Millainen nainen jää miehettä?

(Don't have to be) A big bucks Hollywood star
(Don't have to drive) A super car to get far
(Don't have to live) A life of power and wealth
(Don't have to be) Beautiful but it helps
(Don't have to buy) A house in Beverly Hills
(Don't have to have) Your daddy paying the bills
(Don't have to live) A life of power and wealth
(Don't have to be) Beautiful but it helps

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:38"]

Millaisia ovat tuntemanne naiset, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat miehettä, vaikka haluaisivat miehen?

Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen miehen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne naiset, joista miehet eivät kiinnostu.

[/quote]

Tunnen yhden kahdesti ennen häitä jätetyn nelikymppisen naisen. Hän yrittää seurustellessaankin saada jonkinlaista vispilänkauppaa aikaiseksi muidenkin, mieluiten varattujen, miesten kanssa. 

Mieheni ja hänen kaverinsa eivät voi sietää häntä. Sanovat naista sellaiseksi "antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa"-tapaukseksi ja huomiohuoraksi. 

Pakko myöntää että minullakin teki mieli sähäyttää muutama valittu sana neidille kun hän kiehnäsi mieheni kimpussa ja passautti itseään. Lopulta mieheni kyllästyi totaalisesti häneen. 

Minä.

Useamman koulutuksen käynyt, kohta kolmekymppinen nainen.

En ole istunut vain himassa, vaan käynyt baareissa/ulkona/festareilla jne.

Harrastan itse kitaran ja rumpujen soittoa.

Pyrin olemaan aika avoin kaikille asioille: vedän karaokea vaikka selvinpäin ja naturistirannoilla tullut käytyä. Ehkä meen sitten siihen OUTO-kategoriaan.

Toisaalta masennuksen ja yksinäisyyden myötä olen tullut varovaisemmaksi ja hiljaisemmaksi, nykyään en jopa jaksa lähteä viikonloppuisin baareihin tai "bileisiin". Mieluummin käyn koiran kanssa ulkona pitemmällä lenkillä. Kovin puhelias en ole koskaan ollut, enkä ison ihmisryhmän keskipisteenä halua olla. Hyvä kuuntelemaan kumminkin. Ehkä sitten UJO-kategoriakin kävisi.

Pitkät vaaleat hiukset löytyy eikä mitään kananpersettä. Siniset silmät ja kesäisin pisamia. Meikkaan nykyään vaihtelevasti, vähemmän arkena enemmän erityistilaisuuksiin. Joo ja on hameita.

Painoindeksi tosin huitelee tällä hetkellä normaalipainon ylärajalla, joten ihannetapauksessa mun pitäisi tiputtaa jotain 15kg painoa, jotta olisin mallin mitoissa. (Nuorempana olin aina alipainoinen.) Eli kohteliaisuuksista riippumatta taidan mennä siihen RUMA-kategoriaan myös.

Jotkut miehet ovat ihastuneet, mutta ovat olleet joko narkkareita tai alkoholistinarkkareita. En keräile panoja, koskaan en ole tehnyt sitä. Eli en kai nirsoksi voi tulla kutsutuksi. Lisäksi tykkään kovasti yhdestä miespuolisesta ystävästäni, joka on juoppo. (En käytä itse juurikaan alkoholia.) En pokaile varattuja miehiä.

Mua kiinnostaa kaikenlaiset maailman asiat: politiikka, talous, historia, kulttuuri, taiteet jne. Teen vapaaehtoistyötä eläinten parissa, mutten ole täyttänyt kotiani lemmikeillä enkä inhimillistä niitä tarpeettomasti. Luen lehtiä joka päivä, enkä katso mitään turhia reality-sarjoja tai hömppäsarjoja. Katson mielummin dokkareita ja elokuvia.

Tykkään olla luonnossa, en ole vegaani kumminkaan tai julista ympäristöasioista muille ihmisille.

Pidän kauniista esineistä ja tavaroista, mutten täytä niillä kotiani. Pidän erilaisista vaatteista, joskus rennommista, joskus tosi tyylikkäistä, joskus ei vaa kiinnosta tippaakaan. En harrasta shoppailua.

Elämälleni tarkoitusta koitan löytää muiden auttamisesta. Mitään muuta ei tunnu olevan kiikarissa, vaikka koen, että olisin hyvä äiti, jos lapsia saisin.

Olen ollut töissä radiossa, lasten parissa sekä varasto- ja siivoushommissa. En kavahda fyysistäkään työtä. Toisinaan tykkään tehdä käsilläni jotain: neulon, ompelen, laitan jonkun huonekalun uuteen uskoon, maalaan pyörän, teen vaikka linnunpöntön.

Miehiltä olen saanut osaksi esimerkiksi väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, joten sitä on tullut varovaisemmaksi, kenelle itseään avaa.

Välillä tulee oltua aika surullinen, kun ei ole koskaan seurustellut.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 00:11"]

Naiset joilla on kissoja jää yksin.

Naiset jotka vaatii suhteen alussa isoja sitoumuksia.

Naiset jolla on ylipainoa

Viinaanmenevät naiset.

Tyhmät naiset.

[/quote]

Ahhah, oon tyhmä (sivistymätön ja laiska opettelmaan uusia asioita) ja haluaisin hankkia kissan tai kissoja. Kaksi kohtaa täyttyy. Lasiinkaan en sylje, mutta en mikään juoppo sentään (vielä) ole. Sanotaan kuitenkin, että 2,5/5. Eipä tarvitse enää ihmetellä sinkkuuttani. :)

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 00:11"]

Naiset joilla on kissoja jää yksin.

Naiset jotka vaatii suhteen alussa isoja sitoumuksia.

Naiset jolla on ylipainoa

Viinaanmenevät naiset.

Tyhmät naiset.

[/quote]

Ahhah, oon tyhmä (sivistymätön ja laiska opettelmaan uusia asioita) ja haluaisin hankkia kissan tai kissoja. Kaksi kohtaa täyttyy. Lasiinkaan en sylje, mutta en mikään juoppo sentään (vielä) ole. Sanotaan kuitenkin, että 2,5/5. Eipä tarvitse enää ihmetellä sinkkuuttani. :)

Itselläkin on miehenä jäänyt hämärän peittoon, mikä on se syy miksi on jäänyt itsekseen, eikä siihen tietenkään saa suoraa vastausta ihmisiltä joita on tavannut. Omasta mielestään tavallinen, huumorintajuinen ja mukava, mutta sitä kumppania ei löydy (yksi suhde kuitenkin takana, päättynyt muutama vuosi sitten).

Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että olisko joku ketjun vastaajista valmis haasteeseen, että kirjoitettaisiin lyhyesti jotta sen verran saa selville, että kummatkin on järjissään ja sitten voisi tavata, keskustella, käydä vaikka syömässä ja tapaamisen perusteella antaa rehellisen mielipiteen siitä, mikä voisi olla taustalla siihen, miksi vastakaikua ei saa (ei nyt ihan siinä tapaamisessa, mutta jälkeenpäin, kirjoittaen).

Ehkä hassu idea, kun eri ihmisillä on eri syyt, miksi joku ei kiinnosta ja yhdellä tapaamisella ei voi isoja johtopäätöksiä tehdä, mutta itse olisin ainakin kiinnostunut  kuulemaan, mikä se kynnys on. Jos joku on samoilla linjoilla niin voitaisiin jonkun tilapäismaili-järjestelyn kautta tarkentaa detaljit, niin homman voi halutessa pitää ihan anonyyminä.

Lihavat, rumat, white trashit ja ns. koiranaiset ei kiinnosta. Lisäksi jos on liian high maintenance omaan tasoon verrattuna.

t. Mies

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:41"]

Ujoja.

[/quote]

Ujoja, vai hiljaisia, vai omissa oloissaan viihtyviä? Vai jotain näiden yhdistelmää?

Nämä ovat nimittäin mielestäni erillisiä piirteitä. Ujo ihminen voi esimerkiksi oikeasti viihtyä ihmisten seurassa ja haluta olla muiden kanssa, mutta on vain ujo toteuttamaan sitä.

ap.

[/quote]

Siis nämä mielessäni olevaa 2 ihmistä ovat mielestäni molemmat nimenomaan ujoja. Molemmat kyllä haluaisivat olla ihmisten keskellä ja löytää itselleen miehen, mutta eivät uskalla lähestyä ketään, eivät avaa suutaan keskusteluissa jne.

Mielestäni toiseksi ja kolmanneksi pahimmat tekijät ovat huono itsetunto ja negatiivisuus. Kukaan ei harkitse parisuhdetta tms sellaisen kanssa, ketä vain piiskaa itseään ja valittaa. "Olen niin ruma, olen niin läski, ei kukaan minua halua, olen niin tyhmä, en koskaan löydä ketään". Olen itse niin kiltti ihminen, etten kykene sanomaan kummallekkaan (molemmilla on samanlaiset onglemat), että ryhdistäytyisivät, ja tekisivät asialle jotain! Kumpikaan ei mielestäni ole oikeasti ruma. Mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla missiainesta?  Sen sijaan jos hyväåksyy sen, mitä itseltä löytyy, ja rakastaa itseään, on jo aika pitkällä. 

Nettitreffailu on syvä suo, mutta sen kautta löytää helpommin ihmisiä. Tekisi mieli suositella sitä kaikille yksinäisille, ketkä eivät halua olla yksin. Jooh, jotta löytää yhden kunnollisen miehen, on selattava väh. 10 kamalaa/ei-niin-kunnollista, mutta missä muualla sitä ehtii täyttä päivää tekevä bongaamaan ihmisiä? Pitäisi aamun bussimatkalla töihin nykiä hihasta ihmisiä?`Työpaikkaromanssit eivät kiinnosta, ja harvojen harrastusten kautta ei tapaa miehiä.. Kumpikaan ei käy baareissa, enkä niistä itsekään ole aikanani mitään fiksua löytänyt :P

Olipa syvällinen aamukahvikirjoitus.

Sellaiset jää yksin joilla on todella hankala luonne.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 08:14"]

Lihavat, rumat, white trashit ja ns. koiranaiset ei kiinnosta. Lisäksi jos on liian high maintenance omaan tasoon verrattuna.

t. Mies

[/quote]

Ja kaikki miehetkö sitten ovat vallan jotain muuta? Tasokkaita ja hoikkia? Kyllä lihaville naisille löytyy yhtälailla se oma "kansi".

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:50"]

No minä olen aina ollut sellainen etteivät miehet kiinnostu ja lähesty. Varmaankin olen sitten niin ruma.

[/quote]

Miksi et itse lähesty miehiä?

No itse olin ainakin nuorena nätti ja hoikka ja miehet kinnostuivat helposti. Mutta ja yhden tai parin tapaamiskerran jälkeen eivät halunneet enää nähdä. Olen päätellyt ujon, vakavan ja tylsän persoonallisuuden olevan syynä. Ei auta, että on kiltti ja kunnollinen ja työssäkäyvä. Miehilläkin on aika kovat kriteerit.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:41"]

Ujoja.

[/quote]

Ujoja, vai hiljaisia, vai omissa oloissaan viihtyviä? Vai jotain näiden yhdistelmää?

Nämä ovat nimittäin mielestäni erillisiä piirteitä. Ujo ihminen voi esimerkiksi oikeasti viihtyä ihmisten seurassa ja haluta olla muiden kanssa, mutta on vain ujo toteuttamaan sitä.

ap.

[/quote]

Hyvä ystäväni on ujo, hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä, uudessa seurassa varautunut. Tutustuu hitaasti uusiin ihmisiin, mutta sitten kun tutustuu niin on todella hyvää seuraa. Hänestä saa aluksi vähän tylyn ja ylimielisen kuvan, vaikka oikeasti hän on lämmin ja hyväsydäminen ihminen.

Itse olen hyvin paljon hänen kaltaisensa :)

Hänellä ei ole miestä, minulla on. Uskoisin että hän ei vain ole sattunut kohtaamaan oikeaa henkilöä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:38"]

Millaisia ovat tuntemanne naiset, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat miehettä, vaikka haluaisivat miehen?

Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen miehen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne naiset, joista miehet eivät kiinnostu.

[/quote]

Yksinjäävät naiset ovat sellaisia jotka eivät itse tee mitään saadakseen miehen mutta ovat liian rumia että miehet tulisivat heidän luo. Jostain syystä suurimalla osalla naisista on vielä se käsitys että miehen pitäisi tulla iskemään heidät. Sitten ne vaan odottaa ja odottaa. Ne ei tajua että flirttailu tai oleminen ei ole iskemistä. Harva nainen oikeasti menee itse iskemään miehiä

Eivät tee alotteita, odottavat että mies 'tulee vastaan' elämässä kunhan vaan porskuttaa. Melko korkea rima. Odottavat, että ensikohtaamisella menee jalat alta. Osa hieman pidempiä kun normaali (=honkkelimaisia). Itsekin olen siis yli 180cm, mutta ryhti hyvä ja kannan itseni ok. Valmiiksi jo negatiivinen asenne miehen löytymistå kohtaan.

Ulkonäkö on kyllä tosi pieni tekijä samoin kuin paino.

Mä en ole koskaan ollut perinteisen kaunis ja koko aikuisikäni ollut selkeästi ylipainoakin ja kyllähän kiinnostuneita kuitenkin on ollut.

Välissä oli tauko, kun esim. baarissa ei tullut yrittäjiä. Se oli aika, kun vaikean suhteen jälkeen olin vailla itsetuntoa enkä oikein panostanut esim. ulkonäkööni (kävin sentään suihkussa, mutta siinä se sentään melkein olikin). Kun sain itsetunnon taas kohdilleen, loin katseeni taas lattiasta muiden silmiin, aloin hymyillä ja katsoa mitä laitan päälleni, ni johan taas olisi ollut ottajia.

Omat sinkkukaverit on juuri mm. tosi nirsoja. Miehen pitäisi siis viedä ensitapaamisella jalat alta ihan täysin ja lisäksi yhtäkään virhettä ei sallita. Jos mies unohtaa kerran avata naiselle oven, on mies tuomittu moukaksi eikä hän enää kelpaa. Tai jos käyttää huonosti istuvia housuja. Tai jos on tyhmänmallinen hiusmalli. Tai tai tai... Ei tajuta, että ei täydellistä ihmistä ole, jokaisessa on jotain "vikaa", kuka puree kynsiä tai kuka kuorsaa.

Nirsoja. Liian nirsot ja vaativat naiset jäävät ilman. Ne eivät tajua tai hyväksy sitä, että miehetkin ovat vaan ihmisiä. Ettei kaikkea voi saada.

Tämän ketjun perusteella minulla vahvistuu käsitys, että yksin jäävät naiset ovat niitä, jotka jäävät odottamaan, että se kumppani tulee jotenkin itsestään vastaan. Täälläkin tosi moni on nyt kirjoittanut, että kun kukaan ei koskaan ole hänestä kiinnostunut. No oletteko itse hakeneet esim. netin kautta? Se tapa on täysin mahdollinen vaikka olisi kuinka ujo. Jos järjestätte itsellenne vaikka kymmenet nettitreffit, joku niistä voi hyvin johtaa suhteeseen. Jos näin ei käy, kokeilette uudelleen. Kenties tapaatte 17 ihan uskomatonta urpoa, mutta sitten se kahdeksastoista onkin tuleva elämänkumppani. Onko tosiaan jollain mennyt ohi, että monet pariutuvat nykyisin näin?

Minä olin nuorena kiltti ja kunnollinen, melko ujo miesten kanssa, enkä tiennyt, mitä niiden kanssa pitäisi jutella. Sen lisäksi minulla oli vaikea isäsuhde, koska isäni oli alkoholisti ja olisi halunnut että olisin ollut poika. Olin hänelle pettymys, kun olin vaaan tyttö. Minua kiusattiin luokan priimuksena rillipäänä yläasteella, varsinkin luokan pojat ja sain sellaisia traumoja, että jatkossa tuntui kauhean vaikealta olla vastakkaisen sukupuolen kanssa luonteva, sain kauhean itsetuntokompleksin. Toiset seurusteli lukiossa ja hankkiutui baareihin, mutta minä menin mielellään kiltisti kotiin ja karttelin kaikki luokan bileet. Jäi tavallaan nuoruus elämättä. Karttelin miehiä, mutta seksi kyllä kiinnosti ja totesin, etten tosiaan ole lesbo. Lukion jälkeen kävin kyllä opiskelu- ja työkavereiden kanssa baarissa, mutta en oikein osannut enkä tiennyt, miten olisi pitänyt olla, enkä koskaan lähtenyt kenenkään kanssa kotiin.

Olin jo 24, kun harrastin ekan kerran seksiä ja se oli yhden yön juttu. Menin kaverin kanssa juhannustansseihin ja tarkoituksella iskin tanssilavalta 40-v. miehen. Päättelin että sen ikäinen varmaan tietää, mitä tekee ja tiesihän se :)...olisihan se halunnut tavatakin, mutta minä en. Sitten minulla oli treffikavereita ja tapailua, mutta toinen seksisuhde vasta 26-veenä, sekään ei montaa kuukautta kestänyt. Sitten olin taas pari vuotta yksin.

Löysin vakimiehen 28-veenä, eli melko myöhään. Mutta onkin oltu yhdessä 16 vuotta.

En edelleenkään tunne oloani luontevaksi muiden kuin oman mieheni tai appiukkoni seurassa. Appiukko on mulle enemmän isä kuin oma oli ikänä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 08:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:50"]

No minä olen aina ollut sellainen etteivät miehet kiinnostu ja lähesty. Varmaankin olen sitten niin ruma.

[/quote]

Miksi et itse lähesty miehiä?

[/quote]

Kirjoitinkin jo myöhemmin pitkän jutun, että kyllä lähestyn, ja näin ne ainoat (huonot) suhteet olenkin saanut aikaan, mutta useimmiten miehet vain häipyvät jos menen juttelemaan.

Mutta kai se siis kertonee jotain ulkonäöstä, jos noin 20 vuoden aikuisiän aikana ei kukaan ole tullut iskemään vaikka kapakoissakin on yksin tullut kuljettua.

Mutta tosiaan enää ei kiinnosta, minä olen käynyt läpi ne vastenmielisen rumat ja lihavat (eivätkä ne olleet sisältä yhtään sen kauniimpia, vaan silkkaa paskaa sieltäkin), alkoholisoituneet, väkivaltaiset, peräkammarinpojat, petturit... Olen kokeillut kaikki. Yhtään tavallista fiksua ystävällistä miestä en vain koskaan ole onnistunut iskemään.

Nyt minussakin onkin sitten näitä mt-vikoja myös sen verran, ettei niistä suhteista enää mitään tulisikaan.