Onko teillä oireita menopurista? icsi vkolla 4!
Hei, aloitin pe pistämisen ja tänään itkenyt ja väsyttänyt koko päivän. Näitä oireita tosin ollut joskus ilman pistoksiakin:) Mieti vaan kun hormonia pistetään, aiheuttaako yleensä enemmänkin tunnevirtoja..
Mulla on ti ja pe ultra ja siitä ratkeaa tarkka päivä alkioiden keräykselle. Tämä on meidän ensimmäinen icsi ja hoito, joten pelottaa ja jännittää mitä vielä onkaan tulossa niin henkisesti kuin fyysisesti!!
Kommentit (65)
..ne crinonet. Harmi vaan kun eivät kuulu kelan piiriin eli eivät kerrytä omavastuu osuutta. Meillä jo 600¿ rikki eli kohta rajan yli. Paitsi ettei korvaa myöskään sitä toistakaan eli onneksi pähkinäallergia ei pelkästään tule kalliimmaksi.
Maalaisjärki on kuule tärkeää tässä eli jos olosi salli hiihtämään lähdon niin siitä vaan:) Ja oli kyllä ihana teko mieheltäsi, kasvohoito teki varmasti hyvää koko keholle!
Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua. On muuten ihanaa kun täällä saa käydä vaihtamassa ajatuksia teidän kanssa:))
Mites teillä milli ja oikku viikonloppu sujunut?
Olen tällähetkellä ainakin tyytyväinen että huomenna on jo työpäivä, kun ajatukset tuppaavat liikaa pyöriä täällä kotona yhdessä asiassa.. Mies ollut koko vkonlopun töissä..
Kaikkea tässä kerinnyt miettimään, esim missäköhän vaiheessa alkio on tällähetkellä. Ei taida vielä edes yrittää kiinnittyä,olikohan se vasta n´viikon päästä.
Toivottavasti teillä päivät sujuneet hyvin:)
Juu ajatukset on kyllä suurimmaksi osaksi ollut minulla samanlaisia. Olen laskenut montako solua " möykyssä" minäkin päivänä on ollut ja miettinyt myös kiinnittymistä. Minun tietääkseni se normaalissa raskaudessa tapahtuu 5-7 päivää hedelmöittymisestä eli nyt alkais olla aika... mutta miten lie on näillä hoidoilla alkunsa saaneilla alkiolla, en tiedä. Vähän punkkua olen siirron jälkeen ottanut joka ilta josko se sitä verenkiertoa kohdussa oikeasti lisäis, eihän siitä pikku määrästä haittaakaan ole.
Soittelin juuri yhdelle tutulle, jonka ekalla ICSI:lla onnistuneen raskauden laskettu aika on parin viikon päästä. Kyselin oliko hänellä mitään merkkejä onnistumisesta ennen testiä, mutta hänellä niitä ei kuulemma ollut. Testin hän oli tehnyt kai pp16 ja se oli ollut aivan haalea plussa. Toinen kaverini, joka on luomuraskaana (vuoden yrittämisen jälkeen kylläkin) sanoi, että kyllä sinä sen jo ensi viikolla aavistat jos olet raskaana. Minä siihen, että mistä sen voisi tietää, mutta hän sanoi, että sen vain aavistaa (äidinvaistoa?). Niin tai näin, piinistelevän aika on pitkä! Koska teille sanottiin, että saa tehdä testin? Mulle sanottiin 2vko 2pv, mutta mistä se nyt sitten oikeasti laskettiinkaan, punktio-eli hedelmöityspäivästä vai siirrosta...? Veritestiä mulle ei edes ehdotettu. Tehdäänkö teille?
Joku kertoi netissä, että kissa oli alkanut nukkua hänen vatsan päällä kun hän oli tullut raskaaksi (joku eläimen vaisto...?) Pitänee minunkin käydä vanhempieni luona kotona ja yrittää saada kissani nukkumaan oikeassa paikassa :)
Pirteitä piinistelypäiviä!
Hei tytöt!
Nyt on mennyt jo liian monta päivää kun olen kuullut teistä... :)
Miten menee? Odotteluahan tämä tietty vain on vielä ens viikkoon. Itselläni oli sunnuntaina ihan pieniä tuntemuksia alavatsalla, liekö omaa kuvittelua. Eilen sitten kun pääsin töistä kämpille tuli aika kova kipu navan alapuolelle ja sitä kesti ainakin tunnin. Istuminen ei onnistunut, mutta seisominen auttoi. Siinä sitten ihmettelin mitä kipua tämä oikein on. Toivottavasti ei enteillyt mitään pahaa :( Mielessä painaa, että jos sunnuntaina olis vaikka onnistunut kiinnittymään, niin jo seuraavana päivänä olisin sen hylkinyt pois :( Sormet ristiin että kaikki on kuitenkin hyvin. Samaa toivon myös teille!
Ilmoittakaa itsestänne, ettei tule niin yksinäinen olo...
oikkupää
Su kirjoitin pitkät rivit, painoin ok ja tilttas tämä kökkö...
On tämä kuulkaa aika helvettiä.. tai siis tänään on sellainen päivä ettei paljon hyvää tunnetta korvien välissä, mitään ei ole kummempaa tapahtunut, mutta onhan se tietty ymmärrettävää että rankkaa hommaa tämä on. No hu parempi,siihen uskottava huonoina päivinä:)
Mulla on muuten oikku esim ilmavaivat ja syöminen tehny vatsaa ihmeen kipeeksi varsinkin viikonloppuna oli vatsa arka ja inhottavan tuntuinen. Eli luota sinäkin että oikea vastaus tulee vasta ensiviikolla.
Meitä lääkäri pyysi tulemaan klinikalle verikokeeseen ensiviikon pe, eilen soitin kätilölle ja kysyin voinko tulla työvuorojen takia jo torstaina iltapäivällä johon kätilö sanoi että testiin voisi tulla jo tiistaina eli punktiosta kaksiviikkoa. Vielä en tiedä kestääkö pää ens pe asti:)
Ja vielä siitä äidinvaistosta:) Olisiko tämä kuitenkin vasta alkiovaistoa;) Tuskin kuitenkaan äidinvaisto herää näin aikasessa vaiheessa. Ja kissan laittaisin väkisin nukkumaan vatsan päälle jos sellaisen omistaisin:) Tiedä näitä sitten.. tässä kun vähän liikaa tapana ajatella, kun osais niin että antais asian olla ja katsois mitä tulee, mutta sellainen onnistuisi vain miehiltä:) Ei tämä kyllä ole miehillekkään toki helppoa!!
Voimia lisää teille,saas nähdä kuin meidän tässä käy:)
mulle ei mitään uutta kovasti töitä onneksi ja ajatukset pysyyy sen ajan ihan jossain muualla, mulla on kyl täs siirrossa ollu jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ole ollut eli viikonloppuna ja vielä su iltana oli kuin olis puukolla viillelly mahaa sisältä päin ja pissaaminenkin sattui mä ajttelin et jos on joku virtsatien tulehdus ja menin ostamaan karpalomehua;) no enää ei kyl viiltele eli olisko se piru vie kuitenkin ollu jotakin sellaista:(
mä menen kans ensi pe verikokeeseen ja nyt en tosiaankaan tee kotitestiä jonka olen aina ennekin vannonu MUT NYT LUPAUKLSENI PITÄÄ!!! ja soitan sit sen tuloksenkin vasta duunin jälkeen koska tiedän jos se vastaus on sama kuin aikaisemminkin mä räjähdän ja itkee pillitän taas koko hemmetin illan. kyl nää on henkisesti niin hemmetin raskaita nää hoidot ja ainaiset pettymykset et mitä pitää ihmisen kestääkin....
no nyt taas iloisempiin fiiliksiin sillä mehän OLLAAN RASKAINA NYT!!!!
ja toivottavasti viel pitkään bd
mä en ole nyt kertonu kellekkään et milloin testataan tai siis olen sanonu päivän seuraavalle viikolle oikeasta en tiedä miksi mut en jaksa vastailla koko ajan millo testaat-kysymyksiin ... onneksi on tää palsta ja sit yksi kohtalotoveri lenkkikaverina et voi aina purkaa näitä juttuja kun kukaan muu ei kysele pahemmin muutakuin et milloin tiedät oletko vai et, ja se stressaa.
no nyt rakkaat kanssasisaret nautitaan jännityksestä ja voidaan paksusti:)
-milli-
Nyt iskee sitten flunssakin tähän kruunuksi.. kuumetta ei vielä juurikaan, mutta olo karmea. Karmeaa tämä on kyllä ollut viime pe alkaen, mutta nyt vielä fyysinenkin karmeus. Miksiköhän nyt lunzankin piti iskeä..
Taidan mennä jo ti verikokeeseen, pää alkaa hajoo kohta. Ihan kuin elämä olis pysähtynyt paikoilleen, siihen asti kuin tuloksen tietää. Kaikki ajatukset pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä. Koska nipistää, väsyttää, vääntää, kääntää, mikä niistä johtuu mistäkin, olenko vai enkö ole... Miltä se tuntuu kun/jos tulee neg tulos, miten pahalta se tuntuu, miten siitä noustaan ylös ja kuinka pian, miten jaksaa seuraavan yrityksen.. jne jne.. kysymyksiä loputtomiin joihin ei ole tällähetkellä vastausta.
Tänään kuitenkin lähempänä totuutta kuin eilen..
Toivottavasti teillä parempi pää:)
Hei tytöt!
Piina jatkuu... Tulin käymään vanhempieni luona ja olen yrittänyt sitä " kissa testiä" :) Ei se kisu mun mahan päällä nukkunut, mutta kyljessä kuitenkin. Ei tainnut se testi olla kaikkein luotettavimpia :).
Omista oireista: Viime sunnuntaina kuvittelin vatsaani nipistejyjä ja olin varma, että nyt se alkio kiinnittyy. Seuraavan päivän olin töissä yhtä hymyä ja olin varma, että kyllä tämä varmaan onnistui. Illalla sitten kotiin mennessä tuli vessassa käynnin jälkeen kova kipu navan alapuolelle. Sitä kesti ainakin tunnin. Sen jälkeen olin varma, että no niin, eilen se kiinnittyi ja tänään mun kohtu hylkäs sen :( Seuraavina päivinä naamaan tuli muutama finnin tapainen kuten mulla yleensä aina ennen menkkoja ja sitten vielä lisääntyi valkovuoto kuten mulla aina ennen menkkoja. Olin siis aivan varma, ettei tämä onnistunutkaan. Sitten näin vielä sellaisen unen, josta sain sellaisen käsityksen, että eka kerta ei onnistu, mutta toinen sitten onnistuu. Siinä unessa oli joku seinä, joka oli kasvanut täyteen villiviiniä ja se oli kuollut siihen seinälle. Jonkun kanssa aloimme sitten repiä kuollutta kasvia pois seinästä. Minä kuitenkin sanoin, sille toiselle (en tiedä kuka se oli), että jätetään tähän seinälle vielä vähän tätä villiviiniä, koska aloittaa kasvun kohta uudestaan... Aivan ihme uni oli se! Tunne oli herätessä ihan samanlainen kun kerran aikaisemminkin kun näin unen eräästä tärkeästä asiasta, joka sitten toteutui. Siispä myös uni vahvisti tunnetta, että tämä hoito ei onnistunut.
Minulle ei vl:sta järkätty mitään veritestiä ja kun vielä oli se kipu, ajattelin, että jos yths:ltä saisi teetettyä veritestin. Jos se alkio olisi edes yrittänyt kiinnittyä. Siellä oli kuitenkin aivan ärsyttävä muija gynenä, joka vain sanoi, että me emme toimi minään laboratoriona kun olette muualla hoidossa. En tietty puhelimessa osannut vastata samalla mitalla takaisin, mutta ihmettelen vaan minkä vuoksi minä niitä terveydenhoitomaksuja maksan kun en kerran tarvittaessa apua saa. Olen siis opiskelija, vaikka olen myös töissä ja siksi yritin yths:ää. No se gyne kuitenki sano, että myös raskaudessa lisääntyy valkovuoto ja niinhän mä hämärästi muistan jostakin myös lukeneeni. Lisäksi mun tuttu jonka ICSI onnistui, sanoi samaa hänellä olleen. Nyt sitten on taas varovasti alkanut toivo herätä... jos se uni tarkoittikin jotain muuta.
On tämä yhtä vuoristorataa tämä piinailu! Onnistuu, ei onnistu, onnistuu... Taidan kyllä päivän parin päästä tehdä testin pissasta. En minä jaksa odottaa! Parempi saada pian nega ja aloittaa surutyö ja valmistautuminen uuteen hoitoon... Kaikkein parasta olisi kyllä ilmoittaa positiivisia uutisia rakkaalleni ulkomaille kun hänellä on kohta synttäritkin... Apua! Tulen hulluksi näiden ajatusten kanssa!
No, onneksi en ole yksin. Mitä siis teidän päässänne milli ja rose ja muutkin liikkuu?
Taas oikukas oikku.
Olipas mielenkiintoinen uni, niiden tulkitseminen vaan aina vaikeaa. Tuokin voi tarkoittaa kumpaakin, +/-.
Mutta niinkun kirjoitit, ajatukset risteilevät hurjaa vuoristorataa plussan ja negan välillä. Mä näin alkuviikosta kaks yötä unta meidän vauvasta,siis syntyneestä jo ja oli niin ihanaa. Muutenkin mulla oli jo ennen unia hyvin positiivinen olo ja ihmeellisesti vahvasti hyvä olla, että tulos on hyvä. Vatsasta johtuvista nipistelyistä se ei johtunut vaan jostakin henkisemmästä..(mitäköhän tuokin tarkoittaa:) Kunnes ke/to se hyvä olo hävisi, ilman syytä, tuli vaan tunne että tämä homma jatkuu vielä klinikalla. Kuulostaa hullulta mutta ihan kuin joku vaisto kertoisi tilanteesta ja ajattelenki jo paljon seuraavaa hoitojaksoa. Kai olen jo lähtenyt elämään elämää eteenpäin nega-uutisen jälkeen.
Toiv seuraavalla kerralla osaan jotenkin henkisellä tasolla varautua paremmin. Ei tällaisesta tule mitään kun ajatukset pyörii saman aiheen ympärillä 24h. Ei tämä kauhea lunzakaan sitä tosin helpota..
Ja hei siitä testistä.. muistaakseni täällä joku kirjoitti että oli käynyt verikokeessa ja siitä tulleen plussan jälkeen oli halunnut nähdä kaksi viivaa apteekin testipuikossa, mutta se ei vielä näyttänytkään kuin yhden viivan (oli siis raskaana)eli pääsisitkö terv keskukseen tai johonkin verikokeeseen, saisit varman tuloksen, varsinkin jos puikko näyttäisi negaa. Tiistaina saadaan siis kaikki kolme mennä jo verikokeeseen, kun punktiosta kaksiviikkoa. Tulee leppoisa työpäivä tiistaista, saan soittaa kolmen jälkeen tuloksen..
Nyt siis vielä muutama päivä tätä... ja mitälie sen jälkeen..
Täälläkin kuumat paikat, mut ekaa kertaa mä olen ollu tosi rela sen suhteen etten oikeasti koko aikaa ajattele asiaa en oikein tiedä edes mitä ajatella en osaa sanoa miltä musta tuntuu siis plussan tai negan suhteeen... ihmeellinen olo. viiniä olen litkiny joka ilta mut alkaa toi avonainen pullo maistuu jo vähän pahalta kun otan vaan kuitenki lasillisen illas...
mites sä rose laitoit et jo tiistaina vois mennä testiin? mulla ainakin on aika vasta pe aamulle ja eikös vasta torstaina tule kaksi viikkoa ainaskin mulla??
mä ajttelin et toi perjantain on hyvä koska sit pystyy taas selvittteleen itseään ja kasaa mahdollista V... tutusta viikonlopun ajan ja ainakin mä menen baariin ja nollaan tasan sit kovalevyn jos negaa on, koska tää nyt on meidän oikeesti vika mahis kun ne pakkaskamat on mitä on eli niillä ei lasta ainakaan tule ja ilm. me ei enää uutta hoitoa aloiteta jos nyt ei nappaa, sit alan kääntyy adoption puoleen vielä ku sais miehenkin siihen mukaan...
mut eipäs nyt mennä aikaa edelle kuitenkin uskoa vielä on kun mitään ei ole todistettu ei negaa sen enempää ku plussaakaan, mä en siis aio tikuttaa ja odotan pe ja klo 15 jälkeen soitan, mut ilmoitelkaahan teidän tuloksii jos te testaatte tai meette veritestiin aiemmin
mukavaa työviikkoa/piinaviikkoa hengessä mukana milli;)
..lääkäri pyysi meitäkin pe vasta testiin, mutta klinikalle soitettuani toisesta asiasta, sanoivat etta voin mennä jo tiistaina,kun punktiosta kaks viikkoa. Huomenna katsotaan mitä testi näyttää, varmistan toki vielä labrassa, onko tulos täysin varma.
Tämä lunza on vienyt loputki voimat.. Enkä uskalla edes kai huomista ajatella..voihan vielä olla että pyytävät pe uudestaan, tuntuu että kaikki on mahdollista..
mua jännittäää sun puolesta toivottavasti plussasit bd bd bd
mikäs on oikun tilanne? milloin sä testaat?
mä odotan siihen perjantaihin ja klo 15 mennesä soitan ja olen koton viiden maissa joten sitten kuulette.... toivottavasti riemun kiljahduksen! näitä kiljahduksia meille kaikille nyt pitäis suoda olemme sen ansainneet !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
-piinaileva milli-
Minä en kiljahdellut.... tuntuu niin pahalta kaiken jälkeen...aamulla verikokeen jälkeen oli tosi hyperhyvä olo, päivä yhtä loppupiinaa..ja nega sieltä tuli ja tuli itku, raivo, hirveä surullisuus ja vitutus samaan aikaan. Tämän päivä itketään ja huomenna yritä nousta kohti aurinkoa ajatellen positiivisesti tulevaan. Sielä pakkasessa kaksi alkiota odottaa..
Nyt sattuu niin paljon.. mutta teille toivon koko sydämestäni plussaa!!!! Jaksakaa uskoa siihen:..)
Tiedän tunteen niin monen monen pettymyksen jälkeen ja aina samat itkut, vihat ja raivot ja lopuksi suuret v.tutukset mut aina sit kuitenkin olen saanut pääni nostetuksi ja uusiin hoitoihin, onneksi sul onpakkasessa vielä " poikasia" Täältä suuren suuret lohtuhalit ja voimia uuteen aamuun, älä lannistu vielä :)
Nyt nollaa tilanne parhaimmalla tuntuvalla tavalla ja seuraavaan kiertoon (jos luonnolliseen kiertoon meinaa)voi jo yrittää passia jos oikein muistan vai pitikö olla tuoresiirron jälkeen yksi välissä?? onneksi noi passi on sillai mun mielestä ainakin henkisesti helpompia kun ei tarvii niin paljoa tehdä sen eteen ja sen joteskin osaa ottaa ehkä rennommin.
Pysythän palstalla silti, tiiä vaikka passaltais sitten yhtä aikaa?
-milli-
Olen pahoillani rose! Se on niin väärin kun tietää mitä kaikkea näissä hoidoissa pitää käydä läpi! Minkä takia niin moni joutuu pettymään kyselen vaan tuolta ylhäältä?! Olen tosi surullinen negastasi :´( Onneksi sinulla on vielä pas mahdollista. Rukoilen, että se onnistuu! Kenellekkään ei toistuvia pettymyksiä soisi!
Itse menin tekemään testin sunnuntaina, kun olisin halunnut kertoa hyviä uutisia miehelleni hänen syntymäpäivänään, mutta eihän se tikku tietenkään muuta kuin negaa näytti. Suru ja masennus siitä seurasi, vaikka testaaminen oli liian aikaista. Vähitellen aloin taas elättelemään toiveita, josko se testaus oli oikeasti liian aikaista. Nyt on tullut parina päivänä hallitsemattomia itkukohtauksia, enkä oikein tiedä johtuuko ne hormoneista. Nyt en sitten enää uskaltaisi testata ollenkaan. Pakko kai se on uskaltautua tekemään se testi perjantaina jos en sitten pääse aikaisemmin veritestiin. Pitää selvitellä sitä vielä. Perjantaina menee viimeinen keltarauhastuubi ja sitten voinen jäädä odottelemaan menkkoja... Sitten asennoitumaan uutta hoitoa varten, kun sinne pakkaseen ei saatu yhtään :(
Toivon sydämmestäni plussaa sinulle milli!
oikeasti, anteeksi näin rumasti sanottuna mutta tää on ihan p.stä tää koko touhu mä en enää jaksa uskoa yhteenkään hoitoon!!!!! tänään sitten alkoi menkat ja tuli niin tulvimalla että ei epäilystäkään, mä en usko enää et menen noihin passeihin vaan nyt saa nämä hoidot olla ohi ainakin siltä nyt tuntuu... onhan täs kolme vuotta aikaa miettiä josko niitä kehnompiakin kehnoja alkioita viittis sisälleen laitattaa tuokin on niin saakelin inhottavaa tunkee noita lugeja siään kun ei niistä ole mihinkään:( mä olen niin pettyny.... kuten tekin tytöt .
mä alan nyt sitten elämään, toisin kuten nyt olen vuosien ajan elänyt sellaista ehkä aikaa ja jättäny kaikenlaisia juttuja tekemättä jos vaikka olenkin raskaana ja aina van mitä jos kuitenkin nyt loppuu tuo tuollainen lässytys ja la aloitan kovalevyn nollauksella ja vedän oikeasti kunnon kännit
onneksi on matka tilattu ja kohta pääsee rentoutuu ja voi unohtaa sen ettei meille siis tulekkaan vauvaa....
nyt alkoi ensimmäiseksi laihdutus ja mieltä parantaakseni alan tilata itselleni kuvastoista uusia kesä vaatteita ja otanpahan tahallanikin kokoa pienempiä jotta on ainakin aika tehdä jotakin yleensä vaan olen ajatellut että olenhan sitten kesällä mutenkin paksumpi joten en taida tilata uusia vaatteita ja mitä nyt muutamasta parista liikakilosta kun kohtahan niitä on reilustu lisää mut paskat... ei ole eikä enää tule
nyt suorastaan pakotan mieheni lukemaan noita adoptio juttuja ja toivon et saan sen ymmärtämään että se on ainut vaihtoehto!!!!! sekin vaan vie perhanan pitkää että johan sitä on jo puolet elämästään eletty ennekuin sekään totetutuu (ainakin melkein... nyt olen 30 v)tai siltä se tuntuu mä en jaksa odotella vuosikausia
no tässä tämä purkaus.
laita vielä oikku viestiä kun käyt veritestissä mä en siihen enää mene koska peli on menetétty
Toivottavasti te olette selvinneet pahimman yli, mä käyn välil kurkkii tätä palstaa miten teidän prosessit edistyy jos jatkatte täällä mä yritän kuitenkin jättää tän palstan jotta saan ajatukset eroon tuosta touhusta
hyvää jatkoa ja toivotavsti edes kevätaurinko alkaa lämmittää mieltä:)
milli
(sorry sekava sepostus en edes jaksa lukee mitä tuli raapustettua kunhan kirjoittelin mitä mieles on)
NYT PÄÄT PYSTYYN!!
Onhan tää kyllä tosi syvältä, että luoja on tällaisenkin luonut kärsittäväksi.
Mutta emme siis anna liian katkeruuden vallata mieliämme, vaan pikkuhiljaa nostamme päitämme kohti parempaa huomista ja lämmintä aurinkoa. Tämän päivän milli raivoat ja puhiset, huomenna olo on jo vähän parempi ja seuraavana päivänä vielä taas vähän parempi..sen eilisen pohjan syövereissä käytyäni, ei ole tietä kuin ylöspäin, tänään olen tullut jo muutaman askeleen..
Ärsyttävä kysymys milli: meille lääkäri sanoi ettei menkat voi alkaa crinonen aikana, vuotoa voi tulla mutta crinonea ei saa lopettaa ennen verikoetta..soitatko vielä lääkärillesi, vai antoiko se ohjeet..toivottavasti tämä ei ärsytä kun vielä kyseenalaistan verikokeeseen menon..
Ja oikulle laitetaan kädet ristiin ja peukut pystyyn, kerro meille sitten miten kävi.
Tule milli välillä kertomaan kuulumisia, mä kans yritän vähentää tätä nyt seuraavaan hoitokertaan asti.. Ja muista lauantaina juoda vettä ennen nukkumaanmenoa, buranan kera:)
Moi!
Eilisen viestin jälkeen pääsin erinäisten maanittelujen ja itkujen jälkeen veritestiin. Negaa näytti ja menkat alko samana iltana vaikka crinone oli käytössä (sen käyttö loppu sitten siihen). Pettymys, tyhjä olo, vitutus ja kaikki pee tuli taas, aivan kuten te hyvin tiedätte. Ei ainakaan meidän ryhmässä todennäköisyydet pitäneet paikkaansa, onnistumisia 0/3...kele! Mullakin alkaa usko mennä näihin hoitoihin, mutta pakko se on vielä yrittää. Pitäis nyt yrittää nollata ajatukset koko hommasta ennenkuin taas aloitetaan uudestaan tällä kertaa pitkällä kaavalla. Lähdemme kai lomalle parin viikon päästä vaikka nekin rahat olis ollu hyvä säästää uusia hoitoja varten. Mulla pelottaa, että jos hoito ei koskaan onnistu, musta tulee katkera ämmä, joka ei pysty enää hyväksymään miehen aiempia lapsia. Sitä minä en halua, rakastan kuitenkin miestäni vaikka näihin hoitoihin joutuminen on " hänen syy" . Elämä tosiaankin on ollu sellaista sitten kun, sitten jos aikaa. Tosi rasittavaa! Seuraavan hoidon on pakko onnistua! Psyyke ei kestä enempää! Joo, näyttää siltä tämän vuodatuksen perusteella, että asian pureskelemiseen ja unohtamiseen menee vielä hetki...
Kiitos tytöt, että sain kulkea nämä onnettomat viikot kanssanne! Toivotaan ja rukoillaan, että aurinko paistaisi vielä meidänkin " risukasoihimme" muodossa tai toisessa, myös ilman toivottua lasta!
lyöty mutta ei lannistettu oikku
..sanoja välillä vaikea löytää, ne kaikki tuntuu joskus niin tyhjiltä.. Miettii tätä kaiken tarkoitusta ja ennenkaikkea MIKSI??? Tämä on niin epäoikeudenmukaista!!
Älä oikku liikaa pelkää tulevia negatiivisia tunteita, nyt niitä on, mutta varmasti menevät ohi, kun olo ja mieli vähän rauhoittuu ja ajatukset tasaantuu. Pakko nyt luottaa positiiviseen tulevaan, kyllä me voimia tähän jostain saamme! Nyt meillä on oikeus surra ja tuntea katkeruutta kaikkea tätä vääryyttä kohtaan. Nyt ehkä vaikea uskoa että meitä odottaa elämässä paljon kaikkea hyvää, mutta mä ainakin yritän uskoa ja luottaa siihen. Tuskallista tämä nyt on, mutta nyt oikku sinäkin nostat päivä päivältä ylemmäs päätäsi ja huomaat auringon, joka sittenkin paistaa:)
Iso halaus!! Jos jaksat,kerro kuulumisia..
Lugeja oli määrätty 3x200mg, mutta siihen se lekuri sanoi, että se määrä on tarkoitettu pitkälle kaavalle ja antagonisti-hoitoon olisi siis oikea annos ollut 2x200mg. Oli kuulemma huomaamattaan kirjoittanut standardi-reseptin sumutteluhoidolle ja olisin sitten tietämättäni ottanut yhden liikaa. Pähkinäallergiasta ei kukaan kysellyt reseptejä kirjoitettaessa... Vähän tuli sellainen olo, ettei ne ole ihan tarkkoja mitä tekevät. Sitä en tiedä olisko mun pitänyt olla paastolla ennen punktiota, kun ei kerrottu. Olisi kai pitänyt vai? Taitaa olla niille liukuhihnahommaa, vaikka lääkäri ja hoitajat on muuten olleet ihan mukavia. Minä olen siis maan pohjoisimmassa vl:ssa.
Crinone-pakkauksen kyljessä lukee 8% ja sisällä olevassa paperissa sanotaan, että yks tuubi sisältää 90mg progesteronia... Taidan sitten itsekin hakea sen toisen satsin kun sulla rose on myös niin.
Niin ja hulluhan minä kai olin kun sinne hiihtämään punktion jälkeisenä päivänä lähdin, mutta kun mulla ei ollut ollenkaan kipuja ja liikunta teki hyvää hermoillessani hedelmöittymisiä. Punktiossa muuten mun vasemman munasarjan ympäristö puudutettiin kun sitä piti vähän kaivella... suht kivutonta se kaivelu loppujen lopuksi oli.
Armas mieheni oli yllättänyt minut ja järjesti minulle kasvohoidon eiliseksi siirtopäiväksi. Itsehän se ei sinne siirtoon päässyt kun on työmatkalla. Oli ihan rentouttavaa pötkötellä kosmetologin pedillä kaiken " kärsimyksen" jälkeen.
Oikein mukavaa ja tarrautuvaa viikonloppua!