Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin yli elämäni rakkaudesta
17.09.2011 |
Fakta on se, että emme voi ikinä olla yhdessä, vaikka rakastamme toisiamme. Miten tällaisesta pääsee yli? Miten unohdetaan? Meneekö loppu elämä asiaa märehtiessä, vai voiko vaikka vuoden päästä jo tuntua ihan ok:lta?
Kommentit (153)
Toit uutta näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että meidän avioliitosta voi tulla ihan ok liitto. Sellainen, jossa kunnioitamme toisiamme. Mieheni myös rakastaa minua, eikä hän tiedä tai ymmärrä, etten minä tunne samoin. Lapset on ihan normaaleja lapsia ja uskon tilanteen muutuvan vain parempaan suuntaan nyt kun minä keskityn vain tähän omaan perheeseen. ap
...siis ensinnäkin miehesi pidät harhakuvitelmassa että hänen rakkautensa saa vastakaikua mutta kaikki onkin puoleltasi teatteria?
Ja miten itse ajattelit kestää tuon tilanteen? Se on varmaan helppo rasti unohtaa elämän rakkaus kun ei ole kontaktia mutta miten olla päivittäin suhteessa ihmiseen jota kohtaan ei taida olla juuri tunteita?
Nostan hattua jos onnistut, ja että tämä sinulle riittää.
Tuossa on vaarana ihmisyyden menetys ja muuttua koneeksi.
Uskon, että meidän avioliitosta voi tulla ihan ok liitto. Sellainen, jossa kunnioitamme toisiamme. Mieheni myös rakastaa minua, eikä hän tiedä tai ymmärrä, etten minä tunne samoin. Lapset on ihan normaaleja lapsia ja uskon tilanteen muutuvan vain parempaan suuntaan nyt kun minä keskityn vain tähän omaan perheeseen. ap
...siis ensinnäkin miehesi pidät harhakuvitelmassa että hänen rakkautensa saa vastakaikua mutta kaikki onkin puoleltasi teatteria? Ja miten itse ajattelit kestää tuon tilanteen? Se on varmaan helppo rasti unohtaa elämän rakkaus kun ei ole kontaktia mutta miten olla päivittäin suhteessa ihmiseen jota kohtaan ei taida olla juuri tunteita? Nostan hattua jos onnistut, ja että tämä sinulle riittää. Tuossa on vaarana ihmisyyden menetys ja muuttua koneeksi.
Olemme olleet pitkään yhdessä ja totta kai olen kiintynyt mieheeni, välitän hänestä ja hänen onnensa on minulle tärkeä (on aina ollut). Ja jos totta puhutaan, niin ennen tätä hullua rakastumista toiseen mieheen en edes tiennyt, että jotain muuta voisi olla! Että voisin tuntea toista ihmistä kohtaan niin voimakkaasti. Jos nyt vaikka mietittäisiin tilanne, että voisin pelastaa jomman kumman miehen hengen ja toinen menehtyisi, niin kyllä, ottaisin tämän toisen, en omaa aviomiestäni.
Ajattelen jotenkin niin, että kunhan aikaa kuluu, unohdan ne voimakkaat tunteet (toivottavasti!) ja tämä tavallinen kiintymys taas riittää. Ja mitä se haittaa, vaikka mies elää lievässä harhakuvitelmassa? Hän kuitenkin siis ehdottomasti rakastaa minua, eikä missään tapauksessa halua erota. Meillä on siis käyty kyllä parisuhteen tilasta keskusteluja.
ap
Tottakai saatte toisenne jos haluatte...
Tosin mikäs mä olen neuvomaan, kun mulla vähän samat fiilikset. Olen rakastunut ja rakastan ihmistä jota en olosuhteiden vuoksi tule koskaan saamaan. Ja hän minua. Joskus se elämä menee näin...
Minä jätin juuri jäähyväiset ihanalle miehelle, joka ei halunnut olla syypää perheemme hajoamiseen. Ja kyllä sattuu, vielä pitkään, tiedän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seksisuhdetta. Entäs jos vaikka kerrot miehellesi pettäneesi häntä ja kysy, haluaako hän jatkaa kanssasi?
Ette kai ole niitä, jotka uskovat miesten lupaukset maasta taivaisiin. Ihan oikeasti, ei ehkä kannata jättää sitä perhettä, koska ei ne miehet oikeasti teitä halua. Miksi olisivat varattujen kanssa alkaneet muuten pelehtimään, kun vapaitakin on tarjolla!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvästit ensimmäiselle kunnolliselle suhteelleni. Ensirakkaudelleni. Tätä surua ei voi sanoin kuvata.
Hänellä on jo toinen.
Kyllä lapset kärsii erosta aina. (paitsi ehkä jos kyseessä on perheväkivalta). Aikuiset vaan itselleen yrittää selittää, että kyllä se lapsi kärsii jos äiti ei ole onnellinen. No ei kärsi. Lapsi on itsekäs olento, maailmansa napa joka tulkitsee kaikki ympäristönsä asiat itsestään käsin. Ei lasta kiinnosta onko äiti ja isä onnellisia, sitä kiinnostaa se että se itse tuntee itsensä onnelliseksi kun olo on turvallinen ja molemmat vanhemmat hänen saatavillaan silloin kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ymmärrät, että kyse ei ole rakkaudesta, vaan riippuvuudesta. Nyt elät harhaluulossa ja luulet sen olevan rakkautta, luulet onnesi riippuvan miehestä.
Tosirakkaus on runoilija Kontion sanojen mukaan tuonpuoleisen heijastusta tämänpuoleiseen. Se ei sido eikä aseta vaatimuksia.
Eli aseta kysymyksesi näin: miten pääsen riippuvuudesta eroon?
No erosta kärsii hetken ihan jokainen mutta lapset myös sopeutuu ja huomaa että ei tämä nyt niin paha ollutkaan.
Ja voiko joku väittää että lapsi on onnellinen jos vanhemmat ei sitä ole? tuskin lapsi tuntee itsensä onnelliseksi jos vanhemmatkaan ei ole.
Lapselle riittää että hänen tarpeistaan huolehditaan, ja lapsi ei välitä huolehtiiko hänen tarpeistaan molemmat biologiset vanhemmat vai kenties joku muu, esim äidin tai isän uusi puoliso
Kuka muuta väittää ei tiedä kun ei ole itse eronnut!
Kyllä lapset kärsii erosta aina. (paitsi ehkä jos kyseessä on perheväkivalta). Aikuiset vaan itselleen yrittää selittää, että kyllä se lapsi kärsii jos äiti ei ole onnellinen. No ei kärsi. Lapsi on itsekäs olento, maailmansa napa joka tulkitsee kaikki ympäristönsä asiat itsestään käsin. Ei lasta kiinnosta onko äiti ja isä onnellisia, sitä kiinnostaa se että se itse tuntee itsensä onnelliseksi kun olo on turvallinen ja molemmat vanhemmat hänen saatavillaan silloin kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No erosta kärsii hetken ihan jokainen mutta lapset myös sopeutuu ja huomaa että ei tämä nyt niin paha ollutkaan. Ja voiko joku väittää että lapsi on onnellinen jos vanhemmat ei sitä ole? tuskin lapsi tuntee itsensä onnelliseksi jos vanhemmatkaan ei ole. Lapselle riittää että hänen tarpeistaan huolehditaan, ja lapsi ei välitä huolehtiiko hänen tarpeistaan molemmat biologiset vanhemmat vai kenties joku muu, esim äidin tai isän uusi puoliso Kuka muuta väittää ei tiedä kun ei ole itse eronnut!
Kyllä lapset kärsii erosta aina. (paitsi ehkä jos kyseessä on perheväkivalta). Aikuiset vaan itselleen yrittää selittää, että kyllä se lapsi kärsii jos äiti ei ole onnellinen. No ei kärsi. Lapsi on itsekäs olento, maailmansa napa joka tulkitsee kaikki ympäristönsä asiat itsestään käsin. Ei lasta kiinnosta onko äiti ja isä onnellisia, sitä kiinnostaa se että se itse tuntee itsensä onnelliseksi kun olo on turvallinen ja molemmat vanhemmat hänen saatavillaan silloin kun tarvitsee.
Väitän silti, että nämä "lapsi on onnellinen kun äiti on onnellinen" - tarinat on bullshittiä. Ne on tehty helpottamaan äidin omaa syyllisyyttä.
Juu, kyllähän lapset sopeutuu. Mutta: Jokainen eroperheen lapsi toivoo, että äiti ja isä asuisivat taas yhdessä. Tai jos ei jokainen, niin ainakin 98 % lapsista. Teepä haastattelututkimus.
vieläkin on mies mielessä :(. mies on nykyään naimisissa ja lapsiakin on. hän ei halua pitää muhun mitään yhteyttä. koskaan. ikinä enää.
Olen kuin kuollut hänelle.
Hyvästit ensimmäiselle kunnolliselle suhteelleni. Ensirakkaudelleni. Tätä surua ei voi sanoin kuvata.
Hänellä on jo toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muuta väittää ei tiedä kun ei ole itse eronnut
Koska vanhempani ovat eronneet ja se sattuu vieläkin vaikka olen jo aikuinen. Itse en ikinä halua omasta puolestani aiheuttaa samanlaista järkytystä omille lapsilleni, mikäli se vain minusta on kiinni.
Mahdotontahan sitä on sanoa, että olisko suhde toiseen mieheen onnistunut. Jotenkin nyt tässä vaiheessa mun on vain vaikea käsittää, että se olisi epäonnistunut. Tämä toinen mies on siis oikeasti aivan upea tyyppi! En ole koskaan tavannut tuollaista miestä, joka on täysin sinut itsensä, elämänsä ja tekemiensä ratkaisujen kanssa ja joka on vielä ihailtavan positiivinen. Hänellä on niin upea asenne elämään! Ja hän on todella huomaavainen ja kiltti ja hauska. Muutkin luonteenpiirteet sellaisia, että jotenkin vaan näkisin meidät aivan täydellisenä parina. Plus että tiedän, että tuo upea mies rakastaa minua. Ja haluaisi olla mun kanssa. Sydämeen sattuu, kun ajattelen sitä :(
En minä oikeastaan naimisiin mennessä ajatellut omasta miehestä samoin. Tai kenestäkään toisestakaan miehestä missään vaiheessa. Olen mä tässä avioliiton aikana aikaisemminkin ihastunut toisiin miehiin, mutta tämä on jotain ihan muuta. Kuten sanoin, en ole ikinä kokenut vastaavaa, en tiennyt näin voimmakkaita tunteita olevankaan. Hän on koko ajan mun mielessä, tällä hetkellä siis suurena kipuna. En todellakaan usko, että kokisin vastaavaa enää tämän elämän aikana.
ap
täytyy sanoa että olet kyllä pahasti töpeksinyt elämäsi. Kerrot ettet naimisiin mennessäsi tuntenut omasta miehestä samalla tavalla kuin tästä toisesta miehestä. Miksi menit naimisiin jos tiesit ettei tämä ole "sitä rakkautta"? Miksi et jäänyt odottamaan?
Tai oletko aivan varma ettei yhteiset vuodet ja arki ole saaneet häipymään taustalle intohimoa ja rakkautta mitä teilläkin alussa oli? Ja nyt se on vielä sopivasti hyvä unohtaa, kun olet ihastunut toiseen mieheen. Onko sitä rakkautta mahdollista löytää uudestaan? Vaikuttaa ettei sinulla edes ole haluja yrittää enää. Tarkoitan oikeasti yrittää eikä vain jäädä hiljaa kärsimään avioliittoonne.
No erosta kärsii hetken ihan jokainen mutta lapset myös sopeutuu ja huomaa että ei tämä nyt niin paha ollutkaan. Ja voiko joku väittää että lapsi on onnellinen jos vanhemmat ei sitä ole? tuskin lapsi tuntee itsensä onnelliseksi jos vanhemmatkaan ei ole. Lapselle riittää että hänen tarpeistaan huolehditaan, ja lapsi ei välitä huolehtiiko hänen tarpeistaan molemmat biologiset vanhemmat vai kenties joku muu, esim äidin tai isän uusi puoliso Kuka muuta väittää ei tiedä kun ei ole itse eronnut!
Kyllä lapset kärsii erosta aina. (paitsi ehkä jos kyseessä on perheväkivalta). Aikuiset vaan itselleen yrittää selittää, että kyllä se lapsi kärsii jos äiti ei ole onnellinen. No ei kärsi. Lapsi on itsekäs olento, maailmansa napa joka tulkitsee kaikki ympäristönsä asiat itsestään käsin. Ei lasta kiinnosta onko äiti ja isä onnellisia, sitä kiinnostaa se että se itse tuntee itsensä onnelliseksi kun olo on turvallinen ja molemmat vanhemmat hänen saatavillaan silloin kun tarvitsee.
Väitän silti, että nämä "lapsi on onnellinen kun äiti on onnellinen" - tarinat on bullshittiä. Ne on tehty helpottamaan äidin omaa syyllisyyttä.
Juu, kyllähän lapset sopeutuu. Mutta: Jokainen eroperheen lapsi toivoo, että äiti ja isä asuisivat taas yhdessä. Tai jos ei jokainen, niin ainakin 98 % lapsista. Teepä haastattelututkimus.
Todennäköisesti olet rakastunut rakastumisen tunteeseen, siihen, että olet haluttu. Se tuntuu ihanalta arjen harmaudessa. Elämä on elämisen arvoista. Kaikista meistä tuntuu tuossa tilanteessa, että tämä on nyt jotain ainutlaatuista, once in a lifetime -juttua. Ikävä pudottaa sinut maan pinnalle (vaikka ethän tätä usko), mutta noita tunteita on tuntenut aika moni ennen sinua sekä sinun jälkeesi. Kaava on aina sama. Sitten voi ajatella, että elämä vei, emme voineet tunteille mitään. Ei se kuitenkaan niin mene. Päätökset teemme itse, päätöksen siitä, ketä rakastamme ja kenelle tunteemme tuhlaamme.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Lopulta erosin ja menimme yhteen. 7 intohimoisen vuoden jälkeen mies halusi taas tuntea nuo rakastumisen tunteet ja löysi uuden kohteen. Minä jouduin jättämään hänet sydän särkyneenä. Onneksi olin niin viisas, että en tehnyt hänen kanssaan lapsia, vaikka mies halusi.
no eihän se nyt niin mene. Tällä logiikallahan ap vaan voisi päättää rakastavansa miestään. Kumma että ei ole ymmärtää rakastaa edes suhteen alussa jos silloinkin miettinyt tunteitaan.
Todennäköisesti olet rakastunut rakastumisen tunteeseen, siihen, että olet haluttu. Se tuntuu ihanalta arjen harmaudessa. Elämä on elämisen arvoista. Kaikista meistä tuntuu tuossa tilanteessa, että tämä on nyt jotain ainutlaatuista, once in a lifetime -juttua. Ikävä pudottaa sinut maan pinnalle (vaikka ethän tätä usko), mutta noita tunteita on tuntenut aika moni ennen sinua sekä sinun jälkeesi. Kaava on aina sama. Sitten voi ajatella, että elämä vei, emme voineet tunteille mitään. Ei se kuitenkaan niin mene. Päätökset teemme itse, päätöksen siitä, ketä rakastamme ja kenelle tunteemme tuhlaamme. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Lopulta erosin ja menimme yhteen. 7 intohimoisen vuoden jälkeen mies halusi taas tuntea nuo rakastumisen tunteet ja löysi uuden kohteen. Minä jouduin jättämään hänet sydän särkyneenä. Onneksi olin niin viisas, että en tehnyt hänen kanssaan lapsia, vaikka mies halusi.
Taas tämäkin päivä on mennyt itseni kanssa tapellessa, kun haluaisin ottaa yhteyttä, laittaa edes tekstarin. Mutta en voi. Kaipaan niin kovasti...
ap
Olet se sama valittaja, jolla on aina sama tarina tuosta unelmien pallipäästä, joka on ah niin ihana ja mulju.
Kun et itse osaa ottaa vastuuta niin kerro miehellesi tuo koko soopa mitä tänne suollat. Miehesi on varmasti iloinen ettei tarvitse jakaa elämäänsä tuollaisen epäluotettavan ja vastuuttoman vastuun pakoilijan kanssa.
Hän kyllä nostaa kytkintä ja helpottaa ratkaisuasi.
Sitten sinä ja herra mulju voitte olla onnellisesti toistennne kanssa yhdessä forever. Ja miehesi on vapaa noituudestasi.
Ärsyttää nämä lapselliset ihastus ketjut. Ah en voi sille mitään minä ajaudun eroon aah en voi sille mitään herra mulju on niin ihana ja niljakas... Jos olisin miehesi nin sanoisin pari valittua sanaa herra nuljulle. Et selvästikään hallitse tilannetta ja miehesi tehtävänä on ilmeisesti turvata avioliitto "lapsenne" takia. Huh huh mitä paskaa.
T: EX
Sinä olit palavasti rakastunut, hän ei. Eikö se jo kerro, että juttu ei ollut oikea?
Uskoisin, että nykyään ikävöit enemmänkin omia tunteitasi, sitä miltä sinusta tuntui etkä sitä ihmistä. Koska sehän on aivan mahtava fiilis, rakastaa täysillä.