Miten pääsisin yli elämäni rakkaudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

16 vuotta mennyt täällä. Ajattelen häntä lähes joka päivä edelleen. Olen jo omalla tahollani naimisissa toisen kanssa mutta haaveilen hänestä joskus iltaisin vaikka aviomies kuorsaa vieressä tyytyväisenä.

Olen kyllä kiitollinen aviomiehestäni. Hän on aivan ihana ja tuntuu etten ansaitse niin hyvää puolisoa koska tunnetasolla olen edelleen kiintynyt toiseen.

Tapaan edelleen "häntä". Suudelmaa pidemmälle emme koskaan ole menneet mutta hänon päättänyt elää elämäänsä yksin koska ei voi olla kanssani.

En tiedä, jos panisimme, haihtuisiko 16 vuoden taika?

Kyllä tuntuisi vähän ikävältä olla miehesi johon vain jostain syystä vaikutat tyytyvän. Varmaan ne lapset taas.

Jos mies ei tiedä mitään niin voi olla hyvinkin onnellinen.

Ja nyt, se edellinen, lopetat tuollaisen pelleilyn ja leikittelyn tunteilla. Unohdat sen "rakkauden" ja teet niinkuin sinun kuuluu, eli opettelet rakastamaan aviomiestäsi. Jos vaan haikailet, et edes halua antaa miehellesi sitä mikä hänelle kuuluu, eli uskollisuutesi.

Törmäsin kerran odottamatta. Hän katsoi edelleen niin, että pasmat meni ihan sekaisin.

<3

Vierailija kirjoitti:

Tosin mikäs mä olen neuvomaan, kun mulla vähän samat fiilikset. Olen rakastunut ja rakastan ihmistä jota en olosuhteiden vuoksi tule koskaan saamaan. Ja hän minua. Joskus se elämä menee näin...

Mutta miten tuon asian kanssa voi elää?!

ap

Raskasta. Et koskaan voi rakastua muuhun. Itse kärsinyt koko elämän. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä... 

Mä en päässyt enkä pääse.....

M

up

Tämä aihe ei vanhene koskaan. Ehkä pientä lohtua saan itsekin siitä että moni nainen on ennen minua vuosi tuhansien aikana paininut tämän saman poltteen kanssa.

Rakastuin palavasti toiseen ja päätin kertoa miehelleni. Mies oli ymmärtäväinen, mutta varoitti että en välttämättä tule saamaan vastetta odotuksilleni. Kävikin niin, että tämä uusi rakkaus torjui minut kun oli tosi asia kyseessä. Hänen arvonsa eivät anna hänen jättää puolisoaan.

Minuun sattuu, mutta tämä kipu on minulle rakasta. Se on kaikki mitä on jäljellä hänestä. Mieheni, paras ystäväni - olen kiitollinen että kerroin hänelle. Suuri salaisuus olisi erkaannuttanut meitä. Rakkautta on monenlaista. 

Kestän hetken kerrallaan. Nyt on mennyt 1 vuosi ja 1 kk.

Olisin halunnut sinut, ja yhäkin

Anna ajan kulua. Älä syöksy suin päin uuteen suhteeseen. Harrasta. Matkustele. Elä. Ennen kaikkea älä vaan palaa takaisin samaan suhteeseen. Itse tein virheen. Olin sekaisin suhteen päätytyttyä, uskoin todella, että se ukko rakasti minua. Vuoden kuluttua palasimme yhteen ja tuhlasin kolme vuotta elämästäni hänen kanssa, ukon joka käytti pelkästään hyväksi minua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se myös sai minut jatkossa epäileväiseksi kaikkia miehiä suhtaan ja kieltäydyin seurustelemasta, vaikka ok miehiäkin oli jotka olisivat halunneet seurustella kanssani.. Nykyään nautin elämästä sinkkuna. Tykkään omatoimimatkustella ja harrastaa, mutta joskus käy mielessä, että millaistahan se olisi ollut elää suhteessa miehen kanssa. Kyllä sä pärjäät, älä hätäile, vaan nauti elämästä.

Olisi voitu olla... 

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Toivottavasti koko loppuelämä ei mene märehtimiseen.

mulla näkyy menevän

En ole katkera mutta kuitenkin....