MITEN joku aikuinen EI osaa uida??

Mä en osaa, olen viisikymppinen nainen. Sain trauman, kun känninen isän sukulainen mökillä joskus päätti opettaa likan uimaan, heittämällä laiturilta alas syvään veteen. Minäpä en oppinut vaan aloin vajota hetken räpiköinnin jälkeen pohjaan. Vedin vettä keuhkoihin ja meni tajukin ennen kuin isä tuli pelastamaan mut sieltä - se minut veteen heittänyt sukulainen oli liian kännissä tehdäkseen sitä itse. Sen jälkeen en kyllä vapaaehtoisesti ole niin syvään veteen mennyt, ettei jalat ylety pohjaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmani on se, että minua on peloteltu veden vaaroista, vanhempien lapsuudessa on ollut traumaattisia hukkumisia, joten eivät ole uskaltaneet viedä minua varhain veteen. Minun niskaani alkaa sattumaan aina kun yritän rentoutua vedessä ja ahdistaa mennä syvemmälle ja syvemmälle.

Vittuilusta ei ole mitään apua, koska tunnen asiasta jo tarpeeksi häpeää. En uskalla mennä uimakouluun, koska pelkään, että uimahallissa tulee vastaan tuttu ja he saavat tietää uimataidottomuudestani. En edes uskalla kertoa kellekään tästä puutteesta ja jos mennään rannalle uusien tuttavuuksien kanssa, valehtelen, että minulla on joko menkat tai sitten vesi on liian kylmää.

Meillä maaseudulla aikoinaan oli toisen vanhemman sisko tai veli hukkunut ojaan. Tuo lapsi kävi usein kummitelemassa tuossa vanhassa maalaistalossamme. Siinä itselläni yksi syy, miksen osaa uida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni on kasvanut seudulla, jossa ei ollut lähellä vesistöjä eikä edes hiekkakuoppia. Uimhalli oli "läheisessä" taajamassa eli n. 35 km:n päässä. Tuolloin ei koululiikuntaan kuulunut uinti, joten ei ihme. Hän vieroksuu vieläkin uimista, mutta rakastaa veneilyä. ;) Ja ei, ei ehdotuksista huolimatta ole mennyt aikuisten uimakouluun.

Uimahallissa Suomessa uimaan opitaan. Täytyy olla aika juntit vanhemmat ja järjen köyhyyttä jos lapsen kanssa ei ole käyty uimahallissa. Tuo 35km ei ole mikään ylitsepääsemätön este.

Mun lapsuuden kodista oli 2 km uimahalliin. En muista käyneeni siellä ikinä äitini kanssa. Isäni kanssa harvoin. Kesäisin uitiin kyllä. Kun olin vanhempi, sain rahaa jotta voin käydä kavereiden kanssa.

Aloituksen tarkoitus oli kaiketi vain se, että pääsee tuntemaan itsensä paremmaksi ja saa aloittaa pilkkaamaan joitain ihmisiä tai ihmisryhmiä. Lihava, uimataidoton jne. surullinen tapaus tämä aloittaja, vaan minkä sille voi jos on persupaskaa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Tai omista mökkejä tai veneitä.



Kaikilla ei yksinkertaisesti ole tarvetta tai halua opetella.



Osaan uida, mutta teen sitä harvoin, koska en erityisemmin pidä siitä. Tunnen uimataidottomia aikuisia.

Minä opin uimaan varmasti sen ansiosta että vanhemmillani oli aina kesämökki, jossa vietimme kesäisin pitkiä aikoja. Pidän edelleen luonnonvesissä uimista olipa kyse lähellä olevasta järvestä, joesta tai kaupungin yleisestä uimarannasta. Nykyisen asuntoni lähellä on puhdasvetinen kanava, jossa on sekä venelaituri että uimaranta. Kanava menee koko kaupunginosan läpi, niin että puolet alueesta on saarta, jota yhdistää mantereeseen kaksi siltaa. Kesällä kuumalla säällä on helppo pulahtaa järveen.

Jaa. Ketju 15v takaa. Mutta toki ajankohtainen edelleen. Tässä voisi olla oikeesti tutkimuksen paikka. 

Koska---. On ihan selkeää että uiminen on toisille todella paljon vaikeampaa kuin toisille. 

Tähän vaikuttaa ainakin selkeästi ruumiinrakenne. Liikkuvuus, ja motoriikka. Ehkä jopa suurimpana noista ruumiinrakenne. Esim simpansseille uiminen on ihan hiton vaikeeta. Ja jos ruumiinrakenteesi muistuttaa simpanssia niin se on varmasti myös sulle sitä. Sen sijaan saatat olla hyvä kiipeemään puuhun ja nostelemaan raskaita asioita.

Sellaisia ihan oikeita syitäkin on taustalla. Eikä vain laiskuutta ja yrityksen puutetta. 

Minä tunnen henkilön, joka ei osaa uida. Kertoo asiasta avoimesti, mikä on hyvä asia, kun joskus porukalla käydään vesilläkin.

Luulen, vanhemmat ei ole lapsena vieneet uimaan. 

Meinasin hukkua muutaman vuoden iässä. On jäänyt vesipelko. Menen paniikkiin, jos jalat ei yllä pohjaan.

Mulla vaikuttaa tähän se että en kellu kovinkaan hyvin. Kellun jos oon iiihan rentona. Mutta pienikin liike yleensä sotkee sen ja alan vajota. Tekee uintitekniikastani tosi raskasta ja tavallaan vesijuoksen eteen päin. ilman kellukkeita. Tätä on koitettu korjata useammilla tekniikkakursseilla, lapsena ja aikuisena. Jopa armeijassa. Vähän parani, mutta edelleen sama vajoaminen ja vesijuoksu on se haaste. 

Joskus kävin ihan aktiivisesti useamman kerran viikossa harjoittelemassa. Mutta ei se siitä silti. Olen edelleen ihan käsi uimaan ja se 200m tekee tiukkaa. Todennäköisesti pienessäkin aallokossa jäisi tekemättä.