Ja sitten ihmetellään ja voivotellaan ja katkeroitudutaan kun ei imetys onnistu!!!

Tarviko sitä heti korvikkeesen siirtyä. Ehkä olisivat pienet kasvaessaan oppineet tissillekin.

kirkossako me ollaan kun näin saarnataan?

Kyllä kuule pumppasin maitoa litratolkulla päivät ja yöt ja annoin sitä pullosta korvikkeen ohella. Mutta ei nuo lapset oppineet koskaan rinnalle ja lopullinen niitti maidon tulolle oli sitten vakava sairastuminen. Turha tässä on nyt alkaa viisastelemaan, miten olisi pitänyt tehdä. Tein kaikkeni, minkä omin nokkineni pystyin. Ei ollut apua tarjolla tälle kaksosäidille.

-113-

Vierailija:

maidon määrä ei ole verrannollinen tissien koon kanssa. Minä olin molempien lasten kanssa erittäin runsasmaitoinen ja vaikka lapset söivät paljon, niin ylimääräistä tuli jatkuvasti desitolkulla ja mulla siis rintaliivien koko AA-A

yleisönosastonkirjoituksesta joka saattaa olla jonkun pilailumielessä tekemä

Kertooko joku kiltti ystävällisesti, mitä pahaa siinä on, jos joku vauva saa myös korviketta äidinmaidon lisäksi? Tai siinä, jos joku äiti ei pysty syystä tai toisesta imettämään? Ja esim. motivaation puute, syy se on sekin.



Mulla ei mene tajuntaan tämä mustavalkoinen suhtautuminen tuohon vauvan ruokkimiseen. Itse olen imettänyt kuusi lasta, aina on maito noussut, ja sitä on riittänyt. Jonain päivänä maitoa ei ole tullut kuin nimeksi, mutta sitten vauva onkin melkein asunut rinnalla. Toisena päivänä maitoa olisi voinut luovuttaa koko pienen kylän imettäväisille, mutta lypsämään en ole alkanut. Joskus olen antanut korviketta hyvinkin " kevyin" perustein. Esim. kylässä olen vaihanut tissin pulloon ihan vain oman itsekkään mielihyväni takia. On ollut helppoa antaa pulloa (joo, mun mielipide tämä näin, kyllä tissi on helpompi nakki kaikin puolin, mutta tilanteet vaihtelee, joskus ei halua imettää kaikkien nähden tai vaihtoehtoisesti vetäytyä piiloon imettämään, tai joskus vain imettäminen ei huvita).



Uskon, ettei tilapäiset pullotteluni ole vaikuttaneet ainakaan negatiivisesti vauvoihini. Ovatpahan oppineet ottamaan ruokansa myös pullosta. Se onkin elintärkeä taito siinä vaiheessa, kun äitiä ei kertakaikkiaan ole saapusalla kiljuvasta nälästä huolimatta. Joskus voi olla sekin tilanne. Minä olen kuitenkin suostunut tilapäiseen pullotteluun ihan vapaaehtoisesti. Minä olen voinut niin halutessani viettää vapaa-aikaa ilman että minun olisi pitänyt ottaa vauva mukaan. Olen siis hoitanut mielenterveyttäni (uskokaa tai älkää), virkistäytynyt ja hoitanut omia ystävyyssuhteitani. Isi on voinut harjoittaa isä-lapsi-suhdettaan osallistumalla vauvan hoitoon kokonaisvaltaisesti. Ja seli seli..



Joillakin imettäminen ei suju, ei ollenkaan tai sitten se loppuu hyvin ja lupaavasti alkaneen alun jälkeen. Sellaista se on! Jotkut taas eivät saa vauvojaan imemään ruokaansa pullosta (hyvä on, onhan hörppäyttäminen ja muut konstit keksitty, mutta ei aina jaksa kaikkiin hienouksiin perehtyä). On annettava rintaa ja hyväsyttävä se tosiseikka, että äidillä (lue ruoalla) ei ole mihinkään menemistä ellei vauva kulje mukana.



Kaikki on mahdollista, ainakin melkein, ihan täysi-imetyksestä pullotukseen saakka. Koittakaa nyt hyvät av-laiset edes hetken aikaa uskoa, että meitä ihmisiä on aika kirjava joukko. Minä olen yksi heistä, enkä tuomitse edes äitiä, joka ei halua imettää. Mieluummin tuomitsen täysimetyksen puolesta pauhaavan äidin, joka luulee olevansa täydellinen, ja uskoo, että niin on oltava kaikkie muidenkin. Mutta en tuomitse häntäkään, sillä hänkään ei ole täydellinen, hih!



Okei, olen siis epätäydellinen äiti, olenhan joskus antanut pulloa vauvalleni. Mutta olen kernaasti epätäydellinen äiti, jolla on virkeä sosiaalinen elämä, kohtuullinen terveys ja ennen kaikkea tyytyväinen mieli!! Vähät imetyksen tai pulloruokinnan vastakkainasetteluista!

Jätettäiskö noi maitohommat lehmille, lehmä on ihan sitä varten maapallolle luotu. Naisella voi (ehkä) olla jotain muutakin arvoa tällä pallolla.

Vierailija:

Sanoi, että pumpattava määrä on vain hiukan pienempi mitä vauva saa. kyse on muutamsita milleistä. Ja minä tyhmä olin uskonu taas näitä imetysintoilijoita, ja luulin oikeasti että vauva saa reilusti enemmän maitoa rinnasta mitä pumppaamalla saa tulemaan..

Itse pumppasin ja neuvolassa tehtiin imetyspunnituksia, kun vauva oli itkuinen (paino kyllä nousi). Pumppaamalla sain 5-10 ml, mutta imetyspunnituksissa saldo oli joka kerta suunnilleen 1 dl. Joten uskomatonta hölynpölyä lääkärisi on sinulle puhunut.

Tiedän useita äitejä, jotka eivät saa pumpulla irtoamaan pisaraakaan, mutta ovat onnistuneesti täysimettäneet kaikki lapsensa.

Suututtaa, että lääkärit KEHTAAVAT sanoa tällaisia " totuuksia" , asiasta, joista eivät oikeasti tiedä mitään.

Taas ottivat nokkinsa ne äidit, joilla imetys ei ole syystä tai toisesta onnistunut.

Aloituksessa oli kuitenkin puhu äidistä, jolla imetys sujuu ja maitoa tulee. Tästä todisteena jo se, että vauva nukkuu 4 tuntia putkeen.

Miksi siis antaa korviketta?

Ehkä hän vain halusi antaa korviketta pullosta? Tavatontako?



Haluaahan joku äiti jättää välillä lapsensa ja mennä lomalle tai juhlimaan. Joku äiti haluaa viedä lapensa hoitoon ja mennä töihin. Ihan ok, jokaisen oma valinta.



Joku äiti haluaa jatkaa tupakan polttoaan raskaudesta huolimatta. Joku äiti haluaa juoda alkoholia vähät sikiöstä välittäen. Eli.. tuo korvikkeen antaminen ei kai ole maailman pahin juttu?



Me ihmiset satumme olemaan tahtovia ihmisiä. Me haluamme vaikka mitä. Joskus halumme ja tarpeemme ovat niin vaarattomia, ettei niin väliä, vaikka ne toteuttaisimmekin, eikö?



Toinen juttu on luulo. Joskus luulemme vaikka mitä. Joskus luulemme, että rintamaito ei nyt riitä, ja annamme korviketta. Ei liene kovin vaarallista tuokaan?



:))

Vain rähinä innostaa..



Antakaa kaikkien kukkien kukkia, ellei kukka sitten ole vaaraksi viattomille osapuolille!!!!

Mulle se oli itsestäänselvyys että pidän lapsen tahtisen imetyksen, vaikka neiti meillä söi vauvana monta kertaa yössä, ei se minua mitenkään haitannut ja takasin tällä myös riittävän maidon tulon. Ei ongelmia, ei nälkää ja tasainen kasvu. Ei ilmavaivoja vaan onnellinen tyttö.Ja äiti;)

Minulla on kokemusta sekä epäonnistumisesta että onnistumisesta. Miksiköhän neuvoloissa ei järjestetä imetysneuvontaa odottaville äideille? Äitiyspakkauksessa tulee se Rinnalla-esite, mutta se on mielestäni riittämätön. Esikoistaan odottavalle nämä ovat uusia asioita ja epävarma turvautuu herkästi korvikkeeseen, kun ei ole tietoa miten voisi menetellä maidon tulon nostattamiseksi. Korvikkeet on jees, jos maitoa ei tule, mutta monesti sitä voi itsekin töpeksiä niin, että maidon tulo nuutuu.



Ensimmäisen lapseni kanssa homma meni hiukan pieleen johtuen siitä, että hän oli keltainen ja söi heikosti, piti siis väkisin syöttää pullosta kahden viikon ajan ja maitoni ei päässyt sitten kunnolla alkuun. En todellakaan uskaltanut huudattaa häntä nälässä. Hän myös söi sitä korvike-rintayhdistelmää 1 ½ tunnin välein, että se siitä korvikkeen " unienpidentämisestä" meillä. Sinnittelin halkeilevien rinnanpäiden, rakkuloiden, osittaisimetyksen kanssa peräti 5 kk, jonka jälkeen vauva itse kieltäytyi rinnasta. Jos olisin tiennyt esim. pesimisestä, oikeasta ruuanmäärästä, rasvoista....olisin ehkä onnistunut vielä tuon 2 viikon jälkeenkin.



Toisen lapseni kanssa suihkusin maitoa. Sen ongelman ratkaisin imettämällä kaksi kertaa peräkanaa toisesta rinnasta alkuun rintakumin kanssa ja toisesta pumppasin pakkaseen. Imetin 10 kk. Söin hyvin, ostin Lansinoh-rasvaa rinnanpäihin ja lepäsin aina kun lapset nukkui ja pesin yöt vauvan kanssa. Vauva nukkui ruhtinaallisesti 4 tuntia/syöttöväli eikä minua pahemmin väsyttänyt, kun aloin illalla nukkumaan vauvan kanssa. Kyllä se imetys pullorumban voitti!

Toiset hyviä ja toiset ei niin hyviä, toiset sinnikkäitä toiset saamattomia, toisilla on pitkä pinna toisilla taas hermot menevät helposti, toiset ajatetlevat ensisijaisesti vauvaansa, toiset itseään... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jokainen ymmärtää kyllä mitä tarkoitan.



Mielestäni hyvä äiti tekee kaiken mahdollisen myös imetyksen onnistumisen eteen, koska kaikki tietävät sen olevan lapsen edun mukaista.



Ihan turha väittää että korvike on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin äidinmaito, koska se ei ole!

Minua ottaa päähän sellaiset " äitylit" , jotka eivät edes yritä onnistua imetyksessä. Ymmärrän kyllä sellaisia hyvin joilla erilaisia ongelmia tai vauva huono imemään. Eihän se ole äidin vika jos ei imetys tällöin onnistu!



Sitä en vaan ymmärrä miksi jotkut ottavat nämä asiat niin itseensä? Jos kuitenkin heillä on hyvä syy olla imettämättä, esim. vauvan keskosuus tai oma sairaus. Eihän silloin pitäisi tällaisesta aloituksesta kiihtyä vai mitä?



En minäkään ottanut tästä itseeni vaikka takana onkin yksi epäonnistunut ja yksi onnistunut imetys! Tiesin kuitenkin että tein kaikkeni siinä tilanteessa ja hyvä näin.



Neuvolat eivät TODELLAKAAN tiedä imetyksestä riittävästi. Ei ainakaan meidän neuvola. Olisin varmasti lopettanut imetyksen, ellen olisi muuten lukenut paljon imetyksestä ja oppinut siitä yhtä sun toista mm. tätä palstaa lukien. Paljon hyödyllistä olen myös täältä oppinut:-). Kiitos! Pitää lukea imetyksestä paljon ja maalaisjärkeä käyttäen sitten soveltaa sitä omaan imetykseen.

Vierailija:

uskon nimittäin senkin että monelta mielipahalta vältyttäisiin jos asioihin edes vähän perehdyttäis jo ennnekuin ne ovat siinä käsillä.

Ap

edelleen sinä nojaat vain luuloihisi. Omalta kohdaltani voin esimerkiksi kertoa, ettei synnytysvalmennuksen imetysopit, äp:n rinnalla-kirja, imetystukilistan neuvot, synnärin hlökunta, neuvola, jne. jne. (eli huom! Myös ennakkoon etsitty ja omaksuttu tieto!) voineet estää sitä, ettei imetystä jatkunut kovinkaan pitkään.

Mikä ihme sinusta tekee mielestäsi asiantuntijan tähän imetykseen? Ihanko vain se, että olet onnistunut omassasi ongelmitta? Vai mikä? Koska luulenpa, että parasta -ja ainakin hienotunteisinta ja ymmärtäväisintä- apua näihin ongelmiin saisi nimenomaan henkilöltä, jolla on ollut oikeasti vaikeuksia imetyksen kanssa, ehkä jopa epäonnistuminen takana (ja toki onnistunut myös). Parasta apua saisi sellaiselta joka itse on aiheen kokenut.

Eli, olisiko sinusta asiantuntijaksi, ap?

Vierailija:

voineet estää sitä, ettei imetystä jatkunut kovinkaan pitkään.

Siis tarkoitin toki, etteivät ne poistaneet imetyksen lopettamiseen johtaneita ongelmia. Monenlaista tuli kokeiltua, mutta ei.

eikä siinä ollutkaan, täysimetin 6kk. Seuraavien lasten kohdalla (2lasta) täysimetin molempia myös 6kk ja olin jo perehtynyt imetykseen hyvin sekä kaytännön mutta myös teorian kautta. Ongelmia oli, mutta missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä että antaisin korviketta. Neuvolassa sain " vääntää" monta kertaa terkkareiden kanssa, koska tiesin imetyksestä enemmän kuin he. Tosin olivat kiitollisia saamistaan neuvoista :) Itse en siis luottaisi (enkä luota enää) neuvoloihin, enkä varsinkaan lääkäreihin imetysasioissa.



Kielsin pienimmäisiäni synnyttämään mennessäni lisämaidot, viimeisella kerralla oli kyseessä suunniteltu sektio, ja kantani oli ehdoton. Maito nousi 3,5 päivää synnytyksestä ja hyvin pärjättiin kolostrumilla siihen saakka. Jos olisin ollut tietämätön enkä olisi uskonut itseeni ja äitiyteeni, olisi lapsilleni annettu vierasta maitoa jo sairaallassa, joka on hurjan huono alku uudelle elämälle.



Kyllä imetysasiat ovat todella paljon kiinni äidistä itsestään, mutta jos ongelmia on, pitää uskaltaa aukaista suunsa ja hakea apua taholta, joka oikeasti osaa auttaa (imetystukiryhmät, doulat jne.)

Vierailija:

mutta jos ongelmia on, pitää uskaltaa aukaista suunsa ja hakea apua taholta, joka oikeasti osaa auttaa (imetystukiryhmät, doulat jne.)

Minä esimerkiksi kirjoitin aiemmin, kuinka etsin apua monelta taholta! No, ei auttanut. Ei vastasyntyneen kanssa kaksin voi keskittyä pelkästään avun ja neuvojen hakuun, kuten kaiketi ymmärrät? Ja se stressi, joka siinä tilanteessa pukkaa päälle (siis niistä ongelmista ja siitä kun apua ei tavoita) ei ainakaan paranna maidontuloa.

Sanoo, että 10%:lla äideistä maito ei vain riitä. Näitä prosenttejahan täällä on joskus kyselty.



Maito ei täysimettäjällä vähene, mutta aivan varmasti maidontuotannon määrä vaihtelee eri äideillä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jos maitoa tulee vain vähän, täysimetys on tosi rankkaa. Vauva saa maitoa juuri sen verran, että kasvaa jotenkuten ja pysyy terveenä, mutta se ei koskaan saa vatsaa kunnolla täyteen. Molemmat rinnat on imetettävä monta kertaa peräjälkeen ja silti vauva lopettaa vasta kun mitään ei enää tule, ja on yhä tyytymätön. Ei nuku kuin lyhyitä hetkiä päivin öin, ja räyhää jatkuvasti nälissään. En yhtään ihmettele, enkä syyttele äitiä, joka tällaisessa tilanteessa antaa lisäksi korviketta.

Oma aloituksesi ja monet muutkin kannanotot täällä ovat hyvin hyökkääviä: " typerykset" , " idiootit korvikefanaatikot" jne. Onko ihme, jos tällaisiin kirjoituksiin tulee kärkeviä vastauksia.

Vierailija:

ja olin muuten aivan varma että joku teidän kommenteistanne kuuluu " turpa kiinni imetyshihhuli ja tukehdu tissiis" tmv:D

Iloisesti yllättynyt että olin väärässä.

Ap