Sinä, joka asut USA:ssa. Miksi

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

alkaa piilovittuilu? Mitens mina saan sitten aina ystavallisen hymyn? Jos se syy loytyy, kun katsoo peiliin? ;-)

Toi "Wellcome home" kommentti, jos viihtyminen toisessa maassa on siita kiinni, niin ei sit kai kannata Suomessa asua ;-)

Nimimerkilla jo 10v Aasissa, ja naita "Suomi on paska maa kommentteja en vaan voi ymmartaa...

Jos Suomessa on ihan oikeasti niin ahdistavaa, niin lahtekaa pois. Suurin osa suomalaisista kuitenkin viihtyy Suomessa, mista loytyy TODELLA paljon positiivisia asioita.

Haukkumalla suomalaisia haukutte itseanne, vai oletteko te sitten niin paljon kaikkien ylapuolella ja jotenkin yli-ihmeellisia ihmisia?

Tollaisia ruttunaamoja ei varmaan Suomessa tarvita.... ;-)

Verottaja on lempea, antaa anteeksi jos kaikki paperit eivat olekaan ilmoituksen mukana. Toisin kuin Suomessa, jossa opiskelijalle laimastaan 20 % sanktiota, kun unohtuu ilmoittaa tieto, joka on jo verottajan tiedossa...

mulla on kylla eri kokemus, ymmarrysta on riittanyt, kun on selittanyt, etta asuu rajojen ulkopuolella ja papereiden "haaliminen" voi vieda aikaa. Aina on tullut pidennysta maaraaikaan, jopa pelkalla puhelinsoitolla...

olisi suvaitsemattomia ja juntteja. Vähän tuntuu, että nyt kun rouvat on kotiutunut sinne jenkkeihin ja viihdytte, niin haluatte muistaa vain ne Suomen "huonot" puolet... Väitän, että Suomessakin valtaosa lapsista, nuorista ja nuorista aikuisista on aiempia sukupolvia suvaitsevampaa ja muutenkin kansainvälisempää ainesta. Next generation. Sen tiedän, että iso osa vanhemmasta väestä on kyl aika puupää-ja "piilorasisti"-porukkaa, onneksi tosin poikkeuksiakin löytyy. Onneksi Suomessa elämä on sillai turvattua, että ei tarvitse pelätä sairastumisia yms. ainakaan rahallisen pärjäämisen kannalta, suomalainen yhteiskunta onneksi huolehtii. Ja koulutus on pääosin ilmaista ja silti kaikilla mittareilla mitattuna myös huippulaadukasta. Muistakaapa myös rikkaat Jenkki-mammat, että vaikka ehkä teillä on raha-asiat paremmin kuin hyvin miehenne paksun palkkapuissin ansiosta, niin kuitenkin myös valtaosa amerikkalaisista on pienemmillä palkoilla duunarihommissa. Kauppojen myyjiä, sairaanhoitajia, tehdastyöntekijöitä jne. ja heillä ei ehkä elo ole aina niin ruusuista ja helppoa, ainakaan rahallisesti. Joka tapauksessa upeaa, että viihdytte siellä valtameren takana hienosti ja elämä hymyilee. Tässä kirjoituksessa ei ollut kyse kateudesta, pikemminkin pienestä "herättelystä" korkeintaan... Have a nice day! ;)

Kiitos ja kumarrus Aasiasta, missa todellakin nakee, etta Suomi ei ole yhtaan huono paikka asua... Monen on nakojaan vaikea nahda sen oman tilanteen yli, ja ajatella asiaa kokonaisuutena.

Ja, joku vertaisi suomalaisia ja amerikkalaisia hyvia kouluja. Suomesta ei loydy yksityisia kouluja, Amerikasta loytyy. Suomesta ei taatusti loydy yhta HUONOJA kouluja kuin USA:sta jostain slummialueilta, vai mita?

Pisa-tutkimus testaa lasten keskimaaraista osaamisen tasoa. Niinhan sen pitaa ollakin. Onko vaikea ymmartaa? Huippukoulut ja huippualykkaat lapset ovat eri asia. Amerikasta loytyy huippuyliopistoja, Suomesta ei. Mutta, Suomessa taas annetaan kaikille edes mahdollisuus yliopistotutkintoon, mika USA:Ssa on taas vaikeampaa toteuttaa.

Voisin vaittaa (ilman mitaan tieteellista todistetta) etta KESKIMAARAISESTI suomalaisen lapsen yleissivistys on parempi kuin amerikkalaisen. Mutta, se ei tee kenestakaan tyhmaa. Opetus vaan keskittyy erilaisiin asioihin.

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

alkaa piilovittuilu? Mitens mina saan sitten aina ystavallisen hymyn? Jos se syy loytyy, kun katsoo peiliin? ;-) Toi "Wellcome home" kommentti, jos viihtyminen toisessa maassa on siita kiinni, niin ei sit kai kannata Suomessa asua ;-) Nimimerkilla jo 10v Aasissa, ja naita "Suomi on paska maa kommentteja en vaan voi ymmartaa... Jos Suomessa on ihan oikeasti niin ahdistavaa, niin lahtekaa pois. Suurin osa suomalaisista kuitenkin viihtyy Suomessa, mista loytyy TODELLA paljon positiivisia asioita. Haukkumalla suomalaisia haukutte itseanne, vai oletteko te sitten niin paljon kaikkien ylapuolella ja jotenkin yli-ihmeellisia ihmisia? Tollaisia ruttunaamoja ei varmaan Suomessa tarvita.... ;-)

muista kansoista (varsinkin amerikkalaisista saa sanoa mita sylki suuhun tuo) mutta auta armias jos sanot suomalaisista jotain missa ei siniristilippu liehu ja linnut viserra niin heti ollaan osoittamassa ovea. Tassa ketjussa kukaan ei ole sanonut etta Suomi on paska maa, vastailemme vain ap:n kysymyksiin kukin omalla tavallamme ja omien kokemustemme perusteella.

Tama ruttunaama laksi pois ilmaa saastuttamasta jo kymmenia vuosia sitten joten voit rauhoittua.

Ei kai USA:an ihan noin vain muuteta. Haluaako joku työnantaja välttämättä juuri miehesi sinne töihin? Ette kai te sinne mitenkään muuten voi pysyvästi asumaan asettua.

Kuulostaa niin tutulta...Mina olen nyt asunut 4-vuotta Usassa, olen naimisissa amerikkalaisen kanssa. Kaikki on pitanyt tosiaankin aloittaa alusta, mina en ole mitaan, enka kukaan... en voi saada omaa kannykkaliittyma koska minulle ei ole creditteja... Pitaa oppia tuntemaan systeemit ja tayttamaan lomakkeet !! Jos ei ole hyvaa sairasvakuutusta, eika rahaa... joudut pulaan..



Ehka teille jotka tulette tanne miehen/vaimon tyon perassa elama on helpompaa, meille tavallisille kansalaisille ja ei kansalaisille elama taalla on rankkaa. Elama on kallista, pitaa olla monta tyota (toita ei ole helppoa saada talle hetkella) etta saa laskut maksettua. Ei ole helppoa olla koyha Usassa !!!



Mieheni ei halua muuttaa Suomeen, joten taalla ollaan ja eletaan sen mukaan mita meilla on.



Muuttoa tanne kannattaa harkita ja miettia mita haluaa ja mita on tarjota esim. lapsilleen.

Kaikki eivät vain pärjää Suomessa.

Olen itse muuttamassa juuri 3 alle kouluikäisen kanssa. Haluamme myös että lasten kieli taito säilyy. Ja me aiotaan laittaa lapset kouluun siellä ja opettaa suomen äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä matematiikkaa. Vanhin aloittaa nyt syksyllä koulun.

Myöhemmin muuttaessa vanhempien lasten kanssa täytyy myös ylläpitää suomen kieltä, jotta paluu Suomeen opiskelemaan on lapselle mahdollista ja mieluisaa.



Olen asunut vuosia Usassa eri osavaltioissa ja minulle on aina jäänyt positiivinen mielikuva. Suomea tulee ikävä tietyissa asioissa.

Tänne on jääty, vaikka välillä hirvittää. Töitä pitää olla, jotta sairasvakuutus säilyy ja pahan päivän varalle on säästettävä. Eläkettä varten on säästettävä (juuri luin, että miljoona ei enää riitä vanhuuden varalle), lasten koulutusta varten on säästettävä (10 000-40 000/vuosi koulusta riippuen), kiinteistöveroa varten on säästettävä joka vuosi.

Pidän ihmisistä ja uudesta työstäni. Koulut ovat hyviä, koska asumme hyvällä alueella. Arki on rankkaa, jos molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapsilla on harrastuksia. Kaikki maksaa.

Silti en lähde täältä pois. Olen saanut paljon ystäviä ja jokainen päivä tuo uusia kokemuksia. Talvi on lyhyt!

Asun N.Y:ssa. Koulut ovat ilmaisia ja ihan hyviä. Autoa ei tarvitse. Koulussa on kouluruoka joka maksaa parikymppiä kuussa. Ilmaisia harrastuksia on järjestetty, samoin tukea yksinhuoltajalle jota itsekin saan. Saan myös asumiseen tukea (vuokra).

Työnantaja on ottanut sairausvakuutuksen, työttömille se on ilmainen (jo ennen Obamaakin, itse olen suurin hyötyjä pienipalkkaisena naisena).

Ihan hyvää elämää siis elämme, paljon kulttuuria ja urheilua ja ystävällisiä ja YHTeISöLLISIÄ ihmisiä ympärillämme ja käytämme vain osavaltion ja kaupungin tukia, emme vapaaehtoisjärjestöjen.

Joskus kun juttelen suomalaisäitien kanssa, tuntuu että moni asia on täällä paremmin kuin ns. "hyvinvointiyhteiskunnassa" Suomessa! kodittomia on viimeisimmän tutkimuksen aikana 800 ihmistä, kaiken kaikkiaan ilman omaa asuntoa muutama kymmenen tuhatta kun Suomen kokoisessa pikku maassa määrä noin 10 000. Lama lisännyt tietysti molemmissa maissa köyhien määrää

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

taitaa olla sun korvienvalissa, vai luuletko etta niita tosissaan kiinnostaa missa olet passisi saanut :)

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

taitaa olla sun korvienvalissa, vai luuletko etta niita tosissaan kiinnostaa missa olet passisi saanut :)

joka kerta **ttuilemaan ja niin torkeasti ettet uskoisi todeksi.

Kiitos Helsinki-Vantaan olen nyt USAn kansalainen, en edes pitanyt kaksoiskansalaisuutta.

Tämä näyttää kyllä olevan kauan aikaa sitten aloitettu ketju, mutta vastaan nyt kuitenkin aikani kuluksi jos jotakuta sattuu kiinnostamaan :)



Muutimme siis USAan (NY:n osavaltion pohjoisosaan) elokuussa, mieheni sai täältä töitä. Tarkoitus on olla muutama vuosi. Kaksi vanhinta lasta menivät täällä kouluun (2. ja 5. luokkalaiset), kolmosen kanssa kuvittelin viettäväni leppoisaa kotirouvan elämää muita kotiäitejä tapaillen. Stereotypia kun on, että amerikkalaiset perheenäidit ei tee töitä :)



Mutta kuten tässäkin ketjussa on todettu, USA on iso maa ja maan sisäisiä kulttuurejakin löytyy sitten sen mukaisesti. Tähän päivään mennessä en ole tavannut yhtä ainutta kotiäitiä, KAIKKI ovat töissä, vähintäänkin osa-aikaisesti, ja lapset hoidossa. Niinpä pistettiin meidänkin 3-vuotias kolmesti viikossa "pre-schooliin" ettei ihan hypittäisi seinille kun vaan toisemme naamoja päivät pitkät tuijotetaan :) Tosi nopeasti on kieli alkanut tarttua kuopuksellekin osa-aikahoidon myötä. Ehkä se on siis hintansa väärti... hintaa nimittäin piisaa suomalaisiin päiväkerhoihin verrattuna: kuukausimaksu on 340 taalaa, ja sillä saa siis kolme 3,5 tunnin leikkikoulusessiota viikossa :O Itse käytän sen ajan vapaaehtoistyöhön, liikuntaan ja verkko-opiskeluun.



Vanhin lapsi oli ehtinyt opiskella vuoden englantia ennen tänne tuloa, nyt hän puhua pälpättää melkein yhtä hyvin kuin minä. Keskimmäinen oli alunperin täysin ummikko; 1,5 kk:n koulunkäynnin jälkeen ymmärtää jo paljon ja puhuu hieman. Koulussa on nämä meidän "mamut" otettu todella upeasti vastaan, kummankin opettaja tekee paljon ylimääräistä työtä että oppi varmasti menee perille. Ja luokkakaverit kannustavat.



En sitten tiedä onko meidän kylän koulu amerikkalaisen mittapuun mukaan huono vai hyvä (vaihtoehtojakaan ei oikein ole, paitsi katolinen koulu), mutta huomattavasti helpommalla siellä tuntuu pääsevän kuin Suomessa.. ainakin kotitehtävistä kumpikin koululainen selviää aina kymmenessä minuutissa tai nopeammin. Tosi paljon on kopiointiin perustuvaa työskentelyä, rastia ruutuun jne. Sellaisia essee-tyyppisiä vastauksia ei vaadita laisinkaan. Mahtaa olla järkytys lapsille, kun aikanaan palataan Suomeen.... Itselleni on ollut järkytys paperin määrä: koulukirjoja ei ole, sen sijaan erilaisia monisteita, lippuja ja lappuja tulee joka päivä järjetön nippu.



Se mistä täkäläisessä koulussa tykkään, on erittäin kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Lapset ovat myös saaneet mukavasti kavereita, keskimmäinen tosin potee aika kovaa koti-ikävää ja on siksi vähän sulkeutunut.



Ei tämä nyt oikeastaan ihmemaalta Suomeen verrattuna tunnu, yllättävän samanlaista arki on täällä kuin sielläkin. Itse pesen pyykit ja teen ruuat, harrastusrumba rytmitää iltoja kuten ennenkin.. ja rännässä saa ajoittain tarpoa :) Maisemat sen sijaan on ihan uskomattoman upeat. Tänne tultuani havahduin oikein ihmettelemään, miksi Suomen luontoa aina niin kehutaan. Täällä on minun mielestäni todella paljon hienompaa, puhtaampaa, kauniimpaa!



Pientä stressiä aiheutti aluksi kaikki byrokratia: miten pankkiasiat saadaan järjestykseen, miten terveydenhuolto ja vakuutushommat pelaavat, joka paikkaan piti toimittaa sitä ja tätä paperia. Mutta samalla tavalla sitä kai joutuisi opettelemaan uusia systeemejä vaikka muuttaisi minne päin maailmaa.



Vaikka olemme viihtyneet ihan hyvin, en osaa kuvitella että jäisimme suunniteltua pidemmäksi aikaa. Ihmiset ovat kyllä ottaneet meidät avosylin vastaan, ovat mielettömän ystävällisiä ja tuntuvat tekevän kaikkensa että sopeutuisimme mahdollisimman hyvin. On vaikea kuvitella, että ulkomaalainen saisi Suomessa tällaisen vastaanoton. Tästä huolimatta ikävöin silti kovasti kavereitani ja sukulaisiani. Tuttavia täällä on kyllä tullut, mutta ei YSTÄVIÄ.

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

taitaa olla sun korvienvalissa, vai luuletko etta niita tosissaan kiinnostaa missa olet passisi saanut :)

joka kerta **ttuilemaan ja niin torkeasti ettet uskoisi todeksi.

Kiitos Helsinki-Vantaan olen nyt USAn kansalainen, en edes pitanyt kaksoiskansalaisuutta.

Tämä näyttää kyllä olevan kauan aikaa sitten aloitettu ketju, mutta vastaan nyt kuitenkin aikani kuluksi jos jotakuta sattuu kiinnostamaan :) Muutimme siis USAan (NY:n osavaltion pohjoisosaan) elokuussa, mieheni sai täältä töitä. Tarkoitus on olla muutama vuosi. Kaksi vanhinta lasta menivät täällä kouluun (2. ja 5. luokkalaiset), kolmosen kanssa kuvittelin viettäväni leppoisaa kotirouvan elämää muita kotiäitejä tapaillen. Stereotypia kun on, että amerikkalaiset perheenäidit ei tee töitä :) Mutta kuten tässäkin ketjussa on todettu, USA on iso maa ja maan sisäisiä kulttuurejakin löytyy sitten sen mukaisesti. Tähän päivään mennessä en ole tavannut yhtä ainutta kotiäitiä, KAIKKI ovat töissä, vähintäänkin osa-aikaisesti, ja lapset hoidossa. Niinpä pistettiin meidänkin 3-vuotias kolmesti viikossa "pre-schooliin" ettei ihan hypittäisi seinille kun vaan toisemme naamoja päivät pitkät tuijotetaan :) Tosi nopeasti on kieli alkanut tarttua kuopuksellekin osa-aikahoidon myötä. Ehkä se on siis hintansa väärti... hintaa nimittäin piisaa suomalaisiin päiväkerhoihin verrattuna: kuukausimaksu on 340 taalaa, ja sillä saa siis kolme 3,5 tunnin leikkikoulusessiota viikossa :O Itse käytän sen ajan vapaaehtoistyöhön, liikuntaan ja verkko-opiskeluun. Vanhin lapsi oli ehtinyt opiskella vuoden englantia ennen tänne tuloa, nyt hän puhua pälpättää melkein yhtä hyvin kuin minä. Keskimmäinen oli alunperin täysin ummikko; 1,5 kk:n koulunkäynnin jälkeen ymmärtää jo paljon ja puhuu hieman. Koulussa on nämä meidän "mamut" otettu todella upeasti vastaan, kummankin opettaja tekee paljon ylimääräistä työtä että oppi varmasti menee perille. Ja luokkakaverit kannustavat. En sitten tiedä onko meidän kylän koulu amerikkalaisen mittapuun mukaan huono vai hyvä (vaihtoehtojakaan ei oikein ole, paitsi katolinen koulu), mutta huomattavasti helpommalla siellä tuntuu pääsevän kuin Suomessa.. ainakin kotitehtävistä kumpikin koululainen selviää aina kymmenessä minuutissa tai nopeammin. Tosi paljon on kopiointiin perustuvaa työskentelyä, rastia ruutuun jne. Sellaisia essee-tyyppisiä vastauksia ei vaadita laisinkaan. Mahtaa olla järkytys lapsille, kun aikanaan palataan Suomeen.... Itselleni on ollut järkytys paperin määrä: koulukirjoja ei ole, sen sijaan erilaisia monisteita, lippuja ja lappuja tulee joka päivä järjetön nippu. Se mistä täkäläisessä koulussa tykkään, on erittäin kannustava ja positiivinen ilmapiiri. Lapset ovat myös saaneet mukavasti kavereita, keskimmäinen tosin potee aika kovaa koti-ikävää ja on siksi vähän sulkeutunut. Ei tämä nyt oikeastaan ihmemaalta Suomeen verrattuna tunnu, yllättävän samanlaista arki on täällä kuin sielläkin. Itse pesen pyykit ja teen ruuat, harrastusrumba rytmitää iltoja kuten ennenkin.. ja rännässä saa ajoittain tarpoa :) Maisemat sen sijaan on ihan uskomattoman upeat. Tänne tultuani havahduin oikein ihmettelemään, miksi Suomen luontoa aina niin kehutaan. Täällä on minun mielestäni todella paljon hienompaa, puhtaampaa, kauniimpaa! Pientä stressiä aiheutti aluksi kaikki byrokratia: miten pankkiasiat saadaan järjestykseen, miten terveydenhuolto ja vakuutushommat pelaavat, joka paikkaan piti toimittaa sitä ja tätä paperia. Mutta samalla tavalla sitä kai joutuisi opettelemaan uusia systeemejä vaikka muuttaisi minne päin maailmaa. Vaikka olemme viihtyneet ihan hyvin, en osaa kuvitella että jäisimme suunniteltua pidemmäksi aikaa. Ihmiset ovat kyllä ottaneet meidät avosylin vastaan, ovat mielettömän ystävällisiä ja tuntuvat tekevän kaikkensa että sopeutuisimme mahdollisimman hyvin. On vaikea kuvitella, että ulkomaalainen saisi Suomessa tällaisen vastaanoton. Tästä huolimatta ikävöin silti kovasti kavereitani ja sukulaisiani. Tuttavia täällä on kyllä tullut, mutta ei YSTÄVIÄ.

vieraalla kielella ja sina jo odotat essee kysymyksia! Anna ajan vahan kulua. Eika niita YSTAVIAKAAN oikein kahdessa kuukaudessa kehity.

Meillapain on viela lehdet puissa ja toivottavasti lunta ei nay pariin kuukauteen.

Tervetuloa USAaan!

oli sitten tuontitavaraa tai aito.

Suomalaiset ovat allergisia kritiikille,

Helsinki-Vantaalla toivottanut tervetulleeksi kotiin (tai edes takaisin). Kun nakevat etta Suomen passi on saatu ulkomailla, alkaa sellainen piilov****ilu etta tekee mieli lahtea seuraavalla koneella takaisin.

alkaa piilovittuilu? Mitens mina saan sitten aina ystavallisen hymyn? Jos se syy loytyy, kun katsoo peiliin? ;-) Toi "Wellcome home" kommentti, jos viihtyminen toisessa maassa on siita kiinni, niin ei sit kai kannata Suomessa asua ;-) Nimimerkilla jo 10v Aasissa, ja naita "Suomi on paska maa kommentteja en vaan voi ymmartaa... Jos Suomessa on ihan oikeasti niin ahdistavaa, niin lahtekaa pois. Suurin osa suomalaisista kuitenkin viihtyy Suomessa, mista loytyy TODELLA paljon positiivisia asioita. Haukkumalla suomalaisia haukutte itseanne, vai oletteko te sitten niin paljon kaikkien ylapuolella ja jotenkin yli-ihmeellisia ihmisia? Tollaisia ruttunaamoja ei varmaan Suomessa tarvita.... ;-)

muista kansoista (varsinkin amerikkalaisista saa sanoa mita sylki suuhun tuo) mutta auta armias jos sanot suomalaisista jotain missa ei siniristilippu liehu ja linnut viserra niin heti ollaan osoittamassa ovea. Tassa ketjussa kukaan ei ole sanonut etta Suomi on paska maa, vastailemme vain ap:n kysymyksiin kukin omalla tavallamme ja omien kokemustemme perusteella.

Tama ruttunaama laksi pois ilmaa saastuttamasta jo kymmenia vuosia sitten joten voit rauhoittua.

koulua jo useamman vuoden omalla kielellän, ja silti vaan monivalintoija? Eihän tuossa tekstissä väitetty, että vain heidän lapsilleen olisi omanlaiset läksyt.

.

Koulua on kayty vajaat kaksi kuukautta vieraalla kielella ja sina jo odotat essee kysymyksia! Anna ajan vahan kulua. Eika niita YSTAVIAKAAN oikein kahdessa kuukaudessa kehity.

Meillapain on viela lehdet puissa ja toivottavasti lunta ei nay pariin kuukauteen.

Tervetuloa USAaan!

paikalliset erot ovat suuret, jopa saman osavaltion sisällä, countyn sisällä, naapurikaupunkien välillä - puhumattakaan eri osavaltioista tai mantereen eri laidoista. Meillä on jalkakäytävät, naapurikaupungissa ei. Meillä on julkinen liikenne, toisaalla on pakko olla oma auto. Meillä asuu rikkaita valkoisia ja aasialaisia, naapurikaupungissa kaikki ne latinot, jotka käyvät täällä leikkaamassa perheiden nurmikot. Meillä roskien lajittelu on hoidettu hienosti, metalliroskatkin haetaan kerran viikossa, jossain heitetään roskapussi tyhjälle tontille tai kadulle ja sinne se jää. Valtavaan maahan mahtuu totuuksiakin paljon enemmän kuin pieneen.

Minusta on vähän huvittavaa, että jossain maassa puoli vuotta oleskelleet kertovat painavia kommentteja maasta ja sen olosuhteista. Kyllä täällä esim. fillaroidaan ihan yötä päivää enkä ole edes kuullut kenestäkään jolle olisi autoista mitään huudeltu...ja kierrättäminenkin sujuu suurelta osalta väestöä omatoimisesti.

Komppaisin vielä tämän kirjoittajaa. Maassa on niin valtavasti erilaisia osavaltioita ja kaupunkeja, että nämä sepustukset täällä antavat todella VÄÄRISTYNEEN kuvan. Ja nyt te av mammat luulette taas tietävänne kaiken Usa:sta.

Minun kokemukseni on pelkästään positiivinen, ja

epäkohtiin en viitsi kommentoida,koska noin valtavassa maassa on tietenkin myös epäköhtia ja vaikeahan niitä on alkaa korjailemaan..

Ymmärtääköhän kukaan teistä suomimammoista minkä kokoisesta maasta nyt puhumme? ottakaapa karttapallo esille ja tutkikaapa sitä hieman.

Ei nimittäin voi mitenkään ymmärtää sitä laajuutta ja maisemien sekä kulttuurien vaihtelevuutta, jos ei ole koskaan matkustellut kyseisessä maassa.

Ei siis kannata mennä yleistämään näitä juttuja mitä täällä leviää ruton tavoin, esim.

kyllä sieltä löytyy kaupunkeja joissa KÄVELLÄÄN; PYÖRÄILLÄÄN, ja kaikki muukin toiminta on yhtä NORMAALIA kuin teillä täällä turvallisessa ja ah-niin tylsässä koti-Suomessa.

Useampi vuosi (7v) ollaan nyt asuttu Amerikoissa, ensin keskilannessa ja nyt lansirannikolla. Kaikenkaikkiaan hyva kokemus. Nyt olemme muuttamassa kuitenkin takaisin.

Amerikoissa pitaa olla rikas, jotta voisi elaa hyvaa, mukavaa elamaa (vrt Suomi). Tama on totuus. Tanne ei kannata lahtea, jollei toimeentulo ole varma. Muuten voi tulla aitia ikava.

Minua Suomeen vetavat juuret; perhe ja ystavat ja oma tyo. Identiteettini on vahvasti suomalainen. Amerikkalaisten kanssa on helppo tulla toimeen ja rakastan heidan hyvia kaytostapojaan, mutta syvallisemmin heihin on vaikea tutustua. Pintaa voi rapsuttaa ja rapsuttaa, mutta mitaan syvallisempaa harvoin loytyy. Itse koen, etta suomalaisten kanssa on paljon helpompi solmia oikeita ystavyyssuhteita.



Mutta, suosittelen lampimasti ulkomaille lahtoa. Suomeen paasee aina takaisin. Minusta tekee Suomelle vain hyvaa, etta ulkomailla asuneet tosiaan tulisivat takaisin ja toisivat mukanaan naita uusia tuulia, ideoita ja suvaitsevuutta. Se on isanmaallista. Onnea matkaan!

voin palkata lastenhoitajaksi koyhan meksicolaisen jolle maksan viikossa 10 dolarii, eika haittaa nimittain jos alkaa niscuroimaan niin uhkaan viranomaisilla. Koyhat meksikolaiset ovat usein luvatta maassa joten heita saa kayttaa halpana tyovoimana.



Khuten mainitsin taala raha virtaa. Taala on hyva olla en vaihtaisi koskaan entiseen.

Asuimme Kaliforniassa jokin aika sitten puolisen vuotta, lapsi oli silloin vasta tekeillä. Minua ainakin ahdistaa ihan suunnattomasti se eriarvoisuus joka siinä yhteiskunnassa on arkipäivää. Sosiaaliturvaa ei ole, ja se kyllä näkyy. Lisäksi laittomia siirtolaisia käytetään surutta hyväksi (tämä erityisesti Kaliforniassa missä meksikolaiset hoitavat kaikki 'likaiset hommat'). Hyvä esimerkki on kierrätys, joka lähtökohtaisesti jo on harvinaista, ja kun sitä on järjestetty, se hoituu niin että kaikki samaan astiaan ja meksikolaiset sitten lajittelee - ei tarvitse rikkaan valkoisen miehen päätään vaivata mihin astiaan minkäkin laittaa. Samankaltainen tehottomuus näkyy monessa asiassa, johtuen tietysti siitä että työvoima on niin halpaa (koska palkat on pienet ja laittomia siirtolaisia riittää).



Lapsia ei näe koskaan missään ulkona leikkimässä, ja ihmisiä jotka kävelevät tai pyöräilevat pidetään hulluina, narkkareina tai kodittomia. Kävimme mieheni kanssa töissä yliopistolla pyöräillen, ja meille huudeltiin autojen ikkunoista (koska pyöräily on jotain mitä varakkaiden ei heidän mielestään tarvi tehdä). Ja siellä oli siis kyllä erittäin hyvät pyörätiet, ei ollut siis siitä kiinni että oltais oltu jonkun tiellä ;) Hyvä esimerkki oli kun ostimme pyörät niin meitä käskettiin ostamaan lamput kun siitä kuulemma poliisit näkee ettei ole koditon tms kun käyttää lamppua. Ja siitä huolimatta poliisit pysäyttivät meidän pari kertaa illalla kun pyöräilimme jostain ystävien luota kotiin.



Koska sosiaaliturvaa ei ole (no nyt onneksi kiitos Obaman on tulossa uudistuksia edes terveydenhuoltoon!!), on rahalla aivan järkyttävän suuri merkitys tuossa yhteiskunnassa. Ja sellaisessa yhteiskunnassa en itse viihdy. Olemme hyvin toimeentuleva perhe, mutta maksamme mielellämme veroja ja autamme näin niitä jotka apua tarvitsevat. Näin ei ole USAssa.



Ihmiset ovat aika pinnallisia ja asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä saatika kertoa jos on vaikeaa. Ei oikein sovi minun luonteelleni... Mutta toki amerikkalaisetkin ovat yksilöitä ja meillä jäi myös upeita ystäviä, joihin pidämme yhteyttä. Ja onhan siellä aivan upeaa luontoa ja mahdollisuudet sen tarkkailuun ovat loistavat, siitä täydet pointsit jenkeille! Ovat mielestäni osanneet hienosti tuoda luonnon kaikkien saataville (vaikka ensin vierastinkin sitä että joka paikkaan pääsee autolla, mutta suurin osa sitten pysyykin siellä autossa ja kun vähän menee sivuun tieltä saa olla ihan rauhassa ;) - joka edesauttaa siihen että ihmiset osaavat myös arvostaa luontoa.



Summa summarum: mielestäni ihan mielenkiintoista ja avartavaa asua lyhyempiä aikoja, ja varmaan tulemma vielä jossain vaiheessa siellä asumaankin (olemme molemmat tutkijoita), mutta lapsiani en haluaisi siihen arvomaailmaan totuttaa.