ja erikoiset harrastukset. Tuo on osasyy, miksi lopetin sen deittailun lyhyeen.
[/quote]
No kai se raukka vaan etsi jotain asioita, joista olisit kiinnostunut ja joista olisi löytynyt jutunjuurta. Jostain lenkkeilystä tai perushengailusta voi olla aika vaikea keskustella...
Mitä se sun kotona hengailu käsittää? Tvn katselua? Ok, olisit kertonut, millaisia ohjelmia katsot tai mikä viimeksi tvstä tullut sua erityisesti kiinnosti. Mä olisi miehestä riippuen kertonut joko näkemästäni Beatrix Potter-leffasta ja vetänyt siitä kytköksen omaan elämääni ja selittänyt, että Beatrix on mun idoli ja haluaisin myös kirjoittaa lastenkirjoja. Tai jos olisi ollut nörttimies, olisin selittänyt, miten eilen tuli ihan turhaan valvottua tvn ääressä, kun sieltä tuli scifisarja Fringe ja miten ärsyttää, kun on hyvä perusidea, mutta sitten se pilataan epäloogisilla juoniratkaisuilla.
Luetko kirjoja, kun hengaat kotona? Kertoisin, miten juuri luen Game of Thronesin kolmatta kirjaa ja ai kun on jännä. Tai että mulla juuri lukemisen alla kehonkielestä kertova kirja ja alkanut pohtia, voiko oikeasti omia sanattomia viestejään manipuloida omaksi hyödykseen.
Luetko lehtiä? Viherpiipertäjämiehelle kertoisin uudesta lempilehdestäni, The SImple Life ja sen herättämistä ajatuksista. Tai että luinpa tänä aamuna aamiaispöydässä Scientific American Mind-lehdestä, miten musiikki hampurilaisravintolassa tai vaateliikkeessä saa ostamaan liikaa, mitäs mieltä olet...
Tykkään sisustaa ja tehdä asetelmia. Kertoisin, että juuri viime viikonloppuna tein kukkasista pieniä asetelmia kotiin, löysin Tokyokanista ihania sake-pulloja, joista teinkin sitten pikkumaljakoita kukka-asetelmaani.
Tai teetko ruokaa? Voisin kertoa, että olen alkanut kehitellä erilaisia mehucocktaileja ja puristan mehut niihin itse. Ja sitten kehittelen uusia, täytetyn uunipatongin reseptejä. Hei, tulisitko joku ilta maistamaan?!
Eli mitä sä kotona hengaillessasi teet? Siitäkin voi saada mielenkiintoista juttua.
Joo, ja mulla on kyllä myös niitä harrastuksia. Yhden puitteissa olin tällä viikolla tilaisuudessa, jossa oli Madventures-tyypit puhumassa. Siitä esityksestä sain idean...
Katso siis, mikä omassa elämässäsi olisi mielenkiintoista!
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 23:14"]
Mua alko ahdistaa, kun yksi mies jankkasi treffeillä, että mitä teet vapaa-aikana. Kun vastasin, että lenkkeilen tai sitten vaan ihan perus-kotihengailua, niin tämä vaan jatkoi: "No mitä sinä teet silloin kun et lenkkeile tai oleskele??"
Ahdisti, kun olisi pitänyt olla ilmeisesti tosi hienot ja erikoiset harrastukset. Tuo on osasyy, miksi lopetin sen deittailun lyhyeen.
[/quote]
No kai se raukka vaan etsi jotain asioita, joista olisit kiinnostunut ja joista olisi löytynyt jutunjuurta. Jostain lenkkeilystä tai perushengailusta voi olla aika vaikea keskustella...
Mitä se sun kotona hengailu käsittää? Tvn katselua? Ok, olisit kertonut, millaisia ohjelmia katsot tai mikä viimeksi tvstä tullut sua erityisesti kiinnosti. Mä olisi miehestä riippuen kertonut joko näkemästäni Beatrix Potter-leffasta ja vetänyt siitä kytköksen omaan elämääni ja selittänyt, että Beatrix on mun idoli ja haluaisin myös kirjoittaa lastenkirjoja. Tai jos olisi ollut nörttimies, olisin selittänyt, miten eilen tuli ihan turhaan valvottua tvn ääressä, kun sieltä tuli scifisarja Fringe ja miten ärsyttää, kun on hyvä perusidea, mutta sitten se pilataan epäloogisilla juoniratkaisuilla.
Luetko kirjoja, kun hengaat kotona? Kertoisin, miten juuri luen Game of Thronesin kolmatta kirjaa ja ai kun on jännä. Tai että mulla juuri lukemisen alla kehonkielestä kertova kirja ja alkanut pohtia, voiko oikeasti omia sanattomia viestejään manipuloida omaksi hyödykseen.
Luetko lehtiä? Viherpiipertäjämiehelle kertoisin uudesta lempilehdestäni, The SImple Life ja sen herättämistä ajatuksista. Tai että luinpa tänä aamuna aamiaispöydässä Scientific American Mind-lehdestä, miten musiikki hampurilaisravintolassa tai vaateliikkeessä saa ostamaan liikaa, mitäs mieltä olet...
Tykkään sisustaa ja tehdä asetelmia. Kertoisin, että juuri viime viikonloppuna tein kukkasista pieniä asetelmia kotiin, löysin Tokyokanista ihania sake-pulloja, joista teinkin sitten pikkumaljakoita kukka-asetelmaani.
Tai teetko ruokaa? Voisin kertoa, että olen alkanut kehitellä erilaisia mehucocktaileja ja puristan mehut niihin itse. Ja sitten kehittelen uusia, täytetyn uunipatongin reseptejä. Hei, tulisitko joku ilta maistamaan?!
Eli mitä sä kotona hengaillessasi teet? Siitäkin voi saada mielenkiintoista juttua.
Joo, ja mulla on kyllä myös niitä harrastuksia. Yhden puitteissa olin tällä viikolla tilaisuudessa, jossa oli Madventures-tyypit puhumassa. Siitä esityksestä sain idean...
Katso siis, mikä omassa elämässäsi olisi mielenkiintoista!
[/quote]
No tuossa nimenomaisessa tilanteessa on kyllä ollut selvää ettei tyypin kanssa ole kannattanut jatkaa, hän vain luultavasti oli niin erilainen, että täyttää päivänsä jollain muulla kuin perushengailulla, eikä noin erilaisten ihmisten suhteesta mitään tule kuitenkaan.
Yhteinen ystävämme oli pitkään, varmaan kymmenen vuotta sinkku, vaikka olisi halunnut miehen rinnalleen. Hän on ja oli hauska, nauravainen, avoin, sosiaalinen ja huumorintajuinenkin, eikä miesten osalta rima ollut millään asteella korkealla. Kävi ulkona. Toisaalta hänessä oli myös se kääntöpuoli: tilannettaan valitteleva, groteskia huumoria harrastava, ei pidä ulkonäöstään tai pukeutumisestaan huolta (ei aina edes kampaa hiuksiaan), hyökkäävä, vahvat mielipiteet, helposti suuttuva. Voimakkaita näkemyksiä politiikasta, filosofiasta, viihteestä, miehistä, kirjallisuudesta, taiteesta. Nyt hän on onneksi saanut rinnalleen miehen, jonka kanssa viihtyy ja joka viihtyy hänen kanssaan. Ei mikään unelmien prinssi, mutta eipä hän olisi varmaan suostunutkaan prinsessaksi.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Olen ollut nyt viitisentoista vuotta yksin (nelikymppinen). Yksinjäämiseen vaikuttanut lienee se, että olin vähän jälkijunassa haluamassa miestä -kolmikymppisenä. Sitä edeltänyt aika meni itsensä kokoamiseen edellisestä suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa.
[/quote]
Tämä oli minusta hieman oudosti ilmaistu. Ethän sinä vasta kolmikymppisenä ollut etsimässä miestä, jos sulla oli jo sitä ennen ollut suhde.
[/quote]
No ei kai tuossa mitään outoa ollut. Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitti.