Miten pääsisin yli elämäni rakkaudesta

Tee niin kuin sydämesi haluaa sinun tekevän!

Tämä elämä on ainutkertainen ja tämä elämä on juuri Sinun elämäsi - vaikka se koskisi muitakin ihmisiä. Yleensähän valintamme koskevat aina myöskin kanssaihmisiämme.



Ethän anna marttyyrin kruunun koristaa päätäsi tulevaisuudessa, sillä niinhän siinä tulisi suurella todennäköisyydellä käymään. Vai uskotko, että rakastaisit nykyistä miestäsi enemmän kun luovut toisesta?? Todennäköisesti juurikin toisinpäin eli muistat aina hänen lähellään mistä kaikesta jouduitkaan nykyisen suhteenne takia luopumaan.

Mielestäni rakkaus ja lapset eivät ole vastakkaisilla puolilla...

Lapset selviävät kyllä jos lähellä olevat aikuiset osaavat asian oikealla tavalla käsitellä. Parhaimmillaan lapset saavat kaksi kotia. Ja jos uudella suhteellasi on lapsia, saavat he toisistaan myöskin uuden sisaruussuhteen. Eli menetyksen sijaan he saavatkin elämäänsä jotain uutta.



Olen itse tehnyt elämässäni nuoruusvuosien jälkeen rohkeitakin muutoksia, joita en ole hetkeäkään katunut. Mottonani on ollut se, että pahinta elämässä on katua tekemättömiä tekoja. Virheistäänkin taas oppii, mutta se ettei uskaltanut tehdä mitä olisi sisimmässään halunnut, se katkeroittaa ihmisen.



Kerron vielä, että olen itse aikanaan säilyttänyt lasten vuoksi avioliittoni ja se ei johtanut mihinkään hyvään vaan ihan päin vastoin. Nähdessään äidin huonon olon (lapset huomaavat sen kyllä!)he kärsivät siitä. Omat lapseni ovat aikuisena sanoneet, että olisi ollut paljon parempi mikäli olisimme heidän isänsä kanssa eronneet ajoissa emmekä väkisin yrittäneet saada liittoamme kestämään. Mutta olin nuori ja kuuntelin mm. omaa äitiäni, jonka mielestä lapsilla pitäisi ehdottomasti olla ehjä koti...vaikka äidillä olisi liitossa huono olla. Nyt todellakin kadun sitä, etten tehnyt omien tunteitteni mukaan. Mutta toisin kuin sinulla, minulla ei ollut ketään uutta lähettyvilläni vaan päin vastoin pelkäsin kovin, etten kahden lapsen kanssa ketään miestä enää rinnalleni saisikaan, ettei kukaan yksinhuoltajaa huolisi. Niinpä jatkoin siis liittoani... Tästä kaikesta on nyt jo kohta 20v aikaa.



Nyt olen löytänyt elämäni rakkauden ja usein mietimme: mitä jos olisimme toisemme ennen jo löytäneet? Millaisia olisivat yhteiset lapsemme ja itse mietin ennen kaikkea miten erilainen lapsuus olisi minun lapsillamme ollut kodissa, jossa vanhemmat aidosti rakastavat toisiaan. Vaikka ei lasten biologinen vanhempi toinen olisikaan.



Jos nyt olisin sinä, kuuntelisin sydäntäni ja seuraisin sen kutsua. Voi hyvinkin olla ettet enää toista tilaisuutta samanlaiseen tunteeseen koskaan tule saamaan elämässäsi!

oletko varma että suhteesta tuohon toiseen mieheen tulisi kuitenkaan pitemmän päälle mitään? Etkö ajatellut miehesikin olevan elämäsi rakkaus kun menitte naimisiin? Eikö ole mahdollista, että oltuasi uuden miehen kanssa joitain vuosia, kohtaisit taas uuden elämäsi rakkauden?

Eiköhän elämän idea ole kokea niin monta elämän rakkautta kun vaan mahtuu. Aika aikansa kutakin - kuulostaa siltä että ap'n tapauksessa aviopuolison tarkoitus on olla se, kenen kanssa hankitaan lapset, nautitaan vauva-ajasta ja sitten kun rakkaus ja tunteet ja elämä muuttaa muotoaan, sanotaan kiitos ja jatketaan eteenpäin.

Minusta tuntuu pahalta erityisesti puolisoa kohtaan jos hän rakastaa ja ap on suhteessa tietäen hiljaa että ei vastaa rakkauteen samalla mitalla. Minä itse haluan olla suhteessa silloin, kun olen oikeasti toiselle se maailman ihanin, rakkain, halutuin ja paras. Jos en ole, olen mieluummin ilman - näin me molemmat voimme etsiä sitä rakasta.

Kukaan ei tule sinua kiittämään 40 vuoden päästä siitä, että olet tehnyt sydäntäsi vastaan, säilynyt kulissiavioliitossa ilman vahvoja tunteita, vain lasten edun vuoksi. Lapset selviävät erostakin varmasti kunhan heillä on kaksi rakastavaa vanhempaa sen jälkeenkin. Erossa lapsia vaurioittaa aina lieveilmiöt - toinen vanhemmista ei kykene vastuuseensa; toinen tai molemmat antautuvat elämänkriiseilleen eivätkä huolehdi lapsista. Itse ero ei vahingoita ketään lasta missään, ikinä.

Jos on kyseessä sinulle se oikea ihminen niin silloin aika ja esteet eivät tule mitään muuttamaan.

Jos kumpikin haluaa olla yhdessä ja tuntevat samoin niin mikään este ei ole mahdoton ylipäästä.

Kyse on halusta, halusta elää omaa elämää. Eikä aina muiden ehdoilla ja muiden takia.

Ajatttele asiaa toisin päin. Entä, jos miehesi olisi palavasti rakastunut toiseen ja haluaisikin pois suhteesta? Voisitko elää "toisena" naisena, kun hänen mielessään olisi ihan toinen ihminen.



Lapsia on ihan turha vetää onnettomaan suhteeseen. He, jos ketkä vaistoavat äidin fiilikset. Jos sinulla on jo vaikeaa olla viestittelemättä suurelle rakkaudellesi niin...



Ja kaikista enitenhän loukkaat miestäsi. Jäädä roikkumaan, kun onhan meillä ihan kivaa ja pitkä suhde.

Huoh, mä näkisin punaista, jos mun ukko roikkuis minussa vaikka suuri rakkaus olisi joku toinen. Ei ymmärrä, ei. Mut jokainen taplaa tyylillään.

Saattaa tuntua että miehen pitää saada rakastaa kun hän on niin rakastunut. Mutta hän rakastaa harhakuvaa, ei tiedä vaimon ajatuksia lainkaan. Luulenpa että miehen rakkaus olisi jotain muuta jos hän tietäisi totuuden.



Ei elämän tarkoitus ole elää toisten ehdoilla vaan tehdä asioita joita itse haluaa, ja sydän sen kertoo mitä oikeasti haluaa elämältään.

Tuntuu karmaisevalle ajatella että ap uhraa itsensä jonkun päässään syntyneen mielikuvan takia että lapset tarviavat ehjän " onnen kulissin" ympärilleen.



Ja usko tai älä, kyllä lapset huomaa mitä siellä äidin sisällä tapahtuu. Ei kenestäkään ole peittelemään aitoja, voimakkaita tunteitaan sisälleen niin että niitä ei huomattaisi.

viisas, keskusteleva, taitava mies kuulostaa hmmm... hieman liian hyvältä ollakseen totta. Joko katsot häntä ruusunpunaisten lasien läpi, tai sitten hän sen lisäksi on tosiaan maailman ainoa täydellinen mies, tai sitten hän on narsisti, joka osaa olla hurmaava alkuun... (jess, taisin olla eka, joka veti narsistikortin esille, mutta ihan vakavastikin sitä kannattaa miettiä).



Onko tuolla ihmemiehellä aiempia suhteita? Kuinka pitkiä, kuinka paljon? Mihin ne ovat kariutuneet?

Eikö ap:llä ollut niin että sitä rakkautta ei oikein ole ollut koskaan sitä omaa miestä kohtaan niin miten sitä voi vaalia? Syntyykö se nyt jos se ei ole tähänkään mennessä syntynyt?

Ja kuka on puhunut jatkuvasti ihastumisesta? eikö ollut niin että ap oli nyt eka kerran ihastunut niin että sukat pyörii jaloissa? ei suinkaan koko ajan.

Ihanaa kun elämä voi olla mustavalkoista On niin helppo sanoa että päätät vain ketä rakastat! Uskotteko itsekään tuohon? ette ilmeisesti ole koskaan rakastaneet tai sitten olette niitä harvoja onnellisia joilla parin valinta sattui kerralla siihen elämän rakkauteen. Miksiköhän sitten puolet avioliitoista päätyy eroon? Miksi he eivät ymmärrä tätä av:n suurta rakkauden punaista lankaa että päättää vaan rakkautensa.

On se usko pois. Vaalimalla rakkauttaan ei tarvitse muuta rakkautta. Kaikki muu rakkaus on epärakkautta. Kevytkenkäinen elämäntyyli ja ryhdittömyys ajaa uusiin suhteisiin ja hairahduksiin. Kertoo ihmisestä paljon, jos ihastuu jatkuvasti elämänsä aikana muihin ihmisiin. Sellainen ihminen viettää, joko liian sosiaalista elämää tai käyttäytyy kevytmielisesti muita kohtaan. T: 11cm mies

Eikö ap:llä ollut niin että sitä rakkautta ei oikein ole ollut koskaan sitä omaa miestä kohtaan niin miten sitä voi vaalia? Syntyykö se nyt jos se ei ole tähänkään mennessä syntynyt?

Ja kuka on puhunut jatkuvasti ihastumisesta? eikö ollut niin että ap oli nyt eka kerran ihastunut niin että sukat pyörii jaloissa? ei suinkaan koko ajan.

Ihanaa kun elämä voi olla mustavalkoista On niin helppo sanoa että päätät vain ketä rakastat! Uskotteko itsekään tuohon? ette ilmeisesti ole koskaan rakastaneet tai sitten olette niitä harvoja onnellisia joilla parin valinta sattui kerralla siihen elämän rakkauteen. Miksiköhän sitten puolet avioliitoista päätyy eroon? Miksi he eivät ymmärrä tätä av:n suurta rakkauden punaista lankaa että päättää vaan rakkautensa.

On se usko pois. Vaalimalla rakkauttaan ei tarvitse muuta rakkautta. Kaikki muu rakkaus on epärakkautta. Kevytkenkäinen elämäntyyli ja ryhdittömyys ajaa uusiin suhteisiin ja hairahduksiin. Kertoo ihmisestä paljon, jos ihastuu jatkuvasti elämänsä aikana muihin ihmisiin. Sellainen ihminen viettää, joko liian sosiaalista elämää tai käyttäytyy kevytmielisesti muita kohtaan. T: 11cm mies

Sinun tehtävänäsi ei ole puolustaa ap:ta. VAan nyt tehtävänämme on ravistella ap:sta totuus ulos.

Ei kukaan mene noin vain yhteen ihmisen kanssa vuosiksi, jos ei rakastaisi tai olisi joskus rakastanut.

T: 11cm mies

viisas, keskusteleva, taitava mies kuulostaa hmmm... hieman liian hyvältä ollakseen totta. Joko katsot häntä ruusunpunaisten lasien läpi, tai sitten hän sen lisäksi on tosiaan maailman ainoa täydellinen mies, tai sitten hän on narsisti, joka osaa olla hurmaava alkuun... (jess, taisin olla eka, joka veti narsistikortin esille, mutta ihan vakavastikin sitä kannattaa miettiä). Onko tuolla ihmemiehellä aiempia suhteita? Kuinka pitkiä, kuinka paljon? Mihin ne ovat kariutuneet?

Mutta täydellinen minulle. Eikä tässä ole ollut missään vaiheessa kyse sitä, että mies olisi ollut minua kohtaan hurmaava ja ihana tehdäkseen vaikutuksen, ei me kumpikaan tähän lähdetty sillä asenteella, että toinen äkkiä omalla ihanuudella koukkuun. Vähän niin kuin vahingossa rakastuttiin.

En ala miehen aiempia suhteita tähän erittelemään. Tiedän niistä olennaisen, eikä miehen historiassa mikään vaikuta oudolta tai epäilyttävältä. Ihan normaali mies ja normaali historia.

Ap

ja nyt selittelee itselleen.

Varmasti ihan vilpittömästi, sillä uskon että asia on juuri niin kuinka joku fiksu tuolla aiemmin kertoi rakkaustunteen uusiutumisesta tai mitä se nyt olikaan.

Ehkä olen kevytkenkäinen. Ehkä en vaalinut rakkautta kunnolla. Mitä väliä sillä on? En nyt kysellyt jälkiviisaita ohjeita siitä, MITEN MINUN OLISI PITÄNYT TEHDÄ ja missä vaiheessa, vaan kysymykseni koski nykytilannetta ja siitä selviämistä.



Ap

Alkuperäisessä viestissä kysyt neuvoa kuinka pääset rakkaustunteestasi yli. Nyt alkaa kuulostamaan ettet siitä haluakkaan luopua.

Olen itse kokenut saman joskus ja tiedän että se onnistuu ajan kanssa ja tärkein asia sen onnistumiseksi on oma vahva tahto.

Ja turha väittää että tunteiden manipuloinnilla tuhoaa kykynsä rakastaa. Ei tuhoa.

Onko ap kiinni vain miehensä rahoissa?



Jos ap ei rakasta miestään niin luulisi olevan helppoa kertoa uudesta ihastuksestaan. Vaan taitaa rakastaa enemmän miestään, kuin tätä kukonpoikaa.

Tanakh kertoi jo ammoin joukossamme liikkuu enkel'leitä. Elkel'leiden tehtävänä on erottaa jyvät akanoista.



Osa on joutava kadotukseen. Tuo enkel pelastaa miehesi ap:n petollisuudelta.

Ap on eräänlainen ruukunsiru, josta ei koskaan tule eheää. Enkel'lien tehtävänä on kerätä nämä sirut ja lähettää kadotukseen.



Mies ei ehkä itse tajua olevansa enkel'li. Hän vain noudattaa tehtävää. Miehellesi on tulevaisuuden varalle uusi rakkaus. Nainen, joka on miehesi täydellinen vastakohta.



Ap, näet tilanteen miehesi tulevaisuuden silmin. Enkel, ohjaa sinut nätisti pois miehesi elämästä, pois sotkemasta miehesi ja lapsesi elämää. Rakkautesi enkel'tä kohtaan, on heijastus tulevasta. Siitä millaista rakkautta miehesi tulee saamaan.



Sinä olet vain ruukunsiru autiomaalla.

Et ole eheä.



T: Siru

Tanakh kertoi jo ammoin joukossamme liikkuu enkel'leitä. Elkel'leiden tehtävänä on erottaa jyvät akanoista.

Osa on joutava kadotukseen. Tuo enkel pelastaa miehesi ap:n petollisuudelta.

Ap on eräänlainen ruukunsiru, josta ei koskaan tule eheää. Enkel'lien tehtävänä on kerätä nämä sirut ja lähettää kadotukseen.

Mies ei ehkä itse tajua olevansa enkel'li. Hän vain noudattaa tehtävää. Miehellesi on tulevaisuuden varalle uusi rakkaus. Nainen, joka on miehesi täydellinen vastakohta.

Ap, näet tilanteen miehesi tulevaisuuden silmin. Enkel, ohjaa sinut nätisti pois miehesi elämästä, pois sotkemasta miehesi ja lapsesi elämää. Rakkautesi enkel'tä kohtaan, on heijastus tulevasta. Siitä millaista rakkautta miehesi tulee saamaan.

Sinä olet vain ruukunsiru autiomaalla.

Et ole eheä.

T: Siru

Oletko satuttanut pääsi pahasti lähiaikoina?

T: 11cm mies

Ilman tuollaisia tunteillaan sählääviä ääliöitä ja niitä auttavia sekopäitä elämä olisi paljon tylsempää.

Kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Leipä kaupasta ja huvit täältä:)

Nytkö ne on jo tunteet pahasta?

No kohtahan me ei tunneta kukaan enää mitään, mielialalääkkeet on kohta jokaisella ja mennään vaan hartiat kumarassa arkea eteenpäin.

Se että on tunteita, ei tarkoita että sählää.

Asiat voi tuntua erilaisilta, olematta sen enempää oikein tai väärin.

Ilman tuollaisia tunteillaan sählääviä ääliöitä ja niitä auttavia sekopäitä elämä olisi paljon tylsempää. Kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Leipä kaupasta ja huvit täältä:)

Tällä palstalla on näköjään jo koettu kaikki :)

Itse ap:n kaltaisessa tilanteessa, ei nyt tuore tapaus mutta se Oikea ei vaan lähde pois mielestä. Mikään ei tunnu enää miltään kun on kerran rakastunut tulisesti.

Huoh.... 

Olen lukenut psykologiaa. Neuvo rauhoittumisesta kuulemma auttaa tähän tilanteeseen.



Nyt ap rauhoitu. RAUHOITU NYT HYVÄ IHMINEN.

RAUHALLISESTI NYT. RAUHOITUT JA SELVITÄT TILANTEEN PERINPOHJAISESTI.



t: EX

Tapasin miehen joka on täydellisen sopiva, ja jota olisin odottanut jos olisin tiennyt sellaisen olevan olemassa. En ehkä olisi lähtenyt silti, jos vanhassa suhteessa olisi ollut usko ja luottamus tallella.



Mutta luin kaikki nämä av-kommentit ja syyllistämisetkin, hain järjen ääntä ja halua jatkaa vanhassa. Olen perusluonteeltani sitoutuva, velvollisuudentuntoinen ja oikeudenmukainen.



No, minä siis lähdin. Mies on ihan sellainen kuin kuvittelinkin, minulle toimiva - paras koskaan. Pras keskustelija, parhaiten minua ymmärtävä, paras rakastajani ja paras ystäväni. Hänessä on virheitä, hän on tehnyt väärin minua kohtaan ja elämämme on olosuhteiden takia aika vaikeaa, joskus niin vaikeaa että tuntuu etten jaksa. Mutta hänen kanssaan minulla on ennen kokematon mielenrauha, onnellisuuden tunne, luottamus. Mutta vuosienkin jälkeen minun on vaikea hyväksyä sitä, että menetin ydinperheen, osan suvusta, turvallisuuden ja petin lapseni - en pystynytkään siihen mihin ryhdyin.



Lasten kannalta ero on tuonut pahaa, mutta hyvääkin. Lapset puhuvat tunteistaan aiempaa enemmän, ovat onnellisen oloisia ja jopa ydinperheaikaa tasapainoisempia. Iso kiitos menee heidän isälleen, joka omilla valinnoillaan ja hyvällämsydämellään on mahdollistanut sen, että asumme lähekkäin, lapsilla on yksi koti luonani mutta pääsy isänsä luo aina, asiat hoidetaan (yleensä)sovussa ja vanhemmat kunnioittavat toisiaan. Jos olisin jatkanut ydinperheessa, olisin ratkaisemattomien ongelmien takia alkanut halveksia puolisoani - olin jo hyvän matkaa sillä suunnalla. Nyt voin nähdä taas hänen hyvät puolensa ja arvostaa häntä ihmisenä, minkä lapsetkin toki onneksi näkevät.



Kaikin puolin tein oikean päätöksen, vaikka kamalan surullistakin se on ollut.