Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin yli elämäni rakkaudesta
17.09.2011 |
Fakta on se, että emme voi ikinä olla yhdessä, vaikka rakastamme toisiamme. Miten tällaisesta pääsee yli? Miten unohdetaan? Meneekö loppu elämä asiaa märehtiessä, vai voiko vaikka vuoden päästä jo tuntua ihan ok:lta?
Kommentit (153)
lukemaan Hannele Törrösen kirjan Hullu rakkaus. Mulla vaikeasta erosta reilu vuosi ja se auttoi tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattiko rakastua ukkomieheen, häh?
Kannattiko rakastua ukkomieheen, häh?
ap
Tosin mikäs mä olen neuvomaan, kun mulla vähän samat fiilikset. Olen rakastunut ja rakastan ihmistä jota en olosuhteiden vuoksi tule koskaan saamaan. Ja hän minua. Joskus se elämä menee näin...
Tosin mikäs mä olen neuvomaan, kun mulla vähän samat fiilikset. Olen rakastunut ja rakastan ihmistä jota en olosuhteiden vuoksi tule koskaan saamaan. Ja hän minua. Joskus se elämä menee näin...
Mutta miten tuon asian kanssa voi elää?!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 10 päästä mutta sitten olen jo 50v jamies 65v
:(
Se ei kuorsaa, se ei piereskele eikä röyhtäile sun seurassa, ei jätä likaisia kalsareitaan ja sukkiaan pitkin lattioita ympäri kämppää, se ei jätä tyhjiä kaljatölkkejään ympäriinsä eikä vietä baarissa kaveri-iltoja sun odotellessa sitä kotiin sydän syrjällään. Hyvähän sellaista miestä on rakastaa. Ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että emme voi ikinä olla yhdessä, vaikka rakastamme toisiamme. Miten tällaisesta pääsee yli? Miten unohdetaan? Meneekö loppu elämä asiaa märehtiessä, vai voiko vaikka vuoden päästä jo tuntua ihan ok:lta?
Mieti, mitä menettäisit, jos menettäisit NYKYISEN mihesi/elämäntilanteesi-haluaisitko? Kaikilla ei edes miestä,vaikka sitä haluaisivatkin-eli summa summarum_lopeta valitus ja märehtiminen,ja ala elää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä rakastuin ihan vapaaseen mieheen.
Eli olet siis itse varattu.
Olen varattu ja rakastuin toiseen. Samanlaista tunnetta en ole ikinä aiemmin tuntenut enkä varmasti tule koskaan enää tuntemaan. Ja olo on nyt todella tyhjä! Suljin sähköpostitilin, jota kautta pidimme yhteyttä. Yhtään viestiä en säilyttänyt, en vaikka niissä on jaettu ihan kaikki. Jotain puuttuu. Mutta kai tästä siis joskus yli pääsee?! ap
Vain kuolema on lopullista. Sydänsuruista selviää aina. Voi viedä muutamia vuosia, mutta selviät kyllä.
Mieti, mitä menettäisit, jos menettäisit NYKYISEN mihesi/elämäntilanteesi-haluaisitko? Kaikilla ei edes miestä,vaikka sitä haluaisivatkin-eli summa summarum_lopeta valitus ja märehtiminen,ja ala elää elämääsi!
Sehän tässä juuri onkin, että minua ei niinkään haittaisi nykyisen mieheni menettäminen, vaan lasten elämän "pilalle" menenminen. Sen takia emme voi olla rakkaani kanssa yhdessä. Uskon, että ydinperhe on lapsille (ja lasten isälle) se paras vaihtoehto, jos vain osaan asennoitua oikein ja pääsen tästä asiasta yli.
Mun henkilökohtainen onni ei voi mennä lasten onnen edelle. Näin siis ajattelen. Silti se sattuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olet sen tehnyt. Kanna vastuusi ydinperheen säilyttämisestä; se lienee kaikille paras vaihtoehto. Mutta hei, yritä lopettaa märehtiminen.Mieti vaikka, että MIKSI suhteenne aikoinaan loppui? Teitä ei ollut TARKOITETTU yhteen- ei sittenkään! Näin mäkin yritän ajatella...
Yrität vaan olla olematta tekemisissä ko. henkilön kanssa. Siten se on ainakin huomattavasti helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei ne lapset kärsi erosta! Eronkin voi hoitaa aikuismaisesti.
Lapset aistii ihan taatusti jos vanhemmat on onnettomia. En usko että kenelläkään on sellaista pokkaa että voi piilottaa täysin tunteensa ja näytellä että kaikki on hienosti.
Tiedän eronneen kokemuksella että lapset voi herätä eloon eron jälkeen. Lastenkin elämän täyttää rakkaus eikä onnen näytteleminen ja valhe
koska olet sen tehnyt. Kanna vastuusi ydinperheen säilyttämisestä; se lienee kaikille paras vaihtoehto. Mutta hei, yritä lopettaa märehtiminen.Mieti vaikka, että MIKSI suhteenne aikoinaan loppui? Teitä ei ollut TARKOITETTU yhteen- ei sittenkään! Näin mäkin yritän ajatella...
Ja juuri siksi, että yritän säilyttää lasten ja lasten isän takia ydinperheen. Ei suhteen loppumiselle ollut mitään muuta syytä. Meidät oli tarkoitettu yhteen.
Mutta pitää vain yritää olla ajattelematta.
että ei ne lapset kärsi erosta! Eronkin voi hoitaa aikuismaisesti. Lapset aistii ihan taatusti jos vanhemmat on onnettomia. En usko että kenelläkään on sellaista pokkaa että voi piilottaa täysin tunteensa ja näytellä että kaikki on hienosti. Tiedän eronneen kokemuksella että lapset voi herätä eloon eron jälkeen. Lastenkin elämän täyttää rakkaus eikä onnen näytteleminen ja valhe
Uskon, että meidän avioliitosta voi tulla ihan ok liitto. Sellainen, jossa kunnioitamme toisiamme. Mieheni myös rakastaa minua, eikä hän tiedä tai ymmärrä, etten minä tunne samoin. Lapset on ihan normaaleja lapsia ja uskon tilanteen muutuvan vain parempaan suuntaan nyt kun minä keskityn vain tähän omaan perheeseen.
ap
Kyllä minä rakastuin ihan vapaaseen mieheen.
Eli olet siis itse varattu.
mutta en voi kieltää, ettenkö välillä ajattelisi "nuoruuden" rakastettuani. Meillä oli hänen kanssaan seksisuhde. Olin palavasti rakastunut häneen, hän ei vain halunnut sitoutua seurusteluun. On nykyäänkin vapailla markkinoilla ja tuskin koskaan vakiintuukaan.
Asuu melko lähellä, joten näen häntä silloin tällöin ohimennen, muistot palaavat mieliin ja näen joskus jopa uniakin hänestä.
Pitäisi varmaan vaan yrittää unohtaa, mutta miten?
Jos on kyseessä sinulle se oikea ihminen niin silloin aika ja esteet eivät tule mitään muuttamaan.
Jos kumpikin haluaa olla yhdessä ja tuntevat samoin niin mikään este ei ole mahdoton ylipäästä.
Toivottavasti koko loppuelämä ei mene märehtimiseen.