Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas te nuoremmat miniäni ajatuksenkulkua!
20.06.2008 |
Miniäni ottaa aina niin nokkiinsa, kun yritän ymmärtää häntä ja hänen tapojaan. Yritän siis ystävällisesti kysyä syytä johonkin hänen tapaansa.
Välttelen neuvomasta ja muutenkin koitan olla avarakatseinen ja tutustua uusiin oppeihin.
Mutta miniä tuhahtelee ja luo katseita poikaani. Ei antaisi vauvaa syliinikään. Posituu toiseen huoneeseen vauvan kanssa.
Miniäni ei anna minun edes työntää vaunuja ilman hänen valvontaansa.
Ja niitä kumisia suojuksia laittaa rintoihinsa. Milläs se vauva muka oppii rintaan, kun sellainen kumi välissä? Mikä sen on tarkoitus? En saanut vastausta en.
Surettaa oikein saada uusi suvun jäsen, mutta ei saa koskea hyvä jos katsoakaan.
Miniän aika menee vauvaan lähinnä imetykseen. Ajattelin tehdä pojalle ruokaa heillä, mutta sekin oli virhe. Miniä ei ehdi itse, mutta en saanut minäkään tehdä?
Pilsneriä tarjosin, mutta mammateetä olisi pitänyt olla.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Kertokaas nyt kuinka pitää suhtautua, jotta toimii niinkuin anopin pitäisi?
Kommentit (42)
ja voi että, kun se imettäminen sattui!
Olisi tuntunut erittäin pahalta, kun joku olisi silloin tullut arvostelemaan rintakumien käyttöä. Niiden kanssakin saatui, mutta aavistuksen vähemmän. Sitten kun vauva oli muutaman viikon ikäinen, kipu alkoi hellittää enkä kumeja enää käyttänytkään. Ja toisen lapsen kanssa nännit eivät enää kipeytyneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nuorempi sukupolvi on niin herkkähipiäinen että pitää melkein höyhenellä silittää!!
Jos mä oisin anoppi, antaisin tulla mielipiteeni, en säästelisi yhtään. Kyllä se on puolin ja toisin kun pitää oppia toista sietämään, ei anopin pidäkään nöyristellä miniää ja hänellä on oikeus tutustua lapsenlapseensa!
Eikä se ole herkkähipiäistä jos synnytyksen jälkeen on hormonihuuruissa ja kokee loukkaavana anopin tungettelevan käytöksen. En minäkään sietäisi tuollaista että huolehditaan vaan miehen syömisistä kun itse olen poikki kaikesta!!
Ps. Jos olisit anoppini ja "antaisit tulla mielipiteesi", sanoisin että tuossa on ovi. Minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, mitä tulee oman lapseni hoitoon ja imetykseen. Kaiken huippu olisi sinunkaltaisesi anoppi, joka luulee että voi päästellä suustaan vaikka mitä typeryyksiä!
Ei anopilta tai keneltäkään muultakaan. Tässä ei enää puhuta ap:n kaltaisesta toiminnasta (joka voi olla tungettelevaa ja vähän epähienoa mutta kuitenkin vilpittömän hyväntahtoista) vaan niin huonosta käytöksestä ettei se yksinkertaisesti ole hyväksyttävää ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Jos mä oisin anoppi, antaisin tulla mielipiteeni, en säästelisi yhtään. Kyllä se on puolin ja toisin kun pitää oppia toista sietämään
Sä luulet voivas tehdä ihan mitä vaan? Olethan provo? Se ei olis sun lapsesi ja sä et sais sitä edes nähdä jos vanhemmat niin haluais!
Jos mä oisin anoppi, antaisin tulla mielipiteeni, en säästelisi yhtään. Kyllä se on puolin ja toisin kun pitää oppia toista sietämään, ei anopin pidäkään nöyristellä miniää ja hänellä on oikeus tutustua lapsenlapseensa!
Ei sillä automaattisesti mitään oikeutta ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehen äiti olisi noin luonnehäiriöinen niin eipähän tarvitsisi koskaan riidellä miehen kanssa anoppiaiheesta. Eihän sellaista ihmistä tietenkään päästettäisi edes sisään, joka katsoo oikeudekseen "yhtään säästelemättä" paukuttaa toisten ihmisten kodissa mitä sylki suuhun tulee! Oli lapsia tai ei, päätös katkaista välit tällaiseen tyyppiin kokonaan olisi hyvin helppo.
Mun anoppi ravaa kyllästymiseen asti meillä ja aina kantaa niska vääränä ruokaa ja siitä sitten tehdään kauhea numero kuinka hän nyt on TAAS LEIPONUT KOKO VIIME YÖN VAIN MEITÄ VARTEN!!! Kukaan ei pyytänyt, ei pullaa eikä kylään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyrkyttämättä apuasi. Jos et tiedä mihin rintakumit on niin googleta ja ota itse selvää. Miniäsi ei ole velvollinen selittämään sinulle mitään.
itse kersansa. Turha sitten tulla itkemään av-palstalle kun ei olla miehen kanssa päästy viiteen vuoteen mihinkään, kun kukaan ei suostu hoitamaan lapsia. Ei varmaan suostukaan , jos käyttäydytään noin tyhmästi kuin ap:n miniä heti alkuunsa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
jos nuorempi sukupolvi on niin herkkähipiäinen että pitää melkein höyhenellä silittää!!
Jos mä oisin anoppi, antaisin tulla mielipiteeni, en säästelisi yhtään. Kyllä se on puolin ja toisin kun pitää oppia toista sietämään, ei anopin pidäkään nöyristellä miniää ja hänellä on oikeus tutustua lapsenlapseensa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kysyä.
Kysy lupa kaikkeen mitä teet. Sano, että haluaisit auttaa ja voisit vaikka tehdä ruokaa. Jos vastaus on ei kiitos, niin sitten kunnioita tätä.
Ehkä näin olet tehnytkin. Enempää et voi tehdä.
Todennäköisesti miniäsi ei ns. koe oloaan turvalliseksi. Kun hänen turvallisuudentunteensa lisääntyy - ja tämä tapahtuu sen myötä, että hän huomaa, että olet ystävällinen, et astu hänen varpailleen etkä yritä tulla hänen reviirilleen - niin sitten hän alkaa vastaanottamaan apua.
Et voi muuta kuin hienotunteisesti odottaa.
kun minä tulin lapsen kanssa sairaalasta kotii, kävi mieheni kaupassa, kokkasi ja tiskasi, pesi pyykkiä ja katsoi että kaikkea oli ja hommat oli hanskassa, että sain rauhassa levätä ja imettää vauvaa. KAnnusti minua imettämää lasta ja kehui myös. Eli toimi niin kuin aikuinen mies.
JA voitte aravata että seksiäkin oli tosi nopeasti synnytyksen jälkeen ja uusi vauva pian masussa.=D
JA sama jatkuu. Toivottavasti sinun poikasi myös tietää paikkansa ja osaa laittaa itselle ruokaa ja ehkä myös vaimolleen. Ei se poikas nälkää kuole, kyllä se oppii, ei aikuista miestä tartte passata.
JA anna sille uudelle pienelle perheelle omaa rauhaa ja tilaa. Anna heidän ny hetki olla rauhassa, selvästikää miniä ei ny kaipaa sun seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... voi miniällesi olla jäänyt sellainen ajatus, että jotenkin arvostelet hänen kykyään huolehtia perheestään. Ja jos miniäsi ei vaikka pidä pilsneristä? Ja miksei poikasi osaa itse tehdä itselleen ruokaa? Mikset tehnyt ruokaa miniällesi?
Mieheni äiti on kuollut jo kauan ennen kuin olemme tavanneet (eli ei ole omaa anoppisuhdetta vertailuna), mutta isänsä on hirveän aktiivinen puuttumaan meidän elämään. Kyllä mua ainakin ärsyttää, jos hän tulee meille hääräämään ja kertomaan, miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä. En siedä sitä omilta vanhemmiltanikaan. Mun äiti tosin ei ikinä menisi veljeni perheen kotiin tekemään pojalleen ruokaa, kun tämä miniä on niin kiireinen ettei pikkumussukalle saa ruokaa pöytään. Tosin veljeni on sen verran fiksu mies, että osaa tehdä sekä itselleen että vaimolleen ruokaa, ei siihen äitiä tarvita.
Moni on jo sanonut, että ihan selvästi miniä on nyt hormonihuuruissaan eikä halua ketään viereen auttamaan tai neuvomaan. Tunnistan itseni todella hyvin kuvauksestasi, olin itse ihan samanlainen kun esikoinen syntyi. Näin jälkeenpäin huvittaa oma käytös, mutta minkäs sille enää voi.
Oma käytös on siis vuosien kuluessa ja lapsiluvun lisääntyessä muuttunut huomattavasti, nyt anoppi saa mielellään tulla meille kokkaamaan, hoitamaan lapsia tai vaikka pesemään ikkunat jos ja kun kerran niin kovasti haluaa auttaa =)
Nyt sun ei auta kuin antaa ajan kulua ja nuoren perheen rauhassa tottua uuteen tilanteeseen juuri niin kuin he haluavat. Älä vain neuvo äläkä tuppaudu, ihan taatusti sinua pyydetään vielä monta kertaa lasta hoitamaan, mutta sitten kun aika ja miniä on siihen kypsä. Jos taas nyt tuppaudut ja neuvot liikaa, voi olla miniä kyllästyy sinuun niin, ettei pyydä myöhemminkään.
Et kai vaan ole sanonut ääneen, että POJALLE ajattelit tehdä ruokaa?! Enemmänhän sitä ruokaa varmaan tarvitsisi imettävä äiti, joka ei ehdi sitä itse tekemään ja jos mies on niin hölmö ettei tajua ruokaa vaimolle laittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vielä miltä tuntui kun imetin esikoista. Onneksi ei ollut anoppia joka olisi tupautunut mukaan ja onneksi minulla oli/on fiksu isä, joka kielsi myös äitiäni sekaantumasta liikaa vauvan hoitoon.
Huonosti olet poikasi kasvattanut ,jos ei osaa ruokaa itselleen ja vaimolleen laittaa, mitäpä jos sanoisit pojallesi, että on nyt vihdoin mies ja pitää huolen perheestään.
Toivottavasti kirjoituksesi oli provokatiivinen ja sellaisena aika huono.
Suhteemme päättyi siihen.
En kestänyt sitä, että joku tulee kotiini, jakelee hyviä neuvojaan vasemmalle ja oikealle, puuttuu asioihimme, haluaa luututa vastapestyt lattiat, tunkeutuu reviirillemme, kommentoi, kyseenalaistaa, tuputtaa ja änkee.
1950-luvulla lapsia hoidettiin eri tavalla.
Olet kylässä, käyttäydy kuin vieras!
Eikä se ole herkkähipiäistä jos synnytyksen jälkeen on hormonihuuruissa ja kokee loukkaavana anopin tungettelevan käytöksen. En minäkään sietäisi tuollaista että huolehditaan vaan miehen syömisistä kun itse olen poikki kaikesta!!
Ps. Jos olisit anoppini ja "antaisit tulla mielipiteesi", sanoisin että tuossa on ovi. Minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, mitä tulee oman lapseni hoitoon ja imetykseen. Kaiken huippu olisi sinunkaltaisesi anoppi, joka luulee että voi päästellä suustaan vaikka mitä typeryyksiä!
ja kyllä se vaan niin on että isovanhempien pitää saada tutustua lapsenlapseensa, se on kummankin etu, vieläpä tämän teiniminiän etu!
Hän ei lainkaan ymmärtänyt olevansa vieras meidän kodissamme.
Vaan uteli, jakeli neuvoja, änkesi elämäämme, halusi pestä puhtaat lattiat, soitteli jääkaapista, tunki mielipiteitään, ei pitänyt mitään etäisyyttä tai kunnioittanut perhettämme. Aina hänellä oli asiaa, mielipiteitä ja arvosteltavaa.
Mies käski vain niellä ja hymistellä.
Kun anoppi aloitti lattiaremonttimme järjestelyt, erosimme, koska minun elämääni ei saa tunkea. Olen hyvin yksityinen ihminen, jolla on tarkat sosiaaliset rajat. Omat vanhempani kunnioittavat minua, mielipiteitäni ja mielipiteitäni.
Tiedätkö anoppi, kuinka paljon kitkaa käytökselläsi aiheutat miniän ja poikasi väliin. Miniä haluaisi oman tuvan ja oman rauhan. Poikasi ei pysty ilmeisesti pitämään sinua riittävän etäällä, joten suhde kärsii.
Mieti miten vieraat käytäytyvät ja käyttäydy sen mukaan. Älä tunge, arvostele, neuvo ja ota rennosti.
Heitä ei lain mukaan edes pidetä perheenjäseninä. Joten se kaikista oikeuksista. Monessa tapaukseessa tämä on todella valitettava asia. esimerkiksi monissa lastensuojeluasioissa, mutta toisaaltahan on niin että lapsi on vanhempiensa lapsi ja heidän tehtävänsä on huolehtia lapsestaan parhaalla katsomallaan tavalla. Ikävää on tietysti kaikkien kaikkien kolmen osapuolen kannalta, jos suhteet menevät syystä tai toisesta solmuun.
Ap:lta kysyisin että millaiset välit teillä on miniän kanssa ollut ennen lapsen syntymää? Jos välit eivät ole vielä kovin lämpiät ja luottamukselliset olleetkaan, on todella mentävä varovaisesti tarjoamaan apuaan ja vanhempien mieleipiteitä kuunnellen tututstuttava uuteen tulokkaaseen.
On ihan normaalia, jos miniä haluaa vähän vielä eristäytyä vauvan kanssa, eikä halua anoppia hössöttämään. Miniä voi tuntue itsesnä kovastikin epävarmaksi vauvan kanssa eikä halua anoppiaan sitä todistamaan ja paremmuuttaan osoittamaan.
Voi olla ihan hyvä ajatus, että vetäytyy hetkeksi taka-alalle ja vaikka kuinka tekisi mieli tutustua vauvaan, muistaa, että vanhemmatkin vielä tutustuvat häneen ja totuttelevat elämäänsä perheenä.
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta miniä herkässä tilanteessa ottaa kommenttisi ja kysymyksesi ja ruuan laittamisesi loukkaavana puuttumisena heidän elämäänsä.
Kyllä on pahasti mennyt kasvatus pielee, jos mies ei kykene perheelleen ruokaa tekemään! Anna miniäsi olla rauhassa, äläkä tunge nokkaasi jokapaikkaan! Kyllä miniä osaa lapsensa hoitaa. Ei kuulu sinulle pätkääkään!