Lue keskustelun säännöt.
MITEN joku aikuinen EI osaa uida??
28.07.2011 |
Eihän siinä tarvitse tehdä mitään muuta kun käsiään vähän liikuttaa.
Kommentit (116)
Ei ainakaan siellä, missä minä asuin. Kyllä minä silloin opin kellumaan ja sen verran räpiköimään vedessä, että en ihan heti painu pohjaan. Mutta en enää kellu, vaikka "uimarengas" on ihan omasta takaa.
Jos joku väittää,että kyllä ihminen kelluu, niin minä voin todistaa milloin tahansa, että ei jokainen taatusti kellu. Ei vaikka kuinka olisi pelkäämättä vettä, se olisi sopivan lämmintä ja olisi vielä jonkunlainen hengitysmaski apuna. Minä olen se, joka makaisi pohjassa alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä tarvitse tehdä mitään muuta kun käsiään vähän liikuttaa.
Me hei ollaan luojan kiitos kaikki erilaisia, koeta kestää.
kolme ihosairausdiagnoosia, vesi ärsyttää ihoa ja yleiset vedet aiheuttavat tulehdusvaaran
Eikö teidän koulussa opetettu uimaan?
Minulle on kyllä yllätys että jotkut suomessa pääsee koulun läpi oppimatta uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teidän koulussa opetettu uimaan?
Minulle on kyllä yllätys että jotkut suomessa pääsee koulun läpi oppimatta uimaan.
Uimahallissa käytiin koulusta pari kertaa vuodessa, suunnilleen. Opettajat uivat itse (jos osasivat) ja vahtivat niitä uimataitoisia. Uimataidottomat tosiaan unohdettiin lasten altaaseen kävelemään ja uimaan käsipohjaa. Näin oli ainakin 80-luvulla pienen kirkonkylän koulussa.
oli sitä, että puhalleltiin veteen (en vieläkään tiedä miksi, sitä ei silloinkaan kerrottu), ja mentiin käsipohjaa, välillä kokonaan veden alla. Sitten yhtenä kertana sanottiin, että tästä vain selälleen kellumaan ja seuraavana olisi pitänyt jo uidessa pysyä pinnalla ja liikkua eteenpäin.
Muutaman vuoden jaksoin uimahallikäynneillä tehdä nuo asiat opettajan perässä, en koskaan oppinut kellumaan enkä uimaan, eikä ikinä selitetty mitenkään, että mitä siinä vedessä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä, että pysyisi pinnalla.
Jossain vaiheessa opin itsekseni räpiköimään sillä tavalla, että pysyn pinnalla. Yläasteella piti uida joku metrimäärä uimatunneilla, se oli yli 200 ja sain sen uitua, mutta en osaa mitään tekniikkaa, puhumattakaan selkäuinnista, joten olen todella hidas. Enkä vieläkään ymmärrä, että miten vedessä kellutaan.
En ole motorisesti lahjakas, joten se ehkä selittää tämän osittain. Toisaalta mietin, että miksi useana vuotena selitettiin sama asia tarkalleen samalla tavalla, eikä yhtään perehdytty siihen, jos joku ei osannutkaan muun ryhmän tahdissa, jätettiin vaan syrjään opetuksesta. Voiko sitä uimista edes selittää eri tavoilla?
Lapset tulevat käymään uimakouluissa ja rannalla jo pitkään ennen kouluikää, enkä jätä koulun varaan mitään uimiseen liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimakoulussa oltu lapsena ja vedin vettä henkeen aina kun piti vähän mennä pinnan alle.. Edelleen kammottaa vedessä olo ja kouluaikana lintsasin kaikki uinnit. En käy koskaan rannalla ollessani vedessä sillä en pidä siitä. Voisi sanoa, että pelkään vettä. Veneen kyydissä on kammottavaa, kuvittelen koko ajan että putoan sinne veteen ja kuolen. Isompi kylpyammekin on mulle liikaa. Meidän lapset on olleet vauvauinnissa ja mieheni osaa uida sekä tykkää uimisesta. Lapset suhtautuu veteen hyvin ja mies vie heitä uimaan sekä opettaa uimaan kunhan nyt vähän kasvavat vielä. Yritän olla omaa pelkoani siirtämättä lapsille.
Siinä mitään oikea-oppista liikkumistapaa. Kunhan vain rentouttaa kädet-jalat, siis ihan täysi rentoutus, kuin makaisi sängyssä, ja pystyy Kellumaan. Vatsalla taikka selällään. Itse tykkään kellua näin jopa 20min., selällä. En liikuta jalkoja tai käsiä yhtään. Pelästytin näin kerran äitini, kun se hätääntyi että miksen liiku näin kauan järven keskellä kellumassa:-) voi harjoitella tota siellä missä vesiraja ylettyy rintaan asti, vesipinta pitää jos ei vain riko sitä huitomalla käsiä, kannattaa vain harjoitella siinä kohtaa missä yletyt pintaan, näin minä tein:-)
Ongelmani lienee, etten osaa rentoutua ja liikuttaa käsiä ja jalkoja oikea-aikaisesti. Putoan kuin kivi pohjaan.
Siinä mitään oikea-oppista liikkumistapaa. Kunhan vain rentouttaa kädet-jalat, siis ihan täysi rentoutus, kuin makaisi sängyssä, ja pystyy Kellumaan. Vatsalla taikka selällään. Itse tykkään kellua näin jopa 20min., selällä. En liikuta jalkoja tai käsiä yhtään. Pelästytin näin kerran äitini, kun se hätääntyi että miksen liiku näin kauan järven keskellä kellumassa:-) voi harjoitella tota siellä missä vesiraja ylettyy rintaan asti, vesipinta pitää jos ei vain riko sitä huitomalla käsiä, kannattaa vain harjoitella siinä kohtaa missä yletyt pintaan, näin minä tein:-)
Ongelmani lienee, etten osaa rentoutua ja liikuttaa käsiä ja jalkoja oikea-aikaisesti. Putoan kuin kivi pohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskankieli ja uiminen:-) kai kielen oppiminen on huomattavasti vaikeampaa, sitä ei voi verrata uintiin tai pyörälläajamiseen. Uinta on aika helppoa. Monet vaan menee veteen, odottaa oppivansa heti tai toisella kerralla, ja jos ei onnistu, laittavat sen uintitaidon vaikeiden asioiden listalle. Jos vain viettää n.7 päivää nauttimassa vedestä siinä kohtaa missä ylettyy pohjaan, saa TUNTEEN VEDESTÄ (ammattiluistelijat puhuvat jään tunteesta) niin se kelluminen alkaa sujua tosta vain. Vaikkei osaisi heti uida nopeammin ja säännöllisin liikein.
vaikka siinä ei tarvi kuin hiukan suuta liikuttaa ja Ranskassa lapsetkin osaa sen! Ihme.
Ranskankieli ja uiminen:-) kai kielen oppiminen on huomattavasti vaikeampaa, sitä ei voi verrata uintiin tai pyörälläajamiseen. Uinta on aika helppoa. Monet vaan menee veteen, odottaa oppivansa heti tai toisella kerralla, ja jos ei onnistu, laittavat sen uintitaidon vaikeiden asioiden listalle. Jos vain viettää n.7 päivää nauttimassa vedestä siinä kohtaa missä ylettyy pohjaan, saa TUNTEEN VEDESTÄ (ammattiluistelijat puhuvat jään tunteesta) niin se kelluminen alkaa sujua tosta vain. Vaikkei osaisi heti uida nopeammin ja säännöllisin liikein.
vaikka siinä ei tarvi kuin hiukan suuta liikuttaa ja Ranskassa lapsetkin osaa sen! Ihme.
Mutta jos ei lapsena ole saanut sitä tunnetta, kun ei ole päässyt veteen harjoittelemaan? Tuskin sitä kuivalla maalla oppii? Kuinka sen aikuisena sitten löytää sen tunteen? En ole koskaan ajatellut, että uimaan oppiminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa, tiedän, että esimerkiksi monet kehitysvammaiset muutoin liikuntakyvyttömät kelluvat.
Aikuinen ihminen, joka ei osaa uida häpeilee ja nolostelee taidon puutetta, koska niin monet kuvittelevat, että kaikkihan sitä osaavat uida kun vaan kellumaan käyvät. Aikuinen myös osaa pelätä hukkumista toisin kuin useimmat lapset. Aikuisena uimaan oppiminen on vaikeaa. Olen yrittänyt itsekseni harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli varmaan sen takia, että haluttiin näyttää, vesi ei ole ilmaa, vaan kiinteääkin ainetta, sen läpi ei voi puhaltaa helposti tai syvemmälle, eikä sen läpi putoa, jos vain on rentoutunut. Ehdottaisin KELLUAMISEN oppia näin että (tietysti matala kohta, rintaan asti) tunnet veden kiinteyden ja vastuksen, kun liikutat hitaasti käsiä veden sisällä, sitten vaan otat ison hengästyksen, pidätät henkeä, suljet silmät, ja varovasti(et riko veden pintaa) vaan rauhallisesti meet makuulle kädet hajallaan edessäsi, ja raajat muuten niin RENTONA, kuin menisit makuulle vatsalleen sängylle. Valmistu rentouteen, sanomalla itsellesi, että tässhähän se pohja on. Jalkojeni alla. Siis "vaikka" menisitkin pohjaan niin kai ny selviät 7 sekunnia pidättelemällä henkeä, kunnes löydät jaloilla nousemaan pystyyn. Et edisty heti, vaikka 10 kertaa tekisit. Mutta näin kun teet riittävästi monta päivää (ja se tärkein asia on "veden tunto" voit vaikka istua siinä(amme ei tietysti anna sitä tuntoa kun ei pysty liikutella käsiään näin että oikein tuntee vesimassan tiheyttä) kunhan on vedessä ja nauttii siitä, muutamakin kelluntaharjoitus per päivä tekee sen, että enää ei pelkoa, ja vesipinta pitää :-)
oli sitä, että puhalleltiin veteen (en vieläkään tiedä miksi, sitä ei silloinkaan kerrottu), ja mentiin käsipohjaa, välillä kokonaan veden alla. Sitten yhtenä kertana sanottiin, että tästä vain selälleen kellumaan ja seuraavana olisi pitänyt jo uidessa pysyä pinnalla ja liikkua eteenpäin.
Muutaman vuoden jaksoin uimahallikäynneillä tehdä nuo asiat opettajan perässä, en koskaan oppinut kellumaan enkä uimaan, eikä ikinä selitetty mitenkään, että mitä siinä vedessä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä, että pysyisi pinnalla.
Jossain vaiheessa opin itsekseni räpiköimään sillä tavalla, että pysyn pinnalla. Yläasteella piti uida joku metrimäärä uimatunneilla, se oli yli 200 ja sain sen uitua, mutta en osaa mitään tekniikkaa, puhumattakaan selkäuinnista, joten olen todella hidas. Enkä vieläkään ymmärrä, että miten vedessä kellutaan.
En ole motorisesti lahjakas, joten se ehkä selittää tämän osittain. Toisaalta mietin, että miksi useana vuotena selitettiin sama asia tarkalleen samalla tavalla, eikä yhtään perehdytty siihen, jos joku ei osannutkaan muun ryhmän tahdissa, jätettiin vaan syrjään opetuksesta. Voiko sitä uimista edes selittää eri tavoilla?
Lapset tulevat käymään uimakouluissa ja rannalla jo pitkään ennen kouluikää, enkä jätä koulun varaan mitään uimiseen liittyvää.
oli varmaan sen takia, että haluttiin näyttää, vesi ei ole ilmaa, vaan kiinteääkin ainetta, sen läpi ei voi puhaltaa helposti tai syvemmälle, eikä sen läpi putoa, jos vain on rentoutunut. Ehdottaisin KELLUAMISEN oppia näin että (tietysti matala kohta, rintaan asti) tunnet veden kiinteyden ja vastuksen, kun liikutat hitaasti käsiä veden sisällä, sitten vaan otat ison hengästyksen, pidätät henkeä, suljet silmät, ja varovasti(et riko veden pintaa) vaan rauhallisesti meet makuulle kädet hajallaan edessäsi, ja raajat muuten niin RENTONA, kuin menisit makuulle vatsalleen sängylle. Valmistu rentouteen, sanomalla itsellesi, että tässhähän se pohja on. Jalkojeni alla. Siis "vaikka" menisitkin pohjaan niin kai ny selviät 7 sekunnia pidättelemällä henkeä, kunnes löydät jaloilla nousemaan pystyyn. Et edisty heti, vaikka 10 kertaa tekisit. Mutta näin kun teet riittävästi monta päivää (ja se tärkein asia on "veden tunto" voit vaikka istua siinä(amme ei tietysti anna sitä tuntoa kun ei pysty liikutella käsiään näin että oikein tuntee vesimassan tiheyttä) kunhan on vedessä ja nauttii siitä, muutamakin kelluntaharjoitus per päivä tekee sen, että enää ei pelkoa, ja vesipinta pitää :-)
oli sitä, että puhalleltiin veteen (en vieläkään tiedä miksi, sitä ei silloinkaan kerrottu), ja mentiin käsipohjaa, välillä kokonaan veden alla. Sitten yhtenä kertana sanottiin, että tästä vain selälleen kellumaan ja seuraavana olisi pitänyt jo uidessa pysyä pinnalla ja liikkua eteenpäin.
Muutaman vuoden jaksoin uimahallikäynneillä tehdä nuo asiat opettajan perässä, en koskaan oppinut kellumaan enkä uimaan, eikä ikinä selitetty mitenkään, että mitä siinä vedessä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä, että pysyisi pinnalla.
Jossain vaiheessa opin itsekseni räpiköimään sillä tavalla, että pysyn pinnalla. Yläasteella piti uida joku metrimäärä uimatunneilla, se oli yli 200 ja sain sen uitua, mutta en osaa mitään tekniikkaa, puhumattakaan selkäuinnista, joten olen todella hidas. Enkä vieläkään ymmärrä, että miten vedessä kellutaan.
En ole motorisesti lahjakas, joten se ehkä selittää tämän osittain. Toisaalta mietin, että miksi useana vuotena selitettiin sama asia tarkalleen samalla tavalla, eikä yhtään perehdytty siihen, jos joku ei osannutkaan muun ryhmän tahdissa, jätettiin vaan syrjään opetuksesta. Voiko sitä uimista edes selittää eri tavoilla?
Lapset tulevat käymään uimakouluissa ja rannalla jo pitkään ennen kouluikää, enkä jätä koulun varaan mitään uimiseen liittyvää.
Olen määritelmän mukaan uimataitoinen, vaikka taitoni lieneekin sangen keskinkertainen. Tällä taidolla on elämää suojeleva vaikutus, vaikka näyttäisi vain harvoin naamaansa minkään vesistön rannalla, saati veneessä tai vastaavassa. Sitä ettei tykkää kylmästä vedestä en pidä kovin häävinä perusteluna olla opettelematta uimaan.
Titanic-elokuvaa en pysty katsomaan milloinkaan, ja Estonia on pahin painajaiseni. Tiedän ettei uimataito olisi noiden katastrofien uhreja pelastanut, mutta en silti pystyisi astumaan edes Ruotsin-laivalle jos en tietäisi selviytyväni ekasta 200 metristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
armeijassakin on miehiä jotka ei osaa uida. Naisilla ei ole edes tuollaista paikkaa, missä voitaisiin tarkistaa aikuisiällä uimataito. vanhempien opetuksesta ja uimakoulusta se lähtee.
pysyvät pinnalla, jos vaan eivät pelkää ja mene paniikkiin. Eihän siinä tarvitse tehdä juuri mitään, että pysyy pinnalla. Aikuinen osaa kyllä tehdä liikkeitä, mitkä pitävät pinnalla.
Häh? Miten ihmeessä joka vuosi ympäri maailmaa sitten hukkuu lukemattomia ihmisiä? Oletko jotenkin yksinkertainen? Uiminen pitää opetella, samoin kuin muutkin taidot. Ei polkupyörääkään osaa ajaa, jos ei ole koskaan opetellut. Eikä luistella (katsokaa vaikka ekaa kertaa jäälle lähteviä ulkomaalaisia). Tai paljon mitään muutakaan.
Harvoin kyseessä oma vika, yleensä vanhemmat olleet laiskoja eivätkä ole opettaneet eikä sitten enää esim. teininä ole lasten kanssa kehdannut opetella. Kaikki eivät asu rannalla ja uimahallitkin voivat olla kaukana. Itse osaan uida, koska vietiin ja opetettiin. Esim. serkut eivät, koska ei viety eikä opetettu. Koulussa oli uintia niin harvoin, että ei siinä kukaan varmaan oppinut jos ei muualla ollut opetellut.
Anteeksi tota tyhmää "sama viesti 2 kertaan", YRITÄN JATKOSSA VÄLTTÄÄ. Johtuu siitä, kun jostain syystä voin vain kirjoittaa, jos huomaan kirjoitusvirheen niin täytyy pyyhkiä koko teksti virheen asti. Hyppiminen rivistä toiselle aiheuttaa ton tuplauksen. Ajon jatkossa välttää!
näin opin itse:-) Tuli myös sekin mieleen, silloin myös istuutuin, (pepulle ei jalkoja sen alle:-) ) ja nojauduin selälleen ihan kuin sohvalle, syvemää kohti(ei rantaa kohti) ja turha olla mitenkään ujo tälläisestä. Itse tykkään istua vedessä, ja näin monen muunkin naisen istuvan. Se on mitä tavallisempaa. Kunhan nautit vedestä, sitten sen jälkeen voi grillata yhteisgrillillä(savutuoksun voi lisätä hakemalla kuivia havunoksia metsästä) ja katsoa auringonlaskua. Käyn itse Kaitalammella(espoo), mutta päivän seutulipulla löytää ehkä parempiinkin rantoihin. Vielä on ainakin kuukausi lämmintä suvea jäljellä. Ton veden tunteen saa kunhan vain nautit vedestä, et ajattele uintia:-).näin opin itse:-) Tuli myös sekin mieleen, silloin myös istuutuin, (pepulle ei jalkoja sen alle:-) ) ja nojauduin selälleen ihan kuin sohvalle, syvemää kohti(ei rantaa kohti) ja turha olla mitenkään ujo tälläisestä. Itse tykkään istua vedessä, ja näin monen muunkin naisen istuvan. Se on mitä tavallisempaa. Kunhan nautit vedestä, sitten sen jälkeen voi grillata yhteisgrillillä(savutuoksun voi lisätä hakemalla kuivia havunoksia metsästä) ja katsoa auringonlaskua. Käyn itse Kaitalammella(espoo), mutta päivän seutulipulla löytää ehkä parempiinkin rantoihin. Vielä on ainakin kuukausi lämmintä suvea jäljellä. Ton veden tunteen saa kunhan vain nautit vedestä, et ajattele uintia:-).
Äitini vesipelko tarttui minuun ja välttelin vettä.
Aikuisena olen mennyt kahdesti aikuisten uimakouluun ja olen jo sen verran edistynyt, että uskallan mennä veteen ja jopa nautinkin siitä, mutta en vain ole oppinut uimaan. Räpiköin eteenpäin ehkä reilut viisi metriä mutta en sen enempää. Tekniikka ei vain aukea minulle, ehkä olen liian vanha.
Mutta pidän tärkeänä että lapseni oppivat uimaan ja viihtyvät vedessä.
en ymmärrä miten joku ei pysy pinnalla vaan väittävät painuvansa kiven lailla pohjaan.
Ai jaa? Missäköhän? Olen yrittänyt ilmottautua aikuisten uimakouluun, mutta sitä ei ole järjestetty, koska osanottajia ei ole ollut riittävästi. Tähänkin uimahalliin minulla on n. tunnin ajomatka. (osaan kyllä ajaa autoa!)
Lapseni vien ja olen vienyt uimakouluun. 5-vuotias osaa jo vähän kellua. Minua ei lapsena viety uimakouluun. Ja Kateellinen olen heille, jotka osaavat niin kivan taidoin kuin uimataidon.