Lue keskustelun säännöt.
Mua kaduttaa lapsen saaminen
15.09.2011 |
Mulla oli pitkään vauvakuume ja lapsi oli toivottu. Lapsi on ollut helppo, mutta mua ahdistaa silti.
Mä en jaksa tätä arkea, mä kaipaan omaa aikaa ja omaa elämää. Mua puuduttaa tää kaikki.
Jos voisin, peruuttaisin koko jutun.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....
Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan
Siis en ikinä ole ymmärtänyt tätä "lapsettomat ovat itsekkäitä kun elävät vain itselleen" -argumenttia. Kenen helvetin elämää täällä kuuluisi elää, jos ei omaansa?? Ja kuka siitä "itsekkyydestä" kärsii, kun ei se lapsi ole edes olemassa silloin? Tämä maapallo ei ainakaan kärsi siitä ettei tänne synnytetä uusia ihmisiä.
Enemmänhän ne lapset kärsivät jotka tänne synnytetään, ja sitten jälkikäteen tajutaan ettei nappaakkaan tämä vanhemmuus ja lapset jäävät heittopusseiksi kun kaivataan sitä "omaa laatuaikaa". Nyt valoja päälle taas ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kadun myös aikuisia ovat ja helvetti vaan jatkuu pelko ja ahdistus koko ajan heidän tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....
Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan
Niin no niitä lapsia tehdään kyllä puhtaasti ihan oman halun vuoksi. Eli turha sinunkaan kiillottaa sitä sädekehääsi.
Vahinkoja sattuu vielä nykypäivänäkin. Mutta voidaan sopia että ihan yhtä itsekkäitä tässä kaikki ollaan oli lapsia tai ei
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä kokemuksia, joissa katumus on ollut pahinta pikkulapsiaikana mutta lapsen / lasten kasvaessa katumuksen tunteet helpottaneet?
Olen 1-vuotiaan, tosi vaativan, lapsen äiti ja päivät sisältävät paljon raivoa lapsen suunnalta. Kaikki takkuaa päiväunista alkaen. Nukuttaminen voi kestää tunninkin, on tässä kokeiltu olisko yhdet päikkärit paremmat kuin kahdet mutta vaikeeta on siltikin. Suuttuu kun jotain kielletään... On ihan vidun raskasta.
Oletko varma että lapsesi on vaativa? Jos sun kasvatustyyli onkin vaan perseestä ? Mistä tiedät kumpi on totuus?
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä kokemuksia, joissa katumus on ollut pahinta pikkulapsiaikana mutta lapsen / lasten kasvaessa katumuksen tunteet helpottaneet?
Olen 1-vuotiaan, tosi vaativan, lapsen äiti ja päivät sisältävät paljon raivoa lapsen suunnalta. Kaikki takkuaa päiväunista alkaen. Nukuttaminen voi kestää tunninkin, on tässä kokeiltu olisko yhdet päikkärit paremmat kuin kahdet mutta vaikeeta on siltikin. Suuttuu kun jotain kielletään... On ihan vidun raskasta.
Kieltämättä silloin kun lapset oli pienempiä niin välillä mietin, että pitikin lähteä tämmöseen. Mutta sanoisin, että kun lapsi on jotain 4-5-vuotias, niin alkaa viimeistään helpottaa. Nyt kun lapset on teinejä, niin tuntuu todella kaukaiselta jo ne pikkulapsiajat ja tuntuu, että muistan pääasiassa vaan ne mukavat hetket ja ne vähemmän mukavatkin (esim. jotkut kaupparaivarit) enemmän naurattaa kuin itkettää.
Mä aattelen lapsista nykyään niin, että muutaman vuoden epämukavuudella saa monen vuoden ilon :D eli siis kun noi nyt on jo isoja, niin on tosi mukavaa tehdä yhdessä kaikkia juttuja (käydä kiipeilemässä, melomassa, matkustaa jne) ja keskustella kaikenlaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä kokemuksia, joissa katumus on ollut pahinta pikkulapsiaikana mutta lapsen / lasten kasvaessa katumuksen tunteet helpottaneet?
Olen 1-vuotiaan, tosi vaativan, lapsen äiti ja päivät sisältävät paljon raivoa lapsen suunnalta. Kaikki takkuaa päiväunista alkaen. Nukuttaminen voi kestää tunninkin, on tässä kokeiltu olisko yhdet päikkärit paremmat kuin kahdet mutta vaikeeta on siltikin. Suuttuu kun jotain kielletään... On ihan vidun raskasta.
Oletko varma että lapsesi on vaativa? Jos sun kasvatustyyli onkin vaan perseestä ? Mistä tiedät kumpi on totuus?
Höpöhöpö, 1-vee on niin pieni, että ei sen ikäistä vielä ole voinut kasvatuksella "pilata". Toiset lapset on vaan temperamenttisempia. Mun lapsista huomasi eron jo muutaman päivän ikäisinä. Nuorempi on aina ollut intensiivisempi ja sen huomasi jo siitä, miten se muutaman tunnin ikäisenä tarrasi kiinni rintaan ja alkoi syödä antaumuksella. Esikoinen oli paljon helläotteisempi ja vähemmän vaativa.
Miksi ihmeessä ap meni hankkimaan lapsen ottamatta ensin selvää lapsiperhearjen raskaista ja negatiivisista puolista? Tyhmästä päästä kärsii koko elämä. Koitahan pärjäillä, kyllä se siitä helpottaa. 18 vuotta menee hujauksessa sen pyykki ja tiskivuoren keskellä ja ennenkuin huomaatkaan olet taas vapaa istumaan baarissa ja hetkuttamaan takalistoasi tuntemattomille miehille. Niin makaa kuin petaa- asenteella jaksaa ensimmäiset pikkulapsivuodet, sen jälkeen helpottaa vähän ennen murrosikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut hyvin itkuinen vauva/lapsi, jolla todettiinkin keliakia 18kk:n iässä. Luulin, että helpottaa, mutta ei helpottanut. Uhmaikä oli aivan valtava ja lapsi on edelleen melko omaehtoinen kuusivuotias. Kotona menee nykyään kyllä hyvin, mutta eskarissa käynti aiheuttaa harmaita hiuksia aika ajoin. Silti rakastan tuota lasta joka päivä enemmän ja enemmän. En tiedä kuinka paljon voi rakastaa mutta näin vaan käy. Haluaisin toisen lapsen, mutta kun tilauksesta ei niitä helppoja saa. Toista samanlaista en enää kestäisi.
Ei se kyllä ikinä helpota. Vähän kateellinen oon kavereille jotka tälläkin hetkellä reissaa jossain Balilla tai missälie ilman mitään murheita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se aika on sitten PITKÄ. Ja se tuntuu PITKÄLTÄ.
Meidän perheessä on kaksi lasta ja ikäeroa vain neljä vuotta. Se tarkoittaa 15-vuotta sen ikäisten lasten kanssa, jotka tarvitsevat vahvasti läsnäoloa, vahtimista ja apua vanhemmiltaan.
15-vuotta rajoittunutta elämää on ISO osa ihmisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskapuhetta!
Olet vela, jonka mielenterveys on katoamassa tyhjyyden tunteeseen.
Joudut täällä provosoimaan että et ole yksin surkean kohtalosi kanssa.
Ketään ei kiinnosta sun ongelma. Hae mielenterveyshoitoa jostain.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....
Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan
Niin no niitä lapsia tehdään kyllä puhtaasti ihan oman halun vuoksi. Eli turha sinunkaan kiillottaa sitä sädekehääsi.
Niinpä! Ihan itsekkäistä syistä 😂
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta!
Olet vela, jonka mielenterveys on katoamassa tyhjyyden tunteeseen.
Joudut täällä provosoimaan että et ole yksin surkean kohtalosi kanssa.
Ketään ei kiinnosta sun ongelma. Hae mielenterveyshoitoa jostain.
Huvittava olet🤭
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta!
Olet vela, jonka mielenterveys on katoamassa tyhjyyden tunteeseen.
Joudut täällä provosoimaan että et ole yksin surkean kohtalosi kanssa.
Ketään ei kiinnosta sun ongelma. Hae mielenterveyshoitoa jostain.
Hahahahahaha
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla
Niinhän sinä luulet🤭
Myy seksi orjaksi arabeille. Saat rahaa ja vapauden.
Vierailija kirjoitti:
otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....
Mieti pallopää miksi 😆
Onko täällä kokemuksia, joissa katumus on ollut pahinta pikkulapsiaikana mutta lapsen / lasten kasvaessa katumuksen tunteet helpottaneet?
Olen 1-vuotiaan, tosi vaativan, lapsen äiti ja päivät sisältävät paljon raivoa lapsen suunnalta. Kaikki takkuaa päiväunista alkaen. Nukuttaminen voi kestää tunninkin, on tässä kokeiltu olisko yhdet päikkärit paremmat kuin kahdet mutta vaikeeta on siltikin. Suuttuu kun jotain kielletään... On ihan vidun raskasta.