Lue keskustelun säännöt.
Mua kaduttaa lapsen saaminen
15.09.2011 |
Mulla oli pitkään vauvakuume ja lapsi oli toivottu. Lapsi on ollut helppo, mutta mua ahdistaa silti.
Mä en jaksa tätä arkea, mä kaipaan omaa aikaa ja omaa elämää. Mua puuduttaa tää kaikki.
Jos voisin, peruuttaisin koko jutun.
Kommentit (105)
Vahinkoja sattuu vielä nykypäivänäkin. Mutta voidaan sopia että ihan yhtä itsekkäitä tässä kaikki ollaan oli lapsia tai ei
Itse asiassa lapsista suuri osa on aina syntynyt vahingossa. 1970-luvun huippuvuosina joka kolmas raskaus keskeytettiin, ja varmasti toinen kolmannes raskauksista oli vahinkoja.
Väestötieteilijät pitävät syntyvyyden vähentymisen suurena syynä sitä, että ihmiset harrastavat nykyään vähemmän seksiä -> vahinkolapsiakin syntyy paljon vähemmän.
Ylipäätään 1990-luvulla syntyneet on ensimmäinen sukupolvi, jotka ovat pääsääntöisesti syntyneet siksi että heitä on haluttu. Ja kun lapsiluvusta saa maassa päättää itse, lapsiluku lähtee kaikissa maissa vahvaan laskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla
Sulla on vissiin aika tyhjä elämä, kun äitienpäivänäkin on aikaa täällä roikkua. 😁 Kaikilla kunnon ihmisillä menee tämä äitienpäivä siinä, kun oma jälkikasvu on saapunut hemmottelemaan ja upeita lahjoja tuomaan. Kaikki äidin uralla onnistuneet ovat tänään saaneet aamiaisen sänkyyn, lahjoja, kuvauksellisia kukka-asetelmia, hemmottelua, ja tähän aikaan ollaan ravintolassa äitienpäivälounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloituksella on niin paljon yläpeukkuja? Mitä helvettiä?
Koska itsekkyys on tämän ajan trendi. Vain omalla hyvinvoinnilla ja tunteilla on väliä. Muut ihmiset ovat joko hyödykkeitä tai haittatekijöitä omassa elämässä.
Itsekästä on mielestäni hankkia enemmän lapsia kuin jaksaa hyvin hoitaa (joillekin yksikin on liikaa, ja ei tätä hyvää hoitoa ei voi itse määritellä vaikka jotkut suurperhemamat uskovatkin että lapset voivat ulkoilla ilman valvontaa). Erittäin itsekästä on myös tehdä lapsia ilman että niitä erityisesti haluaa, koska niin kuuluu tehdä, tai koska meidän uskonnossa arvostetaan äitejä.
Jos lapsi itse saisi valita, ei hän varmasti syntyisi esimerkiksi perheeseen jossa toisella vanhemmalla on mt-ongelma, köyhään perheeseen tai vaikkapa suurperheeseen. Mutta kumma kyllä suurin osa lapsista syntyy perheeseen, joissa on ainakin jokin näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloituksella on niin paljon yläpeukkuja? Mitä helvettiä?
Koska itsekkyys on tämän ajan trendi. Vain omalla hyvinvoinnilla ja tunteilla on väliä. Muut ihmiset ovat joko hyödykkeitä tai haittatekijöitä omassa elämässä.
Mikä ihmeen trendi? Ketä muuta varten elämäänsä pitäisi elää kuin itseään? Ja tuosta lopusta voisi päätellä sinun olevan siis sitä mieltä että niitä lapsia hankitaan omiin hyötytarkoituksiin. Aika karu ajatusmaailma sulla....
Itse ajattelen, että läheisten hyvinvointi tulee ennen omaa hyvinvointia. Ajattelen myös, että elämäni tarkoitus on palvella muita ihmisiä. Haluan olla avuksi muille niin paljon kuin mahdollista. Tuon lopun mainitsin, koska moni oikeasti ajattelee noin. Itse en tosin nii
Eikö ne läheiset voi olla jotain muutakin kuin omia lapsia? Onko niiden pakko olla itselle sukua? Jos on, niin ei taida rakkaus olla oikeasti täysin pyyteetöntä.
T. eri, jonka tärkein läheinen on ystävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloituksella on niin paljon yläpeukkuja? Mitä helvettiä?
Miksi ei olisi? Mitä helvettiä?
Kyllä minäkin ihmettelen miksi yläpeukkuja on. Onko tämä someaika saanut ihmiset niin lyhytjänteisiksi? Kun ei ole koko ajan kivaa eikä mitään raskasta kestetä yhtään, niin heti palaa proppu ja jaksaminen loppuu?
Mulla ei ollut koskaan suurta vaivakuumetta, en juuri edes pitänyt lapsista. Tuli kuitenkin hetki jolloin asia tuntui ajankohtaiselta. Aluksi tuntui, etten tunne rakkautta vain hämmennystä, mutta nopeasti tilanne muuttui. Raskasta oli jaksamisen kanssa ajoittain, mutta myös palkitsevaa. Kaksi lasta ja näin jälkeenpäin ajateltuna aivan huikean hieno matka ollut heidän kanssaan. Olen oppinut itsestäni myös paljon, mitä en olisi oppinut ilman lapsia. Miten nopeasti aika onkaan mennyt
😁 off topic, mutta naurattaa kun juuri tässä ketjussa kirjoittaja kertoo hankkineensa lapsia vaikkei ollut VAIVAkuumetta. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Eikö ne läheiset voi olla jotain muutakin kuin omia lapsia? Onko niiden pakko olla itselle sukua? Jos on, niin ei taida rakkaus olla oikeasti täysin pyyteetöntä.
T. eri, jonka tärkein läheinen on ystävä
Kaikki ei voi valita, kun tietää että sosiaaliset taidot ei riitä. Monelle esimerkiksi loivasti autismin kirjolla olevalle omat lapset on loistava vaihtoehto seuraksi. Ihan tahtomattaan lapsia vielä pelotellaan pahalla maailmalla ja mikäs sen parempaa, jos lapset jäävät asumaan lapsuudenkotiinsa aikuisinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt harmittaa, kun ei pääse ryyppäämään perjantaisin. Hienot elämänarvot sulla.
Jos ryypätä haluaa, niin missäs se on sen helpompaa kuin kotiäitinä tissutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt harmittaa, kun ei pääse ryyppäämään perjantaisin. Hienot elämänarvot sulla.
Jos ryypätä haluaa, niin missäs se on sen helpompaa kuin kotiäitinä tissutella.
Juu, ehkä sinne baariin halutaan mennä tapaamaan ystäviä ja uusia ihmisiä. Kun kokee itsensä yksinäiseksi jos joutuu hengaamaan vaan lastensa kanssa.
Miten ap teinin kanssa pärjäilee =). Monia asioita katunut, lapsiani en ikinä.Tärkeintä maailmassa aina, omillaan hekin mennyt pitkän aikaa. Kyllä ehtii tulla/ mennä myöhemmin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei varmaan pitänyt sinusta.
Joku kuitenkin piti, koska olet kunnossa js osaat kirjoittaa, käyttää tietokonetta ja hyvin valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on. Kukaan ei näistä tuntemuksista puhu rehellisesti vielä lapsettomille pareille.
No niinpä! Mulla olisi jäänyt lapsi tekemättä jos edes joku olisi rehellisesti ja suoraan puhunut näistä. Kaikki vaan sanoi, en tulisi koskaan katumaan sitä, että en tehnyt aborttia. Väärin. Kyllä kadun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva- ja pikkulapsiaika on vielä helppoa...
Anna adoptioon se lapsi. Onhan heitä lapsettomia, Kotka lapsesi ottaisivat mielellään. Ja lapsellasikin olisi parempi ja rakastavampi vanhempi kuin sinä. Joudut kyllä joskus katumaan tuota sanomaasi ja kylmyyttäsi. Lapset kyllä vaistoavat vanhempiensa tunnetilat ja se jää heillä selkäytimeen koko elämän ajaksi. Kun lapsesi on aikuinen, niin hän ei enää katsokaan sinuun päin vaan jättää sinut ruikuttamaan yksin. Siinä sitten elä omaa elämäänsi, mutta älä vaadi huomiota lapseltasi. Sinä häntä olet vahingoittanut.
Yhyy yhyy, ap, yhyy yhyy.
Et kuitenkiin vissiin oikeasti? Tuuliviiri olet.
Kanna vastuu omista päätöksistä ja haluamisistasi. Kasva aikuiseksi, niin tilanteesi paranee.
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon se lapsi. Onhan heitä lapsettomia, Kotka lapsesi ottaisivat mielellään. Ja lapsellasikin olisi parempi ja rakastavampi vanhempi kuin sinä. Joudut kyllä joskus katumaan tuota sanomaasi ja kylmyyttäsi. Lapset kyllä vaistoavat vanhempiensa tunnetilat ja se jää heillä selkäytimeen koko elämän ajaksi. Kun lapsesi on aikuinen, niin hän ei enää katsokaan sinuun päin vaan jättää sinut ruikuttamaan yksin. Siinä sitten elä omaa elämäänsi, mutta älä vaadi huomiota lapseltasi. Sinä häntä olet vahingoittanut.
Sinäkin siis sanot, että on tosi surullista laskea omien ihmissuhteiden määrä vanhalla iällä omien lasten varaan.
Siellä hoivakodeissa käy vierailijoina pääsääntöisesti ystävät ja tuttavat. Lapset sitten joskus juhlapäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Yhyy yhyy, ap, yhyy yhyy.
Et kuitenkiin vissiin oikeasti? Tuuliviiri olet.
Kanna vastuu omista päätöksistä ja haluamisistasi. Kasva aikuiseksi, niin tilanteesi paranee.
Äiti-ihmiset ei vissiin ehdi ketjua isommln lukemaan? 😁 ap:n lapsi on jo viidentoista, ohittanut parhaan viiltelyiän, saa tehdä ihan itse suurimman osan päätöksistään ja alkaa vaikka vuoden päästä potemaan vauvakuumetta niin saadaan vahinko kiertämään.
Vierailija kirjoitti:
Anna adoptioon se lapsi. Onhan heitä lapsettomia, Kotka lapsesi ottaisivat mielellään. Ja lapsellasikin olisi parempi ja rakastavampi vanhempi kuin sinä. Joudut kyllä joskus katumaan tuota sanomaasi ja kylmyyttäsi. Lapset kyllä vaistoavat vanhempiensa tunnetilat ja se jää heillä selkäytimeen koko elämän ajaksi. Kun lapsesi on aikuinen, niin hän ei enää katsokaan sinuun päin vaan jättää sinut ruikuttamaan yksin. Siinä sitten elä omaa elämäänsi, mutta älä vaadi huomiota lapseltasi. Sinä häntä olet vahingoittanut.
Itse asiassa 15-vuotiaille ei mistään löydy edes sijaisvanhempia. Söpöt vauvat kelpaa kyllä, isommille ei rakkautta saa vaikka sijaisvanhemmille maksettaisiin mitä. Niin se on sijaisvanhemmillakin että söpöt lapset pääsee eniten syliin, isommat laitokseen.
Eiköhän se yksinäisyys ole aika paljon itsestä kiinni? Kuinka yksinäinen on ihminen, joka kertoo tekevänsä lapsia jotta itsellä on seuraa?
Mummoiässä voi olla vilkas ystäväpiiri ja sosiaalinen elämä. Naapurin 78-vuotiaalla rouvalla ei ole koskaan ollut omaa perhettä, vaan joka päivälle on ainakin pari tapahtumaa: jumppaa, kuntosalia, lounastreffejä, vierailuja, kieltenopiskelua, lukupiiriä, teatteria, elokuvia jne. Toki sitä jos tietää ettei pysty ystäviä ympärilleen kokoamaan, varmaan haluaa uskotella että vanhana en ole yksinäinen kun omat lapset käy ainakin jouluna ja kesälomallaan kylässä.