Mua kaduttaa lapsen saaminen

ensimmäiset 3 kk samoissa ajatuksissa.Itkin ja masennuin,suutuin miehelle joka asiasta.Olo oli tosi ahdistavaa.Tuntui , että tässä tämä mun elämäni sitten meni.Kyse oli baby bluesista.Nyt vauva 4kk ja olo aivan eri:)Nautin äitiydestä ja pikkusesta,musta on kasvanut todella ihana äiti ja nautin tästä elämästäni.Alku vaan oli vaikeaa,todella vaikeaa.Toivotaan, että myös sulla tunteet muuttuu ja opit nauttimaan äitiydestä.Juttele vaikka neuvolassa jos kovasti ahdistaa,ainakin minä sain sitä kautta apua.

Lapsi on jo hiukan yli vuoden eli mistään baby bluesista tuskin on kysymys. Mulla on vain hiton tylsää ja siksi harmittaa.



Meillä ei ole täälläpäin kunnon tukiverkkoja, ainoastaan miehen juoppo isä, joka on nähnyt lapsen yhteensä kolme kertaa. Omat vanhempani asuvat kauempana, mutta käyn sillä lapsen kanssa ainakin kerran kuussa pitkän viikonlopun.



Mies on kyllä lapsen kanssa ja saankin omaa aikaa pari kertaa viikossa, kun käyn lenkillä tai jumpassa. Haluaisin kuitenkin sitä omaa aikaa paljon enemmän. Vaikka kaksi viikkoa putkeen.



Onneksi pääsen vuoden alussa töihin ja lapsi menee hoitoon. Ehkä sitten ei kaduta enää ihan niin paljon.

2 viikkoaomaaaikaa jaakkujen lataamsita jippiaijee mikä ajatus.



Mulla muuten 4 jälkeen diaknosoitiin synnytyksenjälkeinen masennus...( lapsen ollessa 3v) eli tunnustele fiiliksiäsi.



Mutta minä 7 lapssen äiti joka on halunnut kaikki 7 lastaan haluaisi välillkäperuttaa koko jutun,myös maalla asumisen koirat kissa ym muut elikot, palauttaa lapset "kiinaan" ja asua rauhass YKSIN!! Mutta kuinka ollakkaan vanhin lasista kun oli rippileirillä mulla oli ihan suuuuunattoman ikävä ja olisin heti halunnut mun tappelevan teinini kotiin.



Vaikka välillä tahtookin plata "nuoruuteen" aikaan ennen lapsia niin siltikään en antiaisi tätä aikaa pois, silti 2 viikkoa lomaa tekis terää :)



Uskon vakaasti, että vaikka olet väsynyt ja tahtoisit tilanteesta lomalle siltikään et antaisi lastasi pois ja rakastat häntä yli kaiken :) Ja jos voisit pistää kellon ajassa taaksepäin, tekisit kumminkin lapsen . tsemppiä elämään ja nauti laspesta ja omasta ajastasi, lapsuus on lyhyt aika ja kohta omasikin muuttaa maailmalle :)

Musta kuullostaa ihan kamalalta, kun yksi tuttu parikymppinen äiti työntää alle pienen 1,5 vuotiaan poikansa joka viikonloppu johonkin hoitoon, että saa itselleen omaa aikaa ja voi viettää laatuaikaa..........

Meillä on ilmeisen erilainen käsitys siitä, mitä on laatuaika....

Ymmärrän sen, että pienten lasten äidit tarvitsee silloin tällöin hengähdystaukoa lasten hoidosta, mutta olisi kännattanut jättää lapsi tekemättä, jos sitä ei kestä viikonloppuisin hoitaa, kun muut saman ikäiset menee bilettämään....tuskin ne mummotkaan haluaa kaikki viikonloppunsa viettää lapsenlapsia hoitaen....

Tuollaista se on. Kukaan ei näistä tuntemuksista puhu rehellisesti vielä lapsettomille pareille.

Näin on. Koti ei ole enää rentoutumisen paikka, vaan 24/7 valmiustilassa oleva päivystyspaikka. Kuuntelet huutoa, itkua, kitinää ja märinää kaikesta. Kotoa lähteminen jonnekin on työn ja tuskan takana, täytyy muistaa 100 asiaa mukaan ja miettiä päiväuniajat, ruokailut jne. Kaukana on se rento elämä ajalta ennen lasta.

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt lapsiperhe-elämästä mitään, kun aloin omaa kuumeilla. Mulla ei ollut mitään kokemusta lapsista. Vain naapurissa lapsia, mutten niitä mitenkään tunne tai seuraa.

Ehkä oli ruusuiset kuvitelmat tms. mutta en kyllä voi sanoa tätä elämää ihanaksi, kun vertaa siihen vanhaan, jossa oltiin ihan rauhassa miehen kanssa. Ja saatiin mennä vapaasti koska vaan ulos ilman järjestelyjä ja kaaosta.

Sama täällä.

Ihan normaalia, että se ahdistaa. On kuitenkin niin sitovaa pienen kanssa. Olo helpottaa kun lapsi kasvaa. Ja jos on ihan mahdotonta, hanki apua tai mene töihin. Moni äiti sanoo että työtkin helpommat kuin jatkuva kotonaolo pienen lapsen kanssa. Osallistuuko mies, tai joku muu läheinen lapsen hoitoon?

Mua ei kaduta pätkääkään lasten saaminen. Ovat kylläkin jo teinejä ja ihan mahtavia persoonia. Heistä on kotona pitkään ollut apua paljon enemmän kuin vaivaa. Tällaisia avautumisia näkee yleensä pienten lasten vanhemmilta ja velat näistä innostuu. Ihankuin kukaan ei muistaisi että se yöitku-kakkavaippa-aika on tosi lyhyt osa lapsuudesta saati ihmiselämästä. En siis tarkoita että kenenkään pitäisi ruveta vanhemmaksi vastoin tahtoaan, en todellakaan! Mutta usein näkee keskusteluja joissa unohtuu koko fakta että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja vanhemmuus muuttaa muotoaan siinä samalla. En kehota ap nauttimaan tästä lyhyestä pikkulapsiajasta koska se olisi tosi ärsyttävää. Muista vaan että sinulla on aika piankin taas edessä vaihe jossa saat sitä omaa aikaa ja rauhaa ihan kotonasikin.

Vierailija kirjoitti:

otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....

Luojan kiitos oma vauvakuume ei ole koskaan herännyt ja kävellyt terveen järjen ylitse.

En syyllistä niitä joilla näin on käynyt. Se on vaan biologiaa. Mutta olen kyllä tuhottoman onnellinen, että olen tällainen "luonnonoikku". :DD

Että jotkut osaa olla ilkeitä! Toivon että joku ilkkuu teille samaan tyyliin joskus jostain elämässänne tekemästä valinnasta, joka myöhemmin kaduttaa. Vaikkapa sitten siitä että ette ole hankkineet lapsia.

Ap, minkä ikäinen lapsi sulla on? Mulla oli samoja tunteita vauvani kanssa suunnilleen ekat 3 kk, vauva oli tosin koliikkivauva ja muutenkin vaativa. 3 kk jälkeen alkoi helpottaa ja aloin saada äitiydestä jotain irtikin ja rakkauden tunteet lapseen syvenivät.

Nykyään säälin niitä joilla ei ole lapsia, koska, käsi sydämellä, eivät he tiedä Elämästä oikeasti mitään. ;-)

Käsi perseellä, en todellakaan edes halua tietää ;D

AP:n lapsi on jo 12 vuotias, joten joko on helpottanut? Eihän se vanhemmuus kivaa ole ja koko oma elämä menee jäihin pariksi vuosikymmeneksi. Eikä kukaan kerro sitäkään, että vanhemmuuteen voi oikeasti ihan yhtäkkiä vain kyllästyä ja haluta pois.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on. Kukaan ei näistä tuntemuksista puhu rehellisesti vielä lapsettomille pareille.

Media puhuu.Tajusin 11 vuotiaana mitä lasten kasvatus tulee olemaan.Jätin tekemättä.

Anna lapsi adoptioon. Voit erotakin samalla niin sinulle jää omaa aikaa ruhtinaallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kaduta pätkääkään lasten saaminen. Ovat kylläkin jo teinejä ja ihan mahtavia persoonia. Heistä on kotona pitkään ollut apua paljon enemmän kuin vaivaa. Tällaisia avautumisia näkee yleensä pienten lasten vanhemmilta ja velat näistä innostuu. Ihankuin kukaan ei muistaisi että se yöitku-kakkavaippa-aika on tosi lyhyt osa lapsuudesta saati ihmiselämästä. En siis tarkoita että kenenkään pitäisi ruveta vanhemmaksi vastoin tahtoaan, en todellakaan! Mutta usein näkee keskusteluja joissa unohtuu koko fakta että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja vanhemmuus muuttaa muotoaan siinä samalla. En kehota ap nauttimaan tästä lyhyestä pikkulapsiajasta koska se olisi tosi ärsyttävää. Muista vaan että sinulla on aika piankin taas edessä vaihe jossa saat sitä omaa aikaa ja rauhaa ihan kotonasikin.

Mun serkut oireili pahasti tullessaan teini-ikään. Hyvästä perheestä olevia. Yks kioskin pitäjä meinasi menettää työpaikkansa. Jäi onneksi ajoissa kii.

Vierailija kirjoitti:

otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....

Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan

Ihmisillä on siis niin paljon viihdykkeitä nykymaailmassa että lapset ovat riesa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....

Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan

Niin no niitä lapsia tehdään kyllä puhtaasti ihan oman halun vuoksi. Eli turha sinunkaan kiillottaa sitä sädekehääsi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kaduta pätkääkään lasten saaminen. Ovat kylläkin jo teinejä ja ihan mahtavia persoonia. Heistä on kotona pitkään ollut apua paljon enemmän kuin vaivaa. Tällaisia avautumisia näkee yleensä pienten lasten vanhemmilta ja velat näistä innostuu. Ihankuin kukaan ei muistaisi että se yöitku-kakkavaippa-aika on tosi lyhyt osa lapsuudesta saati ihmiselämästä. En siis tarkoita että kenenkään pitäisi ruveta vanhemmaksi vastoin tahtoaan, en todellakaan! Mutta usein näkee keskusteluja joissa unohtuu koko fakta että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja vanhemmuus muuttaa muotoaan siinä samalla. En kehota ap nauttimaan tästä lyhyestä pikkulapsiajasta koska se olisi tosi ärsyttävää. Muista vaan että sinulla on aika piankin taas edessä vaihe jossa saat sitä omaa aikaa ja rauhaa ihan kotonasikin.

Sulla on helpot teinit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

otan osaa, loppuelämäsi menee paskan siivoamiseen : )))) miksi helvetissä lapsia tehdään?? ei ymmärrä ei....

Voiko noin itsekäs elämä olla hyväksi? Että vain omilla elämyksillä ja kokemuksilla on merkitystä. Ei omilla jälkeläisillä tai että toinen ihminen olisi tärkeä millään tapaa? Itse en ymmärrä taas tätä ollenkaan

Lapsia tehdään koska mä haluu-uu-uun vaikka maapallo jo ennestään tukehtuu ihmisiin ja oletetaan että he aikanaan omistautuvat hoitamaan iäkkäät vanhempansa (kuten teette itsekin, eikö vain?). Ei ole itsekästä. Ei ole, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kaduta pätkääkään lasten saaminen. Ovat kylläkin jo teinejä ja ihan mahtavia persoonia. Heistä on kotona pitkään ollut apua paljon enemmän kuin vaivaa. Tällaisia avautumisia näkee yleensä pienten lasten vanhemmilta ja velat näistä innostuu. Ihankuin kukaan ei muistaisi että se yöitku-kakkavaippa-aika on tosi lyhyt osa lapsuudesta saati ihmiselämästä. En siis tarkoita että kenenkään pitäisi ruveta vanhemmaksi vastoin tahtoaan, en todellakaan! Mutta usein näkee keskusteluja joissa unohtuu koko fakta että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja vanhemmuus muuttaa muotoaan siinä samalla. En kehota ap nauttimaan tästä lyhyestä pikkulapsiajasta koska se olisi tosi ärsyttävää. Muista vaan että sinulla on aika piankin taas edessä vaihe jossa saat sitä omaa aikaa ja rauhaa ihan kotonasikin.

Sulla on helpot teinit

Niin onkin! Olen mä varmasti tehnyt itsekin jotain oikein kasvatuksellisesti, mutta arvostan tosi paljon sitä miten hienoja tyyppejä olen perheeseeni saanut. Ei he minun ja puolisoni muovaamia pelkästään todellakaan ole vaan ihan omia persooniaan. Kyllä joskus saa vääntää asioista mutta sekä itselläni että teineillä on huumorintajua ja vielä samanlaista, se auttaa hirmu pitkälle. Ja se että kotitöiden teko on opeteltu riittävän pienestä pitäen.