Sinä, joka asut USA:ssa. Miksi

välillä on suuri ero - amerikkalaisen hyväksi. Suomessa hehkutetaan aivan turhaan Pisa-kokeiden takia. Todellisuus on aivan jotain muuta. Ilmeisesti Pisa mittaa tasapäisyyttä ja heikoimpien oppijoiden tuloksia.

ja tykkään edelleen. Asuimme ennen tänne tuloa ei-eurooppalaisen mieheni kanssa useita vuosia Keski-Euroopassa. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja tulimme molemmat tänne töihin.



Länsirannikolla eläminen on meille helpottavaa. On ihanaa, että normaalius on sitä, että ihmiset ovat erilaisia -eri kielisiä ja eri uskontoisia. Meidänkaltaisemme "sekaparit" eivät ole kummastus, päinvastoin. Toki tälle mantereelle mahtuu evoluutioteorian kieltäjiä ja muita huimapäitä, mutta Kaliforniassa voi elää näiltä rauhassa.



Meillä on alle kouluikäinen, täällä syntynyt lapsi ja lapsiperheen arki on varmaan suht samanlaista täällä ja Suomessa. Toisen on tosin helpompaa jäädä kotiin kuin Suomessa koska palkat ovat täällä paremmat.



Kaipaan kausiluontoisesti Suomeen vapaampaan olemiseen, mutta koska Suomeen muuttaminen ei ole kohdallamme realistinen vaihtoehto tulee kaipaus hyvin tyydytettyä kesälomilla siellä vieraillessa.



Suurin ero Euroopassa asumiseen on se, että olet itse vastuussa tekemisistäsi ja hyvinvoinnistasi. Hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina se tuntuu välillä vähän hurjalta.



Minusta on vähän huvittavaa, että jossain maassa puoli vuotta oleskelleet kertovat painavia kommentteja maasta ja sen olosuhteista. Kyllä täällä esim. fillaroidaan ihan yötä päivää enkä ole edes kuullut kenestäkään jolle olisi autoista mitään huudeltu...ja kierrättäminenkin sujuu suurelta osalta väestöä omatoimisesti.

paikalliset erot ovat suuret, jopa saman osavaltion sisällä, countyn sisällä, naapurikaupunkien välillä - puhumattakaan eri osavaltioista tai mantereen eri laidoista. Meillä on jalkakäytävät, naapurikaupungissa ei. Meillä on julkinen liikenne, toisaalla on pakko olla oma auto. Meillä asuu rikkaita valkoisia ja aasialaisia, naapurikaupungissa kaikki ne latinot, jotka käyvät täällä leikkaamassa perheiden nurmikot. Meillä roskien lajittelu on hoidettu hienosti, metalliroskatkin haetaan kerran viikossa, jossain heitetään roskapussi tyhjälle tontille tai kadulle ja sinne se jää.

Valtavaan maahan mahtuu totuuksiakin paljon enemmän kuin pieneen.

Minusta on vähän huvittavaa, että jossain maassa puoli vuotta oleskelleet kertovat painavia kommentteja maasta ja sen olosuhteista. Kyllä täällä esim. fillaroidaan ihan yötä päivää enkä ole edes kuullut kenestäkään jolle olisi autoista mitään huudeltu...ja kierrättäminenkin sujuu suurelta osalta väestöä omatoimisesti.

Nimittäin mun kokemukseni USAn passintarkastuksista (yleensä JFKltä) on se että kaikki työntekijät ovat naama norsunsillä. Ja se naukuva "NEEEEEEEEEEEEEEXT".. Ehkä vaan amerikkalaisille ollaan sitten ystävällisiä? Ainut small talk hetki mitä siellä on syntynyt oli kun passintarkastaja sanoi olevansa oliko se nyt Kolumbiasta vai missä suomalainen paperitehdas olikaan syytettynä saastutuksesta. Mun olisi ilmeisesti suomalaisena pitänyt ottaa syy päälleni siitä. Mulle käy paremmin tämä suomalainen malli... (nyökkäys, passin tarkastus, kiitos)

Green cardin jalkeen aina on toivotettu tervetulleeksi kotiin ja passin jalkeen etenkin.

ja tykkään edelleen. Asuimme ennen tänne tuloa ei-eurooppalaisen mieheni kanssa useita vuosia Keski-Euroopassa. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja tulimme molemmat tänne töihin. Länsirannikolla eläminen on meille helpottavaa. On ihanaa, että normaalius on sitä, että ihmiset ovat erilaisia -eri kielisiä ja eri uskontoisia. Meidänkaltaisemme "sekaparit" eivät ole kummastus, päinvastoin. Toki tälle mantereelle mahtuu evoluutioteorian kieltäjiä ja muita huimapäitä, mutta Kaliforniassa voi elää näiltä rauhassa. Meillä on alle kouluikäinen, täällä syntynyt lapsi ja lapsiperheen arki on varmaan suht samanlaista täällä ja Suomessa. Toisen on tosin helpompaa jäädä kotiin kuin Suomessa koska palkat ovat täällä paremmat. Kaipaan kausiluontoisesti Suomeen vapaampaan olemiseen, mutta koska Suomeen muuttaminen ei ole kohdallamme realistinen vaihtoehto tulee kaipaus hyvin tyydytettyä kesälomilla siellä vieraillessa. Suurin ero Euroopassa asumiseen on se, että olet itse vastuussa tekemisistäsi ja hyvinvoinnistasi. Hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina se tuntuu välillä vähän hurjalta. Minusta on vähän huvittavaa, että jossain maassa puoli vuotta oleskelleet kertovat painavia kommentteja maasta ja sen olosuhteista. Kyllä täällä esim. fillaroidaan ihan yötä päivää enkä ole edes kuullut kenestäkään jolle olisi autoista mitään huudeltu...ja kierrättäminenkin sujuu suurelta osalta väestöä omatoimisesti.

Itsellani takana 15 vuotta ja useampi osavaltio. Annan mielellani tilaisuuden myos puoli vuotta maassa asuneelle kommentoida. Saattaa naas olla nakokyky teravampi kuin sellaisella, joka on asunut pitempaan.

Ja odottakaas vaan, kohta tulee joku joka on asuntu maassa 25 vuotta ja kertoo, etta meidan muiden ei kannata asiasta mitaan puhua.

Amerikka on erilainen. Amerikka on juuri sellainen, miksi sen haluat tehda. Minua ja perhettani tama maa on kohdellut hyvin. Verottaja on lempea, antaa anteeksi jos kaikki paperit eivat olekaan ilmoituksen mukana. Toisin kuin Suomessa, jossa opiskelijalle laimastaan 20 % sanktiota, kun unohtuu ilmoittaa tieto, joka on jo verottajan tiedossa...

"Lisäksi menoja lisää se, että esim. eläkettä varten pitää panna rahaa säästöön omasta palkastaan, koska työeläkettä ei tule automaattisesti."



No maksetaan sitä työeläkettä Suomessakin - otetaan palkasta tai kuten me yrittäjät, pulitetaan säännöllisesti "omasta pussista".



Minä ainakin yrittäjänä ottaisin tuhat kertaa mielummin systeemin ilman lakisääteisiä sairaus- ja etenkin eläkevakuutusta ja maksaisin/säästäisin ne yksityisesti haluamallani tavalla.

tuohon paratiisi / ahdamielinen ja kylmä maa



Eli kaipaatko Suomea, mitä siellä? Kultaako aika muistot? Eli oletko jo unohtanut rasittavat loskakelit ja lumityöt vai ajatteletko edelleen, että niistä on ihana olla erossa?

loskakelejä ja lumitöitä :o)

joko ei ole, tai että niitä on parin vkon ajan... Eikä edes ehkä joka vuosi.



ap

Usassa ihmiset on valoisampia, ystävällisempiä, positiivisempia... Jos olet ihmisistä tykkäävä ihminen, saatat viihtyä usassa. Vaikeaa on ehkä itselle se tekohymyily, siis se, että vitutusta ei näytetä siellä julkisesti, sen näyttämistä vähän paheksutaan.



Mutta suosittelen muuttoa kokemuksena. Muuttaisin itsekin takaisin, jos... ... ...

joko ei ole, tai että niitä on parin vkon ajan... Eikä edes ehkä joka vuosi. ap

kesat niin kuumia ettei kesta ulkona olla. Tai asut Kaliforniassa missa kaikki on kallista.

Asuimme miehen työn takia (expat-sopimus) emmekä olisi tulleet takaisin, mutta haluamme, että lapsemme oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ensin suomea. Menemme takaisin heti kun kaikki kolme näin tekevät.



Asuimme länsirannikolla ja rakastin maata. Ikävöin sinne päivittäin. Paikalliset ihmiset ottivat todella hyvin vastaan, ilmasto oli ihana, maisemat ja luonto fantastiset ja palkkakin niin hyvä, että sillä eli viisi henkeä leveästi. Suomi on perse maa. Anteeksi kaikki, mutta näin on.

aiemmin sinkkuna, useita vuosia sitten. Halusin silloin takaisin Suomeen, enkä nyt pikkulasten äitinä voi ymmärtää, miksi halusin sieltä pois!



Eli kaipuu takaisin on alkanut nostaa päätään nyt kun olen pyörittänyt pikkulapsiarkea useamman vuoden ilman siivous- ja lastenhoitoapua. Nyt vasta muistuu mieleen nuo amerikkamammojen mahdollisuudet ns. helpompaan elämään kuin mihin täällä Suomessa on mahdollisuus.



Työhommien luulisin järjestyvän hyvin Usa:ssakin, mutta mies hannaa vastaan... :(

Ei kenenkaan perassa, mutta meilla onkin oy/ab perhe.

Olemme USA:n kansalaisia. Missa on elama aina helppoa?

Tyota taalla on elantonsa eteen tehtava, mitaan ei tule Sossusta ilmaiseksi. On osattava tavat ja itsensa "myynti". Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaaan toihin.

Ilmapiiri paaaaljon vapaampi kuin Suomessa. Lentokentalla vedan syvaan henkea kun minulle toivotetaan taalla "Welcome home!".

Tuskin se ilmaista on amerikoissakaan, vai haluatko riistää jotain laitonta siirtolaista?

mutta tulota antavat siihen ihan eri mahdollisuuden kuin täällä Suomessa. Lisäksi yhteiskuntaan kuuluu tuo ulkopuolisen avun ostaminen. Täällä sen saatavuus (meidän kulmilla) on erittäin nihkeää, kallista ja sen saaminen vaatii ns. outoja järjestelyjä (esim. siivousapua saa, jos on ensin itse järjestellyt paikat kuntoon...). Voisin siis maksaa siitäkin, että joku hoitaisi ton järjestelemisen, mutta kun ei...



ap

Byrokratia on hieman raskasta, mutta muuten kokemukset ovat selvästi positiiviset. Meidän seudulla on avoin, ystävällinen, positiivinen ja yritteliäs meininki. Arki on pääpiirteissään samanlaista kuin Suomessakin. Viihdymme tosi hyvin.

haluaisin "takaisin kotiin" taas. Ja fb vain pahentaa oloani kun katselen ystävieni kuvia ja tapahtumia. Ja nyt täälläkin palstalla. Voih..

T: jo vuosia Suomessa takaisin asunut

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

ja nyt mielihyvin palaamassa Suomeen. Kokemuksena hieno ja erittäin avartava, mutta meillä USA jää ehdottomasti tästä eteenpäin vain lomamaaksi. Melkoiseen byrokratiaan saa tullessa varautua, jollei expatina muuta. Eniten olen kaivannut suomalaista koulusysteemiä ja sen joustavuutta. Tuntuu että koulussa opiskellaan vain testejä varten, ja kaikki on mustavalkoista tai joko tai -linjaa. Maalaisjärjen käyttöä olisin toivonut monessa tilanteessa.

Muuten elämä on ollut hyvin samanlaista lapsiperheen elämää kuin Suomessakin, mitä nyt autolla liikkuu ihan kaikkialle ja lapset eivät voi itsenäisesti liikkua missään. Niissä oli alkuun opettelemista. Perheen yhdessäolosta ja lukuisista retkistä upeisiin luontokohteisiin olemme nauttineet valtavasti.